Mikään ei vaan auta..

Mikään ei tunnu miltään..
Haluisin vaan vajota jonnekin syvälle..
Oon aika väsyny tähän elämään..Koulus ei jaksanu varmaa jotain 4kk käydä.
Kriisipisteel oon käyny juttelee vajaa kymmenen kertaa.ei apuu.Nuorisopsykiatrian polilla nyt vasta 1 kerran käyny,lääkärin kaa juteltii, kelattii historiaa, täytin pari lomaket..Faijaki oli siel, halus kai siltki jotai tietoi. Ens ma ois taas sinne polil aika. Joku Tutkimushaastattelu.En ees tiiä kuka sen pitää..Kun tekstarilla sen ilmottivat, kun en puhelimee ehtin vastaa..
Mitäköhä siel tehää, kysellää..
Se lääkäri on muuten söpö..Taidan olla ihan hullu..
Jo joskus 14-16v kävin nuorisopsykologilla(eri paikkakunnalla ku nyk.)juttelemassa, siis melkee joka viikko, eikä siit ollu ollenkaa apuu.Toisaalt ongelmat ei viel sillon ollu niin pahoi ku ny.. Kyl mä joskus 15v Söinkin jotain masislääkkeit n.3kk..(Seromex 20mg)..Ei tuntunu missää..
Ja nyt pari alkutalvest oli yks masislääke kuuri kk ajan..(Citalopram 10mg) eikä auttanu ollenkaan..Lyhyen ajan kyl söin mut silti..
Eli juttelemisesta ja lääkkeistä ei tunnu olevan vaa apuu..2 erittäin lähellä olevaa itsari yritystä on ollu..Eka joskus tammikuu alus..Oisin lääkkeil ja alkoholil yrittän..Jokin sai pään kääntymää..Toisel kerral(tammikuun lopus) oisin viiltäny ranteet auki..En muista miksen sitä tehny...Aattelen melkee joka pv itsarii..
Viiltelen joka viikko..Haluun jotenki vahingoittaa itteeni..Mitään syvii viiltoi en oo uskaltan tehä.
Kuulostaa aika hullulta..Noist itsari jutuist ja villoist kerroin sillo lääkäril, mut eipä se sillon muuta sanonu ku jotain et itsemurha ajatukset on aina vakavii...tai jotai..
Ei mua kukaan ymmärrä. Mä en jaksa uskoo enää paljon mihinkää..Haluun pois..Must ei välitä kukaan..Kavereita 0..Vanhemmat eikä sukulaiset välitä mitään. ne ei tajuu. Mutsiin yhteydes tosi harvoin, sil ei kyl kunnon mahist soittaa..Viimex joulun nähty..Faija soittaa kans tosi harvoin..Ehkä jotain kerran viikos, tai kahes..Sillä sentää ois mahis useemmi soitel, tai käydä..Mut mitäs sille voi ettei välitä. En siis asu vanhempien luon vaan opisk kämpäs..
Toiv se lääkäri antais vaik jotain unilääkkeit mulle, kun unirytmiki vähän sekasi..Niin sit vetäisin ne kerral..Tai jos se antaa masislääkkeit..Sama juttu..Mä haluun vaa pois..
Koulustakin tunnen hirveet syyllisyyttä..En ees tiiä oonko viel kirjoil siel..Faija sano laittaneensa sinne jotai 2vk sit mailii, et käyn nyt tuol nuorisopsykiatrianpolil, mut ei kuulemma mitää vastattu..Se lääkäriki sano ilmottavansa sinne, et käyn siel, mut tais olla vast sit toisen käynti kerran jälkee, outoo?...Ei oo viel erokirjettä ainakaa tullu..Tost koulust en viel haluis pois..Syksyl alotin opinnot tuol..En muuten ikinä uskonu pääseväni kyseisee opisk paikkaa...Sinne nii oli nii paljoo hakijoitki..Mut kesäl tuli kirje, et onneks olkoo, teidät on hyväksytty opiskelijaksi HBC:n...Leijuin suunnillee taivaas, kun sain sen kirjeen, olin nii onnelline..Pääsin myös semmosel tosi hyväl luokal, johon piti viel eriksee hakee,pääsijät arvotttiin kyl, mut pääsin sinneki..
Nyt mul ei oo varmaa enää mitää mahiksii päästä kyseisel luokal..V*ttu mä oon pilannu kaiken..
Sit jos syksyl alottasin uudellee siel koulus, eri luokal, millastakohan syyllisyyttä sit tunnen/tuntisin!?!..No, koht saan varmaa jonku erokirjeen sielt koulust, en tiiä..Jos tulee, niin sillon tulee myös uus itsariyritys..
Oon alkanu juomaanki vähän mun masikseen, tai mitä lie hulluutta mul onkaa..Kumminki juon suun. joka viikko, ehkä jotain 3-6 siduu joskus jotain vähän vahvempaa myös..Juominen kyl tahtoo välil korostaa mun itsemurha halui..
Juu..Tossa vähän mun ongelmista, ei jaksa kaikkee kertoo..
Kauheen pitkä juttu tuli..sori..Piti vaan saada jonneki laittaa..
T.BrokenAngel-17v...
5529
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

moi!
koita keskittyä elossa pysymiseen.turha tuntea syyllisyyttä mistään.kiva jos oot päässy opiskelee,mut sitä ehtii tehdä vaikka koko ikänsä.
dokaaminen ei oo lääke mihinkään.(koeiltu on).
hienoa että haet apua.alussa voi tuntua oudolta jutella näistä mutta siihen tottuu.varmaan on jotain lääkettä joka jeesaa pahimman yli.
anna itsellesi aikaa,älä anna periksi,kun saat jotenkin menee aina päivän kerallaan.käy ihmeessä niillä amm.auttajilla.

varmaan joku muukin kirjoitaa Sulle.
terv.Yks heppu

Äänestä

Älä hyvä ystävä nyt anna periksi,kun sinun tarvitsee jaksaa enää maanantaihin asti!Silloin pääset lääkärille uudestaan ja varmasti saat apua vaikeuksiisi.Sinun aktiivinen hoitosi on vasta alussa.Tähän asti se on ollut hyvin hajanaista ja lyhytkestoista.Olen tosi iloinen puolestasi,että olet jaksanut kirjoittaa tänne palstalle.Ja vielä noin perusteellisesti.Eikö helpottanutkin omaa oloasi,kun sait kirjoitettua asiat?Ainakin minun ja monen muun kohdalla helpotus on ollut suuri.

