Jaahas jaan teidän kanssanne nyt oman kokemukseni ihastumisesta tai rakastumisesta.. luulen että sen on sitä ensimmäistä enemmänkin...ainakin tässä vaiheessa..
rakastua en uskalla.. erosta on puolivuotta..ero on selvitetty ja nyt koitetaan mennä eteenpäin,mutta tämä tunne on yllättänyt minut kokonaan olen suorastaan shokissa tästä tunteesta koska ajattelin olevani erakko vielä pitkään...ja kun tämä tunne on erittäin voimakas.. voimakkaampi kuin exän kanssa koskaan...
ja sitten tapasin tämän vanhan tutun.. itseasiassa lapsuudenystävä ..olemme tunteneet toisemme pitkän aikaa.. ja no intiimejäkin kohtauksia on tullut silloin tällöin eikä enää voi puhua yhden yön jutusta..
tälläinen tapaaminen tapahtui taas 5 vuoden jälkeenkin.. ja löysimme myös toisemme sylistä...
jäin pohtimaan asiaa että voiko välillämme olla jotain muutakin kuin ystävyyttä.. ja oliko tunteeni vain yksipuolisuutta... kuvittelenko vain..
näitä tunteita olen pyöritellyt kohta 2 viikkoa.. ja kerään rohkeuteni rippeet ja menen kysymään tältä mieheltä "ihan rohkeasti" miten tämä asia hoituu...
eli käräytämmekö intohimot.. kokeilemmeko suhdetta vai olemme niinkuin ei mitään koskaan ollutkaan...
ja leimaannun samalla hulluksi.. ja saatan menettää tämän ystävän...
mutta en haluaisi jäädä näihin tapaamisiinkaan silloin tällöin pari kertaa kymmenessä vuodessa..
koitan tällä saada suuntaa elämälleni..
mitä mieltä olette.. olenko ihan hullu että rupean miestä ahdistelemaan tälläisellä asialla .. pitäisikö minun vain omassa hiljaisuudessani haudata ihastumiseni/rakastumiseni kaapin perälle lukittuun laatikkoon...
katselen tässä jos vastauksia tulee.. ja suunnistan viikonlopulla selvittelemään asiaa...vaikkakin pupu pöksyssä..
rakastua en uskalla.. erosta on puolivuotta..ero on selvitetty ja nyt koitetaan mennä eteenpäin,mutta tämä tunne on yllättänyt minut kokonaan olen suorastaan shokissa tästä tunteesta koska ajattelin olevani erakko vielä pitkään...ja kun tämä tunne on erittäin voimakas.. voimakkaampi kuin exän kanssa koskaan...
ja sitten tapasin tämän vanhan tutun.. itseasiassa lapsuudenystävä ..olemme tunteneet toisemme pitkän aikaa.. ja no intiimejäkin kohtauksia on tullut silloin tällöin eikä enää voi puhua yhden yön jutusta..
tälläinen tapaaminen tapahtui taas 5 vuoden jälkeenkin.. ja löysimme myös toisemme sylistä...
jäin pohtimaan asiaa että voiko välillämme olla jotain muutakin kuin ystävyyttä.. ja oliko tunteeni vain yksipuolisuutta... kuvittelenko vain..
näitä tunteita olen pyöritellyt kohta 2 viikkoa.. ja kerään rohkeuteni rippeet ja menen kysymään tältä mieheltä "ihan rohkeasti" miten tämä asia hoituu...
eli käräytämmekö intohimot.. kokeilemmeko suhdetta vai olemme niinkuin ei mitään koskaan ollutkaan...
ja leimaannun samalla hulluksi.. ja saatan menettää tämän ystävän...
mutta en haluaisi jäädä näihin tapaamisiinkaan silloin tällöin pari kertaa kymmenessä vuodessa..
koitan tällä saada suuntaa elämälleni..
mitä mieltä olette.. olenko ihan hullu että rupean miestä ahdistelemaan tälläisellä asialla .. pitäisikö minun vain omassa hiljaisuudessani haudata ihastumiseni/rakastumiseni kaapin perälle lukittuun laatikkoon...
katselen tässä jos vastauksia tulee.. ja suunnistan viikonlopulla selvittelemään asiaa...vaikkakin pupu pöksyssä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heippa,aivan kun olisin lukenut meidän tarinaa,minun ja mieheni. Minä menin selvittämään missä mennään,mieheni oli aika ujo(ei ole enää). Nyt olemme onnellisesti naimisissa,olisin katunut lopunelämäni jos en olisi mennyt hänen luokseen. Tsemppiä sinulle ;o)
No siis, kuvaamassasi tapauksessasi on täysin selvää, että sinun on otettava asiasta selvää, koska muuten kadut asiaa myöhemmin.
On sitä paitsi varsin selvää, että myös toinen osapuoli on kiinnostunut; sen kiinnostuksen syvyys on vain selvitettävä.
huomenna olisi tarkoitus kysellä että onko tällä miehellä minulle aikaa... että saisimme jutella kahden kesken asian selväksi...
pelko nousee yhä korkeammalle ja tuntuu ettei se ole löytänyt lähestään vielä maksimia...
perhoset lentelee mahasta ja tuntuu että naamassa on pysyvä punastus...
suoraan sanottuna itkettää ja naurattaa tälläinen höperyys miehen takia... aikuinen nainen ja tunteet kuin teinitytöllä...
mutta kertoilen sitten myöhemmin miten kävi...
asia hoitui sitten nopeammin... eikä edes kasvotusten.. vaan tekstiviesteillä
eikä ollut vastakaikua.. olin vain yhden yön juttu.. tosin toistuvana.. mutta kuitenkin...
joten minä koitan tässä taas selvitä kolauksesta ja tappaa nämä perhoset mahasta...
saa nähdä näenkö tälläisen itseni nolaamisen jälkeen enää nähdä tätä lapsuudenystävää..
siirryn jälleen kerran nuolemaan haavojani jonnekin syrjäiseen nurkkaan...