En halua naimisiin

Niin lapsista on puhuttu paljonkin mutta mitään ei ole "lyöty lukkoon" sillä en vielä ole varma omasta halusta lapsien hankintaan. Myöhemmin kun yhteinen talous jne. on kunnossa niin ehkä lasta voisi harkita. Mies on kyllä vakuuttanut että vaikka emme lapsia saisikaan, niin yhdessä pysymme sinne kiikkustuoliin asti. Ongelmana on etenkin tuo avioliitto asia. En tajua miksi poikaystävä painostaa siihen, vaikka tietää suhtautumiseni avioon. On monia syitä siihen miksi naimisiin en halua, mutta pelkään että mies tajuaa asian väärin. Etten muka rakasta, ole sitoutunut, välitä.

Annna27 kirjoitti:

Niin lapsista on puhuttu paljonkin mutta mitään ei ole "lyöty lukkoon" sillä en vielä ole varma omasta halusta lapsien hankintaan. Myöhemmin kun yhteinen talous jne. on kunnossa niin ehkä lasta voisi harkita. Mies on kyllä vakuuttanut että vaikka emme lapsia saisikaan, niin yhdessä pysymme sinne kiikkustuoliin asti. Ongelmana on etenkin tuo avioliitto asia. En tajua miksi poikaystävä painostaa siihen, vaikka tietää suhtautumiseni avioon. On monia syitä siihen miksi naimisiin en halua, mutta pelkään että mies tajuaa asian väärin. Etten muka rakasta, ole sitoutunut, välitä.

Lue lisää

...sinulla sitten on, ettet halua naimisiin? Ymmärrän hyvin, että poikaystäväsi haluaisi noinkin pitkän seurustelun jälkeen jotenkin virallistaa suhteenne, ja kuuluttaa ystäville ja sukulaisillekin sen, että teillä todellakin on aikomus viettää elämänne yhdessä. Sen lisäksi, että molemmat tietävät että olette sitoutuneet suhteeseen, on monille (nähtävästi esim. poikaystävällesi) tärkeää näyttää tämä sitoutuminen muullekin maailmalle. Riippuu tietenkin siitä miksi vastustat avioliittoa, mutta ilman että tiedän sen enempää sinun syistäsi, mielestäni tuntuu hieman itsekäältä että pidät kiinni periaatteesta periaatteen vuoksi, jos julkinen sitoutuminen olisi poikaystävällesi tärkeää ja tekisi hänet onnelliseksi.

edellinen kirjoitti:

...sinulla sitten on, ettet halua naimisiin? Ymmärrän hyvin, että poikaystäväsi haluaisi noinkin pitkän seurustelun jälkeen jotenkin virallistaa suhteenne, ja kuuluttaa ystäville ja sukulaisillekin sen, että teillä todellakin on aikomus viettää elämänne yhdessä. Sen lisäksi, että molemmat tietävät että olette sitoutuneet suhteeseen, on monille (nähtävästi esim. poikaystävällesi) tärkeää näyttää tämä sitoutuminen muullekin maailmalle. Riippuu tietenkin siitä miksi vastustat avioliittoa, mutta ilman että tiedän sen enempää sinun syistäsi, mielestäni tuntuu hieman itsekäältä että pidät kiinni periaatteesta periaatteen vuoksi, jos julkinen sitoutuminen olisi poikaystävällesi tärkeää ja tekisi hänet onnelliseksi.

Lue lisää

päin. Miksi pitäisi mennä naimisiin jos suhde on vakaa ja olette sitoutuneet? Mitä naimisiin meno todellakaan muuttaisi...

toisin kirjoitti:

päin. Miksi pitäisi mennä naimisiin jos suhde on vakaa ja olette sitoutuneet? Mitä naimisiin meno todellakaan muuttaisi...

...on yhteiskunnassamme merkki pysyvästä sitoutumisesta. Jos jompikumpi suhteen osapuoli ei halua antaa tätä julkista merkkiä sitoutumisesta, niin on ymmärrettävää, että se toinen osapuoli voi tuntea olonsa petetyksi. Hieman samalla tavalla, kuin jos toinen ei suhteen alussa halua esitellä kumppaniansa vanhemmilleen tai kavereilleen, ja pitää häntä "piilossa". Eli toisin sanoen osoittaa toiselle, että hänessa on jotain sellaista vikaa, että häntä tai hänen asemaansa kumppanina ei kehtaa julkisesti näyttää.

edellinen kirjoitti:

...on yhteiskunnassamme merkki pysyvästä sitoutumisesta. Jos jompikumpi suhteen osapuoli ei halua antaa tätä julkista merkkiä sitoutumisesta, niin on ymmärrettävää, että se toinen osapuoli voi tuntea olonsa petetyksi. Hieman samalla tavalla, kuin jos toinen ei suhteen alussa halua esitellä kumppaniansa vanhemmilleen tai kavereilleen, ja pitää häntä "piilossa". Eli toisin sanoen osoittaa toiselle, että hänessa on jotain sellaista vikaa, että häntä tai hänen asemaansa kumppanina ei kehtaa julkisesti näyttää.

Lue lisää

Et halua naimisiin, koska se olisi liian varma merkki sitoutumisesta. Mietipä, ihanko oikeasti rakastat miestä, koska pelkäät sitoutumista noin vahvasti?

naishenkilö kirjoitti:

Et halua naimisiin, koska se olisi liian varma merkki sitoutumisesta. Mietipä, ihanko oikeasti rakastat miestä, koska pelkäät sitoutumista noin vahvasti?

...oli siis varmaankin tarkoitettu aloittajalle, eikä minulle? (Jos minua kosittaisiin, niin olisin kyllä valmis naimisiin vaikka heti huomenna. Mutta poikaystäväni taitaa olla jonkinverran sitoutumista välttelevä, aivan kuten tämän ketjun aloittajakin. Varmaankin tästä syystä osaan hyvin eläytyä aloittajan poikaystävän tilanteeseen ;)

naishenkilö kirjoitti:

Et halua naimisiin, koska se olisi liian varma merkki sitoutumisesta. Mietipä, ihanko oikeasti rakastat miestä, koska pelkäät sitoutumista noin vahvasti?

mutta se ei tarkoita ettenkö rakastaisi miestäni. Henkilökohtaisesti en vain usko avioliittoon enkä halua järjestellä häitä yms. sillä naimisiin en halua. Ajatus aviosta ahdistaa ja poikaystävän "mennään naimisiin" into tuntuu painostavalta. Tokkopa liitto olisi kovinkaan onnellinen jos toisesta tuntuisi, että hänet on painostettu naimisiin vain koska "suhde tulisi virallistaa sukulaisten ja ystävien silmissä"? Ehkäpä tämä "sitoutumiskammo" (kuten joku asian ilmaisi) on sitten enemmän miesten juttu.. mene ja tiedä

annna27 kirjoitti:

mutta se ei tarkoita ettenkö rakastaisi miestäni. Henkilökohtaisesti en vain usko avioliittoon enkä halua järjestellä häitä yms. sillä naimisiin en halua. Ajatus aviosta ahdistaa ja poikaystävän "mennään naimisiin" into tuntuu painostavalta. Tokkopa liitto olisi kovinkaan onnellinen jos toisesta tuntuisi, että hänet on painostettu naimisiin vain koska "suhde tulisi virallistaa sukulaisten ja ystävien silmissä"? Ehkäpä tämä "sitoutumiskammo" (kuten joku asian ilmaisi) on sitten enemmän miesten juttu.. mene ja tiedä

Lue lisää

Eihän teidän ole pakko mitään suurta häähössötystä järjestää. Voitte mennä naimisiin ihan maistraatissa parin henkilön läsnäollessa. Mitä mieltä sinä olisit tästä? Entä kelpaisiko tällainen poikaystävällesi? Eikö maistraattivihkiminen voisi olla hyvä kompromissi?

