Kukaan muu huomannut että joillakin on tapana höpöttää tuntikaupalla yhtä soittoa, jopa ympäri vuorokauden jos antaisi mahdollisuuden. Käy keskustelua johon ei pysty juurikaan osallistumaan kun sanomalla joo, aha, oho ja niinkö.
Minua alkaa vituttaa jo muutaman aha:n jälkeen, mutta pahimmat jatkaa tuntikaupalla. Miten selviytyisin paremmin näiden kanssa?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen huomannut saman asian,tunnen sellaisia tyyppejä. Itse olen joskus lopettanut pitkän jaarittelun puhelimessa valehtelemalla,että leivon ja uunin ajastin hälyttää,täytyy mennä katsomaan ettei pullat pala,heippa! Hätä keinot keksii. http://www.youtube.com/watch?v=e0Hyhjkla14
Oletko yrittänyt edes kertoa niille höpöttäjille että haluat vaihtaa puheenaihetta?Autitinen henkilö haluaa kontaktia ja keskustelua muiden kanssa mutta tarvitsee vuorovaikutukseen toisen apua. Älä vittuunnu vaan auta.
Minä ainakin kerron pojalleni etten jaksa jutella / kuunnella pitkään jostain esim. tietokonepelistä tai jos hän jumittuu puhumaan jostain asiasta joka jo kerran on sovittu käsken häntä toistamaan käydyn keskestelu. Jos hän ei pysty sitä toistamaan tiedän että viesti ei ole mennyt perille ja keskustelu käydään uudelleen. Selkeä ohjeistus. Pojallani on autismi ja ADHD.
Minulla on sama diagnoosi ja tuollainen selkeä menettely helpottaisi olemistani hyvin paljon!
Sen sijaan saan vain arvuutella ihmisiä; onkohan he saaneet tarpeekseen vai haluavatko jutella kun eivät uskalla kertoa enkä minä ymmärrä. En haluaisi olla yksin ja hiljaakaan mutten myöskään yritettyäni parastani päätyä vain ärsyttämään kaikkia.
Asenteella karkotan ihmisiä vähiten. Tällainen olen ja muuksi en muutu. Useimmat ihmiset onneksi päästävät paljon sormien läpi kun näkevät hymyn tai vilpittömyyden.
Siis tosi rasittavaa sellainen ja minulla menee kaikki jutut ohi kun en jaksa kuunnella. Yleensä ajattelen ihan muita juttuja sillä aikaa :)
Meidän nuori mies puhuisi rajattomasti mielenkiinnon kohteistaan mutta ei itse huomaisi että muuta ei jaksa kuunnella...olemme opettaneet että esin kyläillessä minä nostan kevyesti etusormea merkisi että nyt riittää...ja hän tietää sen jälkeen loettaa.Kotona sovittaan että esim illalla saa kertoa omia juttujaan kun olaan syöty iltapala..sitä ennen sisaren omat tärkeät jutut huomioitu.Rajoittamalla ja pyytämällä kohteliaasti vaihtamaan puheenaihetta...näin olen pärjännyt autistien ja erkkalasten kanssa.