Miksi homoja ja lesboja syrjitään

stenwall kirjoitti:

Kun joutuu syrjinnän ja painostuksen kohteeksi, on hyvä olla tietoinen niistä syistä, josta syrjintä johtuu. Näin on helpompi taistella syrjintää vastaan ja välttää myös syrjinnän katalampi seuraus – itsesyrjintä. Homojen ja lesbojen syrjintää on usein selitetty psykologisen tason selityksellä: syrjintä johtuu siitä, että ihmiset kammoavat omia homoseksuaalisia impulssejaan ja haluamalla kieltää homot ja lesbot he haluavat kieltää vain omat sisäiset taipumuksensa. Tämä selitys on kuitenkin riittämätön, sillä eri kulttuureissa ja yhteiskunnissa suhtaudutaan täysin eri tavoin homoseksuaalisuuteen, joten on melko selvää, että selitys syrjintään on yhteiskunnallisen tason tekijöissä, ei psykologisella tasolla. Ennakkoluulot ja stereotypiat eivät selitä syrjintää, koska syrjintä voi kohdistua läheiseen ihmiseen – omaan lapseen. Myös se selitys, että homoja syrjitään sen takia, että homoja syrjittiin ennenkin, on kestämätön kehäpäätelmä. Yhteiskunnallisilla ilmiöillä on aina jokin useimmiten täysin järkeenkäypä syy. Mutta mikä voisi olla järkevä syy syrjiä homoseksuaaleja ja puuttua toisten tekemisiin makuuhuoneessa? Ei suoranaisesti mikään. Homojen ja lesbojen syrjintä onkin sivutuote heteroseksuaalisuuden yhteiskunnallisesta kontrollista ja heteroseksuaalisuuden kontrollointi on yhteiskunnan kannalta erittäin järkevää ja tarpeellista toimintaa. Heteroseksuaalisuuden kontrolli on tiukkaa ja massiivista, sitä ei vain huomata kahdesta syystä. 1. Heteroseksuaalisuuden kontrolli on institutionalisoitunutta ja otamme sen niin luonnollisena ja sisäistyneenä, että emme tunnista sitä kontrolliksi. 2. Toiseksi heteroseksuaalisuuden kontrolli kietoutuu tiukasti miehen ja naisen sukupuolirooleihin. Kontrolli kohdistuu etupäässä naisiin, ja tulkitsemme kontrollin ilmentymät usein naisten ja miesten luonnollisina eroina. Heteroseksuaalisuuden kontrollia tarvitaan yhteiskunnassa heteroperheen puolustamiseen. Heteroseksi kanavoidaan kaikissa yhteiskunnissa perheisiin, kaikissa maailman yhteiskunnissa on perhe ja kaikki yhteiskunnat ovat torjuneet promiskuiteettisen heteroseksin. Mutta selitykseen liittyy kiinteästi myös talous. Heteroperheissä seksuaalisuus ja talous kietoutuvat kiinteästi yhteen ja heteroperheen puolustaminen on samalla ihmisten taloudellisten elinehtojen puolustamista. Heteroperhe on välttämätön, sillä heteroseksistä syntyy lapsia, ja naisten olisi erittäin vaikeaa ja usein mahdotonta kasvattaa ja huolehtia lapsista yksin, siksi yhteiskunnat velvoittavat miehet ruokkimaan, vaatettamaan ja antamaan asunnon lapsille ja niitä hoitavalle äidille. Yhteiskunta pakottaa tämän takia heteroseksin avioliittoihin, miesten ei sallita tyydyttää seksuaalisia tarpeitaan avioliiton ulkopuolella ja naisten ei sallita tarjota miehille irrallista seksiä. Perheen taloudellinen malli on useissa yhteiskunnissa sellainen, että mies hankkii perheelle taloudellisia resursseja, jotka hän luovuttaa vaimonsa ja lastensa käyttöön. Naiset ovat tällöin taloudellisesti riippuvaisia aviomiehistään ja heidän elämänsä taso riippuu siitä, miten he saavat aviomieheltään taloudellisia resursseja. Siksi naisten ja lasten kannalta on elintärkeää, että avioliitot ovat pysyviä, eikä aviomies lähde toisten naisten perään tai muista syistä jätä perhettä. Jos yhteiskunnassa on vapaita naisia, jotka tarjoaisivat miehille avioliiton ulkopuolista seksiä, tämä olisi suuri vaara perheille ja jatkuva hajoamisen uhka avioliitoille. Toisaalta, jos miehet saisivat seksiä ilman sitoutumista avioliittoon, suuri osa miehistä ei koskaan avioituisi ja näin myös suuri osa naisista jäisi ilman avioliiton tuomaa taloudellista turvaa elämässään. Heteroseksuaalisuuden kontrolli siis kohdistuu siihen, että heteroseksi pakotetaan tiukasti avioliittoihin ja promiskuiteettinen seksi siivotaan tehokkaasti pois yhteiskunnasta. Avioliitto tulkitaan nykyisin usein romanttisesti rakkauden ilmentymäksi, mutta sen yhteiskunnallinen puoli on seksuaalisuuden säätelyssä ja promiskuiteetin kieltämisessä. Yksilön kannalta avioliiton taloudellinen merkitys on paljon tärkeämpi naiselle ja lapsille, kuin miehelle. Jos mies jättää perheen, hän jatkaa työntekoaan ja elämäänsä, sen sijaan hylätty nainen (lapsineen) voi yhteiskunnasta riippuen joutua hyvin huonoon asemaan. Mitä enemmän naiset ovat riippuvaisia taloudellisesti perheestä ja aviomiehestään, sitä voimakkaammaksi myös seksuaalisuuden kontrolli yhteiskunnassa muodostuu. Nykyinen seksuaalisen vapautumisen aalto alkoi 1960-luvulla seksuaalisena vallankumouksena. Seksuaalisen vallankumouksen taustalla tulkitaan yleensä olevan hormoniehkäisyn keksiminen, mutta tosiasiassa tehokasta ehkäisyä oli jo aikaisemmin saatavissa. Syy seksuaaliseen vallankumoukseen ja sen seurauksena lopulta syntyneisiin Stonewall-mellakoihin ja myös homoseksuaalien aseman vapautumiseen oli se, että naiset siirtyivät työelämään ja saavuttivat suhteellisen taloudellisen riippumattomuuden miehistä. Kun naisen elämä ei ollut enää kotirouvan aseman varassa, paine heteroperheen suojelemiseen ja seksuaalisuuden tiukkaan kontrolliin väheni huomattavasti. Nykyisin tiukinta seksuaalista kontrollia ja homovastaisuutta edustavat uskonnolliset konservatiivit, joiden elämäntapaan liittyy samalla naisten rooli kotirouvina ja usein suuri lapsiluku. On kysyttävä, valitsevatko naiset uskonnollisuuden ja konservatismin jäädäkseen kotirouviksi, vai jäävätkö he kotirouviksi uskonnollisuutensa takia? USA:n baptistit kehuvat kunnon uskovaisten avioerolukujen olevan vain 1/ 39,000 avioliitosta, (joskin tätä lukua on kritisoitu.) 1800 – 1900 luvuilla naisen asema kotirouvana johti tiukkaan irtoseksin siivoamiseen pois yhteiskunnista. Irtoseksiä tarjoavat naiset pidettiin tiukassa kurissa sulkemalla tai uhkaamalla sulkea heidät erilaisiin laitoksiin ja mielisairaaloihin ja näin suojeltiin heteroperhettä. Kyse oli ajoittain erittäin massiivisesta kontrollioperaatiosta. Tätä kuvaa se, että kun vankiloiden asukkaista suurin osa oli miespuolisia, niin täysin vastaava käänteinen suhde oli naisten osuus mielisairaaloiden asukeista. Naisia ei niinkään kontrolloitu rikoslain avulla, vaan kontrolli tapahtui