Päivää.
Viimeiset 5kk olen kärsinyt jatkuvista paniikkikohtauksista.
Uskon olevani ns "tyypillinen" paniikkihäiriöinen,
taju tuntuu lähtevän, mahassa pyörii, sydän tekee lisälyöntejä, pulssi tuntuu kovalta, kylmät väreet vaeltavat pitkin ja poikin vartaloa. Pahinta tässä kuitenkin on tämä hemmetin kuolemanpelko, kohtauksen alkaessa vaikka kuinka yritän järkeistää asiaa, niin olen varma että kuolen johonkin ja menetän kontrollini. Näin ei ole kuitenkaan käynyt ja tiedän sen itsekin kohtausten välillä. Sairasta eikö..
Lääkityksenä on citalopram, oxamin ja specicor.
citalopramista en ole kokenut vielä apua, olen syönyt 3viikkoa, oxamin on tarvittaessa mutta sitä menee yleensä 3 puolikasta/päivä. Specicor on taas lisälyönteihin.
Oxaminin käytöstä minulla on sellaisia kokemuksia kun olen ottamatta sitä, olen ihan usvassa koko ajan kunnes saan pahan paniikkikohtauksen, ja taas kun syön sitä sen 3 puolikasta päivään niin olen ok, kunnes kohtaus saattaa silti iskeä, mutta tälläkertaa kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Tänään olisi omalääkäri, minua on pompoteltu miekkarin ja omalääkärin välissä ihan tarpeeksi, ja kahta kertaa en ole samalle lääkärille päässyt.
Itse kysymyksiin, minulla olisi kesällä meno asepalvelukseen. Olen tätä asiaa pohtinut monelta kantilta ja olen tullut siihen päätökseen ettei minusta ole tänä kesänä armeijaan lähtemään. Haluan kuitenkin se suorittaa ja tänään pyydänkin lääkäriltä todistusta että saan lykkäystä?
Miten esikunnassa suhtaudutaan tälläiseen tautiin?
Kirjoittaako lääkäri minulle lausunnon?
Pienen ihmisen elämä osaa mennä vaikeaksi kun näiden asioiden kanssa on ollut yhtä paniikkikohtausta kohta kolmatta vuorokautta.
Kiitos vastauksista ja toivottavasti saatte jotain selvää kirjoituksestani/avautumisesta..
Asevelvollisuus
ja PH
51238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensinnäkin stemppiä sinulle, paniikkihäiriö on tosi kurja juttu. On omaa kokemusta vuosien takaa ja myös läheisen nuoren miehen kohdalla.Saat lääkäriltä todistuksen paniikkihäiriöstä ja käsittääkseni sinun ei tarvitse armeijaa suorittaa.Jos haluat myöhemmin sen suorittaa, sinun paniikkihäiriösi pitäisi olla sitten parantunut.Näin käsittääkseni asia on. Nyt kesällä et voi mennä armeijaan, lääkkeesikin on vasta aloitettu ja joskus joutuu kokeilla useampaa, enenkuin löytyy sopiva. Tämä nuori mies, jonka tunnen sai vapautuksen armeijasta. Hänellä oli myös fyysistä vaivaa, joka olisi haitannut palvelua.Et sinä mitään menetä, vaikka armeija jäisikin väliin!
Tosiaan kävin tänään lääkärillä ja sain lausunnon jonka lähetän lykkäyshakemuksen kera esikuntaan huomenna. Helpotti kyllä oloa kun sai tietää että palvelusta voi siirtää kyseisen taudin takia. Tuntuu hankalalta selvittää ihmiselle joka ei itse sairasta paniikkihäiriötä, esimerkiksi tilanteesta josta ei pääse pakenemaan. Tämä olikin kauhukuva asevelvollisuuden suorittamisessa. Nyt odotellaan päätöstä ja toivottavasti saan hoidettua armeijan kunnolla sitten myöhemmin tulevaisuudessa.
Itse sain vapautuksen koko touhusta paniikkihäiriön takia.
Jos tulee kielteinen päätös, siitä voi vielä valittaa tietyn ajan sisällä. Hyvät perustelut vain ja lääkäriltä lisää faktaa paperille.Tälle nuorelle miehelle, josta kerroin tuli ensin kielteinen päätös, kun oli paperilla vain nämä fyysiset esteet.Teki valituksen, jossa ilmeni myös tämä paniikkihäiriö, alan lääkärin todituksena. No, ei tarvinnut ollenkaan armeijaan, tulikohan luokka E, en muista kun en näistä paljon ymmärrä. Minä kävin lukemassa semmoista kuin aamukampa.fi, jossa selitin tämän nuoren miehen paniikkihäiriöt ym. Joku ylempi? armeijan mies vastasi ystävällisesti, ettei panikkihäiriötä sairastavan tarvitse armeijaan ja ymmärrän hyvin asian, oman paniikkihäiriöni muistaen.Kun paniikki iskee jossain harjoituksissa, jossa on aseetkin mukana, ei siinä kyllä pysty järkevästi ajattelemaan ja toimimaan. Paniikkihäiriötä ei tarvitse hävetä! Nykyään siitä puhutaan avoimesti. Silloin aikoinaan ei edes tiedetty mikä se on. Voi olla että saat ilkeilyä jos kirjoitat tuonne aamukampaan, mutta siitähän ei tarvi piitata. Kun minä naisena kyselin, sain ihan asiallisia vastauksia ja neuvoja. Oikein hyvää kesää sinulle, lääkkeet helpottavat oloa pikkuhiljaa.Jos alkoholia käytät, kannattaa lopettaa kononaan, se pahentaa oireilua varmasti.
En huomannutkaan että minulle oli vastattu, en luo tätä foorumia niin säännöllisesti, mutta kiitoksia kovasti vastauksista.
Tosiaan hakemus on vetämässä esikunnassa, vastausta odotellaan koko ajan, uskon saavani ainakin lykkäystä. Soitin esikuntaan ja kyselin vähän "samankaltaista" tapauksista.
Vastannut virkamies ei itse tee päätöksi mutta uskoi ainakin lykkäykseen, ja myöhemmin selvitetään lopullinen kuntoisuusluokka.
Muiden ilkeilystä en ole koskaan välittänyt joten se ei minua hetkauttaisi vaikka tulisikin suoraan ns "hullun" paperit. Tiedän itse mitä teen ja kuka olen, se on minulle tärkeintä.
Lääkkeillä olen saanut päivittäiset kohtaukset häviämään, mutta niitä tulee tasaisen tappavaa tahtia. Vastetta syömästäni citalopram lääkkeestä saatta tulla vasta 2kk aloittamisen jälkeen joten odotettava on.
Alkoholi oli kohtausten alkaessa pahinta myrkkyä, joten sen käytön lopetin useaksi kuukaudeksi, nyt sentään saunakaljan tai pari pystyy ottamaan ilman hirveitä jälkioireita. Ottamisen aikana ikinä en saanut kohtauksia mutta seuraavat päivät olivat aivan hirveitä, siinä mielessä alkoholia kannattaisi vältellä siihen asti kun tauti on hallinnassa, tämä on tietenkin vain minun henkilökohtainen kokemus.
Hyvää kesänalkua kaikille.