Kun kaksi varattua samassa työpaikassa ovat ihastuneet toisiinsa, kumpikaan ei ole kertonut toiselle ihastumisestaan, mutta kaikki eleet sen kertoo. Ensimmäisessä vaiheessa tuijotellaan, sitten hymyillään, nyt jo jutellaan ja sanotaan kaksimielisyyksiä ja jopa 'murjotetaan' ja ollaan 'vihaisia' toiselle, vaikkei etes ole suhdetta! Mitä tämä tällainen on?
Kerrohan sinä viisaampi!
Miten jatkuu ihastuminen?
varattu n
232005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
te olette vihaisia toisillenne siksi koska kumpikaan ei ole tehnyt mitään sen eteen että alkaisitte tapailla ja olette turhautuneita. tämä on vain arvailu, mutta mulle käy joskus näin että olenkin vihainen toiselle.
Itse olen ainakin turhautunut tähän tilanteeseen. Pitäisikö tehhä jotain, mitä?
minäkin tietää. Ei olla työkavereita, mutta muuten pyöritään samoissa piireissä. Selkeästi huomaa, että möksötetään toisillemme. Ja välissä taas hymyillään ja katsellaan ja kiusoitellaan...Tunteista ei olla kerrottu... en tiedä mistä moinen johtuu. Siitäkö että mies ei olekaan kiinnostunut vaan leikkii??
tehdä ekaa liikettä. On epävarmuutta joko omista tai eritoten toisen tunteista. Luottamuspulaa. Ehkä ajatellaan että toinen tapailee muita jne. tai ei ole niin kiinnostunut. Harvempi mies leikkii "möksöttämällä" muuten ;)
se sitten siitä, että mies voisi olla kiinnostunut oikeesti... Ja minä kun ajattelin että jos se vaan leikkii ja pelailee ja sitten ottaa takapakkia...en tiedä
mitäs teidän välillä sitten on tapahtunut tai onko mitään tapahtunut? Minkä tyyppinen kaveri se sitten on? Vaikuttaako se tunteilla leikkijältä? Ehkä se on vain pieni on/off ihastus?
hän olisi tunteilla leikkijä. Reilulta ja kivalta kaverilta vaikuttaa. Ollaan tunnettu pari vuotta jo kavereina. Ja aina on ollut se jännite. Huomion osoituksia puolin ja toisin. Olen itse enemmän se ujo... Sen tiedän ettei se minun puolelta ole on/off tyyppistä, koska sen möksähdyksen jälkeen tunnen enemmän ja enemmän vetoa häneen...sellainen yhteenkuuluvuuden tunne... Sellanen hyvä tyyppi, kaikkien kaveri. Paljon naispuolisia kavereita... ja kylhän miehet voi "esittääkin" että vientiä olisi... en tiedä
minua. Kuitenkin nyt on sanottava että ei se välttämättä ole sen ihmeellisempää kuin sellaista syvempää kaveruutta. Olen myös tuollainen saman tyylinen että on useita naispuolisia kavereita jne. enkä kenenkään tunteilla leikkisi. Erään naisen kanssa vähän oli tuollaista mutta hän oli varattu. En tiedä onko teillä samaa mutta meillä se johtui siitä että tavallaan oltiin niin samanlaisia ja yhteys toimi niin hyvin että pystyi melkein lukemaan toisen ajatukset. Ei siinä kuitenkaan ihastumista ollut kai kummankaan puolelta vaan ihan sellaista sielujen kumppanuutta. Välillä meinasi tulla riitaakin ihan typeristä asioista. Mökötettiin ja esitettiin ettei toinen ole tärkeä jne.
jos hän ei olisi ollut silloin jo varattu niin ehkä siinä olisi tullut ihastuminen kyseeseen. Tietyllä tavallahan toisen persoonaan voi "ihastua" muttei se johda sen enempään monestakin asiasta johtuen.
se just on, kun ei tiedä mitä se on... kaveruutta vai jotain muuta. Molemmat on niin hienovaraisia... ja tämä mies kiusoittelee minua usein. Mut parempi varmaan kun en ajattele sen syvempää hänestä.. en ainakaan pety Toisaalta taas jos hän onkin kiinnostunut... ja sitten näyttelen ettei mua kiinnosta... vaikeaa. noidankehä on valmis...
että kaveruutta en pilaisi asialla. Vaikea on sanoa miten olisin toiminut esimerkiksi tuon neidon tapauksessa jos hän olisi ollut silloin vapaa. Ehkä meistä olisi voinut tullakin jotain? Kuitenkin totean tähän että aina kannattaa mieluummin katsoa kuin katua. Joskus täytyy olla valmis pettymyksiin ja menytyksiin että voi jatkaa elämäänsä. En ihan sattumalta ole täällä nyt vaan eräs nainen on kiikarissa minullakin. Hänen suhteen aion toimia vaikka asia varmaan ottaa vähän luonteen päälle ja ehkä petyn. Entä sitten? Mieluummin se pettymys kuin se arvuuttelu että "entä jos olisin toiminut toisin?" "Miks mä en tehny mitään?"
riskin ottoa. Mä oon kokenut epäonnea sen verran, että jopa kaveruuden aikoinaan menettänyt. Siksi olen vähän epävarma ja en voi uskoa helpolla että joku olisi oikeasti kiinnostunut.. Enkä missään nimessä haluaisi kaveruutta pilata. Ehkä kaikki tapahtuu luonnostaan jos niikseen... tai siihen haluan luottaa ja uskoa... kun tietäis etukäteen tuleeko mitään vai ei..
unohtaisin tuon pettymysnäkökannan kokonaan. Enemmän olisin huolissani tuosta mahdollisuudesta että se vaikuttaa teidän kaveruussuhteeseen. Vaikea on neuvoa kun ei tiedä teidän tilannetta tarkalleen. Oletko varma omista tunteistasi että sinun puolelta se ei ole pelkkää kaveruutta vain?
kyynistynyt ja kokenut pettymyksiä, että en helposti pysty luottamaan.. hänelle voisin uskaltaa tai ainakin haluaisin joskus avautua. Hän tuntuu jotenkin niin luotettavalta, vaikka toisaalta se että hänellä on paljon naispuolisia kavereita hämää aika lailla. Enhän voi tietää mitä ne hänelle merkitsevät... Hän ei ole koskaan loukannut sanomisillaan minua ja saa minut nauramaan... ja minä kun luulin ettei kukaan siihen enää pysty..
sanoa tietysti. Omalla kohdallani nuo naispuoliset kaverit ovat todellakin vain tuttavia mutta kaikilla miehillä niin ei ole. Kokeilepa suhtautua häneen neutraalisti seuraavan kerran kun tapaatte ilman omien tunteidesi läsnäoloa vähän kuin hän olisi kuka tahansa kaveri ja katso hän reaktioitaan. Ehkä opit jotain.
itse asiassa yrittänyt tehdäkin. Ja onhan se totta, että hän yrittää hakea huomiotani... huomioi tekimisiäni ja sanomisiani... mutta mikä erottaa pelkästään kohteliaan luonteen todellisesta kiinnostuksesta. Se on jo vaikeampaa... Niin ja kaveruus on sellainen mitä en haluaisi menettää..
takia koska itse olen aika jopa flirttaileva joidenkin naistuttujen kanssa. Yleensäkin kiinnostunut miten heillä menee jne. ja juttelen aika vapautuneesti. Tämä nainen josta puhuin alunperin esimerkiksi oudoksui sitä mutta sitten kun tajusi että ollaan vaan kamuja niin juttu alkoi luistaa. Se on hankalaa tuo kaveruuden/ihastuksen rajalla eläminen. Onkos hän ollut varattu tässä välillä kun olette tunteneet? Ja minkälaista tuo teidän mököttäminen oikein on?
naisia on ollut, niin luulen. Kun mulla on niin herkät tuntosarvet. En tiedä mitä ne sitten ovat olleet. Siksi peräännyin hieman ja olin vähän enemmän taustalla hiljaa kaveriporukassa. Ja kun itse olin taustavaikuttaja, kohta hänkin oli sellainen. Tai sitten vaan kuvittelin... Mutta kerran näin hänet yhden naisen kanssa baarissa (tiesi että näin heidät) ja sen jälkeen hän on yrittänyt enemmän lähestyä minun kanssa... ristiriitaista. Totta kai hänellä saa olla naispuolisia kavereita, mutta eniten minua häiritsee se että ne "kaikki" tai useat vaikuttavat olevan paljon läheisempiä kuin minä. Tai enemmän kaverellisempia, heittäävät juttua paljon vapautuneemmin kuin me.. Vähiten haluan ahdistaa häntä millään tavalla.
että hänellä on naisia kierrossa aina. Sinusta tuntuu hienolta kun hän huomioi ja hän on myös suosittu ja sosiaalinen kaveri. En usko kuule että hänellä on tunteita sen enempää sinua kohtaan tai sitten ne ovat samankaltaisia kuin ehkä useampaakin naista kohtaan. Epäilen että olet ihastunut häneen ja ajattelet että hänen käyttäytymisensä muutokset johtuvat sinusta muttei niin kuitenkaan ole. Sori jos kuulostaa pahalta mutta valmistan sinua pettymykseen koska veikkaan että olet arvioinut väärin suhdettanne. Hän on ehkä kiinnostuneempi muista kuin sinusta ja olet vain yksi noista tytöistä hänelle.
no onneksi on kyynisyyttä vielä sen verran jäljellä, että nyt on vielä suht kivutonta ottaa etäisyyttä. Suosittu ja sosiaalinen kaveri hän onkin, siinä olet täysin oikeassa. Ja miksi hän olisi juuri minusta kiinnostunut.. niin kuin oikeasti enemmän kuin muista... aika toivotonta. Hyvä vaan että sanot asiat siltä kuin ne sinusta kuulostaa. Mä olen kokenut sen verran pettymyksiä, että kestän kyllä.
miten ne asiat on mutta kun sanoit että vaikuttaa että muiden kanssa se suhde on läheisempi kuin teidän. Minusta sinun kannattaa yrittää selvitellä noita tunteita häntä kohtaan itsellesi ja sitten yrittää etsiä uusia ihmisiä elämääsi. Ihastuminen teettää monia juttuja ja yksi on sellainen sokeus jossa ei oikein näe kuin sen yhden henkilön ja suhteen hänen kanssaan ja nekin vain niiden omien tunteiden kautta. Se sotkee juttuja pahasti. Itsellä on sen verran sattunu huonoja juttuja että en taida enää osata edes ihastua. Se on ikävä jos sen kyynisyyden asteen saavuttaa. Nyt pitäisi esimerkiksi olla tosi innoissaan kun eräs nainen saattaa sittenkin olla kiinnostunut mutta ei vain jaksa uskoa. Mutta pakko olisi tehdä asialle jotain silti... Älä ny kuvittele että uusia ihastuksia ei voisi sulle tulla tuon tyypin jälkeen. Sitä ei vain tiedä kuka on kiinnostunut aina ja kenestä lopulta.
vain puhdasta ystävyyttä.
ollaan eli tunnistan tuosta oman tilanteeni. Meidän kohdallamme kävi niin, että ensimmäinen kontakti tapahtui pikkujouluissa, joissa koin herätyksen siitä, että toinen osapuoli oli myös kiinnostunut minusta. Millä tavoin sen huomasin? Konkreettisesti tilanteessa, jossa tanssilattian reunalla tulimme toisiamme vastaan ja hän halasi minua erittäin lämpimästi kysyen kuinka ilta on mennyt. Halusi tarjota myös juoman ja baaritiskillä kiersi vielä kätensä hartioitteni ympärille. Menimme juttelemaan sivummalle ja hän kertoin asioita omasta elämästään/tilanteestaan. Jouduin lähtemään pois, mutta erotessamme molemmille jäi haikeus - mistä sen huomasin? Siitä, että hyvästellessäni kätemme vielä haroivat toisiaan. Niinpä niin. Seuraavan kerran tapahtui taas jotakin mielenkiintoista. Yrityksemme eräässä tilaisuudessa tässä keväällä hän pummasi minulta kyydin jatkopaikkaan. Kiva oli puhella jne. Menimme itseasiassa jatkoille yhdessä ja juttelimme myös yhdessä koko illan. Hän myös pummasi kyydin kotiinsa ja tällä kotimatkalla hän itseasiassa tunnusti, että hän tykkää tehdä töitä kanssani. Minä vastasin tietysti samoin. Hän myös heitti illan aikana levottomia vihjailuja meistä yhdessä - you know what... En reagoinut niihin sanoin, mutta kuulin ne, ja jäin taas aivan sanattomaksi. Tuo ilta jätti levottoman olon. Seuraavan viikon alussa meillä oli yhteinen palaveri, jonka hän aloitti sanomalla minulle, että minun sanani olivat tehneet hänet onnelliseksi. Meni taas melkoiseksi flirttailuksi, josta kollegaltani myöhemmin kuulin. Tilanne rauhoittui kun hän jäi lomalle, jonka jälkeen hän ilmeisesti päätti ottaa itseään tunnetasolla niskasta kiinni. Tällä hetkellä teemme edelleen yhteityötä, koska yhteisiä projekteja on. On edelleen mukavaa jutella ja myös nauraa, mutta tällä hetkellä meillä ei ole flirttiä. Kevään aikana huomasin hänen kohdaltaan jopa pientä mustasukkaisuutta, kun lounastin toisen miehen kanssa ja hän huomasi seuralaiseni. Enpä ole nähnyt niin tuikeaa katsetta häneltä aikaisemmin. Joten jotakin on meillä vahvasti ilmassa ja tiedämme sen kyllä molemmat. Viimeisen tapaamisemme jälkeen tuolla yhteisessä yrityksen tilaisuudessa emme ole tavannee kuin työn merkeissä, vaan kohta on seuraavat yritysjuhlat edessä - ihan muutaman viikon päässä...