Mistä alaikäiset

saavat aineensa? kirjoitti:

Ketkä ovat nuo julmat diilerit, jotka välittävät alaikäisille vaarallisia aineet. No vastaus on, että perinteisesti omat vanhemmat: http://www.iltalehti.fi/uutiset/200905169598834_uu.shtml Tosin osa vanhemmista kieltäytyy jyrkästi tekemästä niin. Tilanne on erittäin vaikea, sillä kyseessä on rikos, vaikka alkoholia annettaisiin omalle (alle 18v.) lapselle. Ja jos ei anneta, niin lapsi mitä todennäköisimmin halutessaan hoitaa kamansa muualta ja silloin ei ole mitään kontrollia (paitsi raha), että kuinka paljon viinaa hankitaan. Ja varsinkaan, että kuinka paljon sitä juodaan. Itse olin 13 vuotias kun join ensimmäisen kerran. Juoma oli hankittu ALKON nurkilta pienellä vaivannäöllä. Ystävällinen tavallinen suomalainen mies haki minulle väkevän viinapullon ilman hakupalkkaa. Join sen kaverini kanssa puoliksi reilussa puolessa tunnissa ja taju lähti miltei kokonaan jo reilun tunnin sisällä. Oksentelu ja kouristelu piti ainoastaan hereillä, mutta jälkikäteen ajateltuna kyseessä oli 13-vuotiaalle anraka myrkytystila. Jälkioireet kestivät vajaan viikon. Vanhemmat olivat mökillä kesäloman ratoksi ja koska olin aina ollut kiltti poika, minuun luotettiin. Vanhempani eivät todellakaan hyväksyneet sitä, että olisin alle 17-18 vuotiaana juonut, saati sitten 13 vuotiaana. Mutta niin vain kävi. Nykyään yli kolmekymppisenä kun menen äitini luokse, löytyy kaapista aina pari olutta minun varalle vähintään (vaikka en olisi sitä pyytänyt). Tämä maa hyväksyy alkoholin, hyväksyy sen suurimmaksi osaksi myös alaikäisten kohdalla etenkin kun ollaan jo melkein 18v. Ja kaikki tajuavat ettei välillä 17v ja 18v tapahdu mitään niin dramaattista (paitsi lain suoman täysi-ikäisyyden suhteen), että olisi jotenkin sairasta tarjota 17v. pojulle hieman juomaa, kun 18v sitä saa vetää huolella vaikka kuinka kovia kännejä. Mielestäni ongelma ei ole siinä, että olisi todella väärin tarjota 17 vuotiaalle hieman viinimaistiaista. Ongelmana on suomalainen juomakulttuuri, joka ihannoi humalaa ja tässä asiassa aikuiset voivat katsoa itseensä. Joka paikassa "mageimmat" tyypit juovat, sekoilevat jne. vähän niin kuin "sopivasti". Työpaikoilla, opiskeluahjoissa, ihan missä vaan, odotellaan viikonloppua, jotta päästään kunnolla vetämään pää täyteen. Vaikka suurin osa ei sitä joka viikonloppu tekisikään, on perinne siihen kannustavaa. Nuorten humalajuomista ei ikinä saada kuriin tai edes hallituksi, jos siitä ei nykyistä enempää piitata. Vaikea on piitata kunnolla, kun suomalaisista n 500 000 on alkoholin suurkuluttajia. Jeesustelijat eivät myöskään tee kännäämiselle muuta kuin haittaa, sillä minäkin mielummin vedän kännit kuin samastun jeesustelijoihin. Jeesustelijat eivät ikinä ole niin "cool" että vetoisivat muuhun marginaaliseen osaan nuorista. Nyt vanhempana katselen orastavaa olutmahaani. Se ei näytä enää hyvältä, mutta ei vielä pahaltakaan. Jokin aika sitten luin uutisen, jonka mukaan hälyttävässä määrin kuolee maksakirroosiin suomalaisia, jotka tuskin koskaan ovat humalassa. Minä luulin kohtuukäyttöni olevan turvallista, mutta... maha kasvaa, maksa kärsii, naama näyttää usein hieman turvonneelta, ajatus pätkii jne.. Okei, tässä vanhetaan jne. mutta kun olen ollut viikonkin ilman alkoholia, vointini kohenee, vaikka mahani on vielä ennallaan. Ja se punotuspöhökin naamalta vähenee. Luulin voivani olla kohtuukäyttäjä. Kännit jätin pois, koska sekosin niistä pahasti ja tulin käytännössä psykoottiseen tilaan. Mutta kohtuukäyttökin voi olla harhauttavaa, jos juo joka päivä, vaikka vähän. Minulla ei ole lapsia, mutta olen päättänyt etten opeta heille sen enempää kohtuukäyttöä kuin kännikulttuuriakaan. Mutta he oppivat sen joka tapauksessa muualta ja se että mistä, niin siihen tuskin voin paljon vaiktuttaa. Nuoret eivät koskaan ole tehneet niin kuin vanhemmat sanovat, muuten eläisimme jo valmiissa maailmassa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä