Ostaako opettaja jokaiselle lapselle

Eipä ole tullut lahjoja mitä nyt eräs ylioppilasluokka antoi kerran viskipullon. Olivat kysyneet mistä minä tykkäisin ja heitä oli neuvottu antamaan viskipullo (ei ole mielijuomani), koska naista ei voi antaa. Olet katkera ihminen. En tarvitse todellakaan lahjoja ehkä mielistelyä.

Itse halusin ostaa lahjan opettajalleni kun ala-aste päättyi. En pitänyt sitä lahjontana, todistukset kun oli jo jaettu ja ensi syksynä eri koulu. Tämä opettaja oli kaikkia kohtaan tasapuolinen (ainoa joka kyseisessä koulussa oli tätä), kuunteli, halusi aina selvittää asiat perinpohjin (koulu kiusaaminen ym.) vaikka muut opettajat olisivat halunneet antaa asian olla. Vielä nykyäänkin käyn välillä koululla tätä opettajaa tervehtimässä ja olemme jääneet usesti pitkäksi aikaa juttelemaan niitä näitä hänen työajan jälkeen. Elävästi mieleeni on jäänyt se kuinka päättäjäisissä opettjani sanoi minulle: "Tapahtui mitä tahansa, teit mitä tahansa tai olit missä tahansa, älä ikinä pelkää soittaa jos jokin on hätänä. Kyllä kaikki asiat saa selvitettyä." Ei onneksi ole tästä syystä soittaa tarvinnut, muuten vain kyllä on soiteltu :) Nyt kun itselläni on pieniä lapsia toivon että heillä tulisi olemaan edes puoliksi sellainen opettaja kuin minulla. Sellainen joka on jämäkkä, oikeudenmukainen ja välittävä. Tiedän myös millaista on kun opettaja syyttää sinua joka asiasta vaikka, mitään et olisi tehnyt. Pelkästään siksi ettei pidä sinusta. Noista kouluavustajista sen verran että meillä ei monia koulussa ollut mutta, niistäkin aika paha maku suuhun jäi. Nykyään ymmärrän että heillä ei palkka ole kummoinen ja työ on lähes kuin opettajalla. Tätä katkeruutta ei kuitenkaan tulisi purkaa alle 10- vuotiaisiin lapsiin.

vuosi lasten kanssa, on kuin urheilusaavutus.

en halua lahjoja. Ei muksut tiedä (eikä siis tarvitsekaan tietää) mistä pidän. En halua askarteluja, en kortteja, en mitään ostettuakaan. Ei minulla ole niille käyttöä, eikä kodissani tilaa varastoida ylimääräistä sälää. Joku lahja aina tulee. Kiitän, hymyilen ja kotona heitän roskiin. Sorry.

yhtään mitään opettajalle. Uskon opettajan senkin ymmärtävän.

opettajalle antamat lahjat ole köyhänapua vaan lahjoja, joita lapset haluavat hyvästä sydämestään antaa ihmiselle, joka on heille tärkeä ja rakas. Älä hyvä ystävä tartuta katkeruuttasi lapsiisi ja riistä heidän iloaan.

....on kyllä tapana muistaa yläasteelta lähteviä pienellä stipendillä, joita voi lahjoittaa vaikkapa pankissa olevan keräyslistan avulla. Silloin tietysti on merkitystä sillä, millainen suhde oppilaalla/vanhemmilla on opettajaan ollut. Syynä voi olla mm. oppilaan kehittyminen vaikeista lähtökohdista itsenäiseksi nuoreksi. Kirjoituksestasi paistaa katkeruus. Koeta päästä siitä eroon, sillä se siirtyy myös seuraaville sukupolville. Palkka on ansio tehdystä työstä (=menetetystä vapaa-ajasta?) eikä sitä tule kadehtia. Itse sain juuri Valtiokonttorilta arvion tulevasta eläkkeestäni ja siinä havaitsin, että vähäisten poissaolojeni vuoksi ( 3 viikkoa sairaslomaa ja 3 päivää palkatonta virkavapaata 32 vuotisen työurani aikana) tulen saamaan täyttä eläkettä. Sitä on nostamassa myös tehdyt ylitunnit, joista aina opettajalle maksetaan vähemmän kuin tavallisista virkaan kuuluvista tunneista. Ei siis mukana prosenttikorotuksia ylitöistä 100 %, 200 % ...10000 %. Eläkettä nostaa myös työpaikkani syrjäinen sijainti syrjäseutulisän muodossa. Olen jäänyt paitsi monista mahdollisuuksista, joita mm. suuret kaupungit tarjoavat, mutta olen myös voinut tehdä työtä ympäristössä, missä vanhemmat vielä aidosti välittävät lapsista. Parhaillaan on menossa toinen sukupolvi eikä kaukana ole kolmaskaan. En ole tarvinnut lahjuksia enkä lahjoja, niillä ei ongelmia ratkota. Ongelmat eivät synny, niitä tehdään.

En oikein ymmärrä aennettasi. Eikö lahjan pidä olla aidosti annettu? Jos siltä tuntuu, niin toki lahjan voi antaa, mutta jos ei, niin älköön annettako. Tuntuu pahalta ottaa vastaan lahjaa, jonka lapsi haluaa aidosti antaa, mutta vanhempi olisi sitä vastaan (P-kat se mittää lahjoja tarvii!!). Toisaalta myös vanhempi voi antaa lahjan, vaikka lapsi ei haluaisi.

opettajn taitojen kumaan, Joko käytöskirja, laihdutusopas, puheopas, kohtelukirja, koulutusopas, ym, onhan noita .

sitä miksi lapset ostaa opettajalle lahjan voi kysyä lapselta tai lapsen vanhemmilta. se kun ei ole pakollista. jotkut vaan tykkää ostaa lahjoja. itse ostin ruusun matikanopettajalleni kun pääsin ysiltä(nyt olen jo 22vuotias että onhan tästä aikaa), ja ostin sen omasta halustani. tämä opettaja oli mielestäni paras opettaja ja ainoa joka huomasi että minulla ei ollut kaikki hyvin ja tuli kysymään miksi olen nykyään niin hiljainen(muutuin siis ysillä puheliaasta ja ulospäinsuuntautuneesta tytöstä hiljaiseksi ja sisäänpäinkääntyneeksi, koska isällä ni todettiin tuolloin syöpä jota ei voinut leikata ja tiedettiin että isä tulisi kuolemaan lähiaikoina kyseiseen tautiin). on siis monta syytä miksi halutaan ostaa lahja opettajalle. muistappas ap. että se on jokaisen oma päätös ostaako vai ei, ei siihen lahjan ostamiseen mitenkään velvoiteta.

kokonaan! Ei perheillä ole varaa ostella kalliita lahjoja opettajille, jotka kuitenkin saavat helposta työstä suuren palkan, ja pitkästä kesälomasta lorvailupalkkaa. Ei munkaan pomo saa kesälomalle lähtiessään 350 työntekijältä minkäänlaista lahjaa, eikä se lahjo meitä.

iloisen ilmeen ja Suvivirren, mutta suurin osa opettajista on ahneita, joille mikään ei riitä.

itse aion lapseni opettajalle ostaa pienen lahjan, kiitokseksi hyvin tehdystä työstä. Jos en olisi tyytyväinen en taatusti ostaisi. Itsekin palvelualalla tiedän, että kuinka vähän kiitosta työstään saa. Palkka on palkaa, mutta asiakkaalta saama kiitos on todella mukava ja mieltä lämmittävä asia. En koe opettajaa lahjovani, vaan haluan jakaa hyvää mieltäni ja kiitollisuuttani. Samoin annan jouluna kukan kampaajalleni, ja viinipullon talonmiehelle... kiitokseksi.---- Kovin pikkusiuluiselta tuntuisi ajatella: "saavathan he palkkansa... miksi siis antaisin heille mitään!" Pois se minusta

En osta oppilailleni lahjoja, ehkä jotain makeaa herkkua tarjoan kyllä, niin kuin joulun allakin. Ja yhden dvd:n olen jo ostanut omilla rahoillani luokan iloksi tälle keväälle, että voidaan viimeisillä tunneilla katsoa. (Itse ajattelin kyseisellä tunnilla siivota luokan seiniltä työt pois yms.järjestelyhommaa eli älkää pelätkö että laiskana istuisin sitäkään aikaa.) Mutta vaikka oppilaille en kauheasti ostele mitään, ostan muistamisia lapseni päiväkodin "tädeille" ja muulle henkilökunnalle lasteni harrastusten vetäjille. Eli enemmän tulee ostettua kuin mitä itse saan, mutta eipä olisi ilman näitä viestejä tullut edes mietittyä, meneekö homma tasan vai ei. t.yksi ope

Pitkä työura opettajana takana. Pihallani kasvaa yksi omenapuu ja kirsikkapuu; hedelmää tuottavat kumpikin. Siitä on jo aikaa.. omenapuun sain lähtevältä luokaltani n. 20 vuotta sitten.. aina kun sen nään, muistan heidät.. lämmöllä. Kirsikkapuun sain n. 15 vuotta sitten, samoin muistan hyvin sen luokan. Yhdeltä pieneltä oppilaalta sain ensinmäisenä opettajavuotenani suloisen, itse tehdyn saviveistoksen, joka on ollut kaikki nämä vuodet ikkunalaudallani, tekijä lienee varmaankin kohta 50-vuotias. Opettajan työ parhaimmillaan on paljon muuta, kuin vain sen työsuorituksen tekemistä. Jopa kuuden vuoden ajan yhdessä, 4-7 tuntia päivässä, lastenne kanssa. Siinä oppii tuntemaan ihmisen, ja monien kanssa, kuin myös heidän huoltajien kanssakin on yhteydenpito jatkunut läpi vuosien. On aivan eri asia toimia.. melkein missätahansa muussa työssä, harvoin "asiakkaiden" kanssa tulee tehdyksi niin kiinteää yhteistyötä. - kauppias on myy tuotteen, kontakti pieni hetki. - lääkäri hoitaa potilasta... hetken - kampaajan tapaa noin 4 kertaa vuodessa - auton korjaaja korjaa auton ja ottaa maksun - ATK-henkilö hoitaa koneet jne. jne.. Mutta opettajan työ on siinä suhteessa hyvin erilaista, varsinkin ala-asteen puolella. Hyvin tiivistä yhteistyötä päivästä toiseen, vuodesta toiseen.... Minulla oli työssäni se onni, että nautin siitä. Minulla oli aina ihania oppilaita sekä vanhempia, joitden kanssa oli mukava tehdä yhteistyötä. Nyt nautin eläkepäivistäni onnellisena muistellen myös menneitä kouluvuosiani. Ja monet mukavat muistot palaavat mieliini, kun näen niitä pieniä muistoja, joita olen matkan varrelta saanut.

