Pohdiskelua

Nyt minusta tuntuu, että tähän kummiasiaan ladataan turhan paljon odotuksia ja oletuksia. Jos jos on paljon ennakko-odotuksia niin melko varmasti on myös pettymystä ja pahaa mieltä. Kun pyydetään kummiksi, niin mielestäni se on luottamuksen osoitus ja kunnia. Toki voi kieltäytyä ja on hyväkin kieltäytyä, jos kokee asian ahdistavaksi tai muuten mahdottomaksi. Kummiutta voi toteuttaa hyvin monella eri tapaa. Ei siihen ole sapluunaa eikä saa ollakaan. Persoonat vaikuttaa, elämäntilanteet, monet monet seikat. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Kummi sitoutuu lapsen kristilliseen kasvatukseen vanhempien kanssa. Sitäkin voi toteuttaa monin eri tavoin. Olen kahden kummi ja minulla nämä kummilapset ovat erityisen usein ajatuksissa. Sitä voisi kutsua vaikka rukoilemiseksi. Se ei ole aktiivista rukousta vaan voimaannuttavaa ajattelua. Missään tapauksessa en tuputa heille mitään, mutta jos kysyvät tai haluavat jutella, niin toki pohdiskelen asioita. Mielestäni kummi ei saa tehdä mitään negatiivista lapselle tai lapsen perheelle, mutta se positiivinen mitä hän tekee on ihan hänen oma valintansa. Jos hän haluaa hoitaa, niin mikä ettei, jos hän muistaa merkkipäivinä tai jouluna, niin ok, mutta jos hän ei halua tai pysty näitä noteeraamaan, niin ei sitten. Lapsi voi pettyä (ainakin jos vanhemmat opettavat hänet siihen) mutta sellaista elämä on. Siinä olisi vanhemmille tuhannen taalan paikka luoda malleja ja antaa työkaluja, miten elämän kolhuista pääsee yli ja eteenpäin. Minulla on neljä lasta ja sitäkin kautta kummiasiat ovat tuttuja. Kaikilla on kaksi kummia ja minusta se on hyvä määrä. Toki niitä voi olla enemmän, mutta jos minä olisin yksi kummi kuudesta, niin en tuntisi olevani mitenkään erityinen lapsen elämässä. Lasteni kummit ovat erilaisia ja myös käytännöt ja suhteet ovat omanlaisiaan. Lahjoja on tullut toisille lapsille enemmän kuin toisille tai jollekin ei lainkaan. Ei siitä ole tullut ongelmaa, koska emme ole missään vaiheessa odottaneetkaan lahjoja. Toki niistä on iloittu, mutta ne on nähty ylimääräisenä hauskuutena eikä pääasiana. Ja jos joku lapsista on pettynyt, kun toiset saivat jouluksi ja hän ei, niin asiasta on keskusteltu ja muuten sivuutettu vähin äänin. Lapsi on lahja ja ihme. Vanhemmilleen lähes aina käsittämättömän rakas ja tärkeä. Sen ihmeen kasvua seuraamaan ja tukemaan haluaa läheisen aikuisen - kummin. Hän voi tehdä sen ajatuksissaan ja kaukaakin. Toisaalta tämä ihme - lapsi - on maailman luonnollisin asia. He kasvavat ja voivat hyvin, vaikka olosuhteet ja kaikki yksityiskohdat eivät aina olisikaan optimaaliset. Kunhan sitoutumista, huolenpitoa ja sapuskaa riittää. Rakkautta.