Soviet Story - tutkinta laajenee!

ProKarelia kiikissä kirjoitti:

http://johaneurovaali.blogit.uusisuomi.fi/2009/05/14/soviet-story-tutkinta-laajenee-prokarelian-johtohenkilot-epailtyina-rikoksista-ja-kiihottamisesta-kansanryhmaa-vastaan/#comments "Suomen mediat ovat hyvin innokkaasti leimanneet Jussi Halla-ahon rikolliseksi, kun hän on saanut eräästä pakinastaan syytteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Samaan aikaan poliisi on alkanut tutkia Suomen antifasistien aloitteesta paljon isompaa rikosjuttua, jossa Karjalan palautusta vaativan ProKarelia-järjestön johtohenkilöitä epäillään samasta rikoksesta paljon vakavammassa mittakaavassa. ProKarelia on laatinut suunnitelman, jossa vaaditaan venäläisten poistamista laillisilta asuma-alueiltaan ja korvaamista suomalaisilla. Lisäksi ProKarelia on järjestänyt ympäri Suomea yksityisiä ja ilmaisia elokuvanäytöksiä, joissa on esitetty laittomasti, ilman lain edellyttämää ilmoitusta, latvialaisten uusnatsien törkeää parjauselokuvaa ”The Soviet Story”. Elokuvaa pidetään yleisesti järkyttävänä rasistisena propagandana. Ei ihme, että poliisi epäilee elokuvien levittäjien syyllistyneen kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. ProKareliaa koskeva tutkintapyyntö, joka on sittemmin johtanut rikostutkinnan aloittamiseen, löytyy täältä: http://johaneurovaali.blogit.u…iet-story/ Suomessa aloitettu rikostutkinta Karjalan palautusjärjestöä vastaan on uutisoitu maailmassa laajalti: http://www.aamulehti.fi/uutise…lle/142377 http://www.iltalehti.fi/tamper…7_te.shtml http://www.vesti.ru/doc.html?id=283245 http://www.izvestia.ru/world/article3128261/ Pelkästään rikostutkinnan aloittamista on pidettävä Suomen antifasistien suurena voittona. Nyt tilanne on edelleen kehittynyt siten, että antifasistit ovat keränneet lisää asiantuntijalausuntoja ja muuta materiaalia rikostutkinnan tueksi. Samalla tutkintaa vaaditaan laajennettavaksi. Uudet todisteet rikosasiassa ProKareliaa vastaan ilmenevät oheisesta poliisille lähetetystä selvityksestä: Tampereen kihlakunnan poliisilaitokselle TÄYDENNYS TUTKINTAPYYNTÖÖN Tampereen poliisi on käynnistänyt tutkinnan asiassa 0000/0/0000/00, rikosnimikkeenä kiihotus kansanryhmää vastaan ym. Asiassa on syytä epäillä, että ProKarelia-järjestön johtohenkilöt ovat syyllistyneet kiihottamiseen kansanryhmää vastaan levittämällä laittomasti Suomessa ”The Soviet Story”-nimistä elokuvaa sekä järjestämällä elokuvanäytösten ympärillä rasistista kiihotusta. Haluamme kohteliaimmin tuoda esiin seuraavat uudet todisteet ja muut seikat liittyen mainittuihin tutkinnan alla oleviin rikoksiin. Pyydämme kiinnittämään huomiota erityisesti kahteen asiaan: yhtäältä ”The Soviet Story”-elokuvan rikollista sisältöä koskeviin asiantuntijalausuntoihin (liitteenä), ja toisaalta siihen, että elokuvan sisällön ohella myös sen esittämisen konteksti ja esittäjien tarkoitus on syytä ottaa syyteharkinnassa huomioon. Pyydämme kunnioittavasti liittämään tämä kirjeen liitteineen rikostutkintapöytäkirjaan edelleen valtakunnansyyttäjälle toimitettavaksi. Asiantuntijalausunnot ”The Soviet Story”-elokuva on selvästi tarkoitettu vaikuttamaan siten, että se herättää syvää vihamielisyyttä nimenomaan nykyisiä venäläisiä ihmisiä ja nykyistä Venäjän valtiota sekä sen demokraattisesti valittuja johtajia vastaan. Juuri tästä rikostutkinnassa on nyt kysymys. Moskovan valtionyliopiston kliinisen psykologian professori Aleksandr Thostovin kirjoittaman ko. elokuvaa koskevan asiantuntijalausunnon (liite 1) mukaan elokuva on leikattu monissa kohdin siten, että fasismi samaistetaan nykyiseen venäläisyyteen ja tällä tavoin lisätään venäläisiin tänä päivänä kohdistuvaa vihamielisyyttä ja halveksuntaa. Professori Thostov toteaa, että elokuvan toimii viholliskuvan muodostajana suhteessa venäläisiin ja lietsoo kansallisuuksien välistä vihaa nimenomaan venäläisiä vastaan. Thostov toteaa elokuvan historiakuvan valikoivaksi, yksipuoliseksi, yksinkertaistavaksi, primitiiviseksi ja monilta osin virheelliseksi. Izvestija-lehdessä on julkaistu ko. elokuvasta eri alojen asiantuntijoiden lausuntoja (liite 2). Historioitsija Aleksandr Djukov toteaa, että kysymyksessä on venäläisvastainen propagandaelokuva. Filmissä on lukuisia väärennöksiä, virheitä ja valheita, joita yksikään itseään kunnioittava historioitsija ei päästäisi julkisuuteen. Djukovin mukaan elokuva on luonteeltaan manipulaatiota, jonka sisältö on täydellisesti venäläisiä loukkaava. Elokuvassa tietoisesti yhdistetään natsismin käsite nykyisiin venäläisiin ja esitellään venäläiset ja heidän johtajansa joukkomurhaamista ja murhaamista yleensä arvostavina, ihailevina ja tukevina rikollisina. Djukov pitää vaarallisena sitä, että elokuvan näytön jälkeen se herättää katsojassa vihaa ja jopa konkreettista murhanhimoa suhteessa venäläisiin. Politologi Vladimir Simindei toteaa (liite 2), että elokuvan tarkoitus on valmistella lännen yleistä mielipidettä Venäjän vastaiseksi. Elokuvan tarkoitus on väittää, että nykyiset venäläiset ovat syyllisiä rikoksiin. Elokuvassa käytetään kaikkein likaisimpia valheellisen herjaamisen menetelmiä ja elokuva on kokonaisuutena likaista propagandaa. Jo edellä mainittu professori Aleksandr Thostov toteaa lisäksi (liite 2), että elokuvan tarkoitus on herättää katsojassa voimakkaita tunteita ja suunnata nämä tunteet nimenomaan nykyisiä venäläisiä ja Venäjää vastaan. Elokuvan esittämä kuva historiasta on karkean mustavalkoinen. Koko Neuvostoliiton historia esitetään vain väkivaltana, murhina, teloituksina ja sotina, vaikka tosiasiassa historiassa on muitakin tapahtumia. Thostov sanoo, että elokuva on vaarallinen erityisesti nuorisolle, koska elokuva antaa vääristyneen ja alkeellisen kuvan historiasta. Elokuva antaa käsityksen siitä, että Neuvostoliitto soti toisessa maailmansodassa samalla puolella kuin natsi-Saksa. Thostov sanoo, että elokuvassa käytetään psykoanalyysistä tuttua pirstaloitumisen menetelmää. Maailma esitetään mustavalkoisena ja nykyiset venäläiset esitetään raakoina rikollisina, jotka ihannoivat joukkomurhaamista. Thostov toteaa ammattipsykologina, että elokuvan tarkoitus on kiihotus kansanryhmää vastaan eikä elokuva anna katsojalle mitään käsitystä todellisesta historiasta. Sergei Malahovski sanoo (liite 2), että Latvian kouluissa vanhemmat ovat kirjoittaneet kouluihin ja pyytäneet vapauttamaan lapsensa ko. elokuvan esityksistä, jotta lapsille ei tulisi henkisiä ja sielullisia vammoja elokuvan