Niin, eli miten syötte ahmimisen oksuilun ohella? Normaaleja aterioita, koulussa/kotona/kavereille feikkaamista, paastoatteko/syötte mahd. vähän, tmv.?
Olisi kiinnostavaa tietää. Ite syön suht normisti; aamupala jää yleensä väliin, mutta kunnollinen kouluruoka/työeväs välipala päivällinen iltapala -> paitsi sellaisina päivinä kun tulee ahmittua, se tapahtuu useimmiten iltapäivästä, jolloin se on tuon päivällisen "sijasta". Oksentelen kahdesta viiteen päivänä viikossa. Paino pysyy näin suht samana, hieman alipainon puolella.
Syöttekö bulimiaa lukuunottamatta normaalisti?
.......
161646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
en oikein tiedä enää että mikä on normaalia syömistä.. mutta en kai. harvoin syön edes yhtä lämmintä ruokaa päivässä ja kun kaloreita tulee laskettua 24/7 niin vaikea syödä kovinkaan normaalisti.. :I
En taida enää edes tietää mitä on normaali syöminen, mitä on normaali nälän tunne yms. Joskus syön lounaan tai päivällisen, mutta sekin on yhtä kalorien laskemista, huonoa omaatuntoa ja pohtimista, kuinka paljon voi syödä. Hyvä että joku tällä palstalla vielä tietää normaalista syömisestä.
Sama täällä myös. En muista, koska olisin viimeksi syönyt "normaalisti". Useimmiten paastoan/syön erittäin niukasti, kunnes nälkä/ruuanhimo kasvaa niin suureksi, että ahmin ja sitten oksennan. Toisinaan yritän syödä normaalisti, mutta viimeistään aamupalan ja lämpimänruuan jälkeen tunnen syöneeni niin paljon, että päivä on "pilalla" eika ole enää "järkeä" syödä normaalisti, jolloin aloitan ahmimisen ja oksentelun.
syön tosi vähän. Ainakin pyrin siihen. Kouluruoan syön päivässä, sitäkin vähän ja sitten ehkä hedelmän, kasviksia tai salaatin, joista yleensä ainakin puolet oksennan sitten kumminkin pois.. En yleensä ahmi, ainakaan mitään hirveän epäterveellistä. Tänään olen syönyt kanasalaattia, pienen patongin pätkän ja hedelmäcoctailia. En muuta ja olen oksentanut jo kaksi kertaa, en tosin ole ihan varma mitä sieltä on tullut ulos.. Anoreksiasta kun yritin parantua niin kaupan päälle tuli oksentelukin..
Terveenä ollessani,kun söin esimerkiksi jotain laatikkoruokaa, otin sitä 1/4 foliovuoasta ja jotain salaattia lisäksi. Veljeni taas söivät 2/4 vuokaa. Nykyään yksi vuoallinen jo tuntuu itselleni käsittämättömän vähältä, vaikken ole sen suurempi tai kuluta enemmän. Sopiva ruoanmäärä on osittain muistissa, mutta käytännössä asia on täysin hämärtynyt. Olen aina tyytymätön syömääni määrään ja ajaudun ahmimaan :(
ymmärsinkö oikein että mielestäsi syöt liian vähän ja ajaudut ahmimaan? tuollaista en olekkaan kuullut aiemmin. Yleensä ihminen ahmii kun huomaa syöneensä (mielestään) liikaa ja ajattelee että anti mennä vaan kun alotit, saatpahan sit sen pois. Mikä on sitten tarpeeksi, syötkö itsesi ähkyyn ja sit oksulle?
Usein mäkin ajaudun ahmimaan sen jälkeen ku oon syöny ns. "normaalin" kokoisen aterian... se ei oo koskaan riittäny! Nyt oon antanu periks ja meen kauppaan ja ostan tarkotuksella kaikkee shaissee ahmimista varten. Usein syön kyllä päivän aikana normaalin ruuan, mutta jos mahollista (esim vapaapäivät) niin nukun pitkään ja ootan sitä kauheeta nälkää ja sit syön itteni ähkyyn ja oksennan... Ahmin kerran tai kaks yleensä. Nyt oon sortunu jopa töissä oksentamaan, sillon en oo kyllä ahminu, mutta kuitenkin. Aina pelottaa että jään kiinni!
Ja mä oon myös huonoina aikoina laatannu töissä!, nyt kyl hävettää!! Syön n85% normaalisti muiden seurassa,joskus tulee syötyä liikaa,ja hoidan sen ulos. Mätän kans illalla ja viikonloppusin pitkittäen.. Ja nyt olis ongelma,kun mies haluis muuttaa yhteen munkaa,mut mua pelottaa miten kestän olla toisenkaa 24/7 enkä voi tehä mitään outoa/hauskaa.. miten te muut parisuhteessa elävät selviätte??
No jonnekki puoli neljään asti pärjään helposti 2-3 kupillisella kahvia, kun en ikinä käy kouluruokailussa. Sitten kotona vähän maitorahkaa tai puuroa ja illalla vielä sama. välissä tietty pari kupillista kahvia ja illalla teetä. Tuossa oli hyvin mennyt päivä. Huonona päivänä olen pärjännyt puoli neljään taas samalla lailla, mutta kotona alkaa syöminen jos ketään ei ole kotona. Ajattelen että no en oo syöny vielä mitään niin ei se haittaa jos otan kaks leipää, niitten jälkeen ajattelen että olipa hyvää ei se varmaan haittaa jos otan vielä kaksi enkä syö sitten enää mitään. Niitten jälkeen tulee masis ja ajatukset kulkee että nyt mä pilasin tän päivän ihan sama vaikka vielä söisinki ja minähän syön. Sitten oksennan.
En oikeastaan hahmotakkaan mitä on normaali syöminen. En ylensä käy kouluruokailussa tai syö töissä eväitä. Joskus kun näin kumminkin käy syön joko hyvin kevyesti tai sitten painun syömisen jälkeen oksentamaan. Välillä yritän olla oksentamatta ja parhaimmillani olen onnistunut olemaan 3 päivää, mutta aina iskee olo että olen aivan hirveän lihava ja rupean laihduttamaan. Yleensä laihduttamiset on sitä et vähän kasviksia ja hedelmiä ja paljon liikuntaa. Sitten alan nähdä unia ruoasta ja siitä että ahmin hirveästi. Ja ajatukset alkavat muutenkin pyöriä ruoan ympärillä ja kaikkea mahdollista alkaa tekemään mieli. Lopulta sorrun ja sitten hirveässä syyllisyyden tuskassa käyn oksentamassa. Ja usein silloin alkaa taas uusi ahmimis ja oksentamis kausi. Minulla siis tämä pyörii tätä samaa kehää aina uudestaan.
Syön vähähiilarisesti ja käyn punttiksella,uimassa ja lenkillä. Bulimoitua tulee silloin tällöin,en osaa ottaa rennosti ja pitää yhtä karkki/herkkupäivää ilman oksentelua.
Aamupala kyllä jää usein väliin,ei vaan mene alas muuta kuin mustaa kahvia :/
Päivässä syön lounaan iltapalan,eli pärjään kahdella aterialla/päivä. Syön joka päivä kasviksia reilusti ja lasken hiilihydraatit ja proteiinit. Kalorit jää usein päivässä johonkin 1500-1800. Joskus jää vähemmällekkin.
toi vähähiilarinen on kyl auttava voima. Ei tuu semmosii ailahteluja ja syötyy tulee pienempii määrii. Döctör heikkilän kirjat hyllyyn vaan.
Mullakin niin mielenvikanen suhtautuminen ruokaan ja normaaliin syömiseen. Oon bulimiaa sairastanu kolme vuotta. Ja oksennan joka päivä vähintään kerran. Joskus oksennan kokopäivän kun ei oo mitään tekemistä ja yksinään istun kaiket illat. En syö ikinä aamupalaa muuta kun kupin kahvia ja lasi vettä. Ja koulussa enkä työpaikalla syö mitään lounasta tai välipaloja, muutaku ehkä light colaa, kahvia tai teetä ja vichyä. Sitte illalla kun mulla ei oo ketään ystäviä, kukaan ei soita tai ei oo ketää muuta kelle soittaa kun äiti ja isä. Eikä oo mitään harrastuksia. Paitsi että ennen olin urheilija, olin ihan sika hyvässä kunnossa, jaksoin juosta lenkillä parin tunnin matkoja ja vääntää rautaa salilla, Nykyään oon niin heikko ja väsyny ja bulimia menee kaiken edelle. Niin illat vaan ahmin ja oksennan yksinäisyyteen ja surullisuuteen. Vapaapäivinä saataan ahmia aamusta asti ja oksentaa ja nukkua hetken ja taas ahmia ja oksentaa iltaan asti. Itkettää aina niin paljon. On niin ikävä mun perhettä, ja entisiä ystäviä ja niitä hetkiä mitä vois nuoruudessa viettää. Mutta kaikki vaan valuu hukkaan. Joskus on ihan kauheeta kun piti luokan kanssa mennä jonnekki ravintolaan päivällä ja mä tilasin salaatin ja koitin syödä niin hitaasti samaantahtiin kun muut ja ehkä pari salaatinlehteä ja loput jätin ja laitoin servetit päälle.
Olen käynyt kaikki terveystiedon kurssit ja minulla on liikunnan ohjaajan koulutus joten tiedän erittäin hyvin miten terveen ihmisen kuuluu syödä, mitä ja miten paljon. Mutta mä vaan pilaan oman elämäni tällä helvetillä. Sairaasta päästä kärsii koko kroppa.
Täälläkin yksi jolla mielenvikainen suhtautuminen ruokaan. Parempaan päin on menty, mutta vieläkin kyttään hirveästi mitä syön enkä voi olla stressaamatta. Syön erittäin terveellisesti tietyn kaavan mukaan päivisin. Syön aamupalan, isonkin lounaan, välipalan, palautusjuoman ja iltapalan. Kaloreita kertyy n. 1500-1700. Liikun päivisin 500-1000 kcal edestä ja jos en liiku, alan monesti soimata itseäni. Eli ylikunnon partaalla ollaan monesti oltu kun en osaa kuunnella kehoani. Joskus saatan liikkua kolmekin tuntia päivässä raskasta liikuntaa. Tänään jalkani kramppasivat ihan hulluna koska eilen oli tuollainen päivä.
On ollut aikoja jolloin olen elänyt 500 kalorilla per päivä. Iltaisin olen nukahtanut paleluun ja siihen että vatsa päästelee omituisia mongerrusääniä. Heräillyt monta kertaa yön aikana kamalaan nälkään.
Olen pysynyt tällä linjalla erittäin tiukasti ja olen erittäin tarkka ruoista mitä en saa syödä. Pieniä herkkuja annan itseni silloin tällöin syödä, esim. keksin tai jonkinlaisen kevytherkun. Sitten joskus en osaa pitää kontrollia ruoasta. Se alkaa monesti ahdistuksesta ja välinpitämättömästä mielialasta. Tai sitten yleensä olen hetken mielijohteesta kännipäissäni syönyt pizzan. Sen jälkeen tulee morkkis ja oksennan.
Sen jälkeen iskee se hälläväliä olo. Ihan sama, epäonnistuit, olet huono... Tuommoisia ajatuksia pyörii päässä. Saatan tuossa masennuskohtauksessa mennä kauppaan, ostaa ison kasan ruokaa ja vierailla pöntöllä koko päivän. Ahmista, oksentamista, ahmimista vuorotellen. Joskus se jatkuu seuraavana päivänä, pahimmillaan pitemmän aikaa. Sitten saan taas itseni takaisin tiukalle dieetilleni. Herkutteluihin en voi suhtautua rennosti vaan kyllä se tarkoittaa sitten sitä että iskee suunnaton itseinho ja kuvittelen heti lihoneeni hullun lailla syötyäni. Inhoan kylläistä tunnetta, saatan jo sen takia käydä oksentamassa.
Sosad: Sanomasi kuulostaa niin samalta mitä itse ajattelen. Olen myös erittäin yksinäinen ja tuntuu että elämä pyörii liikaa näiden syömisongelmien ympärillä. "On niin ikävä mun perhettä, ja entisiä ystäviä ja niitä hetkiä mitä vois nuoruudessa viettää. Mutta kaikki vaan valuu hukkaan. " Olen myös itse miettinyt just tuota sanomaasi.
Itselleni käy niin,että olen syömättä kaikkea "haitallista" kunnes tunnen syöneeni jo muutenkin liikaa. Joten siihen päällehän voi sitten syödä mitä vaan ja sitten oksentaa. Minulla on myös tiukka kaava siitäkin mitä saan ahmia! Jäätelöähän lähinnä menee vanhasta tottumuksesta ja tiettyä merkkiä ja makua. Ei ahdista niin paljon kun tiedän tasan tarkkaan mitä menee...
Tai niin uskottelen itselleni.
Kuitenkin joka päivä saatanallinen syyllisyys ja väsymys salailuun! Huonojen kokemusten takia en ole kertonut kenellekään. Olen siis käynyt tämän saman läpi aiemmin ja pitkän kaavan kautta. Silloin yritin olla avoin ja kertoa saadakseni apua,mutta en saanut pitkään aikaan minkäänlaista apua. Silti suosittelisin,että heti kun uskaltaa,jaksaa tai mitä sanaa tahtoo käyttääkään niin kannattaa yrittää hakea apua!
Mutta nyt vastaus itse kysymykseen. Syön muiden seurassa aivan normaalisti. Siis ihan mitä tahansa ja milloin tahansa. Ja juuri sen verran kuin tuntuu sopivalta sisuskaluissa. En mene sen jälkeen oksentamaan,vaikka haluaisin. En tahdo jäädä kiinni,vaikka se olisikin avun saamisen alku!
viimeiset kolme vuotta olen ottanut laksatiiveja jokaisen ruoan jälkeen, sitä ennen vähän haarvemmin. tää ei siis varsinaisesti ole bulimiaa kun en oksentele, silloin kun yritän, alkaa ahdistaa niin, etten pysty. ahmin ehkä kolme päivää viikossa, otan hirveästi laksatiiveja ja sitten paastoan ja urheilen, kunnes ahmin taas. laihtuminen ei alkujaan ollut mulle mitenkään tärkeää, halusin vain olla tyhjä, ja tähän se johti. enemmän kuin lihominen, mua ahdistaa se, että sisälläni on ruokaa:(
normaalisyöminen on vain haave jossain pääkopassa. yksi mun suurimmista toiveista olisi, että voisin syödä aamiaisen ja ruoan, enkä haluaisi tyhjentyä ja ahdistuisi. voisin olla terve ja elää kuten terveet, voitaisiin ehkä muuttaa mieheni kanssa yhteen, eikä tarvitsisi kestää tätä yksinäisyyttä enää hetkeäkään. aina, jos satun syömään hänen kanssaan, lähden kotiin ja siellä pysyn monta päivää, ahmimassa siksi, että söin vaikkei pitänyt, ja pidän yhteyttä vasta kun olen tyhjä. tämä rassaa suhdetta ja loukkaa rakasta ihmistä. muutama päivä meni taas ihan ok, mitä nyt itkeskelin sairauttani, mutta kun viime yönä käytiin pitsalla, ilmoitinkin sitten haluavani olla yksin. mieheni olisi tahtonut tulla luokseni, mutta jankkasin vastaan, ja lopulta se sai kävellä yksin kotiin. en tiedä mitä ajatteli minun oikeasti tekevän. olen niin pahoillani, mulla on niin kova ikävä, en tahtoisi satuttaa enää:( nyt odotan, että apteekki aukeaa.