että ap on sama viirupää, joka ehdottelee opettajille kesähommia, väittää olevansa open pomo ym. yhtä "fiksua". Hän vastaa näihin omiin ehdotuksiinsa, eli eipä täällä liikkellä ole niin montaa hatarapäätä kuin äkkiseltään luulisi!

Kukaan opettaja ei lahjoja pyydä tai oleta saavansa. Joskus joku kuitenkin haluaa muistaa, ja silloin lahja otetaan kohteliaasti vastaan, kuten tapoihin kuuluu. Itse en kuitenkaan lähtisi parille sadalle oppilaalleni lahjoja ostamaan. Karkkia sen sijaan tulee joskus tarjottua ja omilla rahoilla hankittua opetusvälineitä, ehkä se riittää. Hyvää kesää sinulle ja parempaa vointia. Vie varmaan paljon energiastasi olla noin kaunainen ja katkera. Miten joku jaksaakin kahdehtia sitä, että joku toinen saa pari kukkapuskaa tai kynttilää vuodessa? Sen vielä ymmärrän, jos kadehdit niitä vilpittömiä kiitoksia, itse tehtyjä kortteja ja ihania muistoja.

Aineenopettajana minulla on käsissäni 200 oppilasta ja se vasta tulisi kalliiksi. Nykyvanhemmat ovat vaativia eikä lhja ole mikään lahja, jos ei maksaa 100 euroa. Laske siitä mihin opettajan 2300 euron bruttoplkka riittää, kun asuntokin on velkana ja opintolainat lisäksi.
TV:ssa olikin viikolla uutisissa tästä asiasta ja lahjojen ostamisvimma tuli minulle yllärinä. Vetoan teihin hyvät vanhemmat: Älkää lähtekö tuohon lahjahullutukseen mukaan! Opettajalle paras lahja on lapsistaan huoltapitävät vanhemmat ja onnelliset lapset. Lahja ei saa olla mikään perusperiaate. Kyllä sinä sen ymmärrät.
Mutta lopeta tuo kaunaisuus!

Eikö se kukka vaikka riitä? Mitä sitä lahjoja ostamaan, kun ei lainkaan tiedä toisen henkilön makua.

Osta kukkanen ja/tai vaikka viinipullo tai suklaarasia. Mietipä nyt jos jokainen oppilas toisi jonkin lahjan, niin muutaman vuoden päästä se opettajan asunto olisi kuin kirppari. Tuskin opettajatkaan haluavat vastaanottaa kasapäin tavaralahjoja.

Onkivehkeet? autovahaa? grillausvälineet? Häh! Ei voi olla tylsempää ideaa kuin ostaa miehelle lahja. Mutta ainakin minua lämmittää kukat ja niitä on valvontaluokalta tullut päättäjäisissä ja vaikka ne kuihtuvat, niin kaikista kukista olen ottanut kuvan ja tallentanut ne kommenttien kera erilliseen albumiin. Esitän kommentissani todennäköisimmän syyn kukkien antamiseen. On mukava sitten katsoa kun tuo entinen oppilas onkin nyt sitten vaikka MM- tai olympiamitalisti. Ne ovat minulle päänahkoja ja jotta kukkia tulisi paljon niin mielistelen niin oppilaita kuin heidän vanhempiaan(=äitejään) ketään kuitenkaan haukkumatta. Ja onhan heissä niin monenlaisia ihmisiä on kauniita naisia tai muuten tärkeitä henkilöitä ja mitä hankalampi tapaus sitä arvokkaampi sen päänahka on. Näin on mennyt jo neljännesvuosisata ja ...katsotaan mitä huomenna tapahtuu. Huomenna on kuuluisa muusikonalku päättämässä koulua. Saisinpa hänen päänahkansa. So ist das Leben!
Ei lahjoja, pliis!
Rauhaa ja rakkautta!

Lasteni opettaja muisti jokaista runolla ja pienellä itsetehdyllä askartelulla. Me muistamme opettajaa antamalla lahjakortin milloin minnekin, mm. kasvo- tai jalkahoitoon. Opettaja on lapsille tosi tärkeä ja rakas. Lapset tekevät kortteja ja pikkulahjojaan, opettaja saa myös kukkia. Kiitos monille opettajille, jotka jaksatte tehdä työtänne sydämellä!