Harkitsen uskon jättämistä, vl-kielellä "uskon kieltämistä". Kysyisin nyt uskovaisilta, millä lailla te suhtaudutte sitten minuun?
Miten vl suhtaudut uskosta eronneeseen?
Arka ihminen
471841
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Vaikea sanoa kun en tunne sinua ihmisenä! :-) Jos uskon kieltäminen tarkoittaa täydellistä elämänmuutosta, tapojen muutosta, käyttäytymisen muuttumista, silloin voi koko ihminen tuntua hyvin vieraalta ja voi olla vaikea olla tekemisissä. Ainakin alkuun. Ja näinkin voi käydä, kun joku haluaa hyvin voimakkaasti tehdä eron uskovaisiin selväksi. Jos taas "uskon kieltäminen" on sitä, että tämä ystävä omasta mielestään on edelleen uskovainen, mutta virallisen vl-kannan mukaan ei ole (esim. ei hyväksy tiukkaa rajanvetoa siitä että vain vl:t pääsevät taivaaseen tms), silloin ystävyys jatkuu ihan entiseen tapaan. Tällainen "kieltäminen" ei tule yllätyksenä, kun asioista on kuitenkin paljonkin saatettu yhdessä keskustella. Mun pikkuveli ei ole enää uskovainen, hänellä on maailman tavat eikä usko ole hänelle millään lailla tärkeä. Pikkuveli sen sijaan on mulle todella tärkeä ja rakas, ja suhtaudun häneen kuin ennenkin. Ehkä minun pitäisi häntä enemmänkin "totuudessa rakastaa" elikkä nuhdella häntä maailmallisista elämäntavoista sekä neuvoa parannukseen mutta en osaa tehdä niin kun se tuntuu loukkaavalta häntä kohtaan enkä oikeastaan haluakaan, kun en usko sen olevan rakentavaa meidän väleillemme.
Tuo oisi kyllä ihan oikein että sinä muistuta häntä totuudessa. Se on uskovaisen velvollisuus....Muutenhan sitä joutuu vastuusen sen toisen synneistä. Yksi siskoistani on kieltänyt uskonsa, hän ei jaksanut taistella syntiä vastaan ja antautui maailman iloille. Hän väittää että edelleen uskoo Jumalaan, sanoo että hänen Jumalansa on "salliva Jumala". Totuus on vaan toisenlainen. Jumala vihaa syntiä mutta rakastaa syntistä ihmistä. Kyllä sen näkee välillä että siskollani on rauhaton olla. Sydämmessään.Toivon sydämestäni että hän saisi palaamisen armon.
Jos pikkuveljellesi usko ei ole millään tavalla tärkeää niin miksi muisttuttelisit häntä siitä? Hän on valintansa tehnyt eikä todennäköisesti kaipaa neuvojasi. Puhutteluyrityksesi voi saada vain aikaan sen, että veljesi ei enää jaksa sinua eikä halua pitää yhteyttä.
puhuttelu-yrityksillä saa vain kaikottua ihmiset kauemmaksi. Esimerkkiä ei tarvitse edes kaukaa hakea. Esim. jos vaikka sinulle työpaikalla/koulussa joku vähän väliä ehdottelisi sekstailua(jos se sinua inhottaisi) hänen kanssaan niin alkaisitko vältellä häntä? Samoin tavoin uskonnosta muistutteleminen on ahdistelua joten jokainen eläköön omalla itsellensä sopivalla tavallaan, vl:nä, ex-vl:nä, hinduna, muslimina, vihreänä jne. Toisten kunnioittaminen on tärkeää rauhan luomisessa ja sitä Jumala kyllä tahtoo.
Ei syvempää ystävyyttä. Liiallista kanssakäymistä varottava. Voi mennä oma usko. Ei voi terhehtiä Jumalan terveellä. Ei tietenkään, sillä terhehittään vain uskovaisia. Jos eruat vielä kirkosta, en voi sua laittaa lapsemme kummiksi. Jos nää ruppeet vielä kiruaa, nii ei sun kans voi olla ainakkaan lasten kans lainkkaan. Ja jos nää ruppeet huuattaa rokkia, ni pakko lopettaa yhteyvenkäynti siihen. En halua, että kukkaan tuolla tavvoin saastuttaa lapsiemme uskoa. Ja jos nää päätät hankkia telekkarin kottiisi, niin ei sun luona voi oikeen ennää kyläsäkkään käytä, ellet laita sitä telekkaria siksi aikaa kii. Jos nää ruppeet vielä juomaan alkoholia, siitä lähtee senmuodoin paha meno, etten halua sellaista kattua ees vierestä. Jos nää ossaat käyttäytyä senki jäläkeen ihimiseksi, voin kyllä sun kans yhet kahavit käyvä juomasa vaikka aabeeceella.
