Isoisäni oli avioton lapsi, hänen äitinsä ei tiettävästi koskaan paljastanut isän henkilöllisyyttä. Näinollen isoisäni sai äitinsä tyttönimen sukunimekseen, ja tämä nimi on siten kulkeutunut myös minulle. Kiinnostaisi tietää, mikä sukunimeni olisi, jos isoisäni vanhemmat olisivat menneet naimisiin. Olenko täysin toivottoman tehtävän edessä (veikö isoisoäitini salaisuutensa hautaan?) vai voisikohan asiaa vielä jostakin selvittää?
Kaikki neuvot ovat tervetulleita. Kurjaa, jos sukupuuni "tyssää" osaltaan tällä tavalla jo isoisäni isään. :(
Kaikki neuvot ovat tervetulleita. Kurjaa, jos sukupuuni "tyssää" osaltaan tällä tavalla jo isoisäni isään. :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos löydät isäehdokkaan, tämän jälkeläisiltä voi ottaa dna-testi ja verrata sun ja sun sukulaisten dna:han. Sillä tavalla selvitettiin joku aika sitten saiko USA:n presidentti lapsen lapsen orjan kanssa pari sataa vuotta sitten.
On olemassa firmoja jotka tekee dna-selvityksiä, jotkut luotettavia ja jotkut ei, hinta ehkä n. 600 euroa.
Isäehdokkaan löytäminen voi olla hankala juttu, onnea etsinnälle.
Synnyin AU-lapsena 50-luvulla. Valokuvaa minulla ei isästäni ollut, tiesin tosin hänen nimensä, jonka avulla aikuisena sitten etsin hänet esiin.
Ainuttakaan isäni sukulaista en sen sijaan ole tavannut. En tiedä enää haluankokaan. Kirjoitin vuosia sitten isäni siskolle kirjeen, johon en koskaan saanut vastausta.
Käy sääliksi isoisääsi ja hänen äitiään. Oma äitinikin oli vaitelias, kun kyselin isästäni. Muut ihmiset, joille asia ei kuulunut antoivat informaatiota minulle.
Kyllä nykyaika on jo lempeä 'äpärälapsillekin'!? Muttät onkin kysymys miten homoparien adoptiot, tai heidän omat lapset kärsivät nykyään sitten?
Kertokaa enemmän...
Geneettinen perimä ja sosiaalinen sidosryhmä kuvaavat sukua eri näkökulmista.
Tuntiessani itseni perimältäni vieraaksi, kiinnostuin DNA-tutkimuksesta.
Tiedän vanhempieni suvut vuoteen 1700, mutta vasta geenitutkimus avasi historiani.
Ihmettelyn tilalle tulee ymmärrys.
Hyvä osoite on:
http://www.familytreedna.com/Default.aspx?c=1
Satoja euroja menee helposti testeihin.
Osumien löytyminen on satunnaista. Tilanne paranee kuitenkin jatkuvasti.
Näyte on 25 vuotta valmiina laboratoriossa jatkotutkimuksiin, kun uusia keinoja ilmaantuu.
Nyt uutta on autosomaalivertailu, jolla pystytään tarkentamaan etnistä ryhmää ja perheyhteyksiä.
Perinteisesti on tutkittu äiti- tai isälinjaa.
Suomi DNA-projekti on yksi vertailutietokanta.
Oman historiansa selvittäminen parantaa toistemme kunnioittamista.
Testejä ja kaikenmaailman helpon rahan kerääjiä on maailma täynnään!
Sukututkijana ei kannata dna:han luottaa suvun selville saamiseksi, missään mielessä!
Kyllä se vaatii sen perinteikkään vaivalloisen asiakirjoihin paneutumisen vielä huomattavan pitkään, jos ei ikuisesti!
DNA- geeniperimän kautta saadaan selville lähinnä mm. tauteja ja periytyviä sairauksia laillisessa mielessä, sitä en kiistä.
Mutta myös kansoja ja suunnittaista viitettä etnisiin alkujuuriin mahd. 'kansallisiin heimoihin' laajemmassa mittakaavassa, ei sukuihin sinänsä nimiin ja henkilöihin tietenkään!
Suomalaisten alkuperää on tutkittu jo laajemmin eri tutkijoiden toimesta, ja siitä tiedostakin voidaan olla erilaista mielipidettä, mikä on ns.''virallinen tulos''!
Ihmiset kerääntyy geenistöltään laajaksi kerrostumaksi, saman suvun eri haaroissa voi olla erilaista geeniperimää juuri 'eri kerrostumien' myötä, tulee ja menee sukuja ja esipolvia joilla ehkä erikulttuurista perimää, ja sitten taas toisilla paljon saman alueen perimää ts. 'sukuliittojen kautta tullutta perimää' eli heikennystä perimässä jne.!