Tämä on nyt sitten vaan minun oma mielipiteeni kokemusten pohjalta. Suosin ehdottomasti sektiota synnytystavaksi. Itselläni kolme lasta ja kaksi olen synnyttänyt sekstiolla ja yhden synnyttänyt alakautta. Alakautta synnytys oli niin järkky kokemus, että enään en mene siihen hommaan. Lapsia teen kyllä vielä ainakin yhden. Monen monta kk menee ennen kuin voi istua ja elää normaalisti.Lapselle ei ole oikein ,että äiti on puolikuntoinen häntä hoitamaan. Sektiot sujuneet mallikkaasti ja heti samana iltana on onnistunut käveleminen ja vauvan hoito. Ja mikä parasta jälkivvuoto kestää huomattavasti vähemmän aikaa kuin alakautta synnyttessä ja muutenkin olo huomattavasti parempi.
Suosin sektiota
yäk alakautta
191114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minun eka syntyi alakautta,ja siihen en enää lähde. Paraneminen kesti kuukausitolkulla,sairastuin masennukseen kun en ollut kunnossa,vauvalla oli pahka päässä..kertakaikkiaan kamala kokemus. Toinen syntyi ulkomailla sektiolla,synnytys ei ottanut käynnistyäkseen ja vauvan kunto huononi. Tämä kolmas syntyy tasan sektiolla,en edes yritä muuta. Neuvolassa ekakerralla sanoin,että tämä tulee sitten sektiolla. Kysyi haluako pelkopolille,sanoin, ettei ole mitään arvetta,kantani ei muutu ja piste....
Syytä olisi vielä mennä hoitoon, ja hoidattaa se pää kuntoon, ennen kun pykää taas lisää lapsia. Säälin sua.
sääliä. Se on mun mielestä pahempi sairaus kuin masennus :-)
masentaa jos alatiesynnytys laittaa elämän uusiks ja loppuelämä on enemmän tai vähemmän hankalaa... Ja jos normaalisti menis ´niin ei ehkä masentuiskaan.. aika paljon helpommin masentuu kun fyysinenterveys ei oo kunnossa.. ja koskee.
eka synnytys alakautta, imukupilla revittiin lapsi väkivalloin ulos, pahimmat 3. asteen repeämät, en voinut istua 4 kuukauteen. Olin aivan sairas ja rikki, ja ulosteenpidätysongelmat jäivät lievänä ikuiseksi riesaksi. Sitten toinen syntyi sektiolla (alakautta synnytys edellisten vammojen takia kielletty) ja oli vielä kamalampi kokemus. Kipulääkkeet, ei siis mitkään mitä sairaalsta sain, eivät tehonneet juuri lainkaan, aivan järkyttävät kivut ja tuskat. Leikkaushaava tulehtui, söin monta antibioottikuuria. Olin ekat 2 kk aivan invalidi, ja 6kk meni ennenkuin kärsin edes palata jumppasalille ja urheiluharrastusten pariin. Vieläkin tämän jälkeen haava-alue on kipeä, vatsasta tuli kova kuhmura perunasäkki (ei siis ole läskiä vaan arpikudosta) ja parantuminen todella hidasta. En missään nimessä tykännyt sektiosta. Revennyt ahteri oli kaikkine kipuineen kuitenkin lastenleikkiä sektioon verrattuna. Jos joskus haluan kolmannen lapsen niin aion neuvotella lääkärin kanssa että saisin kokeilla alateitse synnyttää - silläkin uhalla että taas sulkijalihakset repeävät. Mieluummin yksi paikka revenneenä kuin koko "ruumis kahtia" niinkuin sektion jälkeen tuntui. Yleensä sektiot menevät kyllä ihan hyvin, minulla on vain ollut paska tuuri molemmilla kerroilla. Mutta siis minun tapauksessani jäi suurempi pelko sektiota kohtaan kuin alatiesynnytystä kohtaan.
Olisipa kiva nähdä kun vielä huudat sektiosuosiotasi. Toivottavasti saat sen minkä ansaitset. (oikeasti en toivo sinulle pahaa, tyhmästä päästäsi huolimatta.) Hölmöä vaan kirjoittaa tänne tuollaisia, jotka voivat vaarantaa sitten jonkun "yllytetyn" terveyden.
on minun mielipiteeni asiasta?????
Ap. ilmaisi oman mielipiteensä. Jos et hyväksy, että on olemassa muitakin mielipiteitä kuin omasi, et voi kasvaa aikuiseksi. Toinen tykkää leivän päällä juustosta, toinen makkarasta, joku pitää molemmista yhtä aikaa.
monen montaa kuukautta että pystyy kunnolla istumaan, pari päivää oli vain vähän paikat arat. Joten ei se sektio välttämättä ole aina paras mahdollinen tapa synnyttää eikä alakautta synnytys aina niin hankala/kivulias vaikka repeämiä tulisikin.
