Hei. ex-tyttöystäväni synnytti äskettäin lapsen (minä olen isä), josta kertoi minulle muutama viikko sitten. Abortti ei ollut vaihtoehto, mutta meillä ei kuitenkaan kummallakaan ole mahdollisuutta pitää lasta. Totesimme yhdessä että että lapselle olisi parasta jos hän annetaan adoptoitavaksi. Nyt minä olen ongelman edessä. Enkä oikein tiedä mitä tekisin. En ole vielä nähnyt lasta, joten minulle ei ole muodostunut varsinaista "sidettä" häneen. Kannattaisiko minun mennä tapaamaan lasta ennen kuin hänet annetaan adoptoitavaksi? Alkaako minua vaivata myöhemmin se, jos en mene tapaamaan lasta? Toisaalta, nyt kun en ole tavannut lasta, niin minulle ei ole muodostunut minkäänlaista suhdetta häneen. Onko se kaikille yksinkertaisempaa, jos en mene tapaamaan lasta? Vai, onko se tavallaan minun velvollisuus mennä tapaamaan lasta? Olen 23-vuotias railakasta opiskelija elämää viettävä nuori mies. Mulla ei ole hajuakaan sellaisista asioista kuin vastuu ja perhe tai isänä olemisesta! Olin aina kuvitellut että lapsia tulee sitten kun on valmistunut painanut duunia, tehnyt rahaa ja sitten kun on valmis siihen.. Pelkään paljon, miten tämä kaikki vaikuttaa minuun, en ole edes voinut kertoa omalle perheelleni tästä koska pelkään heidän järkyttyvän. Kiitos asiallisista vastauksista!
Pakko antaa adoptoitavaksi
62
4113
Vastaukset
- oiuyt
jossain juuri luin että joku oli antanu lapsensa liian hätäisesti adoptoitavaksi ja tullut sitten katumapäälle. Olisikohan mahdollista saada lisää miettimisaikaa. Selvittäkää voiko vauvan vaikka sijoittaa jonnekin perheeseen/lastenkotiin joksikin päiväksi/viikoksi/kuukaudeksi ja sillä aikaa voitte miettiä asiaa. Tekstistäsi heräsi myös kysymys: miten niin teillä kummallakaan ei ole edellytyksiä vanhemmuuteen? Kuinkahan monta railakasta opiskeluelämää viettävää nuorta miestä (ja naista) on saanut lapsen ja selvinnyt vanhemmuudestaan kunnialla. Ratkaisevaa ei ole se mitä olette nyt, vaan mitä olette jatkossa. Uskallanpa väittää että suuri osa syntyvistä lapsista on enemmän tai vähemmän vahinkoja... railakas opiskelijaelämä tulee tiensä päähän joskus kuitenkin, miksi ei tässä ja tästä hyvästä syystä. Aikuisuuteen ja vastuuseen kasvaa. Vanhemmuus ei ole taloudellista varmuutta, ei rahaa...vanhemmuus on vain rakkautta. Vanhemmuuden todellisia esteitä voivat mielestäni olla vakavat psyykkiset tai fyysiset sairaudet ja päihdeongelma. Olisi hyvä jos voisit keskustella asiasta sinulle tärkeiden ihmisten kanssa - se on aina ihmissuhdevoitto kun voit olla oma itsesi ja kertoa avoimesti elämästäsi ja kokemuksistasi. Olisi myös hyvä jos löytäisit vertaistukea, jotka ovat olleet samassa tilanteessa ja löytäneet ratkaisun. Itselläni on kolme alle kouluikäistä. Heistä ei yksikään pitkän suunnittelun tulos ja oma kokemukseni on että matkan varrella vanhemmuuteen kasvetaan. Tukiverkkoja on myös suvussa ja ystävissä usein enemmän kuin osaa arvata, kasvatusvastuuta ei useinkaan ole pakko kantaa yksin. Toivottavasti oikea ratkaisu löytyy tilanteeseen.
- adoptio käynnissä
adoptioon lasta annettaessa PAKOLLINEN harkinta-aika on 8viikkoa lapsen syntymästä. tämän ajan lapsi viettää sijaiskodissa minkä jälkeen sijoitetaan perheeseen
- Kalimera
ja suunnittelin lähteväni kävelemään silloisesta suhteestani vain sen takia, että poikani oli ilmoittanut tulostaan. Päädyin kuitenkin lopulta alkujärkytyksen jälkeen siihen, että haluan pelastaa poikani elämän ja hänellä on oikeus saada kunnon koti. Olihan minulla itsellänikin ollut koti. Tuleehan minun kantaa vastuu huvittelustani ja seisottamisesta, joten... Tänä päivänä poikani on opiskelija ja viettää tietynlaista elämää naisten kanssa ja toivottavasti ottaa vastuuta omasta elämästään. Hän on kuitenkin saanut elää ihmisen arvoista elämää. Toivottavasti se et ole SINÄ!!!???!!! siis minun poikani??? silti - ota vastuu omasta ja lapsesi elämästä.
- "vähän" vanhempi :-)
Entäs jos hän olisi sinun poikasi?
Toivoisitko hänen kertovan lapsesta sinulle ennen adoptiota? Kannattaisitko adoptiota? Olisitko valmis auttamaan lapsen hoidossa, kasvatuksessa ja kenties taloudellisesti? Miten suhtautuisit vauvaan tai siihen lapseen/nuoreen/aikuiseen, joka tuosta vauvasta kasvaa? Toivoisitko joskus kuulevasi hänestä tai tapaavasi hänet, vaikka hän kasvaisi adoptio- tai sijaisperheessä? Toivoisitko voivasi muistaa lapsenlastasi joskus esim. valokuvilla tai pikkulahjoilla?
Muutkin saavat vastata, jos voisivat kuvitella vastaavan tilanteen kohdalleen.
- sietäis saada
vähän isän kädestä. eniten kummastuttaa tämä, "Pelkään paljon, miten tämä kaikki vaikuttaa minuun, en ole edes voinut kertoa omalle perheelleni tästä koska pelkään heidän järkyttyvän." etkö osaa muita ajatella kuin itseäsi?? ajatteleppas itsesi sen vauvan asemaan, ja mieti että onko kivaa elää ilman oikeita vanhempia? ja kun 23v olet niin eiköhän se railakkuus pitäis muutenkin jättää että saat opintosi suoritettua kunnialla. se opiskelija elämä sen oman pikku palleron kanssa on kuule paljon antoisampaa kuin rilluttelu opiskelun lomassa. mutta jos haluat olla itsekäs paskahousu pelkuri, niin pakene vaan, ehkä vanhempaskin sitten sut tulevaisuudessa jättää perinnöttä kun saavat kuulla että olis tuolla maailmalla oma lapsen lapsikin ollu.