määrittelemällä seksuaalisesti kapinalliset nuoret naiset suojelua tarvitseviksi, mielisairaiksi tai henkisesti jälkeenjääneiksi. Nämä suljetut laitokset naisille tulivat huomattavan kalliiksi yhteiskunnille, mutta perheen suojelun katsottiin olevan näiden kustannusten arvoinen asia. Nälkärajoilla elävissä yhteiskunnissa myös seksuaalisuuden kontrolli saa äärimmäisiä piirteitä: Nigerian pohjoisosissa nainen kivitetään kuoliaaksi seksistä avioituneen miehen kanssa. Näillä alueilla ihmiset kärsivät kalorien vajauksesta ravinnossaan, ja siksi aviomiehen suhde naimattomaan naiseen on vaimolle usein hengenvaarallinen. Äärimmäinen naisten seksuaalisuuden tukahduttamisen muoto on naisten ympärileikkaus, joka yllättävää kyllä on nimenomaan naisten toisille naisille vaatima operaatio. Mutta näissä karjankasvattaja-kulttuureissa miehet omistavat kaiken karjan, eli ravinnon, ja naisten hyvinvointi riippuu täysin miesten halusta jakaa ravinto naisten kanssa. Ja miksi miehet jakaisivat ravinnon naisten kanssa? Koska saavat seksiä vastineeksi. Mutta kun näissä kulttuureissa joskus jopa puolet miehistä on kuollut klaanien välisissä ja sisäisissä konflikteissa, niin syntyy tilanne, jossa mies ei välttämättä ota toista tai kolmatta vaimoa elätettäväksi, jos seksuaaliset tarpeet tyydyttyvät seksillä yhden vaimon kanssa. Heteroseksuaalisuuden kontrolli on tiukkaa ja massiivista, mutta tätä massiivisuutta ei täysin tiedosteta, koska kontrolli peittyy miesten ja naisten sukupuoliroolien alle. Koemme esimerkiksi luonnollisena asiana sen, että naisten sukuvietti on heikompi kuin miesten, emmekä näe tämän eron johtuvan seksuaalisuuden kontrollin kohdistumisesta naisiin. Samoin uskomme, että miehet haluavat kyllä yhden yön seksisuhteita, mutta että nainen kykenee nauttimaan sekistä vain avioliiton omaisessa suhteessa, eli suhteessa, jossa mies sitoutuu elättämään äidin ja lapset. Nämä heteroseksuaalisuuden kontrolliin liittyvät sukupuoliserot tulevat selvästi esiin myös homojen ja lesbojen seksuaalisessa käyttäytymisessä. Heteroseksissä miehillä ja naisilla ei ole yhteisenä tavoitteena harjoittaa mahdollisimman paljon seksiä ja näin nauttia elämästä näin enemmän, vaan naisten etu on kanavoida kaikki seksuaalisuus tiukasti avioliiton omaisiin suhteisiin. Tästä seuraa tietty läpitunkeva vallan ristiriita miesten ja naisten välillä, sillä toisten ihmisten seksuaalisuuden kontrollointi on aina vallan käyttöä. Ehkä kaikkein vaikeinta heteroseksuaalisuuden kontrollissa on hahmotta se, että kontrollin alkulähteenä ovat nimenomaan naiset. Tämä siitä huolimatta, että yleensä yhteiskunnissa poliittinen ja taloudellinen valta on ollut vahvasti miesten käsissä. Poliisi, pappi ja psykiatri ovat olleet miehiä, ja kunniamurhan on suorittanut suvun miespuolinen jäsen. Uudempi yhteiskunnallinen tutkimus kuitenkin lähtee siitä, että yhteisön kaikilla jäsenillä on valtaa, valta ei tule ylhäältä, vaan se syntyy jokaisessa vuorovaikutussuhteessa yhteisön jäsenten välillä. ”Valta tuottaa itse itseään joka hetki, -- jokaisen pisteen jokaisessa suhteessa toiseen. Valta on kaikkialla, koska se kattaa kaiken ja etenkin koska se tulee kaikkialta (Foucault, Seksuaalisuuden historia s.71) .”Liittoutumalla tiiviisti yhteen puolustamaan omia etujaan naiset ovat voineet luoda ruohonjuuritasolta kumpuavaa valtaa seksuaalisuuden kontrolloimiseksi yhteisössä. Kontrollia on helpottanut se, että se kohdistuu etupäässä toisiin naisiin ja naiset hyväksyvät itse kontrollin, sillä periaatteessa jokainen nainen hyötyy itse seksuaalisuuden kontrollista. Heteroseksuaalisuudella on se ominaisuus, että sitä voidaan tehokkaasti kontrolloida kontrolloimalla vain toista osapuolta, naisia. Heteroseksuaalisuden kontrolli hyväksytään hämmästyttävän hyvin yhteiskunnassa. Kun on kyse toimenpiteistä promiskuiteetin poistamisesta tai nuorten tyttöjen liialliseksi katsotun seksuaalisuuden tukahduttamisesta, koetaan tämä luonnollisena ja täysin oikeutettuna. On täysin hyväksyttyä paheksua heteronaisen seksuaalista käyttäytymistä silloin, kun se rikkoo sovitut rajat ja tätä paheksuntaa myös osoitetaan avoimesti. Toisten naisten seksuaalisuuden kontrollia tapahtuu jatkuvasti ja siihen on totuttu. Perusheteroseksuaalin on ehkä vaikea ymmärtää, miksi tätä samaa kontrollia ei saakaan kohdistaa seksuaalivähemmistöihin. Lesboja ja homojahan ei Suomessa syrjitä – juridis-laillisella tasolla. Syrjintä on laeilla kielletty ja syrjivät lait on kumottu. Valitettavasti seksuaalisuuden kontrolli ei juurikaan perustu lakeihin ja poliisivoimiin, vaan sille ominaista on kontrolli ruohonjuuritasolla. Ihmiset kontrolloivat vierellään eläviä ihmisiä, esimerkiksi vanhemmat lapsiaan. Yhteistoiminnallaan naiset onnistuvat vallankäytössään ja pystyvät luomaan heteroseksuaalisuuden kontrollin yhteiskuntaan, jonka avulla yleensä naisten promiskuiteettinen seksuaalisuus saadaan tehokkaasti pidettyä aisoissa. Naisten toiminta seksuaalisen kontrollin ja yhteisön seksuaalimoraalin luojina on monitahoinen prosessi, joka osittain saa myös miehet osallistumaan rajoitetusti kontrollitoimiin. Esimerkiksi miespuolinen pappi saadaan saarnaamaan naisten etujen mukaisesti. Yhteiskuntatieteen kannalta uskonnollinen moraalikoodisto on aina kyseisen yhteisön moraalikoodisto. Voidaan ajatella, että yhteisö kokoontuu seurakuntaan päättämään omista säännöistään yhteiselämälle. Kun pappi saarnaa jumalanpalveluksessa, että puolisoiden pitää pysyä uskollisina, syrjähyppyjä ei sallita, viinaa ei tule juoda, koska se helposti johtaa miesten uskottomuuteen, ehkäisyä ei tule käyttää ja abortteja ei sallita, koska niitähän käyttävät vain avioliiton ulkopuolella seksiä harrastavat, niin papin saarna on suoraan naisten etujen mukainen - kuin naisten tilaama. Tästä naiset kiittävät pappia ja tulevat kirkkoon seuraavanakin sunnuntaina raahaten mukanaan myös lapsensa ja miehensä. Naiset ovat huomattavasti miehiä uskonnollisempia ja siihen heillä on hyvä syynsä. Heteroseksuaalisuuden kontrolli nousee erityisellä tavalla naisten tarpeista, ruohonjuuritasolta, perustuen paljolti lähikontrolliin ja naisten keskinäisiin sopimuksiin seksin pelisäännöistä ja standardeista. Tästä johtuen se saa tietyt ominaismuodot, jotka ovat