Hän on siis lähellä leprataustista. :-) Kiitos "hauskasta" kirjoituksesta (murretyylistä). Tällä plastalla on niin totista väkee...
Olipa siin listaa! Monet vl-uskon jättävät sanovat että "kieltävät uskon", koska he ovat kasvaneet uskomaan, että vain vl:t pääsee taivaaseen, ei ketkään muut. Koska he ovat luopuneet vl-elämäntavoista (huom.!), he ajattelevat sen tarkoittavan samaa kuin Jumalasta luopuminen. Itte käsitän nämä kahdeksi ihan eri asiaksi. En elä kuten vl, mutta olen täysillä uskovainen, koska en näe Raamatusta mitään, mikä estäisi minua uskomasta Jumalaan ja itseni armahdetuksi.
Mikä on se ero joka erottaa vl:n ja ex-vl:n joka edelleen uskoo Jumalaan?
Ex-mallinen ei toimi vain me -dogmin ohjaamana.
Sun suusi syytä pahaa hajua ympäristöön... KUULE jo sen korvaton, on olemassa kahdenlaista VIINAA sellaista josta tulee vain hyvää menoa ja sitten se josta tulee PAHA MENO...
Uskovaiset pääsevät kuoleman jälkeen Taivaaseen,uskon kieltäneet ei pääse.
ei ole mitään sellaista viinaa jota uskovaiset voivat juoda. ei mitään.
pullon pohjassa R krjain tarkoittaa "rähinä viinaa" älä osta sitä muut käy hyvin ja joistain tulee oikeinkin hövelille tuulelle. me uskovaiset avakkaan kanssa tiedetään nämä hommat vai mitä veli avakas!.
Sinua ryhdytään hylkimään.
kielsi uskon reilu vuosi sitten. Hänelle oli tapahtunut kaikenlaista ennen sitä. Jopa asioita, joita on puitu leivättömän pöydän ääressä. Kun hän kertoi minulle, ettei jaksa uskoa, ei pysy uskomassa kuten hän asian ilmaisi, se teki tosi kipeää. Hän ei muuttunut persoonaltaan muuksi. Hän on edelleen rakas tyttäreni. Tukka muutti väriä ja ripsiin tuli mustaa. Ne asiat olen hyväksynyt sellaisina, kun en voi niille mitään. Hän käy kotona kuten muutkin, ja on ihan vapaasti. Kukaan sisaruksista ei mollaa eikä tee numeroa uskonkieltämisestä. Rukoilen hänelle parannuksen armoa ja Jumalan hyvää johdatusta.Tilaisuuden tullen joskus keskustelemme ja muistutan häntä siitä, että olemme täällä vain hetken. Nuorenkin elämä voi päättyä äkisti. Asioiden pitäisi silloin olla kunnossa. Hän myöntää sen, mutta näkee elämäntilanteensa nyt sellaisena, että siinä ei ole uskolle sijaa. Asiallisia kommentteja ,kiitos!
Mitä jos alkaisit hyväksyä hänet JUURI hänenä, sellaisena kuin hän on omna itsenään? Olisiko se mahdollista. Et odottaisikaan että hän muuttuisi sinun toiveittesi mukaiseksi ihmiseksi.
Vaikka tyttös muuttuis saatananpalvojaksi olisi se silloinkin oma tyttö. Kunhan ei vahingoita muita, pystyykö siihen vl usko? Koko ajan enemmän tulee tietoa miten vl vahingoittaa tietoisesti muita ihmisiä jopa lapsia, kunhan heidät on jollain epämääräisellä tavalla nimetty ateisteiksi, jonkin saarnaajan toimesta. Se että on saatananpalvoja, ei jostain syystä olekkaan paha vl saarnaajille mutta joku ateisti on, riippumatta miten rehti ja oikeudenmukainen on.
tuli vaan mieleen, että "onhan se kamalaa, kun oma tyttö palaa helevetin tulessa", lause kielletystä hedelmästä.
olen samaa mieltä. monesti nämä uskovaisen perheen lapset ovat iltaruokousksessa päällimmäisenä, että taivaan isä antaisi heille vielä ,, armon palata.
ja suvut onnistui lestaopetus hajottamaan hoitokokousvuosikymmenten aikana. Silloin oli oppi, ettei uskonsa jättäneeseen (= epäuskoiseen) saa pitää mitään yhteyttä, ei edes omaan lapseen!
Minä hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on. Rakastan häntä yhä ja hän minulle tärkeä. Jos toivon, että hän löytäisi vielä Jumalan valtakunnan, onko se mahdoton toive? Löytäisi iloa ja rauhaa uskostaan?
Se ei ollut hoitokokustenkaan aikana mikään oppi vaan ymmärtämättömien ihmisten ylilyöntiä. Ajateltiin, että totuuden saa sanoa suoraan . Tuollaiset neuvot, että ei saa pitää yhteyttä epäuskoisiin omaisiin ja ystäviin ovat suurinta rakkaudettomuutta mitä voi epäuskoiselle osoittaa. Meitä on niin monenluontoisia ihmisiä. Toisilla on tarve sanoa suoraan ja osoittaa paikka epäonnistuneelle. Kiivaudella ei voiteta mitään. Siinä on lihan käsivarren maku. Rakkaudella ja lempeydellä voittaa aina. Nuhteet ja neuvot kuulostavat paremmilta kun ei lyötyä lyödä lisää?
Irrottautuminen rauhanyhdistyksen yhteisöstä merkitsee mullistusta - ei ehkä ulkonaisesti mutta sisäisesti. Arkielämän rakenteita ja ihmissuhteita myöten. http://freepathways.wordpress.com/2009/05/09/meikkaus-tai-veikkaus-irti-itsepetoksesta/
Sama täällä. Harkitsen... Olen itse pari viimeistä vuotta epäillyt suunnilleen kaikkea tässä uskossa. Välillä mikään muu ei pidättele minua tässä vl-yhteisössä kuin se, etten halua aiheuttaa perheelleni eli vanhemmaille, sisaruksille enkä ystävillemme järkytystä "kieltämällä uskoni".
Jatkan vielä...Sitä minä myös mietin, miksi kaikilla maailman ihmisillä ei ole yhtäläistä, tasavertaista mahdollisuutta löytää ainoaa oikeaa uskoa (vanhoillislestadiolaisuutta?) ? Onhan nyt aivan eri juttu syntyä jonnekisn bangladeshin surkeaan ylikansoitettuun slummimajaan tai Sri Lankaan sodan keskelle , jossa kukaan ei tiedä yhtään mitään oikeasta jumalanvaltakunnasta, kuin vanhoillislestadiolaiseen perheeseen Kempeleeseen tai Oulunsaloon!!!!
No hyvä että sulla on mahdollisuus itse harkita. Minut on erotettu vl.sta korvisten ja musiikkimaun takia. En voi olla ihmettelemättä sitä kaksinaismoralismia, mikä SRK:ssa on. Toisaalta koruja saa käyttää mielinmäärin, kun asettelee ne muualle kroppaansa...
Hei tavisnainen, kertoisitko mitä siitä seurasi kun sinut oli erotettu?
Mitä siis seurasi? Käytännössä ensin lakattiin sanomasta Jumalan terve. Tuli suoraan kehoituksia tehdä parannus. Kävin edelleen seuroissa. Sain istua yksin, ei edes tervehditty mitenkään. Kaverit lakkasivat sitten ottamasta enää yhteyttä. Ja nykyään osa ei edes katso minua päin, kun vastaan tulevat. Pahaltahan tämä on tuntunut, kuten arvata saattaa. Etenkin kun uskon ihan täysin samoin kuin silloinkin. Nykyään vain uskon, että en tarvitse ihmistä antamaan syntejä anteeksi, voin pyytää suoraan Jumalalta. Enkä usko myöskään, että Rauhanyhdistys olisi se Jumalan Valtakunta.
Joo vl:t sanovat, että jos ihminen pyytää syntejään anteeksi suoraan Jumalalta, eli vaikka itsekseen ollessa rukoilee syntejään anteeksi, niin niitä syntejä ei voi saada anteeksi. Tunnustus pitäisi tehdä jollekin vl:lle, joka sitten julistaa synninpäästön. Kyllä ne synnit anteeksi antaa Jumala, eikä siinä välimiestä tarvita.
