Bipolaarinen mielialahäiriö lapsena

itsellä kettumainen lapsuus ja tressitila suuri. Isäni sairasti, vaikka en sitä tietty tiennytkään, ei hänkään, tätä samaa. Tunsin ensimmäisen todella vakavan masennuksen 12 vuotiaana ja siitä sitten pikkuhiljaa se vaan paheni. Jokaisella eri juttu. Ensimmäiset itsetuhoajatukset 19 vuotiaana. Kysyin lääkäriltäni kuinka pieni voi siihen sairastua ja hän vastasi ettei siihen ole yksiselitteistä tutkimusta eikä selkeää vastausta.

suuntaava sairaus, mutta kirjoitti:

itsellä kettumainen lapsuus ja tressitila suuri. Isäni sairasti, vaikka en sitä tietty tiennytkään, ei hänkään, tätä samaa. Tunsin ensimmäisen todella vakavan masennuksen 12 vuotiaana ja siitä sitten pikkuhiljaa se vaan paheni. Jokaisella eri juttu. Ensimmäiset itsetuhoajatukset 19 vuotiaana. Kysyin lääkäriltäni kuinka pieni voi siihen sairastua ja hän vastasi ettei siihen ole yksiselitteistä tutkimusta eikä selkeää vastausta.

Tyttärelläni tehdään nyt (19v.) diagnoosia ja lääkäri on epäillyt bipolaaria. Tyttärelläni on täysin samoja oireita kuin edellisillä masennusta 13-vuotiaasta, psykoosi, äänien kuuleminen, syömishäiriöt, itsensä viiltely, itsetuhopuheet. Jo vauvan tyttäreni takoi päätään lattiaan, jos katosin näkyvistä es. vessaan. Hän sai 2-3vuotiaana uhmaiässä raivokohtauksia jotka kestivät 45min ja loppuivat lopulta siihen että pissasi housuihinsa. Hän oli aggressiivinen sisartaan kohtaan ja löi heti, jos tämä nuorempi halusi keskeyttää leikin. Mitään pelejä ei voitu pelata, koska hän ei kestänyt häviämistä. Käytin kasvatusneuvolassa, mutta oli lama ja siellä asian ei katsottu olevan tarpeeksi vakava, etenkin kun isä oli sitä mieltä, ettei lapsessa ole mitään vikaa, vaan äidissä. Ala-asteella tyttö oli huippuoppilas, mutta yläasteella romahti. Nukkui 14-15 tunnin yöunia, oli koulukiusattu, ei mennyt edes kouluun. Opettajat uskoivat, että tyttö on piloille hemmoteltu eikä mene ajoissa nukkumaan. Oli syömishäiriö ja masennus, koulukiusaaminen paheni kun hän sai sairaalahoitoa. Tyttö jäi luokalleen, mutta ei mennyt kouluun kuin muutamaksi iltapäivän tunniksi viikossa. Uskon että hän on perinyt taudin isältään, joka oli myös rauhaton impulsiivinen ja paiskoi tavaroita rikki vihastuksissaan =raivokohtauksissaan. Tähän asti olen kuvitellut, että isällä olisi lievä ADHD. Tyttärensä murrosikää/masennusta isä ei kestänyt ja meillä oli niin kovia perheriitoja, että oli pakko erota. Terapiasta ei tullut mitään, tytär ei puhunut siellä mitään, jätti käymättä ja terapia lopetettiin. Tyttären hoito on jäänyt täysin minulle ja olen aivan puhki näistä impulsiivista raivokohtauksista ja itsetuhosuunnitelmista. Omaa ulkonäköään ei kestä ja väittää että peilissä on ruma läski, vaikka hän on ihan missityyppiä. Rahat käyttää meikkeihin ja vaatteisiin, vaikka entiset vaatteet lojuvat lattialla likaisina rutussa. Mihinkään ei pysty keskittymään, ei edes elokuvan katselemiseen, saati opiskeluun. Yläasteen keskiarvo oli vähän yli viiden. Mitään tulevaisuudensuunnitelmia ei ole. Nyt lääkäri kirjoitti vuoden kuntoutustukea. Yhtäkään kokonaista hyvää päivää ei ole ollut moniin vuosiin. Tytär itkeskelee ja valittaa noin 4 tuntia joka päivä. Ystävät ovat kaikonneet. Hän asuu omassa asunnossa, mutta kaikki laskut maksamatta...täytyy varmaan saada joku edunvalvoja hänelle. Onko kaikki näin riippuvaisia vanhemmistaan? Tuntuu, että koko elämä on mennyt hukkaan näiden isän ja tyttären kanssa. Nytkään en haluaisi mitään muuta kuin olla rauhassa, olen niin väsynyt näihin väsynyt ja kyllästynyt impulsiivisiin ihmisiin. Onko sairauteen täsmälääkettä ja miten kauan kesti ennen kuin se löytyi?

huolestunut äiti kirjoitti:

Tyttärelläni tehdään nyt (19v.) diagnoosia ja lääkäri on epäillyt bipolaaria. Tyttärelläni on täysin samoja oireita kuin edellisillä masennusta 13-vuotiaasta, psykoosi, äänien kuuleminen, syömishäiriöt, itsensä viiltely, itsetuhopuheet. Jo vauvan tyttäreni takoi päätään lattiaan, jos katosin näkyvistä es. vessaan. Hän sai 2-3vuotiaana uhmaiässä raivokohtauksia jotka kestivät 45min ja loppuivat lopulta siihen että pissasi housuihinsa. Hän oli aggressiivinen sisartaan kohtaan ja löi heti, jos tämä nuorempi halusi keskeyttää leikin. Mitään pelejä ei voitu pelata, koska hän ei kestänyt häviämistä. Käytin kasvatusneuvolassa, mutta oli lama ja siellä asian ei katsottu olevan tarpeeksi vakava, etenkin kun isä oli sitä mieltä, ettei lapsessa ole mitään vikaa, vaan äidissä. Ala-asteella tyttö oli huippuoppilas, mutta yläasteella romahti. Nukkui 14-15 tunnin yöunia, oli koulukiusattu, ei mennyt edes kouluun. Opettajat uskoivat, että tyttö on piloille hemmoteltu eikä mene ajoissa nukkumaan. Oli syömishäiriö ja masennus, koulukiusaaminen paheni kun hän sai sairaalahoitoa. Tyttö jäi luokalleen, mutta ei mennyt kouluun kuin muutamaksi iltapäivän tunniksi viikossa. Uskon että hän on perinyt taudin isältään, joka oli myös rauhaton impulsiivinen ja paiskoi tavaroita rikki vihastuksissaan =raivokohtauksissaan. Tähän asti olen kuvitellut, että isällä olisi lievä ADHD. Tyttärensä murrosikää/masennusta isä ei kestänyt ja meillä oli niin kovia perheriitoja, että oli pakko erota. Terapiasta ei tullut mitään, tytär ei puhunut siellä mitään, jätti käymättä ja terapia lopetettiin. Tyttären hoito on jäänyt täysin minulle ja olen aivan puhki näistä impulsiivista raivokohtauksista ja itsetuhosuunnitelmista. Omaa ulkonäköään ei kestä ja väittää että peilissä on ruma läski, vaikka hän on ihan missityyppiä. Rahat käyttää meikkeihin ja vaatteisiin, vaikka entiset vaatteet lojuvat lattialla likaisina rutussa. Mihinkään ei pysty keskittymään, ei edes elokuvan katselemiseen, saati opiskeluun. Yläasteen keskiarvo oli vähän yli viiden. Mitään tulevaisuudensuunnitelmia ei ole. Nyt lääkäri kirjoitti vuoden kuntoutustukea. Yhtäkään kokonaista hyvää päivää ei ole ollut moniin vuosiin. Tytär itkeskelee ja valittaa noin 4 tuntia joka päivä. Ystävät ovat kaikonneet. Hän asuu omassa asunnossa, mutta kaikki laskut maksamatta...täytyy varmaan saada joku edunvalvoja hänelle. Onko kaikki näin riippuvaisia vanhemmistaan? Tuntuu, että koko elämä on mennyt hukkaan näiden isän ja tyttären kanssa. Nytkään en haluaisi mitään muuta kuin olla rauhassa, olen niin väsynyt näihin väsynyt ja kyllästynyt impulsiivisiin ihmisiin. Onko sairauteen täsmälääkettä ja miten kauan kesti ennen kuin se löytyi?

Hei! Ymmärrän hyvin että olet jo väsynyt, sinun pitää ottaa itsellesi vähän vapaata. Aloita uusi harrastus tai jotain mistä pidät. Jotain mikä on vain sinun eikä kuulu tyttärellesi tai miehelle. Ns "henkireikä". Se auttaa sinua selviytymään. On myös omaistentuki ry, johon sinun ehkä kannattaisi ottaa yhteyttä. Itse olen ollut todella riippuvainen vanhemmistani sairauden pahimpina aikoina. Olen varmasti ollut rasittava, vaikea ja kaikkea siltä väliltä. Nyt jälkeenpäin ymmärrän osittain mitä he ovat kokeneet silloin kun kauhulla ajattelen kaikkea mitä olen tehnyt. Sairauteen on olemassa lääkitys, mutta sen oikea annostus ja oikeanlaiset lääkkeet voi kestää että ne löydetään. Itsellä kesti neljä vuotta. Mutta minua hoidettiinkin väärillä diagnooseilla lähes sen koko ajan. Tyttäresi tarvitsee tasaavan lääkkeen joka tasaa mielialaa, masennuslääkkeen joka auttaa masennukseen ja koska ääniä on niin psykoosilääkityksen. Itselläni on nuo kaikki. (Lamictal -tasaava, citalopram - masennus ja abilify-psykoosi) Huomaa kuitenkin että lääkkeitä on useita, joten hän ei luultavasti saa juuri noita. Kaikki on niin yksilöllistä. Terapiaa ei ole suositeltu juuri kaksisuuntaisen hoitoon, koska siitä ei ole näyttöjä että se on tarpeellista. Mutta koska tyttärelläsi on syömishäiriö, siihen hän voisi saada apua kognitiivis-behavioraalisesta terapiasta. Hänellä on huono itsetunto ja tarvitsee sen kanssa apua. Itse olen käynyt muiden maksamana 3v ja nyt 4v maksan itse ja käyn noin 1kerran kuukaudessa. Ns ylläpitoterapia. Rahaongelmat on tuttuja. En ole koskaan saanut edunvalvojaa ja olen siitä kiitollinen nyt kun on parempi aika. Edunvalvoja rajoittaa niin paljon elämää kun on "terveempi". Jos vain itse jaksat hoitaa hänen raha-asiat.. Jos et, niin edunvalvoja on paras vaihtoehto. Pitää vain katsoa että hän ei saa kulutusluottoja, visaa ym joka sekoittaa hänen elämänsä kokonaan, sillä maanisena ne on täynnä hujauksessa. Voisit ehkä hänen suostumuksellaan kääntää tietyt laskut sinun luoksesi ja maksaa ne hänen tililtään . Tämä tietysti edellyttää että hän siihen suostuu, koska on jo 19v. Voimia sinulle huolestunut äiti!

huolestunut äiti kirjoitti:

Tyttärelläni tehdään nyt (19v.) diagnoosia ja lääkäri on epäillyt bipolaaria. Tyttärelläni on täysin samoja oireita kuin edellisillä masennusta 13-vuotiaasta, psykoosi, äänien kuuleminen, syömishäiriöt, itsensä viiltely, itsetuhopuheet. Jo vauvan tyttäreni takoi päätään lattiaan, jos katosin näkyvistä es. vessaan. Hän sai 2-3vuotiaana uhmaiässä raivokohtauksia jotka kestivät 45min ja loppuivat lopulta siihen että pissasi housuihinsa. Hän oli aggressiivinen sisartaan kohtaan ja löi heti, jos tämä nuorempi halusi keskeyttää leikin. Mitään pelejä ei voitu pelata, koska hän ei kestänyt häviämistä. Käytin kasvatusneuvolassa, mutta oli lama ja siellä asian ei katsottu olevan tarpeeksi vakava, etenkin kun isä oli sitä mieltä, ettei lapsessa ole mitään vikaa, vaan äidissä. Ala-asteella tyttö oli huippuoppilas, mutta yläasteella romahti. Nukkui 14-15 tunnin yöunia, oli koulukiusattu, ei mennyt edes kouluun. Opettajat uskoivat, että tyttö on piloille hemmoteltu eikä mene ajoissa nukkumaan. Oli syömishäiriö ja masennus, koulukiusaaminen paheni kun hän sai sairaalahoitoa. Tyttö jäi luokalleen, mutta ei mennyt kouluun kuin muutamaksi iltapäivän tunniksi viikossa. Uskon että hän on perinyt taudin isältään, joka oli myös rauhaton impulsiivinen ja paiskoi tavaroita rikki vihastuksissaan =raivokohtauksissaan. Tähän asti olen kuvitellut, että isällä olisi lievä ADHD. Tyttärensä murrosikää/masennusta isä ei kestänyt ja meillä oli niin kovia perheriitoja, että oli pakko erota. Terapiasta ei tullut mitään, tytär ei puhunut siellä mitään, jätti käymättä ja terapia lopetettiin. Tyttären hoito on jäänyt täysin minulle ja olen aivan puhki näistä impulsiivista raivokohtauksista ja itsetuhosuunnitelmista. Omaa ulkonäköään ei kestä ja väittää että peilissä on ruma läski, vaikka hän on ihan missityyppiä. Rahat käyttää meikkeihin ja vaatteisiin, vaikka entiset vaatteet lojuvat lattialla likaisina rutussa. Mihinkään ei pysty keskittymään, ei edes elokuvan katselemiseen, saati opiskeluun. Yläasteen keskiarvo oli vähän yli viiden. Mitään tulevaisuudensuunnitelmia ei ole. Nyt lääkäri kirjoitti vuoden kuntoutustukea. Yhtäkään kokonaista hyvää päivää ei ole ollut moniin vuosiin. Tytär itkeskelee ja valittaa noin 4 tuntia joka päivä. Ystävät ovat kaikonneet. Hän asuu omassa asunnossa, mutta kaikki laskut maksamatta...täytyy varmaan saada joku edunvalvoja hänelle. Onko kaikki näin riippuvaisia vanhemmistaan? Tuntuu, että koko elämä on mennyt hukkaan näiden isän ja tyttären kanssa. Nytkään en haluaisi mitään muuta kuin olla rauhassa, olen niin väsynyt näihin väsynyt ja kyllästynyt impulsiivisiin ihmisiin. Onko sairauteen täsmälääkettä ja miten kauan kesti ennen kuin se löytyi?

