Pääkirjoitus: Kaikki on luvallista mutta ei rakennukseksi
(1. Kor. 10:23)
Muistan erään terveyskeskuksen vuodeosaston seinällä huoneentaulun, jossa on lainaus Korinttolaiskirjeestä. Huoneentaulun teksti on kirjoituksen otsikossa.
Ihmisen elämä on täynnä valintoja. Lähes päivittäin tulee eteeni tilanteita, joissa joudun miettimään, mitä valitsen. Valinnalla on aina seurauksensa, ja itse asiassa juuri oletetut seuraukset ohjaavat valintojani. Jumalan lapsen elämässä merkittävät valintatilanteet liittyvät uskomiseen. Joudun jopa valitsemaan, puhunko totta vai en. Internetissä valitsen, klikkaanko vai en, veroilmoitusta tehdessäni mietin, ilmoitanko vai en. Joskus mietin, tunnustanko uskoni vai en. Ennen valintaani haluaisin tietää sen seuraukset. Mitä seuraa, jos nyt puhun totta? Mitä seuraa, jos tunnustan uskoni?
Paavali ohjaa valinnan tekijää miettimään, mitä valinta rakentaa. Vaihtoehtoja voi tarkastella valintojen seurausten näkökulmasta. Voin rakentaa esimerkiksi elintasoani, virkauraani, kotiani, harrastusmahdollisuuksiani tai ystävyyssuhteitani. Jos valitsee aikaa vievän virkauran rakentamisen, seuraukset saattavat näkyä perhe-elämässä. Jos valitsee yrityksessään niin sanotun jatkuvan kasvun strategian, saattavat seuraukset heijastua jopa avioliitossa. Jos haluamme ottaa vastaan kaikki Jumalan lahjoittamat lapset, seuraukset näkyvät mitä todennäköisimmin taloudessa, virkauralla, perhe-elämässä, terveydessä ja vapaa-ajan vietossa. Miten se jää arvoitukseksi.
Raamattu jakaa rakentajat tyhmiin ja viisaisiin. Viisas rakensi kalliolle ja tyhmä hiekalle. Kun sateet ja tulva tulivat, hiekalle rakentaneen talo sortui. Jos ihminen rakentaa uskonsa ja elämänsä Jumalan sanan vankalle perustalle, seuraukset ovat kestäviä. Viimeisen tulvan tullessa kalliolle rakennettu varmasti kestää.
Minulle soitettiin ja kysyttiin, saako uskovainen ? Vastasin soittajalle, että katsotaan Raamatusta. Minun mielipiteilläni ei ole merkitystä. Saattaa jopa olla haitallista, jos kiirehdin vastaamaan ja tekemään tulkintoja vain oman ajatteluni perusteella. Ei mikään organisaatio, eivät sanapalvelijat tai viisaimmatkaan teologit voi ohittaa Raamatun asemaa kysyttäessä Jumalan tahtoa.
Kukaan ihminen ei voi painostaa toista ihmistä tekemään ratkaisua. Aitoon valintatilanteeseen liittyy todellinen valinnanvapaus. Jumala asettaa eteemme elämän ja kuoleman sekä siunauksen ja kirouksen ja antaa vapauden valita. Lämpimästi hän suosittelee valitsemaan elämän ja siunauksen. (5. Moos. 30:19.) Jumala auttakoon meitä tekemään elämässämme viisaita valintoja.
Tuomas Hänninen
Kaikki on luvallista
Hänninen
4564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
luvallisuudesta. Onhan niitä kasvissyöjiä meidänkin aikanamme. Katsokaamme kohtaa hieman laajemmin. Oma vapaus ja toisten paras 23 "Kaikki on luvallista" -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on luvallista" -- mutta kaikki ei ole rakentavaa. [1. Kor. 6:12] 24 Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta. [Room. 15:2; 1. Kor. 13:5; Fil. 2:4] 25 Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. [1. Tim. 4:4] 26 "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on." [Ps. 24:1] 27 Jos joku, joka ei usko, kutsuu teidät luokseen ja te otatte kutsun vastaan, älkää omantunnonsyistä kyselkö, vaan syökää kaikkea mitä teille tarjotaan. [Luuk. 10:7,8] 28 Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on uhrilihaa", jättäkää se syömättä hänen vuokseen, omantunnon takia. [1. Kor. 8:7] 29 En tarkoita teidän omaatuntoanne vaan tuon toisen. Miksi antaisin toisen ihmisen omantunnon määrätä omaa vapauttani? [Room. 14:14,16] 30 Jos minä kiitän Jumalaa ruoastani, miksi minua moitittaisiin siitä, mistä itse kiitän? [Room. 14:6; 1. Tim. 4:4] 31 Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. [5. Moos. 8:10; Kol. 3:17] 32 Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkä liioin Jumalan seurakuntaa. [Room. 14:13 ] 33 Minäkin yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat. [Room. 15:2; 1. Kor. 9:19] - Ketään ei silti saa LOUKATA, vaan pitää yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa.
Onhan toikin totta, mutta itse ainakin ymmärtäisin, että Paavali koittaa kirjessään sanoa näin: Te saatte tehdä ihan mitä tahansa, mutta muistakaa pitää mielessä se, mitä varten tässä elämässä elätte: 31 Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. ...ja jatkuu: 33 Minäkin yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat. Eli me emme ikinä voi jakaa tekeja oikeisiin ja väärin tietämättä mitä ihmisen sydämessä tapahtuu. Toisen parhaaksi tehty teko on Jumalan silmissä hyvä, vaikka se olisikin tappo. (esim. puolustus sota). Ja itsekkäistä motiiveista tehty teko on paha, vaikka se olisi almu anto. (esim. jonkin sortin lahojonta...) Paavali toitottaa, tehkää hyvää ja ajatelkaa toisten parasta, älkääkä antako ulkonaisten tekojen määrätä sitä, että mikä on toisen parasta ja mikä ei. Ja sitten Paavali antaa siinä vielä hyviä esimerkkejä: 28 Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on uhrilihaa", jättäkää se syömättä hänen vuokseen, omantunnon takia. tässä Paavali haluaa jättää lihan syömättä, että opastaisi toista ihmistä totuuteen. Mutta Paavali ei siis jättäisi aina lihaa syömättä, vaan se riippuu siitä, että millä tavoin hän voi auttaa lähimmäistänsä. Eli ei voi sanoa, lihan syönti on oikein tai väärin, vaan on parempi sanoa, lihansyönti on oikein, jos se on ihmisten parhaaksi, eli Jumalalle kunniaksi.
SRK-opissa jo lapsesta saakka opetetaan ihmisille epäluterilainen, tekokeskeinen käsitys siitä mitä on synti: http://freepathways.wordpress.com/2009/04/02/synti-vanhoillislestadiolaisuuden-opetuksen-mukaan/
määrität, miten vanhoillislest. opetaan ja ymmärretään. Sama , kuin hakisit Jemina- ankalta käsityksen uskomisen asiaan liittyen. Yhtä luotettavia molemmat....