et petä ketään muuta kuin itseäsi., jos et uskalla sanoa että et halua uskoa. tietenkin se on surullista perheelle tai läheiselle jos et halua,mutta silti jokainen on vastuussa ite omasta uskostaan ei ne läheis, tule sinun uskolla autuaaksi etkä sinä niiden
Muistan itsekin, että ajattelin uskon kieltämistä, silloin kun lähdin. Kysehän ei tarvitse olla siitä. Ei se usko mihinkään häviä sydämestä, sehän on sydämentila. Voit olla ihan huoleti uskosi kanssa, vaikka jättäisit tuon mädäntyneen yhteisön. Et sieltä saa minkäänlaista positiivista viestiä ratkaisullesi kuitenkaan. Vaatii luonteenlujuutta ja vahvuutta sietää kaikki se paska, mutta jalostut ihmisenä ihan uudelle tasolle. Kannattaa...
avautuu mahdollisuus löytää se oikea usko! Minun kohtalona oli tulla lempatuksi hk-aikana, enkä ollut siihen mitenkään voinut edes valmistautua. Olin kotona kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa ja putosin täysin tyhjän päälle. Oli kuin olisi pitänyt opetella kävelemäänkin uudestaan. Voin kyllä nyt sanoa, että silmäni ovat avautuneet enkä kovinkaan paljon hyvää näe enää vl-liikkeessä.
Sanasi antavat rohkeutta. Itse kukin nämä ratkaisut tekee omalla tavallaan... ja omassa tahdissa.
Kuten kaikkiin ihmisiin suhtaudutaan. Erotuksena on elävä uskonrakkaus ja sen tuoma yhteys. Uskovaiset esirukoilevat uskosta osattomien puolesta. Omana itsenäsi olet yhtä arvokas ja kallis kuin kuka tahansa. Uskosta kannattaa pitää kiinni loppuun asti. Käy sinäkin kysymään, saako näin alhaisen tuntoinen ja epäileväinen vielä uskoa omat syntinsä ja vikansa anteeksi.
Monella paikkakunnalla opetus on kokonaan toinen. Vl-uskon jättäneeseen pitää kylmästi katkaista välit, eikä pitää mitään yhteyttä. Näin opetettiin omat lapset hylkäämään, mutta liekkö tässäkin se toinenkin totuus, nimittäin että parempiosaisia ei koskekaan samat säännöt.
ei vl uskon jättänyttä hyljätä.. vaikka ei hänen kanssa muuten samalla linjalla ollekkaan, meillä kin useampi lapsi joka ei halua enää uskoa. ja samoja rakkaita lapsia ovat.
joiden kanssa Jeesus ei keskustellut? Antoiko Jeesus esimerkin lähimmäisen hylkäämisestä? Ymmärrän, että hylkäätte kaikki avoliitossa asuvat. He elävät aivan selvästi huoruudessa. Mutta kuitenkaan heitäkään ei saa eristää. Täytyy pitää hyvä meno kaikkien kanssa. Jyrkkä torjuva asenne on samaa, kun leikkaisi kuulevat korvat toiselta pois.
ei otakaan oppia Jeesuksesta, vaan ovat pahimpia fariseuksia, joista Jeesus aikanaan varoitti.
niin löydät varmaan paljon paremman uskon tilalle! Sellaisen, jossa oikeasti noudatetaan raamatun oppeja, eikä minkään srk-miesten, joilla ei ole mitään tekemistä oikean uskon kanssa. VL-uskonlahkon johtajat ovat itsekkäitä tyranneja. Epäilen heidän olevan sielunvihollisen leivissä.
Ensimmäiset viikot /kuukaudet ovat pahimpia. Silloin saat tunteisiin vetoavia puheluita ja viestejä ehkä vähän tuntemattomammiltakin siitä, kuinka sinua niin rakastetaan. Jos asut vielä vl-vanhempiesi luona niin voi olla että painostus on niin suurta että taivut vasten tahtoasi parannukseen. On helpompaa, jos asut yksin / sinulla on mahdollisuus muuttaa uudelle paikkakunnalle. Yksinäisyys voi olla kova: et alkuun tunne kuuluvasi oikein mihinkään. On ehdottoman tärkeää, että hankit ystäviä "maailmasta" jo ennen lähtöäsi, ettet joudu ihan tyhjän päälle. Noin puolen vuoden kuluttua pahin painostus yleensä alkaa helpottaa. Ihmiset tottuvat siihen, ettet ole enää vl. Loppujen lopuksi vl-liikkeestä lähteminen voi olla elämäsi paras päätös. Elämänlaatusi todennäköisesti paranee, kun saat kasvaa omaksi itseksesi, tehdä (lain puitteissa) mitä haluat. Vl-ien suhtautuminen pysyy varautuneena. Sinulle ei kerrota kaikkea, ja sinua ei ehkä kutsuta ainakaan kaikkiin suvun juhliin. Sinun on parasta vain yrittää ymmärtää, että vl-lät tekevät niin uskonsa takia (koska eivät muuta ymmärrä). Hakomajassa on vl-liikkeestä lähteneiden vertaistukiryhmiä, jotka kokoontuvat eri puolilla Suomea. Tsemppiä sinulle ratkaisussasi.
Muista kuitenkin se, että tuhlaajapoikaa (tyttöä) rakastetaan ja odotetaan taivaassa kotiin palaavaksi vaikka julmat farisealaiset kohtelisi miten pahimmin voivat.
julmat farisealaiset = SRK:n miehet?
heissä olisi niitä - polkevat Kristuksen opin jalkoihinsa. Jumalan Pyhyyden ja Majesteetttisuuden kunnioittamista ei heillä ole. Halunneet kalifiksi Kalifin paikalle. Voi olla selitykset vähissä ovat Vanhaikäisen kirkkauden edessä.
rohkea sinä kyllä olet jos uskallat vl-uskosta erota! Mieti seuraavaksi sitä haluatko antaa heidän hallita elämääsi ja valintojasi mitä teet? Kuuluko se muille uskotko joulupukkiin vai muumeihin ihan vakavissaan? Rohkeasti vain elämään sellaisena kuin itse tuntee itsensä olevan, muut oppivat kunnioittamaan sinua kun itse opit ensin kunnioittamaan itseäsi yksilönä joka saa tehdä omalla elämällään sitä mitä sinä tunnet haluavasi. Niin saat asetettua muille rajat miten sinua kohdellaan, suoraan vain sanomaan miltä sinusta tuntuu! Rutkasti vain rohkeutta kuuntelemaan itsesi syvimpää ja omia oikeuksiasi, aika useat haluavat vain talloa ne ja käyttää omiin tarkoituksiin jotka ovat sellaisia ihmisiä jotka haluavat vain tukea sinulta heidän omaan maailmaansa koska ovat siitä itse epävarmoja.
Kiitos ajatuksista!! En kylläkään usko että he (vl-läheiset) mitenkään enää mua kunnioittaa kun julkistan että jätän uskon. Pitää vaan sekin hyväksyä. Ehkä löytyy vielä sellaisia ihmisiä, ystäviä, jotka hyväksyy minut tällaisena kuin olen. Olen varma siitä että minun pitää löytää ulkkonaisestikin se elämäntapa jossa olen "kotonani". Vl-uskovaisena eläminen ei ole "minun näköistä" elämää.
Tarkoitan sitä että sinä voit laittaa heidät kunnioittamaan ainakin siltä osin että laitat heille rajat miten he voivat sinua kohdella. Esimerkiksi jos tulevat puhuttelemaan, voit sanoa suoraan heti ettei kiinnosta nuo jutut tai ettet kommentoi tuollaisiin juttuihin mitään. Oppivat siis ainakin niin kunnioittamaan että sinulle ei tulla tekemään mitään käännytys yrityksiä jos et niitä halua. Kyllä vl siitä oppii, niin ovat oppineet minunkin kohdalla. Ja ihan sama vaikka kuinka heidän naamansa vääntyvät, kenenkään ei tarvitse joutua sellaiseen tilanteeseen mihin he kuvittelevat uskonsa nojalla voivan, se ei ole mikään etuoikeus. Niinkuin meilläkään ei ole etuoikeuksia mennä heitä lähestymään heidän henkilökohtaisiin asioihin jotka eivät meille todella kuulu. Varmasti löydät ihmisiä jotka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin sinä olet. Oma aikansa menee rakentaessa toisen näköistä, oman näköistä elämää kuin vl-elämä, koska siihen on kasvatettu, mutta oman elämän, oman näköisen elämän rakentaminen on (ainakin omalla kohdallani) ollut aivan mahtavaa, siitä on tullut todella palkinto verrattuna mitä elämäni olisi ollut vl:nä. Haluaisinko olla esim. suur perheen äiti tai isä? En todellakaan.
olen saanut monta ystävällistä ja rohkaisevaa kommenttia, sekä uskon jättäneitläe ttä uskomiseen minua kehottaneiltäaihmisiltä täällä. paljon kitioskia kaikille. Tästä ketjusta olen saanut sekä rohkeutta että ajattelemisen aihetta. ja jos saa esittää toivomuksen, niin sanoisin teilel jotka olette uskossanne onnellisia. Että elkää painostake ja mieluummin vaikka hylätkää ja lopettakaa yhteydenpito. Kun sellainen säälittely ja painostus on ihan kamalaa. Kaunista kesää kaikille! toivottaa eräs arka ihminen.