Hei!
Mietin, että onko kellään muulla sillee, että ahminnat on ns. suunniteltuja ja menette vartavasten ostamaan ruokaa jonka voitte ahmia.
Samalla päätätte, että kun olette tämän ruuan ahmineet ja oksentaneet niin ette enää ahmi lisää. Kuitenkin oksentamisen jälkeen alkaa taas mieli tehdä herkkuja ja menette kauppaan ostamaan lisää?
Itselläni käy lähes aina näin. Ostan herkkuja ja olen iloinen että menipäs vaan 10 e ei ollut niin paha ahmimiskerta. kuitenki oksentaminen jälkeen ryntään horroksessa kauppaan ja enää en välitä rahasta vaan ostan uuden satsin. pahimmillaan kolmekin kertaa.
onko muita kohtalotovcereita vai pystyttekö pysymään päätöksessänne?
AHMINNASTA
possupossunen..
5567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ah mikä tunne ku voi ostaa pizzaa ja muita herkkuja eikä tarvii kyttää kaloreita! Usein teen kauppalistan valmiiks ja ostan kunnon kassin safkaa.. Ahimin kerran, kaks tai kolme, riippuu mielialasta. Ihmisiin en voi luottaa, ruokaa saa aina kaupasta:) Välillä sit tulee syötyy makaronit kaapista ja se ei aina oo niin suunniteltua...
juu päätän ostaa jotain herkkua ja sitten oksentaa. Tai kun huomaan homman ryöstäytyvän käsistä, kelaan että no antaa mennä, oksennan sit! tunnin sisään en kuitenkaan saa yhtä oksu-ahmisiskertaa enempää... huh, en edes halua kokeilla ettei siihenki jää koukkuun. Enää ei voi luottaa itseensä ja vastustuskykyynsä.
Ostan ensin kaupasta suht "normaalin" määrän esim. irtokarkkeja. Joskus "epänormaalin" määrän vaikka jääteöjä, esim 5 puikkoa/tuuttia. Päätän sallia itselleni nämä ilman mitään oksua, pakkoliikuntaa tai muuta. Sitten käykin niin että ostamani satsi ei tunnu riittävältä. Saatan syödä kotona voileipiä vielä lisäksi ja hetken päästä kauppaan. Ja myöhemmin vielä uudestaan kauppaan. Viimeiset kauppareissut ovat sellaisia, ettei oikein mitään tee oikeasti mieli. Mutta jotain on pakko ostaa ja ahdata namaan vaikka ei tee edes mieli, ei maistu, ja tuntuu että vatsa halkeaa. Kun ahminta alkoi noin 1,5 vuotta sitten himoitsin ja nautin kaikista herkuista jotka olin itseltäni niin kauan kieltänyt. Enää ei ole niin. Se mässäily on pikemmin rangaistus. Syö läski porasas.
Kaupassa päätän mitä oksennan ja mitä en ja sitten kotona ekan oksennuksen jälkeen ahminkin niitä ruokia, joita ei pitänyt ahmia ja oksennan taas. Sitten välillä vaan juon, enkä syö paljoa, mutta silti pitää oksentaa. Eli päätökset ei pidä.
Minä yleensä oksennan vain kun olen syönyt liikaa ruokaa. Vain kerran olen käynyt kaupassa ostamassa herkkuja ja tehnyt etukäteen päätöksen, että oksennan ne. Se tuntui helpottavalta, mutta toisaalta niin sairaalta ja väärältä.Minun on helppo hyväksyä oksentamiseni kunhan se ei ole suunnitelmallista.