...!..... kirjoitti:

Eihän teidän ole pakko mitään suurta häähössötystä järjestää. Voitte mennä naimisiin ihan maistraatissa parin henkilön läsnäollessa. Mitä mieltä sinä olisit tästä? Entä kelpaisiko tällainen poikaystävällesi? Eikö maistraattivihkiminen voisi olla hyvä kompromissi?

Lue lisää

pointtina minulla oli enemmänkin se, kuinka saisin mieheni tajuamaan sen ettemme mene naimisiin

annna27 kirjoitti:

pointtina minulla oli enemmänkin se, kuinka saisin mieheni tajuamaan sen ettemme mene naimisiin

Kai miehesi jotain kieltä ymmärtää? Sano suoraan. Miksi pitää pelata mitään pelejä. Jos hän ei ole samaa mieltä, niin sitten eroatte. Yksinkertaista.

nholwe kirjoitti:

Kai miehesi jotain kieltä ymmärtää? Sano suoraan. Miksi pitää pelata mitään pelejä. Jos hän ei ole samaa mieltä, niin sitten eroatte. Yksinkertaista.

tottakai olen sanonut asian, mutta mies jatkaa "painostamista" sillä haluaa niin kovin naimisiin. En nyt haluaisi asian takia erotakaan, mutta toisaalta, loukkaahan se kun toinen ei välitä minun tunteistani tai haluistani. Noh, ajattelenhan minäkin asiassa itseäni, joten pattitilanne :(

annna27 kirjoitti:

tottakai olen sanonut asian, mutta mies jatkaa "painostamista" sillä haluaa niin kovin naimisiin. En nyt haluaisi asian takia erotakaan, mutta toisaalta, loukkaahan se kun toinen ei välitä minun tunteistani tai haluistani. Noh, ajattelenhan minäkin asiassa itseäni, joten pattitilanne :(

Lue lisää

tuolta alempaa tuuliviirin aloittama viestiketju. Siellä on keskusteltu pitkät pätkät samasta aiheesta, mutta siitä päinvastaisesta näkökulmasta: miltä tuntuu, kun toinen ei halua naimisiin. Itse siis kuuluin tähän avioliiton puolesta liputtajiin vielä em. ketjun alussa. Kunnes mm. tuon ketjun avustamana tajusin jotain: vaikka halusin avioliittoa eräänlaisena takeena muuttumattomuudesta - en siksi, että olisin halunnut sen muuttavan jotain - olisin kuitenkin tehnyt juuri sen, miksi avioliittoa monesti vastustetaan: muuttunut itse. Jos tosiaan molemmat ovat tyytyväisiä nykytilanteeseen, miksi mitään pitäisi muuttaa? Vai ajatteleeko miehesikin pohjimmiltaan niin, että jokin kuitenkin muuttuisi? Ehkä hän saisi "huokaista helpotuksesta", rentoutua.. Kuten minäkin huomasin alitajunnassani ajatelleeni. Ajatteleeko hän, että hänen on mahdollista muuttua (rennommaksi tms.) ilman, että se vaikuttaisi/muuttaisi sinua? Onko hän valmis siihen, että avioliitto muuttaakin sinua "huonompaan"? Entä uskaltaisitko sinä ottaa tuon riskin, kun on mahdollista, että kaikki muuttuukin - paremmaksi? :) Toisen voi saada tuntemaan olonsa "varmaksi" ja rakastetuksi muullakin, kuin avioliitolla. Pystyisitkö sinä vakuuttamaan miehesi jollain muulla keinoin?

Annna27 kirjoitti:

Niin lapsista on puhuttu paljonkin mutta mitään ei ole "lyöty lukkoon" sillä en vielä ole varma omasta halusta lapsien hankintaan. Myöhemmin kun yhteinen talous jne. on kunnossa niin ehkä lasta voisi harkita. Mies on kyllä vakuuttanut että vaikka emme lapsia saisikaan, niin yhdessä pysymme sinne kiikkustuoliin asti. Ongelmana on etenkin tuo avioliitto asia. En tajua miksi poikaystävä painostaa siihen, vaikka tietää suhtautumiseni avioon. On monia syitä siihen miksi naimisiin en halua, mutta pelkään että mies tajuaa asian väärin. Etten muka rakasta, ole sitoutunut, välitä.

Lue lisää

"joten avioliitto tuntuu ahdistavalta ja sitovalta asialta."

"Etten muka rakasta, ole sitoutunut, välitä."

Mies on osittain oikeassa, että et halua sitoutua? Tai niin tuosta ymmärtää, kun sanot yhdeksi syyksi, että avioliitto tuntuu sitovalta?

annna27 kirjoitti:

mutta se ei tarkoita ettenkö rakastaisi miestäni. Henkilökohtaisesti en vain usko avioliittoon enkä halua järjestellä häitä yms. sillä naimisiin en halua. Ajatus aviosta ahdistaa ja poikaystävän "mennään naimisiin" into tuntuu painostavalta. Tokkopa liitto olisi kovinkaan onnellinen jos toisesta tuntuisi, että hänet on painostettu naimisiin vain koska "suhde tulisi virallistaa sukulaisten ja ystävien silmissä"? Ehkäpä tämä "sitoutumiskammo" (kuten joku asian ilmaisi) on sitten enemmän miesten juttu.. mene ja tiedä

Lue lisää

pakko mennä naimisiin! Inhoan tällaisia "sukulaisille osoittamisia". Kukin tyylillään.

Ihan samaa täälläkin ajatellaan. Ymmärrän sinua hyvin. Olen hyvin sitoutunut mieheeni, mutta naimisiinmeno ahdistaa minua. En halua suhteemme muuttuvan ja koska voimme olla tyytyväisiä näin, niin miksi mennä naimisiin? Halua pitää oman nimeni (toki sen voi naimisissa myös pitää), mutta sittenhän se olisi periaatteessa ihan sama, joten ei naimisiin. Jonkun sitoutumisen "merkin" haluaisin. Esim. joku koru kummankin kaulaan tms. Että me tiedämme olevamme "se" pari. Lapsia en halua ollenkaan ja mies tietää sen. Se on meille pattitilanne, mies haluaisi. Hän tiesi tämän jo alusta asti, mutta päätti jäädä... se miten meille käy... voi olla jo arvattavissa. Mutta myöskään jatkossa en naimisiin halua. Se ei ole PAKKO tässä yhteiskunnassa, ihmisten pitäisi vain hyväksyä se, että meitä on moneen junaan. Tsemppiä sinulle ja teille! :o)

Samatäällä kirjoitti:

Ihan samaa täälläkin ajatellaan. Ymmärrän sinua hyvin. Olen hyvin sitoutunut mieheeni, mutta naimisiinmeno ahdistaa minua. En halua suhteemme muuttuvan ja koska voimme olla tyytyväisiä näin, niin miksi mennä naimisiin? Halua pitää oman nimeni (toki sen voi naimisissa myös pitää), mutta sittenhän se olisi periaatteessa ihan sama, joten ei naimisiin. Jonkun sitoutumisen "merkin" haluaisin. Esim. joku koru kummankin kaulaan tms. Että me tiedämme olevamme "se" pari. Lapsia en halua ollenkaan ja mies tietää sen. Se on meille pattitilanne, mies haluaisi. Hän tiesi tämän jo alusta asti, mutta päätti jäädä... se miten meille käy... voi olla jo arvattavissa. Mutta myöskään jatkossa en naimisiin halua. Se ei ole PAKKO tässä yhteiskunnassa, ihmisten pitäisi vain hyväksyä se, että meitä on moneen junaan. Tsemppiä sinulle ja teille! :o)

Lue lisää

Haluaisin tuoda esille hieman toisenlaista näkökulmaa naimisiinmenoasiaan. Olen itse sitoutumiskammoinen avioliitosta huolimatta, enkä koskaan tule lupaamaan kenellekään loppuelämää. Meillä ei ole sormuksia joten avioliitosta tietävät vain ne joille olemme erikseen kertoneet. Minulle on ihan tarpeeksi että me kaksi tiedämme olevamme pari ja käyttäydymme sen mukaan. :) Miksi sitten olen naimisissa?

Meillä syynä oli puhtaasti järki: tahdoimme olla toisillemme lähimmät omaiset ja juridisestikin sukua. Meillä ei ole yhteistä sukunimeä. Ei ole ollenkaan sama olla avoliitossa kuin avioliitossa, juuri LAIN edessä asialla on merkitystä.
Avioehdolla suljimme pois omaisuuden jakamisen erotilanteessa, joten meillä on toistaiseksi voimassa oleva lähiomaisuus puolen vuoden irtisanomisajalla. Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta sitä se ei ole. Rakastan miestäni ja haluan että olemme virallisestikin perhe, mutta jos jompikumpi muuttuu radikaalisti (esim. alkoholisoituu) niin suhde kyllä loppuu.

Minuakin ahdisti avioliitto kun ajattelin sitä niin kuin sitä yleensä ajatellaan. Meidänlaisemme liitto ei ahdista ollenkaan, tiedän että en ole sementoinut itseäni tähän loppuelämäksi. Me olemme yhdessä jos haluamme, eroamme jos yritäminen ei enää riitä.

Minä halusin, että jos jotakin kävisi, sairaalassa olisi lähiomaisena mieheni eivätkä vanhmepani (avopuolisolla ei ole samoja oikeuksia kuin aviopuolisolla, muistutetaan taas). Minusta avioliitosta tehdään turhan vakava asia, kun sen voisi nähdä omaistensa aseman turvaamisena.

En suosittele avioliittoa jos se tuntuu pahalta. Kannattaa kuitenkin muistaa että tämäkin instituutio on juuri niin ahdistava kuin miksi sen itse tekee. En odottanut että parisuhde muuttuisi mihinkään avion myötä eikä se muuttunutkaan - minusta on aika lapsellista olettaa että arjesta tulisi erilaista heti naimisiinmenon jälkeen. Voihan jollekin tietenkin niinkin käydä. ;) Onnea ratkaisuihinne, mitä ne sitten ovatkaan.

naimisissa - iiiik kirjoitti:

Haluaisin tuoda esille hieman toisenlaista näkökulmaa naimisiinmenoasiaan. Olen itse sitoutumiskammoinen avioliitosta huolimatta, enkä koskaan tule lupaamaan kenellekään loppuelämää. Meillä ei ole sormuksia joten avioliitosta tietävät vain ne joille olemme erikseen kertoneet. Minulle on ihan tarpeeksi että me kaksi tiedämme olevamme pari ja käyttäydymme sen mukaan. :) Miksi sitten olen naimisissa?

Meillä syynä oli puhtaasti järki: tahdoimme olla toisillemme lähimmät omaiset ja juridisestikin sukua. Meillä ei ole yhteistä sukunimeä. Ei ole ollenkaan sama olla avoliitossa kuin avioliitossa, juuri LAIN edessä asialla on merkitystä.
Avioehdolla suljimme pois omaisuuden jakamisen erotilanteessa, joten meillä on toistaiseksi voimassa oleva lähiomaisuus puolen vuoden irtisanomisajalla. Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta sitä se ei ole. Rakastan miestäni ja haluan että olemme virallisestikin perhe, mutta jos jompikumpi muuttuu radikaalisti (esim. alkoholisoituu) niin suhde kyllä loppuu.

Minuakin ahdisti avioliitto kun ajattelin sitä niin kuin sitä yleensä ajatellaan. Meidänlaisemme liitto ei ahdista ollenkaan, tiedän että en ole sementoinut itseäni tähän loppuelämäksi. Me olemme yhdessä jos haluamme, eroamme jos yritäminen ei enää riitä.

Minä halusin, että jos jotakin kävisi, sairaalassa olisi lähiomaisena mieheni eivätkä vanhmepani (avopuolisolla ei ole samoja oikeuksia kuin aviopuolisolla, muistutetaan taas). Minusta avioliitosta tehdään turhan vakava asia, kun sen voisi nähdä omaistensa aseman turvaamisena.

En suosittele avioliittoa jos se tuntuu pahalta. Kannattaa kuitenkin muistaa että tämäkin instituutio on juuri niin ahdistava kuin miksi sen itse tekee. En odottanut että parisuhde muuttuisi mihinkään avion myötä eikä se muuttunutkaan - minusta on aika lapsellista olettaa että arjesta tulisi erilaista heti naimisiinmenon jälkeen. Voihan jollekin tietenkin niinkin käydä. ;) Onnea ratkaisuihinne, mitä ne sitten ovatkaan.

Lue lisää

Olisko vanhempien suhde ollut vähemmän myrskyisä ja onnellisempi, jos he eivät olisi olleet naimisissa? Ei kaikki avoliitotkaan niin auvoisia ole. Voiko pelkkä naimisiin meno muuttaa suhteen ja miksi niin tapahtuu? Vai ajatteleeko kysyjä, että jos suhde muuttuu huonoksi niin avoliitosta olisi helpompi lähteä. Vaikka onhan avioliitostakin suht helppo lähteä? Vaikka kyllä mulle ainakin avioero olisi isompi asia. Olen niitä ihmisiä joiden mielestä naimisiin mennään vaan kerran. Tietenkin pitkästä avoliitosta eroaminenkin olisi vaikea asia. Ja koska moni muukin tekee enemmän töitä, että avioliitto ei kariutuisi voi käydä niinkin, että siinä roikkuu väkisin. Kun on kerta naimisiin menty niin siinähän pysytään. Sekin voi ahdistaa joitakin. Tällä hetkellä ainakin tuntuu, että minulla menisi usko avioliittoon siinä vaiheessa, jos itse eroaisin. En ajattele avioliittoa vaan jonain "virallistettuna parisuhteena", joka solmitaan pelkistä järkisyistä.

Me olimme avoliitossa 9 vuotta ja naimisissa oltu nyt 3. Meidän suhde ei ole muuttunut yhtään huonommaksi. Meillä oli kyllä avioliiton alussa paha riita (sovittiin kyllä jo seuraavana päivänä) ja pelästyin... että jaha oltiin yhdessä 10 vuotta ja heti kun mentiin naimisiin, tulee ero. Kaduin jo hetken, että tuli mentyä naimisiin ja tuliko tehtyä virhe. Mutta sen jälkeen kaikki on kyllä ollut normaalisti ja siis hyvin. Mies ehkä alussa hermoili jotenkin. Jos tuli pienikin riita, hän tuumi, että no niin nyt se alamäki alko... Hän kuvitteli ehkä, että avioliiton pitää olla loputonta honeymoonia. Hän pitkään kuitenkin jahkaili avioliiton kanssa. Hänen ed. parisuhteensa alkoi mennä huonosti, kun he menivät kihloihin. Hän kai vähän pelkäsi, että kihlaus/avioliitto muuttaa jotain. Mutta tosiaan näin se on "tämäkin instituutio on juuri niin ahdistava kuin miksi sen itse tekee." Kyllä meillä mies pääsi hyvin yli pienestä alkuhermoilusta ja ei meidän elo ole kovin paljon erilaista kuin avoliitossakaan. Pieni ero on ja se on parempaan päin.

Miksi ihmeessä naimisiin mentyään pitäisi asettua pienelle pläntille kasteleen herneitä ja kattoon joka ilta samat paskaohjelmat telkasta...? Sitä voi jatkaa ihan samanlaista elämää kuin sitä ennen avoliitossa.

Ja miksi aviossa pitäisi alkaa tilaamaan postimyynnistä verkkareita, tai olla tehtaassa aamu yhdeksästä ilta viiteen, kuten eräässä biisissä lauletaan.