hämmästyttävän samankaltaisia homoseksuaalisuuden kontrollin kanssa. Kun halutaan laittaa promiskuiteettiset naiset kuriin tai homoseksuaalit, niin muodot ovat lähes identtiset. Voimakas medikaalisaatio, ilmiön selittäminen sairautena ja siitä johtuva hoidon tarve on molemmille tyypillistä. Kontrollitoimet naamioidaan hyväntahtoisiksi hoitavaksi auttamiseksi. Molempia syyllistetään vanhemmille ja suvulle koituvasta häpeästä. Yksi naisten käyttämä ase yhteisiä sääntöjä rikkovan naisen kurinpalautukseen on naisten puheiden kautta tapahtuva rikkurin mustamaalaaminen. Sekä promiskuiteettisia naisia, että homoseksuaaleja on mustamaalattu yhdistämällä heitä pedofiliaan, alkoholin ja huumeiden väärinkäyttöön, AIDSiin, rikollisuuteen ja kummankin on selitetty syntyvän lapsuuden insestikokemusten seurauksena. Kyse näissä mustamaalauksissa ei ole mistään tietämättömyydestä johtuvista ennakkoluuloista tai stereotypioista, vaan pahantahtoisesta mustamaalauksesta, joka vielä koetaan täysin oikeutettuna toimintana kontrollin harjoittajien taholta. Heteroseksuaalisuuden kontrollissa seksuaalisuutta ei tietenkään kielletä kokonaan, vaan sille asetetaan tietyt yhteiset rajat. Rajojen täytyy olla kaikille yhteiset, jotta ne olisivat hyväksyttäviä eikä poikkeamia sallita. Esimerkiksi useissa muslimimaissa naiset pukeutuvat väljään peittävään asuun ja huntuun, ja tämä koskee kaikkia naisia. Länsimaissa naiset voivat käyttää lyhyttä hametta, mutta sitäkin koskee tiukka yhteinen standardi, kuinka lyhyt se voi olla. Yhteiset rajat pakottavat seksuaalisuuden yhteisiin normeihin, ja poikkeuksia ei sallita. Homous ja lesbous ovat uhka näille yhteisille rajoille. Pyrkimys rajoittaa ja kontrolloida homoseksuaalisuutta ja lesboutta tulee siitä kokonaisvaltaisesta tilanteesta, että kun heteroseksuaalista käyttäytymistä kontrolloidaan tiukasti, niin tähän kontrolliin ei sovi se, että sallittaisiinkin äkkiä normista poikkeava seksuaalinen käyttäytyminen. Ajatellaan tilannetta, jossa vanhemmilla on kaksi lasta, ja toiselta lapselta kielletään itsetyydytys, esiaviollinen seksi, tilapäiset seksisuhteet, pornon katselu ja avioero, ja toiselle lapselle taas vastaavasti hyväksyttävästi sallittaisiin seurustelu oman sukupuolen kanssa ja esimerkiksi pukeutuminen vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin. Heteroseksuaalisuuden kontrolli ei kestä poikkeamia yleisestä kaavasta. Lesbo tytär on seksuaalinen kapinallinen samassa määrin, kuin promiskuiteettisesti käyttäytyvä tytär on kapinallinen. Seksuaalisuuden kontrolli on toisten ihmisten voimakkaan halun kontrollointia, ja tämä kontrolli menettää oikeutuksensa, jos osa ihmisistä jää kontrollin ulkopuolelle. Vapaaseurakunnan maallikkosaarnaajan olisi vaikea ensin saarnata seurakuntalaisille avioliiton pyhyyttä ja perhe-elämän autuutta, kehottaa olemaan edes ajattelematta muita ihmisiä, kuin omaa aviopuolisoaan seksuaalisesti ja sitten lisätä: ”Mutta nämä eivät sitten koske teitä seurakuntalaisia, jotka tunnette vetoa samaa sukupuolta kohtaan – te voitte tehdä mitä haluatte Herran siunauksella.” Tässä on se ristiriita, että