Nousu vuorten ylle (korjattu versio)

lukeneeni alkuperäistä, mutta tämä on tavattoman kaunis. Pidän käyttämiesi kuvien herkkyydestä. Mielestäni ne kuvaavat asiaansa äärettömän hyvin... aavistus kevättä kaamoksen otsalla... veden väreily päivien hehkussa. Voi sentään... Ja sittenkin, luopuminen on vain nousu vuorten ylle. Runossa ei ole ylisanoja, liikamaalailua, mutta ei myöskään liian vähän. Jos tuohon lisäisi jotain luulen että se pilaisi tunnelman herkkyyden. Tämä on minun mielipiteeni. Pidän tyylistäsi. Sanoisin että se on runoutta. Itsellä herkkyys jää enemmänkin kirjallisten lauseiden taakse, runon puhujaääni eli näkymätön kirjoittaja on tavallaan rooli eli ei aina yksi yhteen oma ääneni; tunteiden nyanssit - tekstin runous - täytyy tavallaan löytää puhutun takaa. Siinä mielessä runoni on ehkä enemmän vaikealukuista proosaa kuin varsinaisesti runoutta. Olet kuitenkin rohkaissut minua kertomalla että tunne, liikahteleva tarkoitus - lähimmäiselle tarkoitettuna rohkaisuna, välittyy tekstissä lukijalle. Kiitos rohkaisusta. Niin kuin parhaissa runoissa usein tässä runossasi on sellaista mitä ei voi selittää, sen voi vain kokea, aavistaa ja aavistuksen kautta ehkä terapeuttisesti saa kosketuksen johonkin tunne-elämän kipeyteen, samankaltaisuuteen, missä oma haava tulee tunnistettavaksi, ilmoittaa olemassaolonsa? Lisäksi ja ennen kaikkea runosi ovat kaunista ilmaisua, joka jo itsessään luo positiivisen elämyksen ja rohkaisee luottamaan elämän kauneuteen, kipeissäkin aiheissa. Nyt mennään subjektiivisen tulkinnan puolelle, mutta... Vaikka on myös niin että kosketukset jotka eivät koskaan toteutuneet, saattavat olla kipeimpiä kosketuksia, jonkin aikaa, ehkä kuitenkin pitkässä juoksussa kipeintä on kosketukset jotka toteutuivat, mutta joiden rakentamat yhteenliitokset purkautuvat. Niistä voi jäädä tavattoman syviä ja usein kauaskantoisia haavoja. Siinä mielessä on helpompi purkaa sellaista mikä ei tapahtunut - irrottaa toisistaan lankoja, jotka eivät käytännössä solmiutuneet yhteen - askeleita painautuneina sydämen sammaleeseen. Se on "vain" nousu vuorten ylle. Tämä oli yksi tulkinta ja yritys kuvata kuinka minä runosi kuulin. Anyway. Tavattoman herkkää runokieltä, hiljaa puhuttua ja silti voimakasta. Kipeästi (ja kuitenkin hyvällä tavalla) syvältä riipaisevaa. Jokainen tekee nousunsa yksin - - - ehkä viistossa, hämyisessä valossa, mutta... tärkeää on olla rehellinen itselleen... löytää itkunsa muoto. Vuoren laelta näkee kauas. Joskus, omaan sisimpäänsä asti. Halauksin -parta. - - nimetön runo 29 12 08 Tänään joku joka olisi voinut olla läsnä katsoi ikkunasta sisään hyväili sielusi uurteita katseellaan hellästi avasi suljetut huoneet, ja sinä helähdit rikki niin kuin lasinen tiuku pakkasyössä se ei kestä lämpimän käden kosketusta jos joku ei ensin syleile kylmää pois vaikka laitoit kynttilöitä ja sytytit takkaan valkean luodaksesi rauhallista tunnelmaa yksinäiseen iltaasi hänen katseensa jäljiltä tunsit jäisen kylmyyden kaikkialla odottamaan väsyneissä jäsenissä katse joka voisi olla totta ei lämmitä sielua hyväilyt jotka lähes tapahtuivat niin - lähes tapahtuivat sattuvat enemmän kuin mitkään muut hyväilyt maan päällä mutta sinä olet vahva, vahvuutesi on siinä ettet pakene turhiin unelmiin et kätkeydy itseltäsi enää, olet itsellesi läsnä ja vaikka rikkihelähtänyt tiuku vielä ehjäksi koottunakin kantaa sisällään rosoiset haavat sen pinnalta valo kauniisti heijastuu lepattaviin varjoihin Olen itselleni läsnä, rikkinäisenäkin olen läsnä ajatukseni ja tunteeni kipuni ja kaipaukseni kaikki tahdon kohdata niitä väistämättä ja niihin pakenematta otan vastaan ja hyväksyn huoneideni musiikin enkä yritä vääntää sieluni sävelkulkuja toisenlaisiksi todellisuuden sylissä olen läsnä ja yrittämättä vääntää sieluni sävelkulkuja toisenlaisiksi heilutan ikkunasta kun olet mennyt kaikille muistoilleni mitkä liikahtelevat yössä minä vilkutan ja tunnustan että ne liikahtelevat vielä minussa ja vaikka ne vielä liikahtelevat ja sattuvatkin minussa se on hassua: todellisuuden sylissä olen onnellinen katsot minuun tai et ymmärrän kaikki me kannamme itsessämme laulua arvokasta ja ainutlaatuista ja meillä on mahdollisuus olla pakenematta mahdollisuus olla läsnä itsellemme nyt Kuljet missä tahansa toivon sinulle hyvää yötä todellisuuden sylissä missä kaikki on tallella ja kohdallaan, sinun sielusi rikkinäisenäkin soi ja niin kirkkaasti se soi