Minulla on niin mahtava kokemus alatiesynnytyksestä että oikein hirvittää sektio, tottakai sen hyväksyn jos vauvan tai oma tila siihen pakottaa. Menisin koska tahansa uudelleen synnyttämään alateitse, kaikki se kipu ja muu mitä ennen vauvan syntymää joutui kestämään tuntui mahtavalta koska tiesi ja ajatteli että tästä seuraa jotain hyvää ja tiesi ainakin että jotain tapahtuu ja sai tuntea kuinka pienen maailmaan tulo etenee koko ajan. Episiotomian kielsin ja ponnistus vaihe oli suht nopsakka. Pienen parin tikin repeämän sain toiseen häppäriin, joten istuminen kävi laatuun niin kuin ennenkin ja muutenkin olo niin kuin en olisi synnyttänytkään :) Tuota kokemusta en vaihtaisi mihinkään! Joten mua ei hirveästi ajatus sektiosta miellytä, ajatus siitä että maha viilletään auki, muussa kuin pakko tilanteessa moiseen suostuisin! Tääkin siis vaan nyt mun mielipide :D
siis että muussa kuin pakko tilanteessa en sektioon suostuisi :)
Ihan vinkiksi, että kannatta ottaa selvää myös niistä sektion riskeistä. Hienoa, että se on ollut sinulle hyvä tapa synnyttää, mutta jos neljättä lapsukaista jo aletaan sektoimaan, on siinä kohtu melkosen kovilla. JO raskausaikana. Arpikudos kun ei toimi samalailla, kuin terve kohtulihas. Joskus olen nähnyt monisynnyttäjällä niitä "paperinohuita" kohtulihaksia sektiossa, joista melkein läpi näkyy. Siinä on hätä kädessä, kun kohtu rapsahtaa rikki ja alkaa vuotamaan. Ei voi toivottaa, kuin onnea matkaan, luultavasti lääkärit jossain vaiheessa suosittelee sinulle, ettet enää hankkiutuisi raskaaksi ollenkaan, riskit on liian suuret.
vasta sektiolla syntynyt. Ja molemmissa synnytyksissä olen ansiksi lähtenyt alatiesynnytykseen. Toinen kesti 22h ennen leikkausta väärän tarjonnan vuoksi ja toinen käynnistettiin ja sen seurauksena liian kovat supistukset repäisi kohdun edellisestä sektioarvesta ja siksi leikattiin.Mutta edelleen olen itse sitä mieltä, että sektio on minulle parempi tapa synnyttää kska aina alatiesynnytys yrityksessä tai synnytyksessä on jotain hämminkiä. Lantio on tutkittu ja todettu hieman ahtaaksi ja siksi ilmeisesti on ongelmia alatiesynnytyksissä.
kun on sektio takana.. onneksi ilmeisesti olette vauvanne kanssa kuitenkin selvinneet hyvin ja hengissä?! Käynnistäminen pitäisi kyllä lailla kieltää kun on kerran tehty sektio, eikö noita esimerkkitapauksia ole jo ihan riittävästi missä käynnistäminen sektion jälkeen tekee tuhojaan.. Huoh. Nämä kaikki asiat ilmeisesti pitää itse taistella että riskejä vältettäisiin..
todeta, että minä olen kunnossa vauva ei. Hän ei selvinnyt tuosta koitoksesta ja kuoli synnytyksen aikana. Ihme on että olen itse hengissä. En moista asiaa tienny, että ei saa käynnistää jos sektio takana.Nyt tiedän, mutta liian myöhään. Voi kunpa olisi tiennyt :(((((
Onkohan tämä nyt sitten oikeasti alkuperäsen kirjoittajan kirjoittama.. Kun tuossa yhdessä kirjoitat että näitä kahta jotka sektiolla ovat syntyneet olet pystynyt heti hoitamaan, etkä ole ollut "puolikuntoinen", kuin olit alatiesynnytyksen jäljiltä... Kaikenlaista sakkia tääl kans on..
halunnur alkuun ketään pelästyttää kertomalla kuinka surkeasti toinen synnytys meni. Otin nyt esille koska edellinen kirjoittaja oletti kaiken menneen hyvin. Mutta niin totta kun olla voi lapseni kuoli synnytyksessä tammikuun lopulla. Olen kirjoittanut siitä aikaisemmin otsikolla pitkä synnytystarinani, löytyy kyllä tältä samaiselta palstalta. Ja miksi ihmeessä kirjoittaisin näin jos näin ei ole???
Ensinnäkin otan osaa lapsesi menetyksen vuoksi. Tuossa varmaan siis epäiltiin, että joku muu olisi sinun nimissäsi kirjoittanut tänne. Tämä suomi24 kun valitettavasti on täynnä asiattomia kirjoituksia ja provoja. En siis usko, että sinun ajateltiin valehtelevan.
osanotostasi