Tyttäreni tuli raskaaksi kesken opintojensa 18 vuotiaana ja luonnollisesti joutui lopettamaan koulun siltä osin. Hommasin hänelle vuorka-asunnon ja laitoin kaiken valmiiksi, että oli hyvä vauvan kanssa oma "perhe-elämä" aloittaa.
Olin mukana uuden tulokkaan synnytyksessä ja alussa kovasti auttelin vauvan hoidossa. Otin vauvan päivittäin luokseni, koska halusin auttaa nuorta äitiä, että hän saisi kerätä voimavaroja lepäämällä.
Kaiken huippu oli se, että vauva oli vasta puolitoista kuukautinen, kun tytär oli jo uudelleen raskaana. Koin, että tytär oli käyttänyt minun luottamustani todella väärin. Hän kävi kapakoissa ja kertomansa mukaan siellä tapasi uuden tulokkaansa isän. Nyt ensimmäinen vauva on vasta 9 kk ja tytär asuu poikakaverinsa kanssa, uusi tulokas syntyy heinäkuussa. Heidän suhteensa on ollut aika myrskyinen ja perustuu pitkälti tulevaan yhteiseen lapseen.
Tyrär on ollut useita jaksoja sairaalahoidossa, koska ongelmana ennenaikaiset supistukset. Autoin tytärnäni hommaamaan pojalle sijaishoitoperheen sairaalajaksojen ajaksi ja perhepäivähoitopaikan nyt sairaalasta tulon jälkeen. Olen auttanut kaikissa virallisten asioiden hoitamisessa ja muutoinkin pyrkinyt tukemaan, niin että hän kokisi olonsa turvalliseksi.
Minulla itselläni on kotona vielä kaksi alaikäistä huollettavaa sekä olen opiskellut itselleni uutta ammattia. Tytär arvostelee kovasti minun elämääni ja valintojani, esim. kouluttautumista jne.
Koen että olen hänelle arvokas vain silloin kuin asiat menevät hänen mielikseen, mutta kun olen eri mieltä ja en suostu esim. katsomaan hänen lastaan, silloin olen hänen silmissään täysin mitätön, jota voi haukkua ja kohdella miten huvittaa.
Asumme pienellä paikkakunnalla jossa jutut kulkee nopeasti. Tytär levittelee juttuja minusta, kuinka en ole valmis auttamaan häntä ja hänen sanansa mukaan kuinka olen tosi omituinen. Tänään tytär ilmoitti, että harkitsee nyt panevansa kaikki välit poikki kanssani koska en ole hänen mielestään oikeanlainen mummi hänen pojalleen.
Tein mitä tein, aina teen väärin!! Ja tein kuinka paljon tahansa, mikään ei ole riittävästi!!
En ihan oikeasti jaksa tätä ruljanssia. Vaikka tytön sanat välien poikkipanemisesta satuttivat tosi kovasti, sisälläni koin helpotusta siitä, että silloinhan voisin olla vapaa. Suunnittelen muuttoa lasteni kanssa toiselle paikkakunnalle, että saisin etäisyyttä tilanteeseen. Tilanne kun ei tule ainakaan helpottumaan toisen lapsen syntymän myötä.
mielensä jatkuvasti
pahoittava
191648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mielestäni olet auttanut tytärtäsi parhaalla mahdollisella tavalla. Ei vanhemmat voi loputtomasti puuttua lapsiensa 'perhe-elämään', jos ei mitään aikuismaista vastuuntuntoa kehity jatkossa. Ajattele, miten pienten lasten elämä voi olla aika rankkaa. Tyttäresi pitäisi kiireesti muuttua vastuuntuntoiseksi aikuiseksi, kun toinenkin lapsi on tulossa. Jos ei mikään muutu, niin sanon: voi lapsiparat.
Nyt en ymmärtänyt: miksi pitäisi ilmoittaa tyttärestä sosiaaliviranomaisille?
tuollaisessa tapauksessa, mitä sitä ihmettelet. Lapsen äiti on mitä ilmeisimmin kykenemätön/ haluton ottamaan vastuuta omasta elämästään, johon valitettavasti kuuluu lapsetkin. Lasten isoäiti ei ole velvollinen huoltamaan ja huolehtimaan lapsenlapsistaan, vaan ensisijainen vastuu on äidillä. Ymmärtääkseni isoäiti on tehnyt voitavansa, ehkä liikaakin. Nyt tyttären alkama uhoaminen on merkki siitä, ettei enempää voi. Pieniä lapsia ei kuitenkaan voi jättää täysin heitteille äitinsä kanssa, joten ainut oikea osoite on sosiaalitoimi, lastensuojelu. Tilanne on todella hankala, mutta se selkiytyy kun ajattelee, pystyykö vauvaikäiset ihmiset itse tuollaisessa touhussa itse suojelemaan itseään.
Koska en edelleenkään näe tekstiä sinun tavallasi, näytähän minullekin se kohta, josta tulee ilmi äidin kykenemättömyys/haluttomuus ottaa vastuu elämästään ja lapsistaan. "Mitä ilmeisimmin" -perustelu kun on vain oma subjektiivinen näkemyksesi asiasta.
otin vauvan luokseni päivittäin...,lapsen äiti kävi kapakoissa...Minäkin sain aikoinaan lapseni 18-vuotiaana,mutta ei äitini päivittäin hoitanut lastani.Olin lapsen kanssa yksin,isänsä armeijassa,mutta tärkeää on alusta asti silti oppia ottamaan vastuu omasta lapsestaan,auttaa tietenkin muut voi,mutta hoitovelvollisuus on vanhemmilla tai vanhemmalla.
mukaan tyttö hyppää kapakoissa, elää myrskyisässä parisuhteessa ja on kykenemätön itse huolehtimaan lapselleen edes päivähoitopaikkaa. Kykenevä vanhemmuuteen?? Sossusta voisi saada edes apua vanhemmuuteen ja avohuollon tukitoimenpiteitä...
Sinut on asetettu tod ikävään välikäteen. Huolesi eivät poistu edes paikkakunnan vaihdolla, tunneside lapsenlapseesi on joka tapauksessa olemassa. Ehkä muuttosi kuitenkin pakottaa tytärtäsi itsenäistymään ja ottamaan enemmän vastuuta omista asioistaan. Ja onhan sinun ajateltava jaksamistasi vielä kotona asuvien lapsiesi parhaaksikin, ettei stressi väsytä sinua ihan kokonaan. Neuvoa en osaa, mutta voimia sinulle toivotan.
Näinhän siinä sitten on minullekin käynyt, sillä olin liian auttavainen ja nyt saan sen karvaasti kärsiä, sillä jolle paljon antaa, se ei anna sille paljolle arvoa,vaan on vaatimassa aina lisää. Kiittämättömyys on mailman palkka!!! Kyllä teet viisaasti, kun suunnittelet muuttoa toiselle paikkakunnalle, sillä tyttäresi alkaa tehtailemaan niitä lapsia enemmän ja sitten olet uuvuksissa hänen eri-isien lapsiin ja sukulaisiin, mitä lienetkin sitten jatkossa. Paneudu omiin alaikäisiisi ja harkitse " hajurakoa" tähän tyttäreesi, jota olet liikaakin auttanut. Jaksamisia sinulle.Tiedän, että se kirpaisee sydänalasta, mutta pian sinä jaksat taasen paremmin. hyvää kesää sinulle ystävä
Olen seurannut sivusta täysin samankaltaista tapausta, jossa äitiä haukuttiin, kiristettiin ja syyllistettiin vuosikausien ajan aina, kun hän ei antanut aikuiselle lapselleen rahaa. Se loppui vasta sitten, kun lapsi kerran uhossaan erehtyi menemään liian pitkälle, ja äiti laittoi välit katkolle. Tyttärelläsi saattaa olla sellainen ajatus, että sinä kyllä autat aina, vaikka mikä tulisi eteen, mutta mihinkään kiristykseen älä suostu. Muuten olet tilanteessa, jossa pieninkin "rike" sinun puoleltasi saa tyttäresi uhkailemaan ja kiristämään, ja hän osaa kaivaa esiin kaikkein satuttavimmat tavat loukata sinua. Se on loputon suo, jossa sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia toimia hyvällä. Jos tyttäresi haluaa laittaa välit poikki, hän laittaa, etkä sille mitään voi. Hänen on aikuisena ihmisenä laitettava nyt sössimänsä asiat kuntoon ihan itse, ja pelastettava, mitä pelastettavissa on. Olet tehnyt siinä ehkä virheen, että olet tehnyt aivan liian paljon asioita hänen puolestaan, ja tavallaan siloittanut tietä ja pitänyt hänet sillä kiinni itsessäsi. Nyt pettymysten sietäminen ei oikein suju, kun hän tempoilee irti sinusta, vaikka takertuukin tuolla tavoin. Sinun on katkaistava napanuora nyt, päättäväisesti. Voi olla, että haukkuminen kylillä yltyy, mutta se on loppujen lopuksi se ja sama, mitä muut ajattelevat. Anna puhua. Kyllä ihmisillä on kyky nähdä myös se, miksi niukin naukin täysi-ikäisellä ihmisellä on kaksi lasta eri isien kanssa. Keskity sinä nyt täysillä omaan elämääsi, ja kotona oleviin lapsiisi ja opiskeluihin ja nauti vapaudesta. Anna tyttäresi sauhuta rauhassa, äläkä ota mitään yhteyttä. Anna hänen ottaa yhteyttä, ja sitten ilmoitat uudet kuviot. Se ei todennäköisesti hänelle käy, koska hän ei voi edes kuvitella tilannetta, että äiti ei teekään, kuten hän käskee, ja siitä seuraa raivari. Anna seurata. Et voi kuitenkaan elää elämää hänen puolestaan.
Olen samaa mieltä. Tyttärellä on nyt kasvun paikka. Hän ei ole pystynyt kasvamaan, vaikka äiti tuki ja siloitteli. Jospa hän tarvitsee kunnon herätyksen. Herätys voi olla vaikkapa se, että äiti ei suostu enää olemaan maksumies ja sylkykuppi. Tytöllä on varmasti monenlaista pahaa oloa ja tulevaisuuden pelkoa ja kauhua. Sitä on helppo kaataa äidin niskaan jos äiti vaan suostuu. Aloittajalle: älä suostu enää. Pidä huolta itsestäsi, jotta jaksat hoitaa omat velvoitteesi. Tämä kaikki voi pakottaa tytönkin parempaan suuntaan. Tai sitten ei, mutta ei äiti kuitenkaan voi hoitaa tyttären velvoitteita ja elämää. Parempaa jatkoa koko väelle!
Teidän perheessä ei varmaankaan ollut aikanaan kaikki ihan kohdallaan, koska tyttärellä on noin paha olla. Minkälaiset kasvuolosuhteet tytöllä oli? Vaikea uskoa, että välittävät ja rakastavat vanhemmat kasvattivat noin katkeroituneen ja vihaa tihkuvan nuoren naisen.
Ystäväni perheessä oli juuri tuollainen tilanne. Äiti teki kaikkensa tytön eteen, mutta sai vain lokaa päälleen jatkuvasti. Tytöllä olisi ollut mahdollisuudet vaikka mihin, mutta kaikki meni pilaamaan ihan itse. Sitten äiti sai kuulla kunniansa, kun ei enää aikuista tyttöä pelastanut pulasta. Tyttö oli kuin käenpoika, imi kaiken energian toisilta, mutta ei antanut itse mitään. Kyllä se ihan mahdollista on, jos äiti itsensä täysin unohtaen siloittaa lapsen tietä, ja pyrkii tekemään kaiken lapsen puolesta. Irtiotto tekee kipeää, mutta joskus se on tehtävä.
syytä aikuisen ihmisen virheistä vierittää muiden niskoille. On melko yksipuista ja jälkijättöistä ajattelua, jos kuvittelee, että kaikkien ilkeiden ja törkeiden ihmisten koti on ollut epäonnistunut, tai että kaikissa tasapainoisissa perheissä kasvaa vain onnellisia ja hyviä ihmisiä. Jokainen aikuinen ottakoon vastuun omasta käyttäytymisestään ja itsensä elättämisestä, niin kaikilal on paljon hauskempaa.
asian ydin olisikin ollut se ISÄ: eli missäs luuraa hän, tyttö kun etsii ja etsii sitä Miestä kun omasta takaa se malli on hukassa. Näin se vaan on - siksi äiti on voimaton ja sama meno senkun jatkuu...
Todellakin jäin yksinhuoltajiksi kun lapseni (4) olivat 5-11 vuotiaita. Olen paljonkin miettinyt asian vaikutusta lasten henkisen kehitykseen ja heidän oman identiteettinsä rakentumiseen. Tytölleni (joka silloin oli 9 vuotias) isä oli tuolloin todella läheinen ja tytär piti isänsä puolia viimeiseen asti. Koska lasten isä oli alkoholisoitunut isänsä kuoleman jälkeisen masennuksen seurauksena, eikä suostunut minkäänlaiseen terapiaan, oli pakko tehdä ratkaisu lapsieni sekä omaa jaksamistani ajatellen. Jälkeenpäin ajateltuna tämä ratkaisu on osoittaunut oikeaksi, sillä lasten isä on valitettavasti vielä 10 vuoden jälkeen erosta samassa tilanteessa. Olen omien voimavarojeni mukaan yrittänyt tarjota lapsilleni niin hyvän elämän kuin se on ollut suinkin mahdollista. Lasten etu on aina mennyt omani edelle. Ehkä siksi olen tehnyt sen virheen, että olen liiaksi yrittänyt tasoitella tyttäreni tietä hänen aikuisuudensa alkutaipaleella.
Tuli mieleen tällainen, että tyttö tajuaa sen, ettei tuolla suhteella ole tulevaisuutta (ellei jopa tietentahtoen terrorisoi sitä). Nuorena, ja jo toisen kerran samassa tilanteessa, jossain tajuaa sen, että hänelle on käymässä samalla tavalla kuin äidille. Ja eikös tuollainen myöhäisteinin pahin painajainen ole herätä siihen, että hänestä on tullut äitinsä kaltainen..? Ja haukkumalla ja kritisoimalla sinua, yrittää vaan jotenkin lievittää pahaa oloaan aiheuttamalla sinulle vielä pahemman olon, ja ehkä mahdollisesti syyttää sinua siitä, että hän nyt on tässä tilanteessa. Mielestäni parasta mitä tyttärellesi voisi nyt tapahtua, olisi se, että ottaisi vastuun tilanteestaan. Astu sivummalle, sano vaikka, että tämä sylkykuppi on nyt täynä, kaikkesi olet tehnyt, parempaa et pysty ja jos se ei riitä, niin sitten tyttäresi täytyy hakea apua muualta. Tyttärelläsi on sisaruksia, jotka tarvitsevat myös sinua, keskity heihin.
pohdinta mahtaakaan auttaa pientä imeväistä? Eikö ensin olisi viisainta hoitaa akuutti asia, eli vauvan hyvinvointi ja joskus myöhemmin aloittaa syväluotaaminen asioihin, joita ei voi muuksi muuttaa enää, vaikka kuinka tekisi mieli kaivella ja syyllistää.
Tytär ei tuosta muuksi muutu, ellei hän joudu ns. selkä seinää vasten, eli vastuu hänen omista asioistaan siirtyköön hänelle. Näin hän ei pysty enää oman elämänsä tilanteesta muita syyttelemään, koska on itse elämänsä järjestänyt. Tsemppiä aloittajalle. Kyllä tilanne siitä muuttuu, kunhan tyttäresi saa jonkun aikaa märehtiä itsekseen asioitaan. Keskity sinä täysillä omaan elämääsi ja kotona oleviin lapsiin äläkä murehdi vanhintasi, vaikka se vaikeaa onkin. Jos hän haluaa laittaa välit poikki, niin anna laittaa. Älä sorru anteeksi pyytelemään tai anelemaan. Kyllä hän sitten jossain vaiheessa omaa äitiyttään kykenee asettautumaan myös sinun asemaasi, kun lapsiaan luotsaa elämässä eteenpäin.
Älä huoli, kyllä asiat vielä muuttuvat hyväksi. Nuori äiti kuulostaa vielä ihan murrosikäiseltä ja vastuunotto on keskenkasvuista. Vastuuta oppii kantamaan, kun on pakko kantaa ja kukaan ei kanna sitä puolesta. Silloin joutuu itse käymään hommaan käsiksi.
Tilanne on tietenkin monimutkaisempi, kun on myös pieni lapsi ja toinen tulossa. Oleellista on, että rakastaako nuori äiti lastaan? Jos hän rakastaa, hän myös tulee ottamaan vastuun. Alussa voi olla pieni vastuuttomuuden notkahdus, mutta sieltä se vastuu nousee ja tulee halu selvitä asioista itse.
Varmasti oma äiti saa vihat ja kiukut niskaansa, mutta loppujen lopuksi kaikki koituu pitkän päälle kaikkien parhaaksi. Yritä jaksaa kestää moitteet ja soimaukset. Kun mennään vuosia eteenpäin, voi tulla jopa päivä, että tämä nuori äiti kiittää, että hänet pakotettiin seisomaan omilla jaloillaan.
Jos näyttää, että tilanne riistäytyy täysin käsistä ja on uhkana pienten lasten heitteillejättö, silloin kannattaa pyytää avuksi esim. kunnan perhetyöntekijää tms. Tämä toimenpide voi havahduttaa nuorta äitiä, että hänen olisi aika kasvaa aikuiseksi.
Kasvaminen voi olla joskus hyvin kipeää, eikä sen vierestä katsominen ole yhtään helpompaa. Niin mielellään auttaisi omaa lastaan, mutta liika curling-vanhemmuus loppujen lopuksi kääntyy lasta vastaan.
Aloittajalle: olet varmasti tehnyt parhaasi äitinä ja yrittänyt kaikkesi. Älä missään nimessä soimaa itseäsi. Peli ei todellakaan ole vielä menetetty: se on vasta alussa. Tyttäresi on vielä nuori, elämä edessä. Kun hän nyt alkaa seisomaan omilla jaloillaan, edessä on vielä pitkä hyvä elämä, niin hänellä, sinulla kuin pienillä ihmistaimillakin.