Nyt voisit jatkaa kirjoitusharrastustasi. Sinulla ilmeisesti on oma tietokone,niin kirjoita ylös omia tuntemuksiasi enemmänkin.Ei sinun tarvitse niitä kenellekään näyttää,mutta jos haluat,voit ottaa ne mukaan esim.lääkärille mennessäsi.Kirjoita vaikka käsin vihkoon. Pääasia,että kirjoitat tuntemuksiasi,runoja,ajatelmia,tarinaa omasta elämästäsi.Hyviä ja huonompia asioita.Varmasti muistat jotain valonpilkkuja esim.lapsuudestasi. Sellaisia asioita ja ihmisiä,jotka ovat olleet Sinulle tärkeitä ja läheisiä.Ja päinvastoin sinulla saattaa olla myös negatiivisia kokemuksia.Laita näitä myös ylös.Tai unelmoi.Mieti millaista olisi maailman ihanimmassa paikassa,jossa haluaisit olla.Tai laita ylös kaikki mitä osaat tehdä.Ihan tavallisia asioita,lukeminen,tiskaaminen, siivoaminen,kirjoittaminen,piirtäminen,osaat varmaankin puhua vieraita kieliä,entä laulaa?Kun aloitat,se lista on loppumaton.Laita siihen kaikki pienimmätkin asiat.Jollekin toiselle ihmiselle nekin voivat olla vaikeita tai mahdottomia tehdä.Kohta huomaat,että sinä osaat vaikka mitä.Ja sinusta löytyy voimavaroja vaikka mihin!Sen huomaa jo siitä,että olet saanut sen opiskelupaikan!Onnea siitä.Sekään ei onnistu kaikilta,kuten kirjoitit.Sinun täytyy siis olla lahjakas!Kuuntele lempimusiikkiasi.Se rentouttaa ja rauhoittaa oloa.Ulkoile raittiissa kevätsäässä,se nostaa mielialaasi.
Älä suotta murehdi opiskelupaikkasi takia.Et sinä menetä sitä sairauden vuoksi.Kunhan otat itse yhteyttä esim. opettajaasi ja kerrot tilanteen.Uskon,että voit pitää taukoa tämän kevään ja aloittaa ensi syksynä uudestaan.Kysy asiaa rohkeasti,heti tänään!Senkin asian selvittäminen rauhoittaa mieltäsi.
Tällä hetkellä on tärkeintä saada hoitosi aloitettua ja asiasi kuntoon.Lääkäriltä voit pyytää esim. nukahtamislääkkeitä ja mielialalääkkeitä ja luulisin hänen olevan sitä mieltä,että tarvitset myös sairausloman toipumiseesi.Ja niinollen myös kelan sairauspäivärahaa,joten taloudelinen puolikin järjestyy kyllä!Uskon että puolen vuoden kuluttua olet kuin eri ihminen.
Sinä olet kokeillut eri lääkkeitä,mutta kaikkia hyvin lyhyen aikaa.Lääkityksen kanssa kannattaa olla "hyvähermoinen" ja jaksaa odottaa lääkityksen täyden tehon alkamista.Usein vie viikkoja,ennenkuin lääkitys alkaa toden teolla vaikuttaa.Se aloitetaan pienellä annoksella,jota vähitellen nostetaan.Ja sitä täytyy jatkaa tarpeeksi pitkään,eikä ainakaan itse lopettaa sitä,varsinkaan yhtäkkiä,sopimatta ensin lääkärin kanssa asiasta.Esim. vuoden kestoinen mielialalääkitys on vielä lyhyt.Varsinkin jos se,kuten uskon,helpottaa oloasi.Ota vastaan kaikki apu,jonka vain voit saada.Kysy lääkäriltä mahdollisuutta päästä johonkin vertaistuki-ryhmään,jossa on samassa tilanteessa olevia nuoria.Sellainen ihminen,jolla on samoja vaikeuksia kuin sinulla pystyy tukemaan sinua parhaiten!Muista tämä!
Toivon,että näistä vinkeistäni on Sinulle apua.Toteutappa näitä viikonlopun aikaan,niin et edes muista niitä siidereitä!Ja muistathan sen,että kun sinulla on lääkitys,ethän ota silloinkaan niitä siidereitä.Kuten itse sanoit,ne lisäävät masentuneisuutta ja saattavat saada aikaan itsetuhoisia ajatuksia.Ei kannata ottaa lääkkeitä ja alkoholia yhtä aikaa.Ei se "poispääsy" välttämättä onnistu,vaan saattaa tulla vain pysyviä vaurioita,jotka vaikeuttavat elämääsi entisestään.
Minun täytyy pyytää anteeksi tätä novelliani,mutta oli monta asiaa,joiden toivon pystyvän helpottamaan oloasi nyt ja tulevaisuudessa.Valoisaa päivänjatkoa ja viikonloppua sinulle.Kerrothan kuulumisiasi tällä palstalla.Odotan kuulevani Sinusta!

Äänestä
  • Kyl mä maanantaihin jaksan..Kun jollain tapaa haluun uskoo et tuol käymisest vois jotai apuu olla..
    Olen välillä kirjottanuki ajatuksii ylös..Mut ei se paljoo auta..Annoin mä sillo lääkärillekin luettavaks yhen lappusen, jonka olin kirjottanu sinne menoo varten. Kerroin siin vähän mun ongelmist..Itsari ajatuksist..Tuli tunne kun se luki papruu et piti mua ihan hullun, ku mútristi kulmiinsaki silleen..
    Yleensäki jos jotain kirjotan, niin sit enempi negatiivisii asioit, en haluu ajatella mitään hyvii asioit, eikä niitä kai ees paljo ookkaa..
    Unelmoidakaan en jaksa, enkä haluu...
    Ulkoile..Joo ei kiitos. oon hirmu eristyny..Mul saattaa mennä päivii jollon en läh ekämpästä mihinkää. Se tuntuu jotenki vaa nii vaikeelta..
    Ja ahdistavalta..
    Huomaan et ajattelen hirmu negatiivisesti, oon saamaton, vähättelen itteeni..
    Välillä ei tunnu jaksavan tehö mitään.
    Tos vähän aikaa sit mul oli ollu pyykit jotain 3vk pyykkituvas, kun en ollu jaksanu, tai saanu haettua niitä.
    Faijalle ku kerroin tost viime vk puhelimes nii se oli sillee et eihän noin kauaa voi pyykkei siel pitää..Aloin sit siin itkee...
    hain ne sit viime viikol kumminki..
    Niin se alkohoi siis jotenki helpottaa ain hitusen hetkellesisesti ja lisää itsetuhosii ajatuksii, on niitä ilman alkooki..

    Äänestä

  • Someone kirjoitti:

    Kyl mä maanantaihin jaksan..Kun jollain tapaa haluun uskoo et tuol käymisest vois jotai apuu olla..
    Olen välillä kirjottanuki ajatuksii ylös..Mut ei se paljoo auta..Annoin mä sillo lääkärillekin luettavaks yhen lappusen, jonka olin kirjottanu sinne menoo varten. Kerroin siin vähän mun ongelmist..Itsari ajatuksist..Tuli tunne kun se luki papruu et piti mua ihan hullun, ku mútristi kulmiinsaki silleen..
    Yleensäki jos jotain kirjotan, niin sit enempi negatiivisii asioit, en haluu ajatella mitään hyvii asioit, eikä niitä kai ees paljo ookkaa..
    Unelmoidakaan en jaksa, enkä haluu...
    Ulkoile..Joo ei kiitos. oon hirmu eristyny..Mul saattaa mennä päivii jollon en läh ekämpästä mihinkää. Se tuntuu jotenki vaa nii vaikeelta..
    Ja ahdistavalta..
    Huomaan et ajattelen hirmu negatiivisesti, oon saamaton, vähättelen itteeni..
    Välillä ei tunnu jaksavan tehö mitään.
    Tos vähän aikaa sit mul oli ollu pyykit jotain 3vk pyykkituvas, kun en ollu jaksanu, tai saanu haettua niitä.
    Faijalle ku kerroin tost viime vk puhelimes nii se oli sillee et eihän noin kauaa voi pyykkei siel pitää..Aloin sit siin itkee...
    hain ne sit viime viikol kumminki..
    Niin se alkohoi siis jotenki helpottaa ain hitusen hetkellesisesti ja lisää itsetuhosii ajatuksii, on niitä ilman alkooki..

    Heitin ihan kokeeksi tuon ulkoilun...Koska tiedän omasta kokemuksesta,ettei kertakaikkiaan saa itseään kotoa mihinkään kuin hätätilassa,jos sittenkään.Ehkä tulipalon sattuessa...Vessassa käydessä hammasharja muistuttaa itsestään, suorastaan huutaa,että kastele minut ja hankaa minulla vähän hampaitasi...Mutta pesemättä jää monta kertaa.Samoin kuin jää tekemättä moni muukin asia,kun ei yksinkertaisesti jaksa.
    Olin juuri tuollainen,kun masennukseni oli pahimmillaan.En jaksanut lukea,kirjoittamisesta puhumattakaan.Enkä keskittyä yhtään mihinkään.Joten nostan todella sinulle hattua,että jaksoit kirjoittaa tänne!Se oli oikea uroteko.Ja katsoppa nyt kuinka paljon kannustusta olet saanut.Et ole tilanteessasi yksin.Meitä kohtalotovereita ja auttamisenhaluisia löytyy.En minäkään silloin aikaisemmin tuntenut tai nähnyt mitään positiivista missään asiassa.Se kuuluu masennuksen taudinkuvaan.Mutta usko pois,siitä olotilasta voi parantua!Ainakin minun kohdallani sopiva lääkitys ja vertaistuki ja asioista puhuminen auttoivat.Mutta ensin täytyy oma olo saada parantumaan esim. lääkityksellä,ennenkuin jaksaa auttaa edes itseään,saati toisia.
    Kyllä sinä jaksat tämän viikonlopun yli ja maanantaina "reippaana" menet sinne lääkärin luo.Siitä kaikki alkaa helpottaa pikkuhiljaa.
    Äläkä sure,jos sinulla oli pyykit 3viikkoa "unohduksissa",minulla oli vuoden lehtikasa nurkassa,kun en saanut vietyä niitä keräyslaatikkoon!
    Paitsi ehkä olisi hyvä pinnistää itsestään sen verran,että tuollaiset "ulkoiset asiat",jotka vaikuttavat muiden asukkaiden asumismukavuuteen, yrittää hoitaa jotenkin.Ettei tule valituksia sun muuta ikävää.Mutta iloitse siitä,että jaksoit kuitenkin käydä pesemässä ne pyykkisi!Sillä sekin vaatii itseltä todella paljon.Koetappa katsoa televisiosta jotain mukavaa ohjelmaa.Uutisvuoto on minusta ykkönen.Yleensä en pysty sitä hymyilemättä katsomaan.Ja muista, että risukasaankin on sytytetty sähkövalot siltä varalta,jos ei satu aurinko paistamaan!Ja aurinkohan paistaa joka päivä,toisina päivinä on vain pilvet edessä.
    Lämpimiä ajatuksia sinulle!Olisi mukava kuulla,miten asiasi alkavat sujumaan.Kirjoittele.

    Äänestä

Ihan turhaan mietit kouluasi! Huomaan, että tosiaan olet 17 kun et osaa suhteuttaa asioita...mikä siis on oikeesti tärkeää ja mikä ei. Pois kaikki syyllisyys! Olet vielä nuori. Anna itsellesi aikaa!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Someone kirjoitti:

Mikään ei tunnu miltään..
Haluisin vaan vajota jonnekin syvälle..
Oon aika väsyny tähän elämään..Koulus ei jaksanu varmaa jotain 4kk käydä.
Kriisipisteel oon käyny juttelee vajaa kymmenen kertaa.ei apuu.Nuorisopsykiatrian polilla nyt vasta 1 kerran käyny,lääkärin kaa juteltii, kelattii historiaa, täytin pari lomaket..Faijaki oli siel, halus kai siltki jotai tietoi. Ens ma ois taas sinne polil aika. Joku Tutkimushaastattelu.En ees tiiä kuka sen pitää..Kun tekstarilla sen ilmottivat, kun en puhelimee ehtin vastaa..
Mitäköhä siel tehää, kysellää..
Se lääkäri on muuten söpö..Taidan olla ihan hullu..
Jo joskus 14-16v kävin nuorisopsykologilla(eri paikkakunnalla ku nyk.)juttelemassa, siis melkee joka viikko, eikä siit ollu ollenkaa apuu.Toisaalt ongelmat ei viel sillon ollu niin pahoi ku ny.. Kyl mä joskus 15v Söinkin jotain masislääkkeit n.3kk..(Seromex 20mg)..Ei tuntunu missää..
Ja nyt pari alkutalvest oli yks masislääke kuuri kk ajan..(Citalopram 10mg) eikä auttanu ollenkaan..Lyhyen ajan kyl söin mut silti..
Eli juttelemisesta ja lääkkeistä ei tunnu olevan vaa apuu..2 erittäin lähellä olevaa itsari yritystä on ollu..Eka joskus tammikuu alus..Oisin lääkkeil ja alkoholil yrittän..Jokin sai pään kääntymää..Toisel kerral(tammikuun lopus) oisin viiltäny ranteet auki..En muista miksen sitä tehny...Aattelen melkee joka pv itsarii..
Viiltelen joka viikko..Haluun jotenki vahingoittaa itteeni..Mitään syvii viiltoi en oo uskaltan tehä.
Kuulostaa aika hullulta..Noist itsari jutuist ja villoist kerroin sillo lääkäril, mut eipä se sillon muuta sanonu ku jotain et itsemurha ajatukset on aina vakavii...tai jotai..
Ei mua kukaan ymmärrä. Mä en jaksa uskoo enää paljon mihinkää..Haluun pois..Must ei välitä kukaan..Kavereita 0..Vanhemmat eikä sukulaiset välitä mitään. ne ei tajuu. Mutsiin yhteydes tosi harvoin, sil ei kyl kunnon mahist soittaa..Viimex joulun nähty..Faija soittaa kans tosi harvoin..Ehkä jotain kerran viikos, tai kahes..Sillä sentää ois mahis useemmi soitel, tai käydä..Mut mitäs sille voi ettei välitä. En siis asu vanhempien luon vaan opisk kämpäs..
Toiv se lääkäri antais vaik jotain unilääkkeit mulle, kun unirytmiki vähän sekasi..Niin sit vetäisin ne kerral..Tai jos se antaa masislääkkeit..Sama juttu..Mä haluun vaa pois..
Koulustakin tunnen hirveet syyllisyyttä..En ees tiiä oonko viel kirjoil siel..Faija sano laittaneensa sinne jotai 2vk sit mailii, et käyn nyt tuol nuorisopsykiatrianpolil, mut ei kuulemma mitää vastattu..Se lääkäriki sano ilmottavansa sinne, et käyn siel, mut tais olla vast sit toisen käynti kerran jälkee, outoo?...Ei oo viel erokirjettä ainakaa tullu..Tost koulust en viel haluis pois..Syksyl alotin opinnot tuol..En muuten ikinä uskonu pääseväni kyseisee opisk paikkaa...Sinne nii oli nii paljoo hakijoitki..Mut kesäl tuli kirje, et onneks olkoo, teidät on hyväksytty opiskelijaksi HBC:n...Leijuin suunnillee taivaas, kun sain sen kirjeen, olin nii onnelline..Pääsin myös semmosel tosi hyväl luokal, johon piti viel eriksee hakee,pääsijät arvotttiin kyl, mut pääsin sinneki..
Nyt mul ei oo varmaa enää mitää mahiksii päästä kyseisel luokal..V*ttu mä oon pilannu kaiken..
Sit jos syksyl alottasin uudellee siel koulus, eri luokal, millastakohan syyllisyyttä sit tunnen/tuntisin!?!..No, koht saan varmaa jonku erokirjeen sielt koulust, en tiiä..Jos tulee, niin sillon tulee myös uus itsariyritys..
Oon alkanu juomaanki vähän mun masikseen, tai mitä lie hulluutta mul onkaa..Kumminki juon suun. joka viikko, ehkä jotain 3-6 siduu joskus jotain vähän vahvempaa myös..Juominen kyl tahtoo välil korostaa mun itsemurha halui..
Juu..Tossa vähän mun ongelmista, ei jaksa kaikkee kertoo..
Kauheen pitkä juttu tuli..sori..Piti vaan saada jonneki laittaa..
T.BrokenAngel-17v...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu