Minä olen ollut jo pitkään hyvin ahdistunut. Syynä on yksinkertaisesti se, etten saa muunlaista kuin "kaverihuomiota" naisilta. Vaikka asia saattaa kuulostaa tyhmältä ja lapselliselta, kyseinen asia tuottaa minulle suurta ahdistusta. Naisia ei tunnu kiinnostavan mikään, ei ulkonäköni (jonka olen ikävä kyllä huomannut olevan se number one-kriteeri, anteeksi vain naiset) ei juttelunaiheeni, ei tekoni, ei mikään. Ystäväni tuntuvat kyllä saavan naisilta muutakin, kuin kaverihuomiota. Kysyin asiaa eräältä hyvältä naispuoliselta ystävältäni, että mikä mättää, ja hän vain totesi että "ehkä sinun pitäisi ajatella muita asioita. Hanki vaikka harrastus, matkustele vaikka paljon". Koettiko hän näin asian kiertämällä vain sanoa, että olen liian ruma, jotta voisin tulla rakastetuksi? Haluan naisen, jota halia, jolle osoittaa hellyyttä, jolle antaa kaiken minkä pystyy. Nyt on ikävä seurata vierestä, kun missä tahansa kaverini tuntuvat iskevän naisia tuosta vaan ja muutenkin pitävän heidän kanssaan hyvin läheisiä juttuja. Ja kun minä yritän iskeä jotakuta, nainen vain "ohittaa" juttuni tai alkaa heti puhumaan jostain toisesta miehestä, tyyliin "hän olis aika kiva".
Yleensä näissä tilanteissa naisen äänensävystä jo voi päätellä asian; "ehkä tää ei vaan nyt ole sun juttu".
Olen miettinyt itsemurhaa. Jos en saa elämältä sitä mitä haluan, miksi elää valheessa, että olisi onnellinen?
Nais-ihmisen puute
onnet0n
5933
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen parikymppinen mies ja mulla ei ole ollut mitään seurustelusuhdetta... Sitä oikeesti tässä iässä jo haluaa jonkun rinnalleen, helliä, rakastaa jne.. Kaikilla kavereillakin on jo naiset (huimat kaksi kaveria). En ole mitenkään kateellinen, mutta harmittaa kun en ole saanut itselleni naista. Eipä se tämä ruikuttaminen täällä palstalla auta, mutta pitää nyt johonkin purkaa.. Muutenkin olen ollut masentunut, ja tuo nais asia vielä enemmän masentaa. Sitä alkaa jo miettimään, että mikä ihme minussa on vikana? Uskoisin, että ujous/hiljaisuus ajaa kyllä naiset kauaksi, en kyllä ihmettele.
Tuommoisista ajatuksista eroon! Ystäväsi varmaankin tarkoitti, että hakeutusit enemmän tilanteisiin, joissa ihmisiä tapaat. Mahdollisuudet tavata sopiva henkilökin kasvaa kummasti. Ja en nyt ihannoisi tuossa mainitsemaasi alituista naisten 'iskemistä' ollenkaan, ehkäpä sullekin riittäisi vaan kun se yks oikea ihminen joku päivä tulee vastaan? Kyllä se siitä!
Minäkin olen ollut kauan ahdistunut. Minä en saa edes "kaverihuomiota" miehiltä. Tiedän, että olen hitaasti lämpiävä luonne, mutta en voi sille mitään, että tarvitsen aikaa tottua uusiin ihmisiin. Kukaan mies vain ei jaksa nähdä sitä vaivaa, että "totuttaisi" itsensä minuun. En kai olen sen arvoinen... (Tai no, nyt uudesta koulusta sain elämäni ensimmäisen miespuolisen kaverin, koska yhteisen ystävämme vuoksi hän on pakolla joutunut olemaan kanssani. Ei hän muuten minuun olisi kiinnittänyt huomiota.) Se on ahdistavaa seurata kuinka ystävät pariutuvat ympärillä ja itse aina on yksin. Joka päivä saa kuulla kuinka Matin kanssa tehtiin sitä, ja Tepon kanssa tätä tai kuinka ihana se Einari on. (Toki saa kuulla riidoistakin, mutta harvemmin.) Hymyile siinä nyt sitten muiden onnelle, kun itsekin kaipaa jotakuta joka välittäisi. Halata. Koskea. Käpertyä viereen. Jutella. Olla yhdessä. Riidellä. Sopia. ...vaan ei minun kanssani. Itsekin olen itsemurhaa miettinyt. En halua elää koko elämääni yksin.
Erään henkilön samassa tilassa, tosin hän on melko säälittävä kyseisessä tilanteessa. Kirjoittaa facebookkiin kuinka "en koskaan saa naista... huoh" ja uhkaa tappaa ittensä jos ei saa itelleen muijaa. Sitten aina voihkii joillekin tytöille kuinka hän ei saa ketä hän haluaa. Noh, kunhan vain olet uskaliaampi ja menet tilanteisiin jossa mahdollisuus sosiaalisiin suhteisiin luja, niin hyvää tulloo. Itse en ole parin vuosikymmenen aikana elämässäni kertaakaan yrittänyt päässä parisuhteeseen. Jotenkaan ketkään naiset, joita olen tavannut eivät ole olleet sopivia, eivätkä vaivan arvoisia. Tämä ei ollut seuranhaku-pyyntö, tehkää sellainen aiheen aloittajalle.
Juurikin näin. Tää nyt ei ole vittuilua, mut usein se on vaikeeta tuoda lisäarvoo toisen elämään jos itse on suurinpiirtein raunioina. ei tää nyt ole vittuilua tai mitään pätemistä mut tätä ei voi oikein muuten sanoa kuin et hoitakaa itsenne ja elämänne kondikseen ennen kun yritätte ns. markkinoida sitä eteenpäin. se on vaikeeta ja monen vuoden projekti joka ehkä vaatii ammattiapuakin mut siinä ne imelät ja kaikkitietävät tsempparit on oikeessa et se lähtee liikkeelle päätöksestä. onko mulla parisuhetta, no ei koska olen ollut viimeset 7 vuatta sellanen valittava paska enkä yhtään ihmettele ettei kukaan oo kiinnostunu.