Kolme viikkoa sitten mieheni aivan yllättäin ilmoitti haluavansa erota minusta 12 yhteisen vuoden jälkeen. Hän on aina ollut minulle tärkeintä elämässäni ja suhteemme on ollut elämäni kantava voima. Olen ollut onnellinen hänen kanssaan. Mies ei ole ollut omien sanonojensa mukaan onnellinen enää pitkiin aikoihin. Ei kyllä ole puhunut asioista mitään. Pahinta, että hänellä on ollut toinen nainen kuvioissa jo puoli vuotta, jolle on kertonut että haluaa eroon meidän suhteestamme.
Kaikki tuli täysin yllättäin. Olen ollut kuin unessa. Välillä itkenyt hysteerisesti ja tuntunut että hajoan ahdistukseen. Välillä olen aivan lamaantunut ja tuijotan vain tuntikausia kattoon sängyssä maaten. Ajatukset päässäni "miksi minulle kävi näin?", "miksi meille kävi näin?".. En voi kuvitella eläväni ilman miestäni, omaa rakastani.
Ja nytkin hän on jossain siellä, sen naisen kanssa, kenties jo naureskelevat onnellisena, kun minä itken kotona yksin ja mietin vain kuolemaa. Minulla ei ole kuin muutama xanor ja niillä ei taida henki lähteä..
Mieheni jätti minut
itsemurhan partaalla
5699
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselleni kävi vähän samalla tavalla vuosi sitten. Eropaperit tulivat postista ilman varoituksen sanaa ja vaimo oli jo ostanut itselleen uuden asunnonkin. Toista miestä ei siihen aikaan ilmeisesti ollut kuvioissa mukana, mutta sattui ja kovin ja sattuu vieläkin... Nykyään on jo toinen mies hänellä ja tietenkin sekin sattuu, mutta yritän sen hyväksyä... Pahinta on kuitenkin ollut se puhumattomuus. Nuo "miksi" kysymykset pyörivät edelleen päivittäin mielessäni ja tuntuu, että en itse pääse elämässäni eteenpäin kun en niihin saa vastauksia. Tsemppiä tarvitset, tiedän sen.
Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu, itse koin saman vajaa 2 vuotta sitten.Olin täysin hajalla, ja pakko oli hoitaa uusi asunto ja muuttaa, kaikki käytännön asiat.Muun ajan itkin ja olin aivan shokissa. Olin juuri käynyt masennuksen vuoksi terapiassa, ja sain sinne uuden ajan eron vuoksi. Putosin samalla taas syvimpään masennukseen, vaikka olin jo sieltä päivänvaloon selvinnyt.Kävin siellä muutaman kerran terapiassa, etten tehnyt itselleni mitään. Suosittelen samaa sinulle, hae apua! Ei ole mikään helppo asia kun elämältä lähtee koko pohja kerralla, silloin saa olla murheen murtama. Toivon sydämestäni sinulle voimia ja jaksamista tämän pahimman yli.Se on laiha lohtu nyt, mutta kyllä se helpottaa..
Uskon, että sinulla on kamala olo. Kannattaa ehkä harkita terapiaa. Älä vahingoita itseäsi.
Mut jätettiin reilu puoli vuotta sitten, yhdessä ehdittiin olla kuusi vuotta.. Masennusta sairastin jo meidän suhteen aikana neljä vuotta mutta miehelle tuli mitta täyteen ja siinä sitten mentiin piipaa mielisairaalaan ja vasta vähän aikaa sitten pääsin pois..
Kuulostaisi kovasti siltä, että tarvitsisit keskusteluapua. Terapia on siihen mainio ratkaisu. Saa sanoa juuri mitä sylki suuhun tuo, ei tarvitse kaunistella eikä myöskään miettiä, kuormittaako sanasi kuuntelijaa.
Älä tee mitään ratkaisua, josta ei ole paluuta. Ja hyvä ihminen, älä mieti, mitä HE nyt tekevät. Teet itsesi sillä vain hulluksi. Helpomminhan se on toki sanottu kuin tehty, mutta yritä keskittyä kaikkeen muuhun! Voimia sinulle ja ole kiltti ja hakeudu terapiaan. Kyllä sinä selviät. Aikaa se vie, mutta koita jaksaa vielä!