Pitkittynyt kohtaus n.25 min, se siitä...

Joskus minullakin tuli 15-30 minuutin kohtauksia. Ensimmäisen noin pitkän kohtauksen jälkeen kotihoidoksi tuli Stesolid-piikki, joka lyhensi kohtauksen kestoa. Käyttösääntönä oli, että jos kohtaukseni kestää yli 10 minuuttia, annetaan Stesolid-piikki. En saanut erillistä sairaslomaa tuolloin, vaan perinteiseen malliin jatkettiin kotihoidolla. Kotona seurattiin kohtaustilastoja lääkevaihdosten yhteydessä. Muutaman kerran minulle on tarjottu työkyvyttömyyseläkettä, mutta vakiovastaus on valmiina: "Paikkani ei ole sängynpohjassa, vaan ihmisten parissa." Kieltäydyn lääkäreiden aiheuttamista makuuhaavoista, sillä tiedän, että he eivät ota vastuuta sanoistaan. Minäkin kaipaan töihin, mutta olen kuluttanut aikaani opiskelemalla. Kun löytyi oikeat lääkkeet, elämä helpottui ja opiskelumotivaatio kasvoi huomattavasti.

Olitko tajuttomana noin pitkään ja kouristelet. Kyseessä on jo todellakin vaarallinen tila mielestäni... vaatii ehdottomasti nyt lääkärin konsuntointia... muista hoitaa ennen kesälomia. Ei kannata kuitenkin yhdestä lannistua, jos kerta olet työelämässä. Jokin lääke saattaa auttaa ja palauttaa työkykyiseksi ja hetken loma... sairaslomaa lienee voit ottaa ja on pakkokin? Ei sairaana voi mennä töihin se on jokaisen oikeus sairastaa... oikeus väärä sana, mutta siis jokainen voi sairastua ja tällöin ei voi mennä töihin. Eläkkeelle, vasta kun muut keinot ei todellakaan toimi, eikö vain? Titenkin voit laskea, että paljonko tulisit eläkettä saamaan ja eläisitkö silläkin... työkyvyttömyyseläke ei nimittäine estä ihmisen toimintaa tai työntekoa siinä määrin kuin jaksaa. Oisko paikallaan käydä myös psykiatrilla, jos meinaa hulluksi tulla? Voi tietenkin olla vain sanonta, mutta ei sitä kannata jäädä ilman apua, jos sieltäkin olisi saatavissa apua. Aikoja tosin voi olla jo vaikea saada. Voimia oikeasti!