Miksi koko ajan itkettää?

En tajua, mitä minulle on yht´äkkiä tapahtunut. Viimeisen viikon aikana olo on muuttunut surkeaksi, jopa hieman masentuneeksi ja jatkuvasti meinaa itkettää. Kaikki on periaatteessa kunnossa, joten mitään "oikeaa" syytä masikseen ei pitäisi olla. Kärsin tosin aika pahasta unettomuudesta, eli yöunet jäävät nykyään usein alle kahteen tuntiin, enkä päivälläkään saa nukutuksi. No itken tietysti muiden asioiden ohella tätä unettomuuttani. Toinen asia, joka vetää mieltä matalaksi on parisuhde ja siinä vallitseva hellyyden ja seksin puute. Miestä on alkanut vähitellen ilmeisesti jo tympiä seksin harrastaminen tälläisen isomahaisen valaan kanssa, joten rakastelukerrat ovat vähentyneet ja jotenkin koko touhu on muuttunut väkinäiseksi. Limakalvotkin ovat alkaneet jo kuivua, joten ilman liukkaria tuntuu tosi kipeältä. No tässä itkuisessa olotilassani olen jo murehtinut vauvan syntymän jälkeistä aikaa ja olen ihan varma, että sitten loppuu se vähäinenkin seksi ja kasvetaan miehen kanssa väistämättä erilleen. Itken myös sitä, miten selviän vauvan kanssa ja osaanko hoitaa sitä oikein, kun esikoinen on jo iso, enkä muista tämän vauva-ajasta kuin järkyttävän koliikin, johon ei tepsinyt kerrassaan mikään, ei edes kymmenen käyntikertaa vyöheketerapeutilla. Naurettavimmat syyt, joiden takia itku tuli viime viikolla, olivat varpaan lyöminen imuroidessa sängyn jalkaan sekä se, kun pyykkien ripustaminen ei kovassa tuulessa meinannut ulkona onnistua ollenkaan. Olen ilmeisesti menettämässä järkeni, sillä normaalia tälläinen ei tosiaankaan ole. Koko muun raskauden ajan olen ollut ihan pirteä ja hyväntuulinen. Siksi en voi ymmärtää, mikä ihme tämän pahan mielen ja itkuisuuden aiheuttaa. Olisi niin ihanaa nauttia loppuraskaudesta ja odottaa vauvaa innostuneena, mutta sen sijaan kaikki näyttää harmaalta, pohjaan palaneelta puurolta.
2553
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Jäänyt varmaan omegat syömättä..? Aivot kutistuu ja altistuu raskausmasennukselle ja synnytyksen jälkeiselle masennukselle.

Äänestä

Ällös huoli, sitä on liikkeellä :) Itsekin samoilla viikoilla ja kaikki ärsyttää, "masentaa", itkettää ja harmittaa. Ihan ihmeellisistä asioista alkaa pillittämään. Ja juuri nuo seksijutut ja parisuhdejutut painaa mieltä. Tiedän kyllä, että mies rakastaa ja kaikki suhteessa hyvin, mutta sitä harrastaa sitä "mutta entä jos..." kidutusta pään sisällä. Ku tietää, että tunnetasolla herkistyminen kuuluu vain äidin vaistojen heräämiseen niin kyllä se siitä. Kannattaa välillä ihan rauhassa itkeä tihrustaa ja kömpiä sitten sen ukkokullan kainaloon hellittäväksi, se helpottaa!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


rv 35 menossa kirjoitti:

En tajua, mitä minulle on yht´äkkiä tapahtunut. Viimeisen viikon aikana olo on muuttunut surkeaksi, jopa hieman masentuneeksi ja jatkuvasti meinaa itkettää. Kaikki on periaatteessa kunnossa, joten mitään "oikeaa" syytä masikseen ei pitäisi olla. Kärsin tosin aika pahasta unettomuudesta, eli yöunet jäävät nykyään usein alle kahteen tuntiin, enkä päivälläkään saa nukutuksi. No itken tietysti muiden asioiden ohella tätä unettomuuttani. Toinen asia, joka vetää mieltä matalaksi on parisuhde ja siinä vallitseva hellyyden ja seksin puute. Miestä on alkanut vähitellen ilmeisesti jo tympiä seksin harrastaminen tälläisen isomahaisen valaan kanssa, joten rakastelukerrat ovat vähentyneet ja jotenkin koko touhu on muuttunut väkinäiseksi. Limakalvotkin ovat alkaneet jo kuivua, joten ilman liukkaria tuntuu tosi kipeältä. No tässä itkuisessa olotilassani olen jo murehtinut vauvan syntymän jälkeistä aikaa ja olen ihan varma, että sitten loppuu se vähäinenkin seksi ja kasvetaan miehen kanssa väistämättä erilleen. Itken myös sitä, miten selviän vauvan kanssa ja osaanko hoitaa sitä oikein, kun esikoinen on jo iso, enkä muista tämän vauva-ajasta kuin järkyttävän koliikin, johon ei tepsinyt kerrassaan mikään, ei edes kymmenen käyntikertaa vyöheketerapeutilla. Naurettavimmat syyt, joiden takia itku tuli viime viikolla, olivat varpaan lyöminen imuroidessa sängyn jalkaan sekä se, kun pyykkien ripustaminen ei kovassa tuulessa meinannut ulkona onnistua ollenkaan. Olen ilmeisesti menettämässä järkeni, sillä normaalia tälläinen ei tosiaankaan ole. Koko muun raskauden ajan olen ollut ihan pirteä ja hyväntuulinen. Siksi en voi ymmärtää, mikä ihme tämän pahan mielen ja itkuisuuden aiheuttaa. Olisi niin ihanaa nauttia loppuraskaudesta ja odottaa vauvaa innostuneena, mutta sen sijaan kaikki näyttää harmaalta, pohjaan palaneelta puurolta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu