...uskovaisia, mutta homoja? Kuinka heihin suhtaudutaan jos tiedetään? Voiko olla VL ja homo yhtä aikaa??
Onko VL-seurakunnassa....
Juuso
412382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
on niitä ja heitä arvostetaan samalla tavalla kuin heterojakin. Mutta käsitykseni mukaan homoseksuaalinen suhde on syntiä, kuten avoliittokin.
Enkä tiedä, miten muut uskovaiset siihen suhtautuisivat. Kipeä asia se kyllä on, vaikka en halua toteuttaa sitä mitenkään. Ei siitä ole helppo puhua. Uskon kuitenkin, että minut hyväksyttäisiin, joskin miespuoliset saattaisivat kavahtaa. En tiedä, tämän(kin) takia olen ollut pitkään masentunut - joskin nykyään terapia on nostanut syvimmästä pimeydestä.
Ei ole sinun vikasi, että synnyit homoksi. Eihän kenenkään (miehen) tarvitse kavahtaa, kun et halua suhdetta. Jos saisit puhuttua asiasta jollekulle (olisikohan jopa naiselle), sinun olisi helpompi olla. Kyllä asiaan totutaan!
Homouteni on minulle silmittömän häpeän aihe, vaikka en ole osaani valinnut. Jokaisella kuitenkin on ristinsä, minulla tämä: en sanoisi, että se olisi epäoikeudenmukainen, mutta silti se aiheuttaa voimakkaan sivullisuuden tunteen.
Ajattelen, että Jumalalla on sinulle sitten jokin muu tehtävä kuin perheen perustaminen. Et sinä sattumalta täällä ole:)Kapinoin itsekin toisinaan elämäntilannettani vastaan kun olen pienten lasten äiti, sekin on sellainen "annettu" tehtävä.
Mutten näe elämässäni mitään elämisen arvoista. En tarkoita pelkästään homouttani. Mutta tämä on taas näitä depression aiheuttamia juttuja... ja depressio taas on oire muista asioista. Ihmeellinen noidankehä.
masennukseesi? Luin muuten vasta mukavan jutun Päivämiehestä. Siinä sanottiin, ettei elämäntehtävämme olekaan välttämättä se, mihin olemme itse pyrkineet, vaan se, jonka Jumala antaa. Eikä se välttämättä ole joku ammatti tai perhetilannekaan.
Voimia ja siunausta sinulle!
Käyn säännöllisesti terapiassa. No, isäni on tavallaan syypää masennukseeni. Hän on kohdellut minua aivan uskomattoman huonosti ihan pienestä lapsesta lähtien. Ensimmäisen kerran mietin itsemurhaa 10-vuotiaana, läheltä piti, etten tehnyt sitä. Pitkään kuvittelin, että kaikki isät olisivat yhtä huonoja kuin omani.
Taivaan Isä kuitenkin on siunannut minua ja antanut voimia. Lienee sanomattakin selvää, että olen lähes täysin yksin. Välissä olen niin voimaton, etten jaksa muuta tehdä kuin maata sängyllä.
Elämässä on paljon elämisen arvoista. Äläkä unohda vaikeinakaan hetkinä kuinka sinua rakastetaan. Isäsi Jumala kaikkein eniten.
Homouteesi en osaa muuta sanoa kuin, että rakasta itseäsi sellaisena kuin olet.
olemassa! Sellaisiakin isiä valitettavasti on, jotka eivät ymmärrä toimivansa väärin:( Toivottavasti pääset asian yli ja voit joskus antaa hänelle anteeksi hänen taitamattomuutensa. Keskustelu jonkun tukijan kanssa varmaan auttaa sinua. On hyvä, kun olet hakenut apua!
Oletko miettinyt kanavia, joista saisit ystäviä? Osallistuminen yhteisiin talkoisiin, myyjäisten järjestelyyn, kursseille? Nykyisin opistoillakin on paljon kursseja, jonne voi yksinäisenäkin mennä! Ja diakoniatyö avustaa, jos rahat ovat vähissä.
En juuri käy seuroissa, mikä on vaarallista uskolle - tiedän sen. Siellä tulee järjettömän paha olo, kun näen muiden onnen (jos sitä on): eli sen, että kaikilla on rakastavia ystäviä. Häpeä lamaa minut kokonaan. On minulla myös muitakin mt-ongelmia, sosiaaliset pelot esimerkiksi. Silti olen loistavan kuoren takana, kukaan ei osaisi kuvitellakaan minusta, että olen näin ongelmallinen.
Rukoilin kerran Jumalalta, että saisin anteeksiantavan mielen. Hän vastasi samalla hetkellä, ja annoin anteeksi. En enää vihaa isääni.
Vielä sen verran lisäisin, että rohkaistu seuroihin. Niiden tilaisuuksien pääasiallinen tehtävä ei kuitenkaan ole se sosiaalinen puoli. Tärkeintä on päästä eteenpäin päivä kerrallaan. (Et kerro minkä ikäinen olet, joten en uskalla lohduttaa sillä kuinka vanhempana asiat seestyvät).
Sanotaanko nyt vaikka niin, että yli 20-vuotias. Eivät seurat olekaan pääasiassa sosiaalinen tapahtuma. Mt-ongelmani vain saavat minut vetäytymään. Väärin se on silti. Totta on, että vanhempana asiat seestyvät - elämäni pahin vaihe on toistaiseksi ollut lapsuus.
rukoilla! Tiedän erittäin hyvin tunteen, millaista on olla "syrjästäkatsoja". Olen itseki n käynyt seuroissa vasta muuttaneena isoilla seurapaikoilla. Kukaan ei tunne eikä ole ketään, jota voisi edes tervehtiä:( Surullisena ajattelin, ettei kukaan olisi huomaanut paikkani olevan tyhjä, jos olisin jäänyt pois. Täytyy kyllä sanoa, ettei kaikki ole niin ruusuista kenenkään elämässä. On kuoria, kuten sinäkin sanoit, jotka peittävät liiankin hyvin.
Käy silti seuroissa, tuntui miltä tuntui! On kuule ihanaa istua penkissä, kun huomaa, että juuri minulle on nämä sanat tarkoitettu!
Minun "ongelmani" oikeastaan on siinä, että paikallinen ry ei järin suuri ole. Paljon, paljon helpompaa on käydä isojen paikkakuntien seuroissa - ei tarvitse vaivata mieltä sosiaalisilla kynnyksillä. Voi mennä incognito, sulautua joukkoon. En silti taida erottua "normaaleista" ihmisistä, ei poikkeavuuttani voi nähdä.
olla kiusallista, jos kysellään esim. perheen perustamisesta. Ja jos on vähän sakkia, yksinäinen erottuu selvemmin:( Minusta on ihan ok käydä muuallakin seuroissa, harrastan sitä itsekin. Ja sinähän olet ihan normaali ihminen!
Minulla ei kaikesta huolimatta ole isompaa halua muuttua "normaaliksi" - vaikka viiltää kipeästi, etten tule luultavasti ikinä perustamaan perhettä.
On minulla joistakuista uskovaisista (miehistä) huonoja kokemuksia sillä tavalla, että jotkut tuomitsevat jo sen, että on homo. Sitä en ymmärrä. Mutta kuten muussakin, uskovaisetkaan eivät ole samasta puusta veistettyjä. Epäilen vain sitä, että miehet ymmärtäisivät homouteni. Naiset näyttävät paljon helpommin hyväksyvän sen. Tai sitten vain kuvittelen. Hyvää yötä! Minunkin aika mennä nukkumaan... Jr.
Näin on.Ja esimerkiksi isälle homouden hyväksyminen voi olla todella raskasta, tiedän tällaisesta tapauksesta. Tämä ihminen valitettavasti menetti uskonsa, muistakin syistä tosin. On kai vähän vanhakantaistakin ajattelua homoudesta keskuudessamme ja tämä voi vaikuttaa miesten suhtautumiseen.
Ajattelin juuri äsken tuota, että homolle tuo lähes varma tieto perheetömyydestä voi olla musertava. Raamatussa kyllä sanotaan, että perheettömällä on Siionissa perheensä. Toivottavsti sinäkin saat kokea sen. Jrt
tähän päivään ja elämääsi. Ole rohkealla mielellä. Taivaan Isä on luvannut jokaiselle päivälle voimansa, vaikka joskus tuntuu, että on vaikea ymmärtää, mikä on oma paikka tässä elämässä.Jr.
Minäkin olen homo. Minä olen kuitenkin saanut hyvän kodin. En tiedä mistä kaikki johtuu. Minä olen hyvin kiusaantunut monesti, mutta olen saanut ns. varoventtiilin elämääni liikunnasta. Monesti liikunta ja kova repiminen auttavat siihen, ettei tiettyjä asioita ajattele. Se myös nostaa hormoonitasoja ja poitaa hetkeksi mielenkiinnon.
Liikunta on auttanut minuakin - tosin joissakin lajeissa tuppaa tulemaan kiusauksia. Toisaalta tätä asiaa ei voi sivuuttaa, voimakkaimmat himot kylläkin. Ole onnellinen, että Jumala on siunannut sinulle hyvän perheen. Minun suhteeni kaikkiin miehiin on ongelmallinen, jännitän ja pelkään heitä. Niin kuin isääni.
muistan olleeni 6-vuotias.Tuntui aina turvattomalta,kun äitini lähti töihin. Eräänä aamuna,kun äitini taas lähti,otin äitini huivin,ja sidoin sen kaulaani...
Mutta onneksi siinä ei käynyt mitenkään.En muista,miten se tilanne laukesi.
Perheeni ei ollut vl.
Minulla on perhe tällä hetkellä ja vietämme suht koht normaalia elämää.
Olen miettinyt,että mistä niin pieni lapsi,kuin itsekin olin,sai päähänsä noin kauhean ajatuksen?
Olisinko sitten TV:ssä nähnyt jotain vastaavaa?
lapsuuden aikaiset tapahtumat saattavat seurata mukana jopa 40 vuotta.Mutta kun jaksaa luottaa itseensäkin Jumalan luomana olentona,voi kohottaa päänsä ja antaa auringon paistaa.Täytyisi antaa anteeksi myös itselleen...
Homoksi ei synnytä, siihen kasvetaan.
Minun yksi kaveri oli homo, tuli aina lähelle eikä sitä jaksanut enää, joten sanoin häntä homoksi aina kun löysin syytä (hän oli myöntänyt sen tietenkin ensin). Ajan myötä hän tajusi ettei oo normaalia olla homo, ja parani. Miksi sanon parani koska se on mielisairautta olla homo, sanokaa mitä haluatte, se on minun mielipiteeni.
Melkein päästin kirosanan (anteeksi). Tuo on tökeröä sontaa, mitä löpiset. Minä olen aina ollut homoseksuaali, eikä tämä mikään "mielisairaus" ole. Sinussa ei näytä paljonkaan olevan rakkautta eikä myötätuntoa.
Vai onko tämä jokin tyypillinen 14-vuotiaan provo tämä juttu? "Tuli aina lähelle"! "Mielisairaus"!!! Hah hah. Yksi pahimmista harhaluuloista - että homot ahdistelisivat ihmisiä. Ei voi mitään, näen aina punaista, kun tuollaiseen törmää.
Mä olen itse kans vanhoillislestadiolainen (en tiedä huvittaako enää kauaa olla....) ja olen homo. Homous on ollut vaikea pala, seksuaalisuus on tavallaan kuitenkin niin keskeinen osa ihmistä eikä siihen pysty itse kauheasti vaikuttamaan. Onneksi useimmat ihmiset, joille olen itsestäni kertonut, ovat suhtautuneet suopeasti ja hyväksyvästi ja pitäneet minua jopa entistä rakkaampana, kun olen kertonut. Valitettavasti on sitten niitä, jotka onnistuvat pilaamaan päiväni toisensa jälkeen. Mäkin olen usein masentunut ja ahdistunut, mutta en ole kuitenkaan vielä kokenut hoitoa tarpeelliseksi, vaikka itsemurhaa välillä mietinkin. Mieluummin mä kuitenkin vaikka jätän uskon ja elän vapaammin kuin päätän päiväni.
kauhean karkeaa enkä tiedä, miten siihen suhtaudut, mutta..
Onhan olemassa myös yksinäisiä hetero-vl:iä, joille ei ole annettu perhettä. Osa menee maailmaan puolison perässä, mutta osa joutuu koko ikänsä kilvoittelemaan samojen kiusausten kanssa, mitä sinulla on.
Mietipä, kuinka monta näitä pahanilmanlintua on? Mullakin on joitakin. Huomauttelevat asiasta, joka on minulle erittäin henkilökohtainen. Yritän jotenkin psyykata itseni ajattelemaan heistä, etteivät he tiedä, mitä tekevät...
Ja vielä vaikeampaa minulla on ollut ennen, siis verrattuna nykyiseen. Sen sanon kuitenkin, että uskosta ei milloinkaan kannata luopua. Ei ikinä. Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmistä, mutta ei se ole tärkein asia. Minäkin olen miettinyt joskus, miltä tuntuisi elää "vapaammin", mutta sitten: mitä vapautta se olisi? Jumala ei anna minulle lupaa seksuaalisuuden toteuttamiseen.
Kaikki ihmiset eivät ymmärrä, mutta eihän heistä tarvitse välittää - klisee tuokin. Minä olen aina kokenut, että Jumala rakastaa minua pohjattomasti. Olen ollut katkera ja kysynyt, miksi minä olen tällainen. Saan kuitenkin yhä olla uskomassa. Uskon, että jokaisella on ristinsä, minulla (meillä) tämä. Kaikista vaikeista asioista huolimatta Jumala on pitänyt sanansa: kenenkään taakka ei ole liian raskas kantaa.
Joskus tekisi mieli unohtaa kaikki lähimmäisenrakkaus ja haistatella noille kyselijöille. Mitä se kenellekään kuuluu, elääkö yksin vai ei. Mutta onneksi osaan hillitä itseni. Välissä loukkaa suunnattomasti tuollaiset.
Sitä ihmettelen muuten, miten joillakuilla ei-vl:llä on meistä sellainen kuva, että olisimme mielestämme muita parempia. Se jos mikä on melkoinen harhaluulo. Vanhoillislestadiolaiset ovat aivan yhtä syntisiä kuin muutkin - emme tosiaankaan ole mitään ihanneihmisiä. En minä ainakaan ole.
Ei minua loukannut ollenkaan. Näin se on Raamatun mukaan. On olemassa yksin eläviä heteroja - miksi homoilla olisi oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan.
Silti osa minusta kaipaa toisen ihmisen läheisyyteen, ainakin joskus.
Mä symppaan ja komppaan kovasti VL-homoja ja muitakin homoja siinä mielessä, että haluan auttaa saamaan aikaan sellaista ilmapiiriä, jossa kenenkään ei tarvitsisi homoutensa kanssa ahdistua ja harjoittaa ylenpalttista salailua. Lähimmäisen rakkaus ja tuki saisi toteutua tässäkin asiassa.
Eiköhän nämä asiat ole muuttumassa parempaan suuntaan. Tiedon lisääntyminen toivottavasti ja varmaankin vähentää tuskaa tässä asiassa.
Kyllä se ilma vielä raikastuu.
Haluisin näin lyhyesti rohkaista kaikkia näitä asioita pohtivia olemaan hyvässä turvassa. Meillä on Ääretön rakkaus Jumalalta Jeesuksessa Kristuksessa ja saamme olla uskomassa kaikki matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kilvoitelkaamme vielä pieni hetki täällä "alhaalla" ,kunnes saamme nähdä Herramme kasvoista kasvoihin ja kaikki kyyneleet pyyhitään pois.
Myös meillä on tehtävä täällä maan päällä vaikkemme sovellukaan avioliittoon, joten rukoilkaamme Taivaan Isää ohjaamaan teitämme. Jumala rakastaa meitä juuri tällaisina ja hänen Sanansa sanoo synniksi ainoastaan (kaikenlaisen) seksin saman sukupuolen kanssa.
Ystävät Jeesuksessa Kristuksessa. Tukekaa toisianne rakkaudella, ystävyydessä, toinen toistenne kuormia kantaen.
Saamme jäädä Herran rauhaan ja hyvään turvaan.
Tulipa pitkästä aikaa palstalle sellaista leppoisaa jutustelua, jaksoi lukea koko nipun läpi. Ottamatta kantaan homouteen, sen yhdistämistä mihinkään uskontoon / uskontokuntaan, oli keskustelu sellaista, joka antoi uutta näkökulmaa, joka taas lisäsi suhtautumistani vanhoillislestadiolaisiin, älkää-nyt-ymmärtäkö-väärin, ihan tavallisina ihmisinä.
Kiitos!
-ankka
Huomaatko, ei kannata luottaa kaikkiin ihme huhuihin, joita meistä liikkuu. Samanlaisia mekin olemme. Yhtä raadollisia kuin muutkin. Sitä me olemme, tavallisia ihmisiä. Jotkut homoja (minä esim.), masentuneita, ilkeitä, ystävällisiä, hyviä ja huonoja vanhempia ja niin edelleen.
siksi teenkin itse tutkimusta lukemalla, kuuntelemalla ja keskustelemalla ihmisten kanssa, käymällä seuroissa jne.
käsitykseni muodostuu pikkuhiljaa ja sitten voi alkaa keskustella, kun tietää ja tuntee tarpeeksi.
Asioista voidaan olla eri mieltä kenen kanssa vain, mutta asioista on joskus mielenkiintoista myös keskustella. Siksi hyvät keskustelut ovat palkitsevia, kuten em.!
-ankka
se oli parasta mitä minulle eilen tapahtui:)
Ikävä kyllä, täällä asiat hautautuvat loan alle. Tykkään silti käydä täällä, on monesti mielenkiintoisia keskusteluja, suorastaan helmiä.
Hyvää päivänjatkoa!
Kumpa kaikki miehet ymmärtäisivät sen, että joku voi olla homo. Mutta varsinkin nuorena saattaa joutua helposti pilkattavaksi ja syrjäytetyksi. Onneksi nykyajan suvaitsevaisuus on antanut homoillekin tunnustusta. En silti hyväksy homosuhteita mitenkään. Homous on suuri jumalan koettelemus mutta ken sen kestää saa kerran voittopalkinnon. Ja jos tappioita tulee niin kaikki saa uskoa anteeksi.
Jotkut (erityisesti helluntailaiset tms) ajattelevat, että homous itsessään on Saatanasta - jehovantodistajista puhumattakaan (joka on aivan järkyttävän lakihenkinen ja armoton lahko). Että esim. minä olisin aktiivisesti muka hankkiutunut homoksi. Naurettavaa ja surullista. Jollain tällaisella palstalla joku helluntailainen ehdotti minulle jotakin henkien manaamista - ajaa homouden riivaaja minusta. Se oli kyllä kaiken huippu.
Olen vaikka millä keinolla yrittänyt päästä heteroksi, vaikka yrittämällä väkisin kiinnostuu naisista, mutta heikoin tuloksin. Mutta olen päättänyt hyväksyy homouteni ja olla siitä ylpeä, sillä olenhan melko harvinainen olento. Ja komeitahan miehet ovat, ei voi mitään.
vaikka jotkut "uskovaiset" (eivät vanhoillislestadiolaiset) sitä hanakasti tarjoavat. Minulle homoseksuaalisuus sinänsä ei ole ongelma, kun en vastusta sitä osaa itsessäni. Ei ole pakkoa vääntää itseään heteroksi, kun se ei onnistu. Onhan tässä monien "suvaitsevaisten" mielestä ristiriita: hyväksytään homoseksuaalisuus, muttei sen toteuttamista. Silti uskon, että näin Jumala tahtoo asioiden olla.
Jos haluatte kirjoitella, niin osoitteeni on [email protected] (innostun pian kirjoitteleen, jos sinulla sattuu olemaan alle 30-vuotta (mieluiten n. 20v, tietysti ;)