Tälläkin palstalla voisi laittaa turhan romantisoinnin ja uneksimisen syrjään hetkeksi ja miettiä todellisia syitä liian syvälliseen ajatteluun. Mies on naisen kanssa ja vastaavasti nainen miehen kanssa, jos niin todella haluaa ja on tarkoitettu. Toki voi tulla ulkopuolisia ihastuksia, kun tunteille ei mitään voi ja elämä ei ole yksioikoista, mutta kun miettii, kuinka paljon käyttää aikaaa unelmointiin ja haavekuviin näillä palstoilla, niin on muutettava omaa ajattelutapaansa. "Prinssi Rohkeaa" ei ole olemassa. Täydellistä suhdetta ei olekaan! On vain enemmän ja vähemmän epätäydellisiä.
Ihastuminen ja rakastuminen on ihanaa, mutta se kestää hetken. Tunnehuuman tarkoitus on sitouttaa meidät kumppaniin, jotta voimme huonoina päivinä muistella kuinka oli kivaa, kun hän hellitteli ruusuilla ja huomionosoituksilla.
Ja sitten pitäisi antaa aikaa sydänsuruista toipumiseen. Ei voi olettaa, että ihmisen psyyke kulkee samassa tahdissa kuin virtuaalimaailmassa surffailu ja napin painallus. Pari vuottakin saattaa mennä surun suremiseen. Mutta sitten on aika päästää irti ja mennä eteenpäin. Suhteita ei kannata pitkiksi aikoja jäädä muistelemaan. Jos toinen on ratkaisunsa tehnyt ja mennyt toisen matkaan, niin antaa mennä.
Unelmointi syrjään
Yksi mielipide*
8597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei parissa vuodessa katoa, vaikkei toinen siinä vieressä olisikaan. Tulet itse sen joskus huomaamaan, kun jotain oikeesti rakastat.
sillä tässä on jo kärvistelty yli kolme vuotta. Elämä jatkuu, niin kuin sen pitääkin jatkua,MUTTA mielessä on Hän, ei niin usein kuin ennen, mutta kuitenkin! Kyllä, uskon että tämä on/oli Rakkautta.
ihastumisista johtuvat sydänsurut niin kauan vie. Onneksi omalla kohdalla edellisestä suhteestakin on jo sen verran kauan aikaa ettei tosiaankaan enää kaiherra mielen vieressäkään. Josko nyt muutenkaan olis kahertanut.
Kyynisiä ja huumorintajuttomia ihmisraunioita.
Mistähän sinä sellaisen käsityksen sait etten osais unelmoida? Olen varmasti aika pitkälle romanttinen hömppä mut onneksi se järkikin pysyy päässä kaikesta huolimatta. Vanhoja juttuja ei kannata jäädä muistelemaan kovin pitkäksi aikaa. Jotkut ihmiset ei ole edes sen arvoisia.
aloittaja niin vähän ristiin puhut asioista. Ensin laitat aloitukseen romantisoinnin ja haaveilun turhuudesta ja sit kuitenkin vastaat minulle tuolla tavalla. Outo olet.
se on eri asia jos on ollut ihastunut johonkin vaikka viime syksystä asti eikä siihen ole tullut selvyyttä sen kummemmin. Niin kuin minulla.. Eräällä miehellä riittää vientiä niin etten taida oikein perässä pysyä. Ja aina joku mustasukkainen (lähinnä A''') satuilee täällä jotain ihmejuttuja. Ja soppa on valmis kun ei tunne kovin hyvin/juuri ollenkaan kumpaakaan ihmistä. Mut pitääpä taas todeta ettei tämän kautta kannata niitä tiedon rippeitä hakea. Välillä sorrun itsekin siihen.
että haaveilu liittyisi siihen, että pitää toista ihmistä tai mahdollista suhdetta hänen kanssaan täydellisenä? Kyllä toiseen ihmiseen voi rakastua jopa hänen epätäydellisyytensä takia, ja toisen ihmisen voi haluta, vaikka tietää että mahdollisesta suhteesta tulisi vaikea. Miksi ei saisi unelmoida ja haaveilla? Mihin sitä aikaa sitten pitäisi käyttää? Tehokkuuteen? Suorittamiseen? Varsinkin jos haaveilu on oma valinta, ei ole mitään syytä muuttaa ajattelutapaansa. Eikä täällä kirjoittelu tarkoita sitä, että olettaisi psyyken kulkevan samaan tahtiin kuin virtuaalimaailmassa surffailun, päinvastoin. Tämä on omalla tavallaan paikka, jossa voi käsitellä tunteitaan.