ADD

Suurin ongelma Add lapsen suhteen lienee oikean diagnoosin ja hoidon saaminen, tämä kun on vielä vaikeampi tunnistaa kun adhd.

Olen kouluvuosinani ollut pääosin eristäytyvä "haaveilija" ja "taivaanrannanmaalari", erakko.

Olen toisaalta myös kyseenalaistanut asioita ja esittänyt kysymyksiä, joita ei olisi koulussa sopinut esittää. En myöskään osannut kunnioittaa opettajia auktoriteetteina vain koska niin olisi pitänyt tehdä - tämä vei minut napit vastakkain muutamien opettajien ja myös oppilaiden kanssa. En ole myöskään koskaan oppinut ymmärtämään pinnallisen "small talkin" tarpeellisuutta - olen ollut kouluvuosinani joko liian hiljainen tai liian suorasanainen. Keskittymisvaikeuksia oli myös tuntuvasti.

Ongelmia oli monenlaisia, nyt pyyhkii työelämässä hyvin, jatkokoulutustakin olen pystynyt hankkimaan saatuani lääkityksen, Ritalinin ja Concertan. Kotihommatkin sujuvat, laskut muistan vihdoinkin maksaa; tavarat, kuten avaimet ja lompsa, eivät ole hukassa koko ajan, muistan sovitut tapaamiset, saan itseni aamuisin suihkuun ja ulos ja töihin...Kaikki sujuu Concertan avulla kuin normaali-ihmiseltä (?) konsanaan.

Lapsistani yksi on tämä ADD tyyppinen (kaksi ADHD:tä). Nyt 12 v tyttö. Tosiaankin vaikea tunnistaa, hiljainen, syrjäänvetäytyvä, hidas haaveilija. Miettii asioita syvällisesti ja laajasti. Taiteellinen ja saattaakin piirrellä tuntikausia, sekä kirjoitella pitkiä mielikuvituksellisia juttuja. Ei pidä mistään joukkuelajeista joissa liikutaan ryhmänä (pallopelit).

Vauva- ja pikkulapsivaiheessa tosi kiltti, sopeutuvainen - jälkikäteen ajatellen aivan liian hiljainen ja kiltti. Hän kävi koulutestit ja suoritti loistavin tuloksin, mutta oma epäily oli jo silloin herännyt. Aloitti norm. ykkösellä, suuri koulu, suuri luokka. Oppimisessa ei silloin ilmennyt ongelmia, vain hitaudessa, haaveilussa.

Kakkosen syksyllä alkoi ilmetä kouluhaluttomuutta, tunneilla vaikeuksia pysyä mukana. Tosi sosiaalinen pidetty kaveri.
Alkoi oireilla päänsäryin ja vatsakivuin, myös epilepsia kohtauksin. Itki aamuin kouluunmenoa ja oli tosi hermostunut. Viikon osasto tutkimuksissa ja totesivat oppimisvaikeuksia ( ADD, siihen vaikutti se kun samaan aikaan veljillä todettiin ADHD, yhdellä tosi hankalana). Vaihdatin koulun nopeasti ja siitä alkoi ylämäki!!

Tänään tyttö 5:lla, juttelee kaikkien kanssa, koulu menee hyvin, reipastunut, avoimempi, ja ennenkaikkea osaa suuttua, hermostua, kapinoidakkin! ei koskaan ennen hermostunut, suuttunut. Koulunkäynnin ilo korkealla, menee mielellään ja kaikki nuo smuut oireilut katosivat koulun ja oppimistyylin vaihdon myötä. Oppimisvaikeuksista ei tietoa, vain se hitaus ja järjestelmällisyys jotenkin vaikuttaa, mutta suoriutuu kaikesta tosi hyvin. Voisi olla ns. norm. opetuksessa, mutta ei riskeerata kun on saatu yhteistyöllä asiat näin hyvin, tytön itsetunto tasapainossa.

ADD muistuttaa MBD:tä, jossa keskittymisvaikeudet ja levottomuus ovat myös yleisiä. MBD:lle ominaisia neurologisia häiriöitä kuten kömpelyyttä ja lukihäiriöitä ADD:ssä ei kuitenkaan välttämättä ilmene. ADD:n tyypillisin oire on keskittymisvaikeudet silloin, kun henkilö ei ole motivoitunut asiaan. ADD:tä sairastavan on vaikea keskittyä pakonomaisiin asioihin. Mieli harhailee, jalat ja kädet liikehtivät levottomasti, paikoillaan istuminen on vaikeaa. Taudin kuvaan kuuluvat myös aloitekyvyttömyys, apatia ja harkitsemattomat teot sekä asioiden jatkuva lykkääminen. Tehtävistä suoriutuminen saattaa olla vaikeaa, vaikka älykkyydessä ei olisikaan mitään vikaa. ADD:ta sairastavissa on kahta päätyyppiä. Toinen tyyppi on inattentiivinen ja sisäänpäinvetäytynyt, toinen impulsiivinen ja hyperaktiivinen. Ensin mainitut saattavat olla hyvinkin arkoja ja ujoja, jälkimmäiset taas uhkarohkeita tyyppejä.

ADD on biologisperäinen sairaus. Se on usein perinnöllinen. ADD:ta aiheuttavat myös hapenpuute ja äidin päihteiden käyttö raskauden aikana. ADD-diagnoosi tehdään haastattelun perusteella tiettyjä diagnostisia kriteereitä käyttäen. Yksi keskeinen kriteeri on se, että oireita on ollut läpi elämän. ADD:hen ei sairastuta nelikymppisenä. Siitä ei myöskään parannuta taianomaisesti aikuistumisen myötä, vaan jopa yli puolella oireilu jatkuu aikuisiässä.