kuulostaa ihan itseltäni.tosin olen jo 20v

huolestunut äiti kirjoitti:

Tyttärelläni tehdään nyt (19v.) diagnoosia ja lääkäri on epäillyt bipolaaria. Tyttärelläni on täysin samoja oireita kuin edellisillä masennusta 13-vuotiaasta, psykoosi, äänien kuuleminen, syömishäiriöt, itsensä viiltely, itsetuhopuheet. Jo vauvan tyttäreni takoi päätään lattiaan, jos katosin näkyvistä es. vessaan. Hän sai 2-3vuotiaana uhmaiässä raivokohtauksia jotka kestivät 45min ja loppuivat lopulta siihen että pissasi housuihinsa. Hän oli aggressiivinen sisartaan kohtaan ja löi heti, jos tämä nuorempi halusi keskeyttää leikin. Mitään pelejä ei voitu pelata, koska hän ei kestänyt häviämistä. Käytin kasvatusneuvolassa, mutta oli lama ja siellä asian ei katsottu olevan tarpeeksi vakava, etenkin kun isä oli sitä mieltä, ettei lapsessa ole mitään vikaa, vaan äidissä. Ala-asteella tyttö oli huippuoppilas, mutta yläasteella romahti. Nukkui 14-15 tunnin yöunia, oli koulukiusattu, ei mennyt edes kouluun. Opettajat uskoivat, että tyttö on piloille hemmoteltu eikä mene ajoissa nukkumaan. Oli syömishäiriö ja masennus, koulukiusaaminen paheni kun hän sai sairaalahoitoa. Tyttö jäi luokalleen, mutta ei mennyt kouluun kuin muutamaksi iltapäivän tunniksi viikossa. Uskon että hän on perinyt taudin isältään, joka oli myös rauhaton impulsiivinen ja paiskoi tavaroita rikki vihastuksissaan =raivokohtauksissaan. Tähän asti olen kuvitellut, että isällä olisi lievä ADHD. Tyttärensä murrosikää/masennusta isä ei kestänyt ja meillä oli niin kovia perheriitoja, että oli pakko erota. Terapiasta ei tullut mitään, tytär ei puhunut siellä mitään, jätti käymättä ja terapia lopetettiin. Tyttären hoito on jäänyt täysin minulle ja olen aivan puhki näistä impulsiivista raivokohtauksista ja itsetuhosuunnitelmista. Omaa ulkonäköään ei kestä ja väittää että peilissä on ruma läski, vaikka hän on ihan missityyppiä. Rahat käyttää meikkeihin ja vaatteisiin, vaikka entiset vaatteet lojuvat lattialla likaisina rutussa. Mihinkään ei pysty keskittymään, ei edes elokuvan katselemiseen, saati opiskeluun. Yläasteen keskiarvo oli vähän yli viiden. Mitään tulevaisuudensuunnitelmia ei ole. Nyt lääkäri kirjoitti vuoden kuntoutustukea. Yhtäkään kokonaista hyvää päivää ei ole ollut moniin vuosiin. Tytär itkeskelee ja valittaa noin 4 tuntia joka päivä. Ystävät ovat kaikonneet. Hän asuu omassa asunnossa, mutta kaikki laskut maksamatta...täytyy varmaan saada joku edunvalvoja hänelle. Onko kaikki näin riippuvaisia vanhemmistaan? Tuntuu, että koko elämä on mennyt hukkaan näiden isän ja tyttären kanssa. Nytkään en haluaisi mitään muuta kuin olla rauhassa, olen niin väsynyt näihin väsynyt ja kyllästynyt impulsiivisiin ihmisiin. Onko sairauteen täsmälääkettä ja miten kauan kesti ennen kuin se löytyi?

On täsmälääkkeitä ja muutakin apua. Voit kirjoittaa [email protected]