- ..vielä
Odotin enemmän löytäväni tukea ja ymmärrystä tältä palstalta...mielestäni ei ole kovinkaan rakentaavaa palautetta sanoa että en osaa "ajatella muita kuin itseäni" tai että "sietäisin saada selkääni" ja että olen "paskahousu" Luulisi että tällaisella adoptio-palstalla liikkuu vain ihmisiä, jotka ovat jollakin tavalla kiinnostuneita asiasta ja suhteutuvat siihen positiivisesti. Haluaisitko nimimerkki "sietäis saada" vielä haukkua esimerkiksi ex-tyttöystäväänikin paskahousuksi, koska haluamme antaa lapsen adoptoitavaksi? Aika mautonta minusta. Olemme siis joka tapauksessa antamassa lapsen adoptoitavaksi, eli ei tule kyseeseenkään että kasvattaisimme lasta, emme myöskään ole enää juurikaan tekemisissä exän kanssa, sillä hän asuu toisella puolella suomea. Niin siis lähinnä mietin sitä että kun minulle ja lapselle ei vielä ole syntynyt "yhteyttä" niin pitäisikö minun mennä tapaamaan sitä, ennen kuin adoptio toteutuu? Tähän haluaisin vastauksia ja kuulla mielipiteitä. Minusta on kuitenkin hienoa että meillä on tällainen adoptio järjestelmä, koska tätä kautta pariskunnat, jotka eivät voi saada lapsia, ovat erittäin onnellisia ja kiitollisia siitä että he saavat oman lapsen. Ja lapsi voi myös elää kodissa jossa sillä on isä ja äiti.
- bbbwww
..vielä kirjoitti:
Odotin enemmän löytäväni tukea ja ymmärrystä tältä palstalta...mielestäni ei ole kovinkaan rakentaavaa palautetta sanoa että en osaa "ajatella muita kuin itseäni" tai että "sietäisin saada selkääni" ja että olen "paskahousu" Luulisi että tällaisella adoptio-palstalla liikkuu vain ihmisiä, jotka ovat jollakin tavalla kiinnostuneita asiasta ja suhteutuvat siihen positiivisesti. Haluaisitko nimimerkki "sietäis saada" vielä haukkua esimerkiksi ex-tyttöystäväänikin paskahousuksi, koska haluamme antaa lapsen adoptoitavaksi? Aika mautonta minusta. Olemme siis joka tapauksessa antamassa lapsen adoptoitavaksi, eli ei tule kyseeseenkään että kasvattaisimme lasta, emme myöskään ole enää juurikaan tekemisissä exän kanssa, sillä hän asuu toisella puolella suomea. Niin siis lähinnä mietin sitä että kun minulle ja lapselle ei vielä ole syntynyt "yhteyttä" niin pitäisikö minun mennä tapaamaan sitä, ennen kuin adoptio toteutuu? Tähän haluaisin vastauksia ja kuulla mielipiteitä. Minusta on kuitenkin hienoa että meillä on tällainen adoptio järjestelmä, koska tätä kautta pariskunnat, jotka eivät voi saada lapsia, ovat erittäin onnellisia ja kiitollisia siitä että he saavat oman lapsen. Ja lapsi voi myös elää kodissa jossa sillä on isä ja äiti.
No mene vaan rohkeasti lastasi katsomaan. Ei se sinua pure. Sossut yrittävät kuitenkin välttää tapaamista, koska ilman sitä varmistuvat siitä että adoptio järjestyy. Ei se sua ikuisesti ole odottamassa.
- puolet äidin omaisuutta
..vielä kirjoitti:
Odotin enemmän löytäväni tukea ja ymmärrystä tältä palstalta...mielestäni ei ole kovinkaan rakentaavaa palautetta sanoa että en osaa "ajatella muita kuin itseäni" tai että "sietäisin saada selkääni" ja että olen "paskahousu" Luulisi että tällaisella adoptio-palstalla liikkuu vain ihmisiä, jotka ovat jollakin tavalla kiinnostuneita asiasta ja suhteutuvat siihen positiivisesti. Haluaisitko nimimerkki "sietäis saada" vielä haukkua esimerkiksi ex-tyttöystäväänikin paskahousuksi, koska haluamme antaa lapsen adoptoitavaksi? Aika mautonta minusta. Olemme siis joka tapauksessa antamassa lapsen adoptoitavaksi, eli ei tule kyseeseenkään että kasvattaisimme lasta, emme myöskään ole enää juurikaan tekemisissä exän kanssa, sillä hän asuu toisella puolella suomea. Niin siis lähinnä mietin sitä että kun minulle ja lapselle ei vielä ole syntynyt "yhteyttä" niin pitäisikö minun mennä tapaamaan sitä, ennen kuin adoptio toteutuu? Tähän haluaisin vastauksia ja kuulla mielipiteitä. Minusta on kuitenkin hienoa että meillä on tällainen adoptio järjestelmä, koska tätä kautta pariskunnat, jotka eivät voi saada lapsia, ovat erittäin onnellisia ja kiitollisia siitä että he saavat oman lapsen. Ja lapsi voi myös elää kodissa jossa sillä on isä ja äiti.
Mitä he sinusta kunhan vain luovut omastasi. Älä anna lastasi vieraille Kadut siitä myöhemmin. Adoptiolapsi tai lapset etsivät vanhempansa genealogisesti.Häpeä sinulle sitten kun 17 vuotias isänsä löytää. Vanhempasi eivät tuomitse koska itse rikastuttivat elämänsä sinulla. Voisivat vielä omistautuakin vauvan hoitoon. Joten peruuta! Meistä moni kouluttautuu ja aina on joku joka sitä hoitaa. Itse olin ensisynnyttäjänä köyhä 20 vuotias eikä lapsi itsekään siedä vanhempien jatkuvaa paimentamista. Ravinnon lisäksi Itse siinä sivussa kasvaa tutkii ympäristöä josta kehittyy. Omaisille vain yllätyksellisesti vaikka työllistämistä.
- Eivät
bbbwww kirjoitti:
No mene vaan rohkeasti lastasi katsomaan. Ei se sinua pure. Sossut yrittävät kuitenkin välttää tapaamista, koska ilman sitä varmistuvat siitä että adoptio järjestyy. Ei se sua ikuisesti ole odottamassa.
sossutkaan sitä yritä estää. Tällä palstalla vain ihmisillä on vähän hassuja käsityksiä sossuista ja adoptioista. Joka tapauksessa sinun kannattaa käydä katsomassa, jos siltä itsestäsi tuntuu. Ja jos tahdot, voit jättää vaikka yhteystietosi, jonkun viestin tai vaikkapa kuvasi adoptiovanhemmille toimitettavaksi, jos siltä tuntuu. Voit myös jättää menemättä, jos et tahdo mennä. Ei sekään mikään rikos ole. Kunhan toimit niin kuin itse parhaaksi näet, ettei jää myöhemmin vaivaamaan.
- eroja
Eivät kirjoitti:
sossutkaan sitä yritä estää. Tällä palstalla vain ihmisillä on vähän hassuja käsityksiä sossuista ja adoptioista. Joka tapauksessa sinun kannattaa käydä katsomassa, jos siltä itsestäsi tuntuu. Ja jos tahdot, voit jättää vaikka yhteystietosi, jonkun viestin tai vaikkapa kuvasi adoptiovanhemmille toimitettavaksi, jos siltä tuntuu. Voit myös jättää menemättä, jos et tahdo mennä. Ei sekään mikään rikos ole. Kunhan toimit niin kuin itse parhaaksi näet, ettei jää myöhemmin vaivaamaan.
Kyllä meillä päin sossu teki ihan kaikkensa jotten olisi lasta nähnyt ja painosti adoptioon, vaikka lääkäri oli heille ilmoittanut etten ole vielä moneen päivään valmis päätöstä tekemään. Yrittivät myös puhua ympäri vaikka kuinka pitkään. Eikä oltu mitään teinejä enää. Raskaus tuli yllätyksenä melko myöhään ja etukäteen ei ollu paljon hankittu joten sossun mielestä parempi antaa adoptioon.
Eivät kertoneet mistään tuista ym. avustuksista joita voin saada. Senkin edestä kerrottiin adoption hyvistä puolista ja puhuivat niin kuin olisin jo asian päättänyt.
Onneksi toisin päätin (tämän jälkeenkin vielä suostuttelivat), nyt minulla on ihana lapsi josta olen onnellinen.
Aloittajalle voin kertoa että mieheni harkitsi vielä adoptiota kunnes näki lapsemme. Sanoin sen jälkeen ettei voisi ikinä antaa itselleen anteeksi jos ei tietäisi onko lapsella kaikki hyvin. Eikä hänkään ollut mikään isä-tyyppiä, railakkaampaa elämää vietti kuin opiskelijat. Kannattaa siis harkita käytkö katsomassa.
Tukea päätökseesi, itse tiedätte exäsi kanssa mikä teille on oikea ratkaisu. - Hullumaailma
..vielä kirjoitti:
Odotin enemmän löytäväni tukea ja ymmärrystä tältä palstalta...mielestäni ei ole kovinkaan rakentaavaa palautetta sanoa että en osaa "ajatella muita kuin itseäni" tai että "sietäisin saada selkääni" ja että olen "paskahousu" Luulisi että tällaisella adoptio-palstalla liikkuu vain ihmisiä, jotka ovat jollakin tavalla kiinnostuneita asiasta ja suhteutuvat siihen positiivisesti. Haluaisitko nimimerkki "sietäis saada" vielä haukkua esimerkiksi ex-tyttöystäväänikin paskahousuksi, koska haluamme antaa lapsen adoptoitavaksi? Aika mautonta minusta. Olemme siis joka tapauksessa antamassa lapsen adoptoitavaksi, eli ei tule kyseeseenkään että kasvattaisimme lasta, emme myöskään ole enää juurikaan tekemisissä exän kanssa, sillä hän asuu toisella puolella suomea. Niin siis lähinnä mietin sitä että kun minulle ja lapselle ei vielä ole syntynyt "yhteyttä" niin pitäisikö minun mennä tapaamaan sitä, ennen kuin adoptio toteutuu? Tähän haluaisin vastauksia ja kuulla mielipiteitä. Minusta on kuitenkin hienoa että meillä on tällainen adoptio järjestelmä, koska tätä kautta pariskunnat, jotka eivät voi saada lapsia, ovat erittäin onnellisia ja kiitollisia siitä että he saavat oman lapsen. Ja lapsi voi myös elää kodissa jossa sillä on isä ja äiti.
Tän on pakko olla provo! Tulee susta mieleen kovin paljon oma exäni, jonka kanssa erosinkin koska jätkä (täyttää tänä vuonna 24) oli niin jälkeenjäänyt, että piti itseään lapsena. Nyt elää railakasta opiskelija elämää ulkomailla kaltaistensa "nuorten" kanssa :D
Tämä mies ihannoi isoveljeään joka oli ainoa ihminen joka eli tismalleen oikein, eli sai ensimmäisen lapsensa oltuaan vuosia naimisissa (mistä tietää vaikka mitä lapsettomuus ongelmia niilläkin) ja sai ensimmäisen lapsensa päälle 30 vuotiaana.
En ymmärrä miten tuollaiset luuseri jätkät jotka 23 vuotiaana imevät tuttia, voivat mitään seksiä edes harrastaa, kun siinä nyt ehkäisystä huolimatta on aina se riski, että raskaus yllättääkin.
Nyt itse olen onnellisesti raskaana, uuden miehen kanssa odotetaan ensimmäistä vauvaa. Hääpäivä ja kaikki suunnitteilla. Itse täytän tänä vuonna 23 vuotta ja mieheni täyttää 21 vuotta. Lapsi on onneksi niin toivottu, sekä meille että isovanhemmille. Tuokin minusta hieman erikoista, ettei AIKUINEN ihminen uskalla kertoa kotonaan saaneensa lapsen??? Siis WHAT?
- Adoko?
Kukaan muu ei voi sanoa kannattaisiko sinun mennä katsomaan lasta. Vain sinä itse tiedät mikä on sinulle parasta nyt ja loppu elämäsi kannalta. Ei sinulla ole velvollisuutta mennä katsomaan lasta! Mutta on tärkeää mitä sovitte asiasta tyttöystäväsi kanssa ja mitä molemmat haluatte; kysyä häneltä jos olet itse epävarma. Minusta on hieno asia että sinun lapsi saa elää ja häntä ei esim abortoitu. Ja vaikka jotkut täällä haukkuvat sinua niin olen toista mieltä: pystyit tyttöystäväsi kanssa ajattelemaan muutakin kuin omaa parasta. Lapsesta pääsee eroon helposti eroon abortilla tai sitten lapsen voi antaa sijaisperheeseen. Mutta sijaisperheessä lapsi ei saa omaa perhettä. Siksi adoptio on hyvä ratkaisu jos itse ei voi lapsesta huolehtia.
- että luet
kirjan Kenen lapsi. Kirjan on kirjoittanut ja koonnut adoptioäiti Tuula Kasanen ( toimittaja). Tuula Kasanen on haastatellut suomalaisia, jotka ovat kasvaneet vailla oikeaa tietoa molemmista tai toisesta biologisista vanhemmistaan. Monen kokemus on ollut, että vasta tavattuaan oikean vanhemman vaikka vasta keski-iässä, elämän palapelin palaset ovat loksahtaneet paikalleen. Jotain tärkeää on puuttunut siihen saakka, eli adoptio tai sen kokeminen ja eläminen hyvässä ja rakastavassa perheessä ei tyydytä vaan ihminen janoaa juuriaan. Eli tieto monista adoptioon liittyvistä seikoista kaihertaa pitkin elämää ja haitata sen sujumista. Voitte varautua siihen, että lapsenne etsii teidät käsiinsä jossain vaiheessa.
- "isi kulje hitaammin, ...
Oliko sinulla kondomi käytössä kun naitte ? Ei tietenkään, koska lapsi tuli. Mitä ajattelit silloin kun naitte ? Et tietenkään mitään. Järki ja k..li seisoo samaan aikaan. Nyt sitten mietitään mihin se lapsiraukka tuupataan ja mitä se loppuelämänsä miettii vanhemmistaan, jotka tekivät sen eivätkä yhtään piitanneet miten sen käy. Haloo ! Herätkää ! Käyttäkää ehkäisyä, vai oletteko koskaan kuulleet mitään sellaisesta. Jos vahinko sattuu, tehkää abortti, älkää niitä onnettomia orpoja tänne maailmaan.
- Onko järkeä...?
Onko järkeä jauhaa menneitä? Ei tehtyä saa tekemättömäksi... Ja monta kertaa parisuhteessa nainen jättää salaa ehkäisyn pois tai unohtaa. Pitää kyllä kunnioittaa päätöstä antaa adoptoitavaksi, parempi vaihtoehto kuin abortti. Mua pikkasen suututti kun kaveri teki abortin opiskelun takia. Tietää kyllä meidän lapsettomuudesta ja silti hoki abortista koko ajan... Mutta silti... aikuinen ihminen tekee itse omat päätöksensä, jos kykenevä siihen...
- Helinä-keiju3
On hyvä, että vihdoinkin kuulemme tällä palstalla adoptioon kaavaillun vauvan isää ja hänen mietteitään. Tilanteesi ei ole kehuttava. Jos lapsi on jo syntynyt ja sinä vasta muutama viikko sitten sait tietää olevasi jo synnytetyn vauvan isä, niin ei kukaan voi olettaa, että olisit ehtinyt kypsyä ajatukseen vauvasta ja omasta roolistasi, saati sitten että olisit saanut asetettua elämäsi palikoita yhtään mihinkään järjestykseen vauvan olemassaolon kannalta. Ensinnä kuitenkin onnittelut vauvan johdosta. Luvattoman usein nämä adoptiovauvat käsitellään näköjään kuin mitään isää ei olisi olemassakaan, saati että tämmösellä tuoreella yllätysisällä olisi jotain tunteita ja mietteitä asioista ja vauvasta. Hyvä kun ilmoitit olemassaolostasi, sillä jokaisella adoptoitavalla vauvalla on yhtälailla isä kuin äitikin. Nythän äiti on tehnyt päätöksen vauvan synnyttämisestä, mutta sitten kun vauva on syntynyt, niin vauvalla on kyllä oikeus isään siinä missä äitiinkin ja sinulla isänä on oikeus päättää suostutko vauvasi adoptioon antamiseen. Onneksi edes äiti ei voi antaa teidän vauvaa adoptioon ennen lakisääteisen harkinta-ajan umpeutumista edes omalta kohdaltaan. Mielestäni adoptiovauvojen biologisia isiä pitäisi huomattavasti enemmän neuvoa ja tukea niin juridisissa kuin käytännönkin kysymyksissä. Olette unohdettu osapuoli adoptiorintamalla.
En osaa sanoa, kannattaisiko sinun mennä tapaamaan vauvaasi. Riippuu pitkälti luonteestasi. Jos mietit jo nyt, että alkaako sinua myöhemmin vaivata se, että et ole tavannut vauvaasi, niin voi olla että tunnet itsesi jo ja otat tämän mahdollisuuden huomioon. Kun kirjoitat tällä palstalla vauvastasi, niin sinulla on jo suhde häneen ja vauva voi nykylain perusteella isona tulla solmimaan suhdetta sinuun, jos niin haluaa. Nyt ei kannata sinun erittäin asianosaisena, eli biologisena isänä ajatella, mikä on kaikille yksinkertaisinta, vaan sinun on ajateltava mikä on sinulle, juuri pari viikkoa sitten kuultuasi olevasi isä adoptioon annettavalle vauvalle, helpoin tie toimia. Muut eivät ole ottaneet sinua tähän mennessä huomioon kertomuksestasi päätellen, joten miksi sinun pitäisi ajatella muiden pääsemistä asiasta yhtään yksinkertaisemmin kuin sinä. Sinä olet monimutkaisessa tilanteessa. Siksi, kun olet tunteva järkevä ihminen, mutta isänä sivuutettu ennen lapsen syntymistä. Ajattele asioita rauhassa ja jos sinulla on mahdollista saada opiskelijana oikeudellista asiantuntija-apua, niin ota ihmeessä vastaan jotta saat tietää omat oikeutesi, velvollisuutesi ja vauvasi oikeudet.
Perheelle kannattaisi kertoa, sillä vauvan syntyminen on ainakin muissa kulttuureissa juhlan aihe. Jos se meillä on järkytys, kuten usein on, niin se selittänee harvan välilukumme maan pinta-alaan nähden. No se oli vitsi. Mutta suurempi järkytys perheellesi varmaan on, jos ja kun heille selviää, että olet antanut vauvasi mennä adoptioon kertomatta heille heidän uudesta sukunsa jäsenestä mitään. Järkytys voi myös olla perheellesi se, että vauvasi isovanhemmat eivät enää adoptoinnin jälkeen voi lapsenlastaan edes nähdä kun kaikki on jo liian myöhäistä. Huomaan, että vanhempasi ovat kasvattaneet sinut vastuuntuntoiseksi ihmiseksi, joka ajattelee perhettään. Et kai voi suunnitella eläväsi edessä olevat vuodet salaisuutesi kanssa niin, että joudut varomaan jonkun, esim. ex-tyttöystäväsi suutuspäissään joku kerta möläyttävän perheellesi vauvasta tai jonkun muun, jolle tyttö tuskaansa purkaa jossain vaiheessa. Kerro ihmeessä itse, muuten voit menettää suhteen perheeseesi sillä luottamuksen tasolla, millä se nyt on.
Yks juttu vielä. Jos vasta nyt kuulit että sinulle on syntynyt vauva, niin ota dna-testi isyydestäsi. Maailma on niin outo mesta.
Onnea päätöksillesi, mitä ne sitten ikinä ovatkaan. - ihminen olla?
Toivottavasti elämäsi menee oikein pieleen, olet sen ansainnut.
- tyhmä...
Oma tyhmyyteesi on suorastaan mykistävää. Tämä lapsi tekee jonkun lapsettoman perheen tosi onnelliseksi. Tässäkin maassa kasvaa aivan liikaa lapsia, joista ei oikeasti välitetä. Miksi ryhtyä väkisin vanhemmaksi, jos ajatus ei tunnu lainkaan omalta. Lapsi tule saamaan hyvän kodin ja rakastavat adoptiovanhemmat.
- koska
et ole hänen äitinsä kanssa avioliitossa. Adoptioon annettavien au-lasten isyyttä ei yleensä tutkita eikä vahvisteta. Tyttöystävälläsi on oikeus yksinään päättää annetaanko lapsi adoptioon vai ei. On samantekevää käytkö lasta katsomassa vai et. Ei se asiaan vaikuta.
- Helinä-keiju3
Aloittajan tyttöystävä ei ole halunnut yksin päättää lapsen kohtalosta, koska hän on kertonut aloittajalle pari viikkoa sitten vauvan jo synnyttyä hänen isyydestään ja ottanut aloittajan yhteispäätökseen osavastuulliseksi adoptiosta. Aloittajan ex-tyttöystävä ei siten ole yksin ottanut vauvan adoptiokohtalosta päättämistä kontolleen. Siksi myös isä tarvitsee harkinta-aikaa kunnolla näin suuren asian edessä.
Jos ex-tyttöystävä olisi halunnut vastuun adoptiopäätöksestä kokonaan yksin kantaa, niin hän ei olisi kertonut aloittajalle mitään. Saattaa olla, että ex-tyttöystävä ei olekkaan niin varma adoptioaikeistaan kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää vaan haki isältä tukea päätökselleen. Jos asia olisi niin yksinkertainen, niin miksi ihmeessä ex-tyttöystävä mutkistaisi sitä haalimalla ympärilleen lisää asianosaisia ja oikeudenomistajia.
Minusta jokainen vauva, joka syntyy adoptoitavaksi, on vähintäänkin sen arvoinen, että homma ei onnistu vaivatta, vaan nimenomaan, että siitä asiasta aiheutuu paljon päänvaivaa ja metakkaa kaikille ihmisille. Hyvä niin. Nämä adoptioasiat eivät ole mitään läpihuutojuttuja ikinä. Kyseessä on vallankäytön ylin muoto pienen ihmistaimen alkumetreillä, joten tuon "Lapsi ei ole sinun" nimimerkin kylmäkiskoinen asenne vauvaa kohtaan on pöyristyttävä ja toivottavasti ei yleinen maassamme. - isäkin
jos vaan tiedetään. Siinä ei avioliitot paina kun lapsi alkaa etsiä vanhempana omia vanhempiaan.
On olemasssa laki että on pakko kertoa ja saada tietää biologiset vanhemmat.
Liian monta surullista elämänkohtaloa tiedän miten rankkaa on etsiä äitiään ja isäänsä. Huh huh. Ota reilusti yhteyttä ja mene katsomaan. Hän on sinun verta ja lihaasi.
- Ota vastuu pikkuisesta
Hei, en nyt ymmärrä sinua ja ex- tyttöystävääsi. Vaikka kovasti tässä koetankin, vietät railakasta opiskelijaelämää, kerrot myöskin että sinulla ei ole hajuakaan vastuun kantamisesta, perhe- elämästä ja isänä olemisesta. Kuitenkin olet saattanut raskaaksi hänet ja ajattelet nyt että, homma hoituu kun annatte adoptoitavaksi lapsen. Jos ajattelet tällä tavalla, niin koskas muulloinkaan olisit sitten valmis ottamaan vastuuta elämässä jos et nyt, kun näin on käynyt. Mikä on niin mahdottoman vaikeaa, että et voi opetella elämään toisella tavalla ja alkaa aikuistumaan, johon olisi todella syytä paljon nyt. Mikä on saanut ex- tyttöystäväsi myöskin samoihin ajatuksiin, jotta adoptio olisi parhaaksi lapselle.
Ajatteleppas nyt hieman tätä asiaa perusteellisemmin. Sidettä ei ole syntynyt varsinaisesti nyt, jos et ole nähnyt ja viettänyt aikaa pienen ihmisen alun kanssa.
Mutta oletkos aivan varma, että sinua ei ala joskus myöhemmin mietityttämään, vaivaamaan tämä asia, mahdollisesti jo muutaman vuoden päästä?
Mitä sitten voit tehdä asialle jos näin kävisi, lapsesi olet antanut pois ja näin ollen sinulla ei ole häneen mitään oikeuttakaan enään. Olet vain nimi paperilla.
Eikä tässä kaikki vielä. Kun lapsi varttuu isommaksi ja adoptiovanhemmat kertovat hänelle mahdollisesti totuuden. Niin se saattaa olla hyvinkin kipeä paikka, tietysti riippuen siitä tosi asiasta että millainen elämä lapsellasi on ollut siihen asti ja että onko suhde adoptiovanhempiin onnistunut.- ...
Itsekin harkitsin adoptiota kun olin kuullut olevani raskaana ja tiesin ja pelkäsin aikaa jolloin olisin yksin vauvan kanssa, koska isä ei olisi millään tavalla mukana elämässämme..Toivottavasti osaat tehdä oikean päätöksen, että haluatko lapsen nähdä, itse en ehkä siihen olisi pystynyt koska silloin olisi varmasti noussut niin paljon tunteita pintaan ja päätös olisi heittänyt häränpyllyä, vaikka peruinkin siis muutenkin adoptiopäätöksen ja nyt odottelen neitiä maailmaan=)
Sen tiedän myös että virallista päätöstä, ette edes SAA tehdä ennekuin 8 vkoa synnytyksestä on kulunut..
Kyllä minäkin luulin ettei minusta ole vanhemmaksi vielä vähään aikaan, mutta nyt se ei vaan kysynyt aikaa eikä paikkaa=)ja eihän se tarkoita että elämä siihen loppuun:)todellakaan.. - adoptioäiti täällä
... kirjoitti:
Itsekin harkitsin adoptiota kun olin kuullut olevani raskaana ja tiesin ja pelkäsin aikaa jolloin olisin yksin vauvan kanssa, koska isä ei olisi millään tavalla mukana elämässämme..Toivottavasti osaat tehdä oikean päätöksen, että haluatko lapsen nähdä, itse en ehkä siihen olisi pystynyt koska silloin olisi varmasti noussut niin paljon tunteita pintaan ja päätös olisi heittänyt häränpyllyä, vaikka peruinkin siis muutenkin adoptiopäätöksen ja nyt odottelen neitiä maailmaan=)
Sen tiedän myös että virallista päätöstä, ette edes SAA tehdä ennekuin 8 vkoa synnytyksestä on kulunut..
Kyllä minäkin luulin ettei minusta ole vanhemmaksi vielä vähään aikaan, mutta nyt se ei vaan kysynyt aikaa eikä paikkaa=)ja eihän se tarkoita että elämä siihen loppuun:)todellakaan..Olet vaikean päätöksen edessä,mutta pystyt vain itse ratkaisemaan asian,haluatko nähdä lapsen vai et.
Haluan kuitenkin toivottaa paljon voimia sinulle ja ex-tyttöystävällesi ja toivottavasti saatte riittävästi keskusteluapua sos.työntekijöiltä asian työstämiseen...vaikka olisittekin jo päätyneet antamaan lapsen adoptioon.
Voin vannoa että lapsenne saa rakastavat adoptiovanhemmat ja hyvän kodin,joten näitä pelottelijoita ei kannata uskoa ;).
T.maailman onnelisin,maailman ihanimman lapsen adoptioäiti, joka on ikuisesti kiitollinen lapsensa biologisille vanhemmille.
Kukaan muu kuin saman lahjan saanut,ei voi tätä onneamme käsittää edes laidasta :). - Helinä-keiju3
adoptioäiti täällä kirjoitti:
Olet vaikean päätöksen edessä,mutta pystyt vain itse ratkaisemaan asian,haluatko nähdä lapsen vai et.
Haluan kuitenkin toivottaa paljon voimia sinulle ja ex-tyttöystävällesi ja toivottavasti saatte riittävästi keskusteluapua sos.työntekijöiltä asian työstämiseen...vaikka olisittekin jo päätyneet antamaan lapsen adoptioon.
Voin vannoa että lapsenne saa rakastavat adoptiovanhemmat ja hyvän kodin,joten näitä pelottelijoita ei kannata uskoa ;).
T.maailman onnelisin,maailman ihanimman lapsen adoptioäiti, joka on ikuisesti kiitollinen lapsensa biologisille vanhemmille.
Kukaan muu kuin saman lahjan saanut,ei voi tätä onneamme käsittää edes laidasta :).Vain orvot tai biologisten vanhempiensa hylkäämät ovat adoptoitavissa. Vauvat eivät ole mitään lahjapakettiin käärittäviä nyyttejä, joilla halutaan ilahduttaa tai onnellistuttaa tuntemattomia aikuisia siellä jossakin.
Se, että olet adoptioäitinä tullut onnelliseksi on sivutuote siinä prosessissa, että joku äiti ja isä ovat vauvansa hylänneet ja hän joutui kodittomaksi. Kukaan ei anna vauvaansa toiselle ilahduttaakseen toista, hyvänen aika sentään. - ihmettelen...
Helinä-keiju3 kirjoitti:
Vain orvot tai biologisten vanhempiensa hylkäämät ovat adoptoitavissa. Vauvat eivät ole mitään lahjapakettiin käärittäviä nyyttejä, joilla halutaan ilahduttaa tai onnellistuttaa tuntemattomia aikuisia siellä jossakin.
Se, että olet adoptioäitinä tullut onnelliseksi on sivutuote siinä prosessissa, että joku äiti ja isä ovat vauvansa hylänneet ja hän joutui kodittomaksi. Kukaan ei anna vauvaansa toiselle ilahduttaakseen toista, hyvänen aika sentään.Kukaan ei ole nii nväittänytkään!
Taas kerran sinä Helinä-keiju keksit omia päätöksiä toisten kirjoituksista.
Joskus vain oma teko voi saada jonkun toisen onnelliseksi.
Kirjoittaja jolle vastasit on onnellinen siitä että on saanut adoptiolapsen. Kaikkea hyvää tälle adoptioäidille ja hänen lapselleen! Samoin toivon kaikkea hyvää adoptioon lapsensa antaneelle äidille!
- ---
En ymmärrä näitä kovin kielteisiä vastauksia joita olet saanut. Minä olen sitä mieltä, että on hienoa, että ex-naisystäväsi ei abortoinut lasta. Jos katsotte, että ette kumpikaan voi pitää lasta, niin adoptio on ratkaisu. Ja PALJON hienompi ja inhimillisempi ratkaisu kuin abortti. Kuitenkin huoli on, että koska olet jo noinkin "iäkäs" etkä enää teini, niin saatat katua adoptiota aika nopeastikin. Siksi olisi hienoa, jos ennen kuin allekirjoitat adoptiopaperit, käyt tutustumassa vauvaan. Vaikka ex-naisystäväsi ei olisi valmis äidiksi, yksinhuoltajan, niin ehkä sinä mietittyäsi asiaa voisit ajatella isänä yksinhuoltajana olemista. Tai ehkä vanhempasi haluaisivat ottaa vauvan hoiviinsa?? Mutta kuten alussa sanoin, niin Suomessa vauvoja tulee todella vähän adoptioon ja adoptoitavista vauvaikäisistä on "pula" jos voi tuollaista kieltä tässä yhteydessä nyt käyttää. Adoptiovanhemmat käyvät läpi tietyn prosessin, jolla katsotaan, että ovat riittävän hyvät vanhemmat. Lapselle voi tietenkin tulla isompana käytöhäiriöitä ja muita psyyken ongelmia sen vuoksi, että esim. adoptiovanhemmat "pimittävät" lapsen alkuperän tai ihan vaan siitä syystä, että on päätynyt adoptioon riippumatta millaiset vanhemmat hänelle tulevat. Mutta tärkeintä mielestäni joka tapauksessa on, että annoitta vauvalle mahdollisuuden elämään. Nykyisin kun moni ajattelee, että abortti on joku ratkaisu.
- "vähän" vanhempi :-)
Tosi hyviä viestejähän täältä on sadellut. Viestien kirjo on hyvin heijastanut myös sitä, miten erilaisia suhtautumisia adoptioon on. Jos annatte vauvan adoptioon, joudutte myös myöhemmin kohtaamaan erilaisia suhtautumistapoja, kuten myös vauva kasvaessaan.
Olen täydellisen samaa mieltä siitä, että tuoreen isän tai äidin ei pidä perustella adoptiota adoptiovanhempien ilahduttamisella. Se on aivan absurdi ajatus, jota kukaan adoptiolapsi ei tule myöhemmin hyväksymään selitykseksi. Jos ja kun adoptiovanhemmat ilahtuvat lapsen saadessaan, se on iloinen sivuseikka ,ja tarkemmin ajatellen seuraamus, adoptiolle. Sitä on edeltänyt se, että nainen ja tässä tapauksessa myös mies on hylännyt vastasyntyneen vauvansa. En yritä puhua tässä yhteydessä kauniisti, koska nuo ovat niitä sanoja, joita adoptoidut lapset myöhemmin käyttävät. Nykyään useimmat adoptoidut etsivät viimeistään aikuisena biol.vanhempansa. He janoavat saada tietää syyt adoptiolle. Voitko silloin katsoa lastasi silmiin ja selittää olleesi 23-vuotias opiskelija, joka ei vielä halunnut ottaa vastuuta lapsesta? Sinun ei tarvitse vastata meille, mutta sinun on hyvä miettiä tuota tilannetta.
Helinä-keiju tuossa edellä selvensi hyvin suvun osuutta lapsen elämään, vaikka tämä adoptoitaisiin. Aika moni aikuistunut adoptiolapsi tutustuu biol.vanhempiensa lisäksi myös biol.sukuihin, jos siihen annetaan mahdollisuus. Lisäksi sinun kannattaa ottaa huomioon mahdollinen tuleva perheesi. Lapsillasi tulee olemaan sisarus jossain muualla. Vaimosi saattaa järkyttyä siitä, että sinulla on jo yksi lapsi. Entä jos kärsit(te) myöhemmin lapsettomuudesta? Entäs sitten, jos lapsesi ei voikaan adoptioperheessä hyvin? Jos hänellä on mielenterveysongelmia tai -päihdeongelmaa, joista hän syyttää adoptiotaustaansa. Voitko ottaa sen mahdollisen raivon vastaan? Entä jos hän ei koskaan halua tavata sinua, vaikka sinä haluaisit tavata hänet? Tämä on spekulointia, mutta näitä juttuja tapahtuu.
Sinuna miettisin em. asioiden lisäksi nämä:
- saatko dna-testin, joka varmistaisi isyytesi?
- haluatko juridisen isyyden vahvistuksen?
- haluatko nähdä lapsen nyt? tai edes saada valokuvan hänestä?
- haluatko esittää toiveita hänen tulevasta perheestään?
- onko sinulla tietoa tuista, joita saisit/saisitte lapsen kanssa eläessä?
- onko sinulla tietoa sijaisperhevaihtoehdosta (toisin kuin tuolla ylempänä väitettiin, lapsi voi saada myös sijaisperheestä pysyvän ja oman perheen)?
- haluatko vuosien varrella saada lapsesta tietoa tai tavata häntä esim. 1x vuodessa?
- onko suvussasi perhettä, josta lapsi voisi saada oman perheen? miltä sellainen vaihtoehto sinusta tuntuisi?
- jos annatte lapsen adoptio- tai sijaisperheeseen, haluatko jättää hänelle kuvia, kirjeen, sukupuun tms.?- Helinä-keiju3
Nyt kyllä aloittajan kannattaa ottaa se dna-testi mielestäni. Entäs, jos hän elää seuraavat 18-vuotta siinä uskossa että hän on antanut vauvansa adoptioon ja asia nousee aika ajoin hänen mieleensä, kun hänen kaverinsa muutaman vuoden päästä esittelevät ylpeinä vauvojaan tai pyytävät häntä vaikka kummiksi.
Onhan mahdollista, että hän kantaa taakkaa, joka ei ole hänen koskaan ollutkaan.
Nimittäin, jos ajatellaan adoptioon vauvansa antavan äidin tilannetta ja jos isäkandidaatteja on useita, niin toki hän nimeää sossuille näistä helpoimman, eli sen, joka ei vastusta adoptiota ja joka ei kauheesti ole vaatimassa vauvaa itselleen tai sukunsa piiriin elämään. Muodollisuuksien vuoksi sossut kai nykyään pyrkivät osoittamaan paperilla ainakin, että vauvan isä on pyritty selvittämään jotenkuten. Kyse on vain muodollisuudesta ja siitä, miten asia mahdollisimman vaivattomasti saadaan pois päiväjärjestyksestä.
Aloittajan kannattaa varmistaa isyytensä dna-testillä, nyt eikä vasta sitten kun vauva isona ilmestyy oven taakse. Mitä jos sitten vasta ilmenisi, ettei aloittaja olekkaan biologinen isä. Hän on sitten kantantanut aiheetta adoptioon antajan statusta, joka jollain tasolla aina vaikuttaa ihmiseen, ihmissuhteisiin ja käsitykseen hänestä. Adoption jälkeen aloittaja ei enää pääse asiaa sitten tsekkaamaan, jos myöhemmin haluaa varmistua.
- eräs mummi
Kyllä minä haluaisin tietää mahdollisista lapsenlapsista, jos oma lapseni olisi vastaavassa tilanteessa. Sinun asemassa kertoisin vanhemmille ja ilman muuta molempien vanhemmille. Olisiko jopa mahdollista,että lapsi päätyisi jomman kumman sukuun adoptoitavaksi, jos ette itse näe mitään mahdollisuutta kasvattaa ja huoltaa omaa jälkikasvuanne? Harkitkaa kaikkia vaihto-ehtoja.
- oiulk
... olisi hyvä tietää jotain taustastaan. Esim. suvun perinnölliset sairaudet ja suvussa kulkevat erityislahjakkuudet
- tiitu....
olen samaa mieltä siitä, mistä moni muu, että isyytesi sinun kannattaa ainakin varmistaa... On vain sinun päätöksesi että pidätkö lapsesi vai et, mutta olisi hyvä jos miettisit tyttöystäväsi kanssa voisiko tyttöystäväsi pitää lapsen yksin (jos sinä tukisit häntä)?
olisiko suhteellanne ehkä toivoa (vaikkei vain lapsen takia kannatakaan palata yhteen jos suhde on muuten tuhoon tuomittu) ja voisitte kasvattaa hänet?
Tai pystyisittekö ehkä ottamaan yhteishuoltajuuden? Voisitko sinä ehkä kasvattaa lapsesi yksin? Tai ehkä joku sukulaisesi, esim. vanhempasi?
Vaikka päätös on vain sinun ja tyttöystäväsi, kehotan teitä miettimään noita edellä mainittuja vaihtoehtoja vakavasti, koska adoptiossa on kyse ihmisen elämästä, joten se on päätös joka ei saa olla kevyt läpihuutojuttu...
Oma isäni oli vuoden sinua vanhempi kun minä synnyin ja äitini oli sinua paljon nuorempi, silti minä sain elää eikä minua annettu pois. Ja siitä olen ollut ja tulen aina olemaan niin maan helvetin kiitollinen. Olipa päätöksesi sitten mikä tahansa, niin kehotan sinua miettimään sitä tarkkaan, koska myöhemmin voi olla myöhäistä katua. Joissakin tapauksissa adoptio voi olla paras vaihtoehto, mutta muistathan aina ettei elämä kaadu lapsensaantiin...
- OLET TÄYSI
NOLLA. JUST TOLLANEN RAASU JOKA ENNEMMIN VETÄÄ BAARISSA KALJAA KUIN, ETTÄ ELÄIS OMAN LAPSEN KANS!!!
- Nirmeli
Jos teillä ei ole OIKEASTI mitään järkevää kommentoitavaa niin jättäkää kommentoimatta. Toisten tuomitseminen ja haukkuminen on todella ala-arvoista niin kasvotusten kuin täällä nimettömien nimimerkkien virtuaalimaailmassakin...
Ottakaa huomioon, että kysyjät painiskelevat oikeasti ongelmansa/asiansa kanssa, ja haluavat saada tukea ja vastauksia muilta vertaisiltaan. Eiköhän tuollaisten kommentoijien kannattaisi kasvaa aikuiseksi ja yrittää oppia ymmärtämään, että tässä maailmassa on erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia ongelmia. Tässä tapauksessa sanoisin että ONNEKSI! emme ole samanlaisia...
- erizkah
Ensinäkin 23-vuotiaaks sulla on vähän liian naivi käsitys elämästä. Ei lapsia osteta kaupasta, ne saadaan jos niin on tarkoitettu. Niin ne naiset vaan tulee naidessa raskaaks kun mies ei käytä kumia, eikä mitään muitakaan ehkäsykeinoja ole saatavilla. Noh takas asiaan, sinuna mä tapaisin tän lapsen toisaalta sinuna en myöskään antais lastani adoptoitavaks. Saattaa kuulostaa ilkeeltä, mutta moni teinikin on pärjänny yksin lapsensa kanssa aivan mainiosti joten kyllä 23- vuotiaan luulis pärjäävän, aikuisia kun ollaan. On totta, että lapsi ansaitsee hyvän kodin mutta adoptio on äärimmäinen ratkasu ja meillä suomalaisilla pitäs olla puitteet kasvattaa lapsemme kun ne on kerta tänne tehty. Toista on jossain Afrikassa, jossa lasten vanhemmat on kuollu vaikka AIDSin turmelemana. Toivottavasti oot oppinu tilanteesta jotain. Mene tapaamaan lasta. Et sä siinä mitään menetä, korkeintaan tuut järkiis ja saat äidinkin luopuun naurettavasta adoptioajatuksesta. Toisaalta antamalla lapsi pois, saatatte tehdä vuosisadan suurimman ja hienoimman teon- annatte lapsen sellaseen perheeseen, jossa ei voida saada biologisia lapsia. Tuli vähän semmonen maku, että et halua ottaa vastuuta lapsesta koska pelkäät menettäväs "railakkaan" nuoruutes. Oikeesti puolimiljoonaa muutakin miestä täällä Suomessa on onnistunu yhdistään nuoruuden bilehalun ja isyyden upeesti.
- Liinameri
Ihan ensiksi sinun kannattaa pyytää DNA-testiä, jossa varmistut siitä, oletko oikeasti isä. Ja minusta sinun todella kannattaa käydä häntä katsomassa. Olen aika varma, että katuisit asiaa myöhemmin. Jos siis et kävisi. Hän on lapsesi, ja saattaa jäädä jopa ainoaksi. Koskaan ei tiedä, miten elämässä käy. Ehkä myöhemmässä elämässäsi itket monet itkut, kun lasta ei kuulukaan silloin, kun aika olisi otollinen. Lapsi ei välttämättä tule ollenkaan silloin, kun on siihen valmis. Ja toisaalta niitä tulee, vaikkei valmis olisikaan.
Minusta jokainen on velvollinen huolehtimaan tekosistaan, ei 23-vuotias enää mikään nuori ole. Etkö ole oppinut vastuutta ja isänä olemista omalta isältäsi? Sinulla näyttää kumminkin olevan yhteys heihin, kun kerran pelkäät, että he järkyttyvät.
Olen itse kyllä vähän sitä mieltä, että teidän olisi hyvä ottaa ns. aikalisä ja miettiä asiaa oikein kunnolla. Käy katsomassa vauvaa ja mieti. Suomessa vanhempia, etenkin yksinäisiä, tuetaan kyllä. Ja kyllä yh pärjää, jos päättää pärjätä. Jos tyttöystäväsi on yhtään omaa ikäluokkaasi, hän ei tosiaankaan ole kovin nuori edes. Olisi eri asia, jos hän olisi esim. 16-vuotias.
Minusta sinä annat kyllä itsestäsi tosi tyhmän ja hemmotellun kuva. Hemmoteltu poikaraasu (vaikka ikää piisaa) pelkää nyt paskat housussa, mitä iskä ja äiskä sanoo. Ota nyt hyvä ihme järki käteen ja aikuistu! Ota vastuuta siitä, mitä olet tehnyt. Haluaisitko itse tietää, että sinulla on jo miehen ikään ehtint mies, joka pisti opiskelijabileet sinun edellesi?- täytyy pystyä ottamaan
vastuu omasta itsestänsä ja omasta elämästään, ja kyllä, myös niistä teoistaan....
Kirjoitit näin:
"Olen 23-vuotias railakasta opiskelija elämää viettävä nuori mies. Mulla ei ole hajuakaan sellaisista asioista kuin vastuu ja perhe tai isänä olemisesta! Olin aina kuvitellut että lapsia tulee sitten kun on valmistunut painanut duunia, tehnyt rahaa ja sitten kun on valmis siihen"..
En halua ilkeillä mitenkään, mutta nyt on kyllä jo pakko tunnustaa että menin kyllä pikkaisen sanattomaksi... Ehkäpä auttaisi, jos minä kerron, että vaikka olen vasta 18 vuotias opiskelija en vietä railakasta elämää, juon harvoin, enkä ole koskaan seksiä harrastaessani kuvitellut että niitä lapsia tulee vasta
"sitten kun on valmistunut painanut duunia, tehnyt rahaa ja sitten kun on valmis siihen"..
Katsos kun niitä lapsia tulee silloin jos ei osaa hoitaa ehkäisyään... Ja tuon ikäisen täytyy pystyä ottamaan vastuuta, minäkin pystyn ottamaan itsestäni ja kaikista elämääni liittyvistä asioista täyden vastuun vaikka olen sinua vuosia nuorempi... Se että kykenee ottamaan vastuun sekä itsestään, omista teoistaan että muista ihmisistä on eräs varmaan tärkeimmistä aikuisuuden mittareista...
Kirjoitit myös näin:
"Pelkään paljon, miten tämä kaikki vaikuttaa minuun, en ole edes voinut kertoa omalle perheelleni tästä koska pelkään heidän järkyttyvän."
Sinä, sinä, sinä, miksi aina vain sinä? Sinun pitäisi pystyä ajattelemaan myös sitä entistä tyttöystävääsi ja ennenkaikkea sitä omaa lastasi!
Kirjoitit myös näin:
"Odotin enemmän löytäväni tukea ja ymmärrystä tältä palstalta...mielestäni ei ole kovinkaan rakentaavaa palautetta sanoa että en osaa "ajatella muita kuin itseäni" tai että "sietäisin saada selkääni" ja että olen "paskahousu"
Luulisi että tällaisella adoptio-palstalla liikkuu vain ihmisiä, jotka ovat jollakin tavalla kiinnostuneita asiasta ja suhteutuvat siihen positiivisesti.
Haluaisitko nimimerkki "sietäis saada" vielä haukkua esimerkiksi ex-tyttöystäväänikin paskahousuksi, koska haluamme antaa lapsen adoptoitavaksi? Aika mautonta minusta.
Olemme siis joka tapauksessa antamassa lapsen adoptoitavaksi, eli ei tule kyseeseenkään että kasvattaisimme lasta, emme myöskään ole enää juurikaan tekemisissä exän kanssa, sillä hän asuu toisella puolella suomea".
Ei voi olla totta, okei, myönnän sen kaiken ettei ole mitenkään asiallista haukkua sinua, mutta oletko ajatellut että miksi, oi miksi sinua on haukuttu täällä?? Sinun täytyy pystyä käsittämään että olet jo aikuinen mies, siis ikäsi puolesta. Saatan olla vanhanaikainen, tiukkapipoinen, jne, mutta minusta oikea MIES kantaisi automaattisesti vastuunsa, paskahousu taas pakenee...
- mielipide lapsettomalta.
On surullisen totta, että nuoret panevat toisiaan niin, että ei-toivottuja lapsia on meillä Suomessa kohta enemmän kuin toivottuja. Tässä tilanteessa ei äidillä eikä isällä ole vanhemmuuden vaatimaa halua huolehtia jälkikasvustaan. Ja surullisia tarinoita onnettomista vanhemmista ja viikonloppuhyppelyistä tuntee ainakin 80-luvun jälkeