onko missään muussa uskonsuunnassa tai yhteisöissä näin tiivitä porukoita, kuin meikäläisyydessä, eli vanhoillislestadiolaisuudessa?
Tuntuu, että ns. epäuskoisten porukkoihin pääsee paljon helpommin, kuin vl-porukkoihin. Vl-porukat ovat yleensä hirmu sisäänpäin lämpiäviä. Ei olla kovin valmiita ottamaan uusia jäseniä porukkoihin varsinkin, jos yrittää yksin raivata tietä niihin.
Seuroissakin saan tyytyä istumaan yksin. Itse en ole koskaan päässyt porukkoihin, mutta sisaruksistani useat ovat jossain porukassa. Niiltä saan sitten kuulla, kuinka se ja se yritti porukkaan. Puhuvat sontaa niistä, joilla on rohkeutta raivata itseään oudompiin porukkoihin. Ovet eivät aukea helpolla. Täytyisi tuntea edes joitain porukasta entuudestaan, että aukeaa ovet itsellekin. Siis jos saa porukan hyväksynnän.
Luovutanko ja alanko hakeutuu sinne, missä vastaanotto on parempi. Mua ei kiinnosta kuitenkaan muut uskonyhteisöt, koska ne ovat mulle erityisen vieraita. Jos ei tässä vl-liikkeessä löydä porukkoihin, niin sitten ns. tavisporukkoihin.
tiiviit porukat
ulkopuolinen vl.
5369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eiköhän ystäviä löydy ihan normaaleista kuvioista esim harrastusten kautta.
Kaikkienhan pitäisi olla yhtä vl perhettä? Miten nämä porukat on jaoteltu, iän, vaurauden, sukupuolen, vai koulutuksen mukaan. Kannatan liittymistä urheiluseuraan, mukava kaveri mahtuu kaikkialle.
jos porukat on niin umpioituneita? Me olemme ihmisinä erilaisia. Harvassa on keskuudessamme avoimet ja mukaanpyytävät kaverit. Myös meissä aikuisissa. Se on varmasti turhauttavaa yrittää porukoihin, mutta kannattaa tutustua yhteen ja hänen kauttaan päästä sisälle porukkaan? Itse en arvosta tuollaista porukoitumista. Jokainen pitäsi sopia mukaan.Usko on kuitenkin yhteinen, vaikka me ihmisinä saatamme kuvitella itsestämme suuria ja siitä näköalasta katsella ihmisiä ympärillämme. Voimia sinulle ja toivon hartaasti, että löydät hyviä ystäviä!
Uskominenkin rupeaa käymään turhan vaikeaksi. Minulta puuttuu uskotut saattoystävät, joille voi puhua vaikeimmistakin asioista. Vanhempani ei käy siihen. En voi puhua esimerkiksi luottamuksellisia asioita niille, koska niillä ei ole taitoa pitää asioita sisällään. Sisaruksillekin on erityisen vaikeeta kertoa mistään. Aikoinaan yritinkin, mutta ne meni mönkään kaikki. Tuli vain piiitkä lista sellasia, miten mun pitäis elää jne. Sellaiseen sävyyn, ettei se ainakaan rohkaissu itteä.
luokan kastilaitos ja ihmisoikeuksien loukkaaja!