katsomisen seurauksena. Filmi on selvästi venäläisvastaista propagandaa. Historioitsija Aleksandr Galkin toteaa (liite 2), että elokuva on psykologista sodankäyntiä. Elokuvatuottaja Valeri Šehovtsov toteaa (liite 2), että elokuvan katsominen on vaikeaa ja että elokuvassa on paljon historiallisia epätarkkuuksia, sekä asiakirjojen, tapahtumien, olosuhteiden, valokuvien ja filminpätkien väärennöksiä. Elokuvassa näytetään erittäin paljon kuolleita ihmisruumiita ja niiden avulla tehdään omanlaatuista estetiikkaa. Tietokonegrafiikassa esitetään kuolemaa ja väkivaltaa. Elokuvassa estetisoidaan väkivaltaa näyttämällä kuolleista ihmisistä ihmisvuoria. Kysymyksessä on tuote, joka on tarkoitushakuista julmaa venäläisvastaista propagandaa. Tässä käytetään hyväksi elokuvaa, joka on toimiva väline katsojien tunteisiin vaikuttamiseksi. Historioitsija Aleksandr Djukovin 2008 julkaisemassa kirjassa ”The Soviet Story – Forgery Tissue” (liite 3) arvioidaan elokuvaa sekä siinä olevien tietojen että sen venäläisiä loukkaavan ja Venäjälle sekä venäläisille vihamielisen ja vihaa lietsovan sisällön kannalta. Sivulla 9 Djukov toteaa, että elokuvan tarkoitus on lietsoa vihaa venäläisiä kohtaan. Djukov kirjoittaa, että elokuvan tarkoitus on järkyttää lapsia esittämällä ruumiskasoja ja väittämällä, että nämä ruumiskasat ovat ainoa seuraus Neuvostoliiton olemassaolosta. Djukov toteaa, että kun lapset joille elokuvaa esitetään kasvavat aikuisiksi, he vihaavat Venäjää. Sivulla 17 Djukov toteaa, että elokuvalla ei ole mitään tekemistä dokumenttifilmin kanssa. Sivulta 21 eteenpäin Djukov selostaa elokuvassa käytettyjä asiakirjaväärennöksiä. Sivulta 25 eteenpäin selostetaan, miten elokuvassa käytetään mm. vuonna 1941 julkaistussa natsipropagandaelokuvassa ”Punainen sumu” käytettyjä ruumiskuvia. Sivulla 29 Djukov toteaa, että ruumiskuvat väärennettiin tarkoituksena lietsoa vihamielisyyttä venäläisiä ja juutalaisia vastaan. Ko. elokuvassa samoja kuvia käytetään lietsomaan vihaa venäläisiä vastaan. Sivulla 31 kerrotaan, miten aivan toisesta yhteydestä otettuja nälkää näkevien ihmisten kuvia käytetään elokuvassa väärennettynä todisteena Ukrainan väitetystä kansanmurhasta. Sivulla 33 kerrotaan, että elokuvassa autenttisina esitetyt Gulag-piirrokset ovat 1980-luvulla tehtyjä tunnettuja väärennöksiä. Sivulta 41 alkaen todetaan edelleen, että elokuvassa esitettyä väitettyä Marx-sitaattia ei ole olemassa. Djukovin kirjassa edelleen todetaan lukuisia elokuvassa esitettyjä vääriä väitteitä. Sivulta 97 eteenpäin käsitelty kuvien manipulointi on Djukovin mukaan selvästi tarkoitettu herättämään vihaa venäläisiä kohtaan. Sivulla 97 Djukov kertoo, että kuolleiden ruumiiden sekoittaminen Punaisen torin voitonparaatiin sekä Venäjän hymniin on selvästi ja suoraan tarkoitettu herättämään etnistä vihaa venäläisiä vastaan. Loppuyhteenvedossa sivulta 109 eteenpäin Djukov toteaa, että elokuvan tarkoitus on esittää nykyinen Venäjä uusnatsivaltiona. Rikosten tapahtumisen konteksti ”The Soviet Story”-elokuvan sisältö ei yksinomaan ole olennainen seikka arvioitaessa sitä, onko sen esittäminen rikos. Yhtälailla on otettava huomioon elokuvan esittämisen konteksti. Karjalan palautusta ajava Suomessa rekisteröity yhdistys ”ProKarelia ry” on 13.2.2009 julkaissut Internet-sivullaan mainoksen (liite 4), jossa kerrotaan, että yhdistys aikoo järjestää Suomessa 10–20 tilaisuutta, joissa ko. elokuva esitetään. Mainoksen mukaan kyseessä on ”vaikuttava dokumentti-filmi”. Mainoksen alussa mainitaan elokuvan esitystapahtuman teemat eli sotasyyllisyys, totalitarismi ja Venäjä. Lisäksi elokuvaa mainostetaan lauseella ”Kertomus Euroopan murhanhimoisimmasta hallinnosta”. Syntyy siis käsitys, että myös nykyinen Venäjä olisi murhanhimoinen. Lisäksi kaupitellaan ko. elokuvasta tehtyä dvd:tä. Mainoksessa edelleen väitetään, että Leninin perustama ja Stalinin johtama hallinto olisi auttanut Hitleriä murhaamaan juutalaisia, eli että Neuvostoliitto olisi syyllinen holokaustiin. Edelleen väitetään, että filmi sisältää ”dokumentti-otoksia”. Mainoksessa syytetään Neuvostoliittoa siis holokaustista ja muutenkin laajasta massamurhaamisesta ja annetaan kuva, että Neuvostoliiton historia olisi ollut vain massamurhaamista. Tämän jälkeen mainoksessa on lause: ”Vaarallisinta on se, että Venäjän nykyinen hallinto on alkanut ihailla Stalinin hirmuhallinnon aikaa ja suuntaa muutenkin toimintaansa kohti totalitaristista hallintoa.” Näin nykyinen demokraattinen Venäjä ja venäläiset sekä heidän demokraattisissa vaaleissa valitsemansa johtajat samaistetaan massamurhaajiin ja väitetään, että he ihailevat massamurhaajia. Mainoksessa vedotaan erityisesti reserviläis-, maanpuolustus-, veteraani-, lotta- ja muihin isänmaallisiin järjestöihin, jotta nämä järjestäisivät elokuvanäytöksiä ympäri Suomea. Lisäksi mainoksessa kehotetaan näyttämään elokuvaa lapsille ja nuorille: ”Tilaisuuksia on mahdollista järjestää myös koulujen lukioluokille tai yliopistojen opiskelijoille.” Elokuvaa on ryhdytty markkinoimaan Suomessa ilman lain edellyttämää ilmoitusta elokuvatarkastamolle. Lisäksi elokuva esitetään asiallisena dokumenttina, vaikka sen sisältö on törkeää venäläisvastaista propagandaa. Lisäksi ProKarelia on markkinoinut elokuvaa lapsille. ProKarelia on erityisesti pyrkinyt värväämään tilaisuuksiin erilaisten järjestöjen kautta ihmisiä, jotka ovat herkkiä tällaiselle propagandalle. ProKarelian nettisivuilla julkaistun mainoksen (liite 5) mukaan ProKarelia järjesti elokuvanäytöksiä ainakin kymmenellä paikkakunnalla kevään 2009 aikana, kuten Oulu, Tampere, Savonlinna, Joensuu, Jyväskylä, Lahti, Valkeakoski, Loviisa, Mäntsälä ja Lappeenranta. Elokuvan omistajan mainoksen (liite 6) mukaan elokuvan vuokraaminen ja esittäminen merkitsee tuntuvia taloudellisia menoja. On arvioitavissa, että yksi ProKarelian järjestämä esitys maksaa kaikkine kuluineen 1000–2000 euroa. On otettava huomioon elokuvan levittäjälle maksetut kulut, elokuvan mainostamisen kulut, kuljetukset ja matkustaminen ja järjestelyt. Näin ollen elokuvan esittäminen on selvästi merkittävä taloudellinen ponnistus. Kun elokuvaa on lisäksi näytetty ilmaiseksi, on selvää, että elokuvan levittäjien tarkoitus on ollut vaikuttaa ihmisiin kaikkialla Suomessa mahdollisimman tehokkaasti. He ovat sijoittaneet tähän runsaasti rahaa. Elokuvaesityksen kyseenalaisesta kontekstista on todisteena se, että Tampereen yliopisto perui huhtikuussa 2009 ko. elokuvan esityksen sillä perusteella, että kysymyksessä on ”poliittisen ääriliikkeen” tilaisuus (liite 7). Lisäksi Tampereen yliopisto totesi, että kyseinen tilaisuus olisi voinut olla haitallinen yliopiston maineelle. Tampereen yliopisto ei ole peruuttanut mitään tilaisuutta 20 vuoteen. Tiedotteensa mukaan yliopisto epäili lisäksi tilaisuuden aiheuttavan häiriötä (liite 8 ). ProKarelia on järjestö, joka aktiivisesti ajaa venäläisten poistamista Venäjälle kuuluvilta alueilta. ”Karjalan Reformi”-nimisessä ohjelmassaan (liite 9) ProKarelia vaatii voimassa olevan rauhansopimuksen vastaisesti, että Venäjän alueita liitetään Suomen osaksi ja näiltä alueilta poistetaan satoja tuhansia venäläisiä. ProKarelian laatiman tarkan suunnitelman mukaan Venäjälle nyt kuuluvilta alueilta poistetaan jopa 200 000 venäläistä ja tilalle asutetaan jopa 450 000 suomalaista. ProKarelia on julkaissut asiasta suunnitelmia ja taulukoita. ProKarelian mukaan näiltä alueilta pitäisi poistaa ensimmäiseksi venäläiset, jotka ovat armeijan, rajavartioston, tullin ja turvallisuusorganisaatioiden palveluksessa, sekä heidän perheensä. ProKarelian mukaan heidät pitäisi asuttaa Pietarin ja Novgorodin väliin varatulle maa-alueelle, johon voidaan tarvittaessa sijoittaa 11 miljoonaa asukasta. ProKarelia levittää näkemyksiään aktiivisesti Internetissä. Kun otetaan huomioon, että ProKarelia on julkisesti esittänyt tärkeimmäksi tavoitteekseen ns. Karjalan palautuksen ja siihen liittyvän venäläisten suunnitellun poistamisen, ja kun lisäksi on ProKarelia samalla levittää Suomessa venäläisiä vastaan suunnattua elokuvaa, jonka tarkoitus on lietsoa vihamielisyyttä venäläisiä kohtaan, on selvää, että kysymys on rikoslain tarkoittamasta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Karjala-sanomalehdessä 26.2.2009 julkaistun mainoksenomaisen kirjoituksen (liite 10) mukaan ”Soviet Story-elokuvaa kierrätetään ympäri Suomea”, kuten otsikossa sanotaan. Kirjoituksen on laatinut Aluepalautus ry:n aktivisti Lasse Koskinen, joka siis mainostaa ProKarelian esityksiä. Artikkelin mukaan elokuva antaa ”realistisen kuvan” Neuvostoliiton tapahtumista. Tekstin mukaan elokuvaa ”esitetään yleisötilaisuuksissa ympäri eteläistä Suomea”. Artikkelin lopussa todetaan: ”Soviet Story -tapahtumat jatkuvat kevätkauden ajan. Tapahtuma on tilattavissa eri paikkakunnille ottamalla yhteyttä ProKareliaan.” ProKarelia on Internetissä julkaistujen mainosten perusteella esittänyt ko. elokuvan ainakin Mäntsälässä 7.2.2009, Loviisassa 11.3., Valkeakoskella 13.3., Lahdessa 23.3., Jyväskylässä 24.3., Joensuussa 1.4., Savonlinnassa 8.4., Tampereella 20.4. ja Riihimäellä 5.5. Elokuvan sisältö on erittäin raaka ja siitä ei ole tehty lain vaatimaa ilmoitusta Suomen elokuvatarkastamolle. Elokuvan mainosjulisteissa ei mitään mainintaa siitä, että elokuvan sisältö on raaka ja lapsilta kielletty (liitteet 11–17). Näin ollen elokuvan levittäjät ovat syyllistyneet RL 17:17 ja RL 17:18b tarkoittamiin rikoksiin. Mainoksissa väitetään lisäksi valheellisesti, että kysymyksessä olisi ”dokumenttielokuva”. Mainoksessa väitetään lisäksi, että elokuva kertoisi siitä, miten Neuvostoliitto auttoi natsi-Saksaa juutalaisten joukkomurhaamisessa. Lisäksi mainoksessa väitetään valheellisesti, että elokuvassa esiteltäisiin hiljattain paljastunutta arkistomateriaalia. Mainoksen mukaan Carl Bildt ja presidentti Valdis Zatlers suosittelisivat elokuvaa. Jokaisen esityksen osalta ProKarelia on lisäksi julkaissut sivuillaan laajemman selostuksen ja mainoksen (liitteet 18–25). Näissä on kerrottu tilaisuuden ohjelmasta, joka on siis huomattavasti laajempi kuin pelkkä elokuvaesitys. Tilaisuudessa on selvästi ollut tarkoitus edistää ns. Karjalan palautusta eli ProKarelian suunnitelmaa poistaa venäläiset heidän laillisilta asuma-alueiltaan. Esimerkiksi Mäntsälän esitystä koskevassa mainoksessa (liite 18) todetaan, että Venäjän nykyinen johto ihailee Stalinin murhanhimoista hirmuhallintoa ja suuntaa toimintaansa kohti totalitaristista hallintoa sekä todetaan heti perään: ”Kun Soviet Story -filmin katsoo, alkavat silmät aueta ja katsoja oivaltaa, miksi eräät tahot Suomessa ovat voimakkaasti edistäneet Karjalan palauttamista – –”. ProKarelia on lisäksi levittänyt elokuvaa siten, että se on kaupitellut sekä näytösten yhteydessä että Internetissä elokuvan dvd-levyä hintaan 25 euroa kappale (liite 26). Mainoksen mukaan tuote on tullut myyntiin 20.1.2009. Rikoksesta epäillyt ”The Soviet Story”-elokuvaa on näytetty lukuisia kertoja eri kaupungeissa. ProKarelia-järjestö on tarkoituksella etsinyt yhteistyökumppaneiksi erilaisia järjestöjä. Näin ollen elokuvan esittämisen järjestämiseen on osallistunut lukuisia henkilöitä. Kuitenkin vain ProKarelia on aktiivisesti osallistunut elokuvan levittämiseen mahdollisimman laajalle. ProKarelia on lukuisissa Internetissä julkaistuissa mainoksissa etsinyt elokuvalle levittäjiä ja yhteistyökumppaneita. Tämän jälkeen ProKarelia on mainostanut Internetissä eri puolilla Suomea järjestettyjä elokuvaesityksiä ja niihin liitettyjä muita tilaisuuksia. ProKarelia on myös ostanut elokuvaan lisenssin Suomessa järjestettäviin näytöksiin. ProKarelian Internet-sivun mukaan (liite 27) ProKarelia on rekisteröity yhdistys, jonka kotipaikka on Helsinki. Yhdistyksen hallitukseen kuuluu vain kaksi henkilöä, Heikki A. Reenpää ja Veikko Saksi. Nämä kaksi henkilöä ovat siis vastuussa elokuvan levittämisestä ja heitä on syytä epäillä siitä, että he ovat tahallaan halunneet lietsoa vihaa ja halveksuntaa venäläisiä vastaan Suomessa. Nimenomaan Veikko Saksin yhteystiedot on esitetty Internet-sivuilla, joilla ProKarelia markkinoi elokuvanäytöksiään. Lisäksi on otettava huomioon, että joku rahoittaa toimintaa. Todennäköisesti rahoittajana voi olla joukko yksityishenkilöitä tai järjestöjä. Poliisin tulee selvittää etenkin toisen ko. yhdistyksen hallituksen jäsenen Heikki A. Reenpään osallistuminen elokuvan levittämiseen ja tilaisuuksien rahoittamiseen. Lisäksi on aiheellista epäillä, onko elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Edvins Snore syyllistynyt Suomessa rikoksiin ensinnäkin valmistamalla elokuvan ja sen jälkeen sallimalla sen levittämisen Suomessa taloudellista hyötyä vastaan. Snore on Latvian kansalainen ja asuu tiettävästi pysyvästi Latviassa. Hänet voitaneen kuulustella siellä virka-apupyynnöllä sekä kutsua myöhemmin oikeudenkäyntiin Suomeen. Poliisi selvittänee Snoren olinpaikan."

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä