Moi!
Olem pelännyt jo pidemmän aikaa synnyttämistä, mutta kun kävin synnytysvalmennuksessa (kahden tunnin powerpoint-esitys), pelot vain kasvoivat. En oikein osaa sanoa mikä se asia on, mikä pelottaa niin paljon, että välillä itken asian takia. Pelkään ainakin sitä, etten osaa toimia oikein, siis että mokaan jotain pahasti, vaikka tiedän että kätilö on siinä auttamassa.
Samoin olen aivan ulalla erilaisista kivunlievitys menetelmistä. Olen kyllä kuullut monista, ja tiedän suunnilleen miten ne toimivat jne, mutta sitten kun synnyttämisen/kivunlievityksen valinnan aika on, olen varma etten osaa sanoa mitä haluan. Olen siis ensisynnyttäjä, 19vuotias ja muutenkin hieman pihalla aina kaikesta. (en ole siis mikään hirveän itsevarma tyyppi, olen ajatellut, että siitä tämäkin olotila voisi johtua?)
Neuvolassa en ole asiasta puhunut, enkä varmaan tule puhumaankaan. Neuvola-täti on aika vanhanaikainen, ja suositteli luomusynnytystä, vaikka tietää että pelkään jo pelkän hemoglobiinin ottamista! Minulla ei siis ole mikään erikoisen hyvä kipukynnys, varsinkaan jos samalla vielä pitäisi verta nähdä..
Ihan vaan siis haluaisin tietää minkälaisia pelkoja muilla on, että tietäisin etten ihan ainut ole.. Tämäkin jo onneksi vähän auttoi, kun sain purkaa asian edes jotenkin.
Synnytyspelko (eka lapsi)
Rv32+6
14775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kroppasi osaa toimia ihan oikein. Anna sen viedä, niin hyvin menee. Henkilökunta auttaa valitsemaan sopivan kivunlievityksen, jos sitä tarvitaan. Sinun ei tarvitse nähdä ollenkaan verta synnyttäessäsi. Tämän palstan kauhukertomuksia ei kannata lukea eikä ainakaan uskoa. Katsele ympärillesi. Kaikkialla tulee vastaan iloisia ja reippaita naisia, jotka ovat kokeneet synnytyksen. Synnytys on ihmiselämän huippuhetki.
huippuhetki? tai sitten jotain ihan muuta..sitä ei voi koskaan tietää miten synnytys menee,että kannattaa tosiaan varautua kaikkeen.
väliä miten se synnytys menee, jos sitä vertaa huippuhetkeen? Normiäiti ja isä pitävät kuitenkin lasta sen verran hienona asiana, että oli synnytys helpo tahi ei, lapsen saaminen, mikä edellyttää synnyttämistä tavalla taitoisella, on huippuhetki ja vaivan arvoinen.
mieti muita asioita, ja nauti raskautesi viime viikoista. Turhaan ajattelet kun et voi tietaa mita tulossa on! Kuitenkin voi olla et parin tunnin jalkeen kaikki hienosti ohi!!
Itsekin pelkäsin ennen synnytystä (jo ennen raskauttakin) ja ihan loppuun asti oli toisinaan parempia ja toisinaan huonompia päiviä. Pelko liittyi siihen miten synnytys menee ja millaista se on, sillä yleensäkin jännitän tilanteita joissa en ole aiemmin ollut. Synnytyksessä oli mukana mukava kätilö jolle sanoin että haluan mahdollisimman hyvän lievityksen kipuihin ja sain sitten epiduraalin sekä ilokaasua. Ei sillä kukaan tullut sanomaan, että nyt pitää tehdä just näin, vaan sai itse sanoa mitä on ajatellut ja sitten edettiin sen mukaan mikä oli lapselle paras. Siinä vaiheessa kun synnytyssalissa olin, odotin jo niin innolla että saan vauvan syliini ettei pelkoja enää muistanut. Ponnistusvaihe kun alkoi, niin huokaisin helpotuksesta kun tiesin, että pian synnytys on ohi ja vauva syntynyt. Sairaalassa voi kyllä sitten koko ajan kysellä kaikkea jos ei tiedä, etkä voi mun mielestä mitenkään mokaa mitään synnytyksessä. Kätilö huolehtii että sulla ja vauvalla on kaikki hyvin ja tukee sua synnytyksen aikana. Ja oikeasti, synnytys ei oo ollenkaan paha. Se sattuu, mutta sen kestää ja siitä selviää. =)
sanoa kätilölle että haluat kivunlievitystä. Hän sitten kyllä kertoo vaihtoehdoista ja suosittelee sinulle jotakin. He ovat ammattilaisia! Et VOI mokata synnytyksessä. Se on mahdotonta, sun kroppas tietää mitä tekee ja sun tarttee vaan mennä mukana, älä vastusta supistuksia, anna niiden tulla ja mennä. Ei sun tarvi tietää mitään, etkä voi tietää mitä on tulossa kun menet ekan kerran synnyttämään. Kätilöt osaavat hoitaa sua ja vauvaa hyvin. Ja he ovat siellä sua ja vauvaa varten. Tsemppiä ja hyvin se menee!!
Kiitos teille kaikille vastauksista. :)
Itse vasta suunnitellaan asioita, mutta oon aatellut että ei se synnytys voi niin vaikeeta olla kun kuitenkin täällä pallolla on miljoonia ihmisiä, ja vasta muutaman kymmenen vuotta on ollut kunnon kivunlievitykset jne. Ja kaikesta huolimatta monet naiset hankkii useampia lapsia. Ja voisin kuvitella että kaikista paikoista suomalainen sairaala ei oo niitä huonoimpia paikkoja synnyttää.. Etsi vaikka kirjastosta jotain luonnollinen synnytys -aiheista kirjallisuutta yms itsesuggestioo. Ihminen yleensä pystyy siihen mihin se päättää pystyä. Ja se kestää kuitenkin vaan oman aikansa. Ja se on sun kroppa ja sun juttu, joten miten sen vois mokata?? Kysy aina kun et ymmärrä, kyl se siitä. Nyt on jokatapauksessa myöhäistä perua, eli anna mennä vaan!
Niinhän se on myöhäistä "katua". Välillä kyllä tulee sellanen fiilis, että mihin ihmeeseen sitä on ryhtynyt. VAIKKA LAPSI ON ERITTÄIN TOIVOTTU siis, sitä ei saa kukaan epäillä. :)
myös odotusaikana välillä pahoistakin synnytyspeloista, ja nyt reilu viikko sitten synnytin esikoiseni,ja vauvalla oli vielä kokoa 4,5 kiloa!:) Sanoisin että kaikki mitä odotusaikana synnytyksessä pelkäsin olivat ihan turhia pelkoja. Esimerkiksi minua ahdisti kamalasti ajatus välilihan leikkaamisesta/repeämisestä, täälläkin lukee juttua että leikataan kaikilta rutiininomaisesti ja sinulta suunnilleen sukuelimet silvotaan. No sitten kävikin niin että minulta ei välilihaa leikattu, eikä edes revennyt paljon, ja sitä repeämistä en itse edes huomannut! Supistukset oli ainakin minulla kivuliaita, mutta niihinkin sain epiduraalin, ja kivunlievitystä ei todellakaan pihtailtu, heti sain apua kun sitä pyysin,ja kätilöt olivat tosi ystävällisiä ja ihania. Joten mene vaan turvallisin mielin synnyttämään, kyllä sinä siitä selviät ja lopputulos on ihana!:)
Niin...kyllä se synnyttäminen on aikas kamalaa puuhaa, mutta monet sanova ettei ole koska unohtavat kivun ja kamaluuden heti kun lapsi on syntynyt. Ja joku tuossa mainitsi että eihän se kestä kuin muutaman tunnin, mutta voihan se kestää vuorokauden ja ylikin ja kaiken tuskan ja kivun päätteeeksi vielä sit mahdollisesti sektioidaan. Kätilöitä ja lääkäreitä on niin moneksi, että voi olla että sinun kohdallesi ei osu sitä mukavaa ja auttavaa kätilöä tai sitten saat mitä parhaimman. Ja jos pelkosi yltyy ihan mahdottomaski(vaikka en ymmärrä miski yltyisi koska ensimmäinen lapsi ja et tiedä mitä synnyttäminen on) niin ainahan voit hakeutua pelkopolille. Sitä kautta saat sektion ja kaikki sinulla ja vauvalla hyvin. Tuo stressaaminen ei ainakaan vauvan vointia helpota siellä masussa.
`Sitä kautta saat sektion ja kaikki sinulla ja vauvalla hyvin.´ Ei se sektio takaa välttämättä sen helpompaa kuin normi synnytys. Kohdallani ei ollut vaihtoehtoja, alatie synnytystä yritettiin ja sektioon kuitenkiin päädyttiin. Vauvan näin ensi kerran vasta osastolla yli 4 tuntia sektion jälkeen, jossa myös ensi imetys. Vauvaa en kyennyt aluksi edes hoitamaan, kun ei saa sängystä ylös nousta. Osastolla olin sitten vauvani kanssa täysin hoitajien armoilla, joita ei näyttänyt yhtään kiinnostavan työnsä. Särkylääkkeitä jouduin aina pyytämään useaan kertaan, kuten myös vauvalle vaippaa vaihtamaan. Jos voisin itse valita en haluaisi koskaan enää sektiota.
stressaamista. Jos saa luvan sektioon niin stressi loppuu ja vauva ja äiti voivat paljon paremmin. Ja kuinka monessa sektiossa käy huonosti, jos nyt ajatellaan vauvaa. Äiti voi olla kipeä, mutta tosi harvisnaista että mitään suurempaa tulee. Vauva voi varmasti leikkauksen jälkeen paremmin kuin pitkän kiduttavan alatiesynnytyksen jälkeen
hyvin se menee, usko pois. Yritä jotenkin vain luottaa itseesi ja siihen, että luonto hoitaa kyllä tehtävänsä. Kipua ei kannata edes miettiä etukäteen, koska se kipu mitä tulet tuntemaan ei ole verrattavissa kipuihin, jotka jo tunnet- enkä tarkoita pelotella vaan päinvastoin: kun pidät mielessäsi päämäärän eli vauvan maailmaan saamisen, kipu saa ns. pehmeämmät kasvot etkä pelkää kohdata sitä, vaan näet sen haasteena ja hintana lapsesi saamiselle. Jos kamalasti miettii etukäteen, alkaa varmaan kaikki möröt hyppimään: parempi, ettet ajattele näitä liikaa. Kuitenkin, kun itse hetki tulee, sinulle ei mikään muu merkkaa kuin lapsesi maailmaan saattaminen- etkä todennäköisesti sillä hetkellä, etkä myöhemmin koe pelkoasi siten kuin nyt etukäteen miettiessäsi. Kohtaa synnytys haasteena, sillä sitä se on, ja vaikkei se ole helppo haaste vaan ehkä elämäsi suurin sellainen, sinä selviät siitä voittajana saaden parhaimman mahdollisen palkinnon. Muista tämä äläkä anna paniikille valtaa. Itse sain esikoisesi sinun iässäsi enkä pahemmin ottanut etukäteen stressiä synnytyksestä enkä vaihtoehdoista: lähdin vain, ilman mitään ennakkodotuksia ja siten pelkojakaan-hienosti selvisin, luotin kätilöön ja kehooni. Seuraavan kanssa otin etukäteen kauheasti selville eri vaihtoehtoja ja asioita, ja menin synnärillä lukkoon kun en enää tiennytkään mitä niistä vaihtoehdoista sittenkään tahdoin- selvisin siitä, kun keskityin kuuntelemaan kehoani.