Entäs, jos vl-lapsia kiusataan koulussa erilaisuuden takia, nimitellään ja mahdollisesti syrjitään? Sitäkin nimittäin tapahtuu. Oma kouluaikani oli välillä aika kamalaa haukkumisten ja syrjimisen takia, ja tiedän että en ole ainoa lapsi, joka kantaa noita muistoja elämänsä loppuun asti.
Riittääkö ymmärtämystä tällaiseen asiaan? Mitä teidän ei-vl:en mielestä pitäisi tehdä asialle? Täälla tuntuu olevan paljon kasvattamisen asiantuntijoita, joilla on kokemusta kiusaamisasioista.
Vai kuitataanko asia tyyliin "entäs sitten, omapahan on syynsä" vai "ei koske minua".
Riittääkö ymmärtämystä tällaiseen asiaan? Mitä teidän ei-vl:en mielestä pitäisi tehdä asialle? Täälla tuntuu olevan paljon kasvattamisen asiantuntijoita, joilla on kokemusta kiusaamisasioista.
Vai kuitataanko asia tyyliin "entäs sitten, omapahan on syynsä" vai "ei koske minua".
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei lestadiolaisia saisi kiusata koulussa eikä muuallakaan, niinkuin ei muitakaan.
Minusta tuntuu, että koulussa lestadiolaiset ovat ennemminkin kiusattuja kuin kiusaajia. En tiedä onko monikaan vilpitön kun väittää, että lestadiolaiset olisivat usein niitä kiusaajia. Itse muistan kouluajalta yhden lestadiolaispojan, joka oli näitä kiusaajia. Muut n 40-50 lestadiolaista eivät toisia rassanneet.
Sitä miten asia pitäisi ratkaista en osaa sanoa. Avoimuus asioissa puolin ja toisin voisi helpottaa tilannetta. Tietenkin opettajilla on vastuu yrittää ehkäistä kiusaamista mahdollisuuksien mukaan.
Tottakai pitää rehellisesti kiusaamistapaukset tutkia.
Ei kai siihen, mikä on vanhempien vakaumus, voi vaikuttaa...
Meneeköhän opelta nyt puurot ja vellit sekaisin.
Taitaa omat lapsuusmuistot sumentaa open oikeustajua!
opelta "puurot ja vellit sekaisin", vaan halusin kuulla mielipiteitä myöskin tältä kantilta. Asia on nimittäin niin, että hyvin vähän puhutaan "lestislasten" kohtaamasta syrjinnästä ja kiusaamisesta. Joissakin tapauksissa se on ollut niin rankkaa, että lapsi on joutunut jättämään koulunsa kesken. On hakattu, kuristettu, nimitelty, potkittu...tämä kaikki tietenkin niin, etteivät opettajat ole nähneet, ja lapsi ei ole uskaltanut koston pelossa puhua asiasta kenellekään aikuiselle.
Kiusaaminen on aina vakava asia, enkä nytkään lähtenyt asiasta huumorilla kirjoittamaan. Halusin tavallaan kuulostella, miten te palstalaiset reagoitte asiaan, josta ei paljoakaan puhuta, mutta jota esiintyy.
Viittasin tuolla eräässä viestissäni omiin kokemuksiini. Muistan edelleen kiusaajieni nimet ja sen, milta tuntui olla väheksytty erilaisuuteni vuoksi. Pahimpia kiusaajia olivat yllättäen ala-asteikäiset luokkatoverit. Yläasteella ja lukiossa tilanne oli jo aivan toinen - osattiin hyväksyä erilaisuutta puolin ja toisin, ajateltiin jo omillakin aivoilla eikä enää määritelty ihmistä pelkästään äidinmaidossa imettyjen ennakkokäsitysten mukaan.
On hirveää, että lapsi joutuu koulussa kiusatuksi. Kauheampaa vielä, jos asia ei saa oikeudenmukaista tutkintaa.
Siinä opettajan pitäisi kyllä olla erityisen huolellinen, että asia selvitetään, eikä jää kummittelemaan vuosiksi lapsen mieleen.
Sillä selvittämättömällä tapauksella voi olla hirvittävät seuraukset!
Että tsemppiä opelle rikosten selvityksen polulla!
olipa kyseessä sitten minkälaisen perheen lapsi hyvänsä.....
...tuolla "äidinmaidossa imetyillä ennakkokäsityksillä". Vanhemmatko ovat opettaneet lapsensa vliä kiusaamaan?
...että lapset omaksuvat vanhempiensa ajatukset ja ovat niin kauan heidän äänitorvinaan, kunnes oma ajattelu alkaa kehittyä. Kuulostaa kornilta, mutta niin vain on. Suvaitsevien ja erilaisuutta ymmärtävien vanhempien lapset osaavat käsitellä erilaisuutta omassa kouluympäristössään paremmin kuin lapset, joiden kotona puhutaan kielteisesti esim. romaaneista, ruotsalaisista, lestadiolaisista, islamilaisista...vain muutamia ryhmiä mainitakseni.
Tämä on raadollinen tosiasia, jonka eteen joudun usein työssäni lasten kanssa. Kotoa lapset saavat työvälineet erilaisuuden käsittelemiseen. Erilaisuushan herättää joskus pelkoa ja epävarmuutta- se on ihmiselle luontainen reaktio. Tämä asia tulee vastaan muun muassa maahanmuuttajia kohdatessa.
Eräs asia on myös ikävä kyllä totta: joillakin paikkakunnilla ovat vuosikymmeniä jatkuneet mielipide-eroavaisuudet kasvattaneet ihmisten välille sellaisia näkymättömiä aitoja, joita on hyvin vaikea rikkoa. On epäluuloja, fakkiutuneita käsityksiä toinen toisistaan jne. Ne ovat niitä "äidinmaidossa imettyjä" käsityksiä, joista mainitsin tuolla aiemmin. Eivät ehkä tietoisesti lapsille opetettuja, mutta rivien välistä kuultavia päivittäisiä "totuuksia", jotka lapsi omaksuu osaksi maailman- ja ihmiskuvaansa.
Näitä vääristyneitäkin käsityksiä on sekä vl-uskovaisten, että ei-vl:n mielissä. Ehkäpä tämä palsta keskusteluineen avaa joitakin solmuja ja rohkaisee avoimuuteen.
... niinkin, että suvaitsevien lestadiolaisvanhempien lapset sopeutuvat koulumaailmaan paremmin? Ne lapset joille ei olla kotona opetettu muiden joutuvan kadotukseen, voivat hyvinkin sopeutua paremmin.
Enkä yritä nyt väittää, että syy kiusaamisessa olisi lestadiolaisten. Kyllähän se suurin vika kiusaajissa on ja useimmiten koko syy on kiusaajan.
sopeutuminen koulumaailmaan riippuu henkilöstä itsestään. Sinänsä termi "sopeutua" pitää sisällään niin monenlaisia vivahteita, että sitä on vaikea käsitellä lyhyesti. Ihmissuhdetaidot vaihtelevat yksilöittäin.
Mielestäni asiaan vaikuttaa kyseisin paikkakunnan koko asenneilmasto yhdessä perheen kyvyn kanssa tehdä yhteistyötä koulun suuntaan ja päinvastoin. Avainsanat ovat ihmissuhdetaidot ja erilaisuuden sietokyky.
Vl.lasten kiusaamista, sillä sitähän voisi verrata rotusyrjintään. Sanoohan jo perustuslakikin, ettei uskonnon , rodun tai poliittisen aatteen takia saa syrjiä.
On se kumma, että lestadiolaista pidetään niin suurena kummajaisena, että pitää täälläkin oikein olan takaa haukkua ja arvostella.
Minusta ennemmin pitäisi kavahtaa noita juoppoja, rikollisia, raiskaajia ja kaahareita tien päällä. Elämäntapa intiaanejakaan ei syrjitty silloin, kun ne kävi taivalkoskella 1990 luvun alussa.
Tosi absurdia, kun ihmiset koittaa elää kunnollista elämää, niin siitä ei tykätä.
Sitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä, kun oikein kovasti käyttää alkoholia ja perhe-elämä on rempallaan. Nyt kun suomessa saa kohta halvalla humalaa, pitäisi nousta kansanliike alkoholin turmiollisuutta vastaan.
Mitästä tyhjää, juoppoja pitää vain hyysätä, samoin nuorisorikollisia. Oiva esimerkki vankilakundeista, jotka vaatii parempia oloja ja sitten tappoivat vanginvartijan.
Lyhyesti sanottuna rikollisia hyysätään tässä yhteiskunnassa ja lestadiolaisia vihataan, vaikka he ovat yhteiskunnan peruspilareita.
Sinä et siis ollut pirkko, mutta olisiko nimesi Inga. Saatat olla Eskon ja
Saimin tytär, tai Antton Ernestin tytär. Arvuutteluleikki jatkuu.
Eiköhän suurin osa näitä mainitsemiasi rikollisia kavahdakin. Enkä kyllä ole huomannut, että olisi yleisesti hyväksttyä alkoholin lliikakäyttö ja siitä johtuva perhe-elämän rempallaan olo.
Tämä nyt vaan sattuu olemaan keskustelupalsta lestadiolaisuudesta. He eivät useinkaan ole juoppoja tai muita rikollisia niin näistä aiheista ei tällä palstalla keskustella. Voithan itse aloittaa topiikin rikollisuudesta.
Vlät kyllä itse haukkuvat muita paljon raskaammin.
Välillä ei ole Pyhää Henkeä toisella kertaa taas toivotellaan helvettiin. Sen pahemmin ei voi toiselle ihmiselle sanoa.Muistakaa, että Vlät ovat Suomen ylivoimaisesti suurin ihmisryhmä joka tuomitsee muut maapallon asukkaat helvettiin.
Nämä haistattelijat ovat joko lapsia tai lapsenmielisiä. Heistä ei pidä loukkaantua.
En ole Eskon ja Sainin tytär, enkä ole Inga:). En ole myöskään Pirkko. Mutta olen kyllä A.E.:n tytär. Kerropa, milloin olit yläasteella, niin hahmotan sinua pikkuisen! Koulutieni kulki Päävaaran ohitse, kun kävin yläastetta, ja Anitta L. siitä risteyksestä oli paras ystäväni 5-6 -luokilla . Jos tunnet hänet, niin tiedät myös ikäni:) Älä kirjoita tänne kuitenkaan nimeäni, kun se kirkastuu sinulle;)
Hyvää alkuiltaa sinulle!
Arvuutteluleikki loppui nyt. Olin keskikoulussa vuosina 1971 - 1976. Et ollut samalla luokalla, mutta siskosi oli.
Olin häneen kovasti ihastunut, mutta koskaan en päässyt sitä pidemmälle ja se jäi kovasti harmittamaan. Vasta olin kateissani, kun toinen poika seurusteli hänen kanssaan.
Kun selvisi, että tyttö oli uskovainen, menin seuroihin, josko siellä näkisin.
Näkyi joskus, mutta en päässyt tutustumaan, ujo kun olin.
Kuljin seuroissa 1970 luvun loppupuolella, mutta en oikein tutustunut keneenkään.
Kun tuo tyttö sitten häipyi paikkakunnalta, en käyny enää seuroissakaan.
Tein vauhtimutkan ruotsiin ja solmin siellä avioliitonkin. Se kariutui ja palasin takaisin kotikonnuille. Sittenpä olenkin elänyt poikamies elämää. Kadehdin uskovaisia, he ovat niin hyviä ihmisiä. Itse en ole ja en kehta mennä heidän joukkoonsa. Tunnen itseni siellä kovin huonoksi muihin verrattuna.
Tämä oli tämä tarina, enempää en kehtaa kertoa.
Sinulla on onnellinen elämä. Kadehdin sitä vähäsen
Parhain terveisin Ali !
Nyt minäkin tiedän ikäsi, mutta en suurin surminkaan saa päähäni kasvojasi. Harmi. Olemme olleet yläasteella yhtä aikaa ja mitä luultavimmin myös seuroissa, koska minäkin olin vielä tuolloin paikkakunnalla. Pois muutin kahdeksankymmentäluvun alkuvuosina.
Oli liikuttavaa lukea viestiäsi - tuli mieleen lapsuus ja nuoruus. Minulla olisi sinulta paljon kysyttävää, mutta en oikein viitsisi täällä foorumilla. Niin se elämä heittelee itse kutakin.
Ali, mene vaan rohkeasti seuroihin. Ei uskovaiset ole yhtään pyhempiä tai parempia ihmisiä kuin nekään, jotka eivät ole meidän tavalla uskomassa, Jokaisella on omat surunsa ja vaikeutensa, mutta myös ilonaiheensa. Ja ennen kaikkea sydämellä on Jumalan rauha.
Sanoit, että minulla on onnellinen elämä. Se on onnellista siinä mielessä, että saan olla uskomassa. Kuitenkaan en ole minäkään jäänyt paitsi vaikeuksista. Välillä on ollut hyvinkin vaikeaa.
Tiedät osoitteeni. Jos haluat, kirjoita. Sanon tämän senkin uhalla, että minut leimataan taas poikia vikitteleväksi pedofiiliksi.
Kaikkea hyvää sinulle, Ali. *edelleenkin liikuttunut viestistäsi*
ps. Koska olit siskoni kanssa samalla luokalla, muistatko, minkä näköinen minä olin siihen aikaan?
Mitä pitäisi tehdä? Saada tietysti lapset hyväksymään erilaisuus. Ketä tahansa tarpeeksi erilaista voidaan kiusata, eikä aina tarvitse olla kovin erilainenkaan. Eilen tulikin telkkarista på svenska ohjelmaa kiusaamisesta, ja nousi taas omatkin muistot mieleen. VL en ole, enkä ihan EL:kään, mutta sopivasti erilaisesta perheestä ja liian kiltiksi kasvatettu reppana, johon mobbaajien oli hyvä purkaa pahaa oloa. Mutta mitä menneistä, kärsimyshän jalostaa;-)
...pirtissä!
Joo Anttoninhan KAIKKI tietää...
HMMM..... NYT selvisi kyllä minulle monta asiaa!!!
Ajatusmaailmastasi ja tyylistäsi ja taustastasi..HMMM....
Aika nappiin osui tuo ihailijakerhon johtokunta, joka siis kokoontuu rauhanyhdistyksellä.....
Sinullako se oli se iso koiran kuvatus?
Tai sitten ei???
voi miettiä itse tykönään, osuuko oikeaan arvailuissaan:)Koiriahan nyt ihmisillä on tai ei ole, kuvatuksia tai ei, heh.
Muutamia vuosia sitten eräs vl-ope irtisanottiin työnantajan taholta virastaan.
Lestaadiolaiset ovat kuitenkin äänestäneet hänet vielä kunnallispolitiikkaan mukaan. Aikaa jää näköjään vielä tännekin kirjoitteluun. Aika moni sinut tunnistaa.
Nyt meni rytinällä metsään, anteeksi vain!
Olen opettajana Etelä-Suomessa ja hoidan täällä virkaani ja minulla on sekä kollegoiden että vanhempien tuki takanani. Minua ei ole koskaan irtisanottu virastani; päinvastoin minua on usein pyydetty eri kouluille opettajaksi.
Olen myös toiminut kunnallisissa luottamustehtävissä ilman vl-uskovaisten ääniä.
Keneksiköhän minua luulet? Kerro se minullekin:)
hauskaa sattua tänne, ja törmätä tuttuihin!
Hyvä, kun taivalkoskiset pitävät yhtä, riippumatta puolue-, tai uskon näkemyksistä!
Sitkee sissi oot, kun räkytyksen täällä kestät!
*NOSTAA HATTUA*
Jotenkin taidan minäkin "hahmottaa", mutta ihan hyvällä!
terveiset pohjanmaalta!
Onpa mukava huomata, että sieltä entisiltä kotikonnuilta löytyy ihmisiä, jotka ilmeisesti muistavat minut!*sytän lämpenee*:)
Minä en paljon piittaa räksyttäjistä - kyllähän tähän maailmaan mahtuu suurisuita. Kertoilenpahan vain omia ajatuksiani silloin, kun sanottavaa löytyy. Ja joskus sitten näpäytän nenille, jos pelkällä asiallisuudella ei viesti mene perille. Ketään en halua kuitenkaan alkaa mollaamaan.
Hyvää jatkoa sinulle, kuka lienetkin, ja kiitos positiivisesta viestistä!*hymy*
Ps. Olemmekohan mekin koulukavereita?;)