Ollessani yläasteella sosiaalisuudesta annettiin sairas kuva. Kiusaajat saivat sosiaalisuuspalkintoja ja mitä lie.
Eli, kyseisen koulun mukaan sosiaalisuus:
- Potkit toisia jos he ovat tielläsi
- Eristät ihmisiä
- Levität juoruja muista
- Et neuvo kuin parhaita kavereitasi
- Kantelet opettajalle jos joku puolusti itseään sinulta
- Nimittelet ja haukut muita.
Jes jes. Tätäkö se sosiaalisuus sitten on? Jostain syystä olen oppinut välttelemään sosiaalisia, niiden kavereina ei ole hyvä olla. Olet lähinnä ns. hyvänpäivänkaveri sellaisille. Eivät osaa kiintyä vahvasti näköjään keneenkään. Myös empatiakyvyttömiä monet sellaiset ovat.
Sosiaalisuus on tätä..:
dihdfshuuihdfs
91057
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nöyrä ihminen on kaveri ykkönen, sen olen saanut huomata elämäni varrella... Yhdyn kyllä täysin aloitukseesi...
Ylä-asteen alussa olin melko uskalias ja tein kaikkae mikä viihdytti ihmisiä, mutta sen huumasta en tajunnut, miten asiat olivat. Kesälomalla minusta keksittiin sairaita juoruja ja niitä oli vielä kahdeksannen luokan alussa. Koulu oli sen jälkeen helvettiä, ei uskaltanut sanoa mitään ja piti laittaa pellen maski päälle. Tämän jälkeen en viitsinyt/uskaltanut mennä harjoituksiin enkä peleihin, lojuin vain kotona katsellen telkkaria tai pelaten pelikonsolia. Itsetunto & luottamus laski alle nollan ja sitten alkoi ajatusmaailma muuttua. Henkilöt, jotka minusta ovat juoruja levittäneet vain jatkoivat tekemällä sitä muille, aukomalla päätä, haukkumalla ja levittämällä juoruja. Sääliksi kävi yhtä henkilöä, joka halusi pysyä näiden "jengissä", jota kiusattiin kokoajan siinä ollessa. Mopon avaimet pöllittiin useaan kertaan ja kaikkea hänen omaisuuttaan tuhottiin ja minä katselin vierestä, koska minulla ei ollut enää yhtään luottamusta mennä väliin, eikä tämä tyyppi olisi edes kiittänyt siitä. Ylä-aste oli pahin muisto elämässäni, en koskaan haluaisi mennä sinne takaisin, en mistään hinnasta.
Yläaste on ihmisen koulutustaipaleen pimeä kausi. Siellä ihmiset taantuvat. Eivät luonnollisesti kaikki, mutta todella useat. Asiat muuttuvat. Ylimielisistä kiusaajista jotka eivät pärjää koulussa tulee johtajia, joita heikommat ja kenties opinnoissaan menestyvätkin seuraavat ja myötäilevät pelonsekaisin tuntein, uskaltautuvat jopa "päällikkönsä" seurassa itsekin kiusaamaan. Vaan kohtaappa tällainen lurjus yksin ilman jengiään ja rooliaan: Ollaan niin nöyrää että...
Tämä maailma ei ole onnen sija jossa saavut rauhan satamaan vaan teurastamon roskalava jossa rotat ruumiskasaa nakertaa petojen ja loisten paratiisi! hio hampaas hani anna palaa...
toki sosiaalisuutta on monenlaista. ;) sun vastaus on, minkälainen sosiaalisuus on cooleinta. on iloista sosiaalisuutta. avointa, herkkää, mutta helposti ojaan kaadettavaa. kylmää terässosiaalisuutta mistä puhuitkin. määränpäät ja suoritukset ja muiden pienet potkimiset. kovuus. syvällistä keskustelua, pitkiä ystävyyssuhteita. perheen kanssa oleminen tai oleminen jossain yhteisössä itsensä kanssa, itsekseen. ainakin nämä. tää kylmä ja kova sosiaalisuus vaan jyrää helposti muut alleen. ei saa antaa jyrätä, pitää vaikka karata ennemmin :D
Aika paksua paskaahan sä jauhat. Siis tosta kuinka sosiaalisesti menestyvät olisi niitä kaikista kamalimpia. Tottakai se jonka lähelle ihmiset hakeutuu on se kaikista luotaan työntävin tapaus. Mutta joo, aivan hanuristahan tollaset kouluvuodet on. Pahimmat tapaukset löytyy kuitenkin usein siitä joukosta jota ihmiset välttelee. Enkä sillä, että eikö niistä laajan sosiaalisen verkon omaavistakin löydy puhtaita sosiopaatteja, onhan noitakin.
kiusatttuja kiusataan ellei ne pane vastaan
Itsekään en pitänyt ylä-asteesta. Siellä oli 5- 13 vuotiaan tasolla olevia lapsia, jotka todella olivat lapsia. Aikuismaailma ratkaisee. Ketää kiinnostaa teini-ikä, sehän on vain kivulias ja pakollinen kypsymisprosessi. "Sosiaaliset" kiusaavat paskanaamat eivät pärjää hyväntahtoiselle ja leikkimieliselle sällille. Minä olen sosiaalinen, koska olen kysynyt itseltäni vaikeat kysymykset ja löytänyt autenttisen minuuteni. Teinipaskaleffojen kasvattamat paskahousut koittavat olla niinkuin leffat ja yhteiskunta haluaisivat meidän olevan, eivätkä tajua, että vanhan kansan miehet ovat niitä parhaita roolimalleja.
Harvoin se aivan noinkaan on. Usein ne ns. sosiaaliset tapaukset ovat juuri noiden vastakohtia. Toisaalta taas on tietysti monenlaisia ihmisiä... Pitäisi vain sitä lujemmin iskeä takaisin mitä sinuun isketään... Kyllä se alkaa tuottaa tulosta jos vain tarpeeksi uskaltaa laittaa kampoihin.