vaikka lesbo on seksuaalisesti kapinallinen vapaa nainen yhteiskunnassa, niin hän ei käytännössä ole uhka heteroperheelle. Mutta tätä eroa on kokonaisvaltaisesti vaikea kokea. Lesboja ei tietenkään koettaisi uhaksi heteroperheelle, jos he institutionaalisesti erottautuisivat omaksi ihmisryhmäkseen, esimerkiksi pukeutuisivat täysin heteroista poikkeavasti ja korostaisivat erilaisuuttaan selkeästi. Mutta tällaista valtaväestöstä erottautumista ei suurin osa homoseksuaaleista itse halua. Ja aina on biseksuaalisuuden mahdollisuus. Koska heteroseksuaalisuuden kontrolli kohdistuu heikommin miehiin kuin naisiin ja naiset ovat seksuaalisuuden kontrollin voimanlähde, niin miesten homoseksuaalisuuden rajoittaminen on pinnallisempaa, kuin lesbouden. Miesten suurin paine on siinä, että he joutuvat naisten boikottiin, jos rikkovat heteronormaaliuden rajoja ja suhtautuvat myönteisesti homoseksuaalisuuteen. Boikotti merkitsee torjuntaa naisten taholta ja voi estää avioliittoon pääsyn naisen kanssa. Naiset syrjivät ”perverssejä” parinvalinnassaan. Miesten täytyy siis peittää omat biseksuaaliset taipumuksensa ja homomyönteisyytensä naisilta, eli julkisuudelta. Lesboilla on tunnetusti ollut kaksoistaakka seksuaalisen kontrollin kohdalla, he ovat sekä naisia, että seksuaalivähemmistö. Jos gay-mies on ollut kapinallinen, niin lesbonaisen rooli on ollut kaksinkertainen kapinallinen. Voi olla, että tämä kaksinkertainen kontrolli on yhtenä syynä lesboilla useasti esiintyviin seksielämän ongelmiin, kuten lesbian-bed-death –ilmiöön, naisten välisen rakkauden ja ystävyyden korostamiseen seksin vastakohtana, ja jopa ulkoisen kauneuden kieltäviin ulkonäkö- ja pukeutumiskoodeihin. Kaksinkertaisen kapinoinnin tarve voi myös toisaalta ajaa syvempiin ristiriitoihin valtaväestön kanssa, tietynlaiseen henkiseen eristäytymiseen ja alakulttuurin yhtenäisempään keskinäiseen tukeen. Homoseksuaalien asema on vapautunut koska koko heteroseksuaalisuuden kontrolli on helpottunut, kun naiset ovat tulleet taloudellisesti ja myös henkisesti riippumattomammiksi perheestä. Syy seksuaalisuuden tiukkaan yhteiskunnalliseen kontrolliin on väistymässä. Perheen taloudellinen merkitys ilmeisesti vielä jonkin verran vähenee tulevaisuudessa, kun kaikki naiset, myös kristilliset uskovaiset ja maahanmuuttajat siirtynevät työelämään, ja jopa puolisoiden erillistalous lisääntyy avio- ja avoliitoissa. Tämä on johtanut myös siihen, että naisten ja miesten sukupuoliroolien erot ovat vähentyneet ja alkaneet muistuttaa toisiaan. Mutta kehitys on aina monimutkaista ja tilanne voi myös huonontua, sillä globalisoituva talous voi johtaa kasvavaan taloudelliseen epävarmuuteen ja siihen, että naiset alkavatkin entistä enemmän hakemaan pysyvyyttä ja taloudellista turvaa avioliitoista. Homoseksuaalien syrjinnän minimi on lähestymässä, mikä voi toisaalta johtaa koko kahtia jaottelun homo- ja heteroseksuaaleihin asteittaiseen rapautumiseen ja lopulta lesbo- ja homoidentiteettien katoamiseen. Tätä kirjoitusta tai sen osia saa vapaasti kopioida ja lainata.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä