http://www.srk.fi/index.php?p=1_paakirjoitus_itienpaiva
Päivämies 19/2009
Pääkirjoitus:
"Äitien voimavarat ovat erilaisia. Äiti saattaa usein kamppailla riittämättömyytensä kanssa tuntiessaan, ettei hän ole pystynyt täyttämään niitä äitiyden ihanteita, joita hän on joskus asettanut itselleen. Silloin on hyvä arvioida ihanteita uudelleen."
Miksi äiti ajetaan tuohon kampailuun riitämättömyydestä? Kenen etu se on ja kuka siitä kampailusta hyötyy? Äiti ei yksin luo noita ihanteita? Toisaalta pitääkö ihanteista aina luopua silloin jos ne ovat mahdottomia täytää? Onko tämä kirjoitus aidosti vihjaleva? Lukeeko tuossa rivien välissä todella että jos ihanteita tavoiteteta ja näkemystään siitä äitiydestä ei voi täyää se on automaatisesti väärä näkemys?
"Uskovainen äiti on onnellinen. Hän saa kiitollisena ihastella Jumalan siunausta elämässään. Jumalan lahjoja ei voida mitata taloudellisin arvoin, vaan ne koetaan uskon kautta sydämessä. Kiire, huolet ja uskovaisten elämää ymmärtämättömien paine voivat toisinaan uuvuttaa äitejä. Jumala kuitenkin rohkaisee heitä. Siionin työmuodoista erityisesti seurat ja puolisoleirit ovat äitien uskonelämän kallisarvoinen tuki."
Miten kukaan voi kirjoitaa toisen ihmisen elämästä näin. Tämä lainaus sisältää äkkiä laskien 8 väitettä jotka ilmaistaan totuutena. Ovatko ne niitä todella. Miltä tuntuu äidistä joka ei koe edes puoleksikaan noin.
"Äitienpäivän vietossa ensi sunnuntaina saakin korostua Jumalan valtakunta äitinä, jonka lapsia kaikki uskovaiset ovat. Tämän äidin hellään hoivaan kutsutaan kaikkia ihmisiä. Sen elävässä osallisuudessa äiti pääsee kerran armosta uskojana taivaaseen."
Ja tämä onkin sitten piste iin päälle. Mitätöikö tämä äidin arvon. Minusta tämä on lähinnä naista halventavaa. Minä en ole vain äiti vaan minä olen myös nainen ja ihminen. Eikä minkään seurakunnan hoito korvaa lapselle äidin hoivaa. Ja sen lisäksi vielä tämä osoitaa ettei saara-äiti oppi ole mihinkään kadonnut. Saara äiti hoitaa - Jumalan sanalla ei ole mitään merkitystä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinänsä. Äitiydelle voi hyvinkin omistaa yhden päivän vuodessa. Onhan sitten erikseen naistenpäiväkin. Enne kaikkea koen olevani ihminen, sen jälkeen vasta tulee sukupuolisuus ja kaikki mikä siihen liittyy.
Mikä on tuo arvo? Sekä että äiti on antanut elämän lapselle. Ymmärrän sen että kerran äiti aina äiti riipumatta siitä onko lapsen elämässä olemassa olevana vai ei. Miksi yhtenä päivänä vuodesta äidin työ ja arvo nostetaan esille mutta 364 päivää vuodessa sitä pidetään itsestään selvyytenä. Äitiydelle voi omistaa yhden päivän vuodessa ja äiti omistaa sille 365 päivää vuodesssa (parhaimilaan tai pahimilaan - pakon edessä tai "vapaaehtoisesti")
pikkujuttu, että antaa elämän jollekin! Tottakai äitiyden arvo on arvosinänsä, en anna piiruakaan periksi. Ja kolmesataakuusikymmentäviisi päivää vuodessa on yhtä arvokkaita, mutta juhla kerran vuodessa.
paskaahan tuo on!
selvää että äiti on äiti,ei kai tämä maailma kauan seisoisi jos näin ei olisi,pitäisikö hysselin mielestä tätä asiaa juhlia joka päivä. Mitähän hysseli tälläkin avauksella halusi.
oli juuri sitä, kuin sanoit!
"kiusattujen juhla", kirkkoherramme vaimon mukaan(hänellä 8 lasta).