Nyt ahdistaa, ystäväni sai muutama kuukausi sitten tietää että hänellä on jokin vakava sairaus, hän ei kertonut mikä sairaus on kyseessä. Hän käy useasti viikossa sairaalassa ja hänellä on kämmenselässä laastari sieltä tullessaan eli hänelle ilmeisesti laitetaan jotain ainetta suoneen. Hän saa kerran tai useammin päivässä tärinäkohtauksen, jossa kovaa tärinää ja hengitysvaikeuksia. Kuulemma johtuu hoidoista.
Nyt on sellainen tilanne, että hoidot eivät ole alkaneet auttaa ja tilanne menee huonoon suuntaan. Hän itse puhuu ettei elä enää kauaa. Hän sanoi minulle, että kyseessä ei ole syöpä, mutta minusta tuntuu että jokin syöpä kyseessä on oltava. Hän käy kerran kuussa kontrollissa.
muuta en osaa kertoa, mutta onko kellään mitään ideaa, mikä sairaus hänellä voisi olla?
- Huolestunut ystävä..
Mikä ystävälläni on..?
Ahdistaa..
12812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kuin syöpä. Ystäväsi ei halua kertoa tarkemmin, kunnioita sitä!
Olisi kuitenkin hyvä tietää mihin menetän ystäväni, jos näin tulee käymään.
kuolinsyyllä on sinulle?!
tuo on aika loukkaavasti ja hyökkäävästi kysytty. Kun rakas henkilö kuolee, on MINUN mielestäni tärkeää tietää, miksi hän kuoli. En aio enää vastata loukkaaviin kysymyksiin.
halunnut kertoa sinulle asiasta sen enempää, eikö se jo kerro tilanteesta. Kyllä hän olisi kertonut JOS olisi halunnut sinun tietävän sairautensa nimen. "Kun rakas henkilö kuolee, on MINUN mielestäni tärkeää tietää, miksi hän kuoli." Siis sinun mielestäsi. En ymmärrä sitä miksi et voi kunnioittaa_ystävääsi_, hän ei ole halukas asiaa kertomaan, en ymmärrä mitä tekemistä sinulla on asian kanssa. Eikö se menetys ole yhtä suuri menehtyy joku sitten vaikka massiiviseen sydäninfarktiin, ALS:n tahi syöpään?!
mitä merkitystä sillä ihmisen kuolinsyyllä on. Ikävää että ystäväsi on menehtymässä. Häntäkin varmasti ahdistaaa
tottahan toki se on yhtä suuri menetys, mutta kaksi läheistä menettäneenä minulla on noussut mielenkiinto kuolemaan johtaneeseen syyhyn. En tiedä oletko sinä menettänyt koskaan ketään, mutta minä olen oppinut sen että jokainen ragoi eri tavalla tällaisiin asioihin ja tämä on minun tapani reagoida. En voi sitä anteeksi lähteä pyytelemään.
viestistäsi saa kuvan että pidät minua itsekkäänä, en toki, olen ollut hänen tukenaan kaikin mahdollisin tavoin. oikaisen tämän heti ettei tällainen kuva jää sinulle.
mitä täällä suustasi päästät. Lainaus sinun sanoistasi: En tiedä oletko sinä menettänyt koskaan ketään, mutta minä olen oppinut sen että jokainen ragoi eri tavalla tällaisiin asioihin ja tämä on minun tapani reagoida. En voi sitä anteeksi lähteä pyytelemään. Siis sinun tapasi reagoida asioihin on lähteä ystäväsi selän takana tekemään salapoliisi työtä ja vielä seli seli seli selität sitä täällä. Oikeasti olet pohjattoman utelias ja sinä et kunnioita sitä että ystäväsi ei sinulle kertonut syytä miksi sairastaa. Itse en myöskään kertonut kuin kouralliselle ihmisiä ja miksi. No sen tietää jokainen sairastanut miksi mutta sinä näköjään et. Se kertoinen on vapaaehtoista ja jotkut ei halua sairauksillaan brassailla vaan elää elämäänsä eteenpäin tai ei halua sitä sääliä mikä loistaa jokaisen silmistä uutisen jälkeen. Samalla syöpäpotilaille elvistelet "oletko koskaan menettänyt ketää" voi helvetti että olet tampio. Täällä on pelkästään ihmisiä jotka on menettäneet jonkun tai ovat vaarassa menettää oman henkensä. Mieti mihin palstalle tulet ja nöyrry sinäkin sillä se tekisi sinulle ihan pirun hyvää..
Ymmärrän molempien kirjoittajien kannan ja pointit, kirjoittajat keskenään eivät varmaankaan tosin ymmärrä toistensa pointteja. Itse en ole koskaan menettänyt ketään eikä kukaan läheiseni sairasta syöpää, mutta työskentelen alalla joten luen sen vuoksi tätäkin palstaa. Joten äskeiselle kirjoittajalle: on täällä muitakin. Se on totta että kukaan ei tiedä miltä mikään tuntuu ennenkuin kolahtaa omalle kohdalle, ja samoin se että jokainen reagoi omalla tavallaan. Mielestäni aloittajan haukkuminen on väärin. Hänellä on varmasti kova huoli kaveristaan. Käyttäydytäänpäs ihmisiksi, eikä mollata ketään.
Minä ymmärrän hyvin aloittajan tiedonhalun. Isoäidillä oli vatsassa syöpää, poistettiin vatsalaukku, en tiä mitä muuta lähti. Hän kuoli ehkäpä viikko leikkauksesta sairaalassa. Ystäväni kuoli 4,5 vuotta sitten. Tiesin itseaiheutetusta kuolemasta, ja arvasin miten se oli tapahtunut, mutta halusin tietää. Hän oli ampunut itseään. Luultavasti päähän. Mihin kohtaan? Suuhun? Leukaan? Ohimolle? En tiedä, se vaivaa minua aina kun mietin hänen kuolemaansa. Tiedonhaluni ei vähennä sitä, että kuolema kosketti syvälle. Kaipaan tätä iloista ja hymyilevää ihmistä. Eräs asiakkaamme, vanhempi rouva, on vuosia voinut huonosti. Hänellä on syöpää, ihan tarkkaan ei tiedetä missä. Vatsassa kuitenkin. Onko munasarjoissa, suolistossa..? Tämä nainen kertoo aina käydessään miten tilanne on edennyt. Lääkäri ei antanut turhia toiveita. Hän on jo jakanut omaisuuttaan, ja puhuu aina siitä, että kuolee kohta. Miten siihenkin pitäisi suhtautua? Me työkavereitten kanssa kyselemme, kuuntelemme, toivomme hänelle voimia, olemme iloisia jokaisestä hänen hymystään. Tiedon keruu on läheisen tapa sisäistää asiaa. Asioita on helpompi käsitellä ja hyväksyä, kun tietää faktoja. Epätietoisuus tuntuu kaikkein pahimmalta. Usein läheisten on vaikeampi hyväksyä kuolemaa, kuin kuolevan itse, sillä läheiset jäävät jälkeen suremaan ja elämään poismenon jälkeen. Vaikka ymmärrän tämän näkökulman, on myös kunnioitettava toisen päätöstä olla kertomatta. Toiset eivät halua puhua sairastelustaan. Ikävä ajatella näinkin päin, mutta jotkut ihmiset tietoa panttaamalla yrittävät pitää huolestuneet läheiset lähellään. Ehkä häntä pelottaa. En itsekään ole terveysalan ihminen, vaikkakin oman sairauteni puolesta pari leikkausta on takana (ja luultavasti myös edessä) ja lääkärissä käyn 1-2 kk välein... Jos päivittäin käy sairaalassa ja kämmenselässä on laastari, ja kyse on vakavasta.. ensimmäisenä tulee mieleen sairaalassa tehtävä verensiirto, joka suoritetaan kämmenselässä olevan kanyylin kautta laskimoon. Verensiirrosta voi seurata monenlaisia reaktioita, jos esimerkiksi punasolut tai jääplasma ei sovi omalle verityypille. Keuhko-oireita, kuumetta, hylkimistä.. Ja tämä voi olla todella kaukaa haettua... Vaikeaa anemiaa voidaan hoitaa antamalla punasoluja. En tiedä kuinka usein, annetaanko päivittäin. Verihiutaleita annetaan leukemia- ja syöpäpotilaille, koska lääke- ja sädehoitojen aikana potilas ei itse pysty niitä tuottamaan. Valkosolujen tuottamaa interferonia käytetään virus- ja syöpäsairauksien hoitoon.
Jos ystäväsi olisi kuolemassa, etkö sinä haluaisi tietää mihin? Huoh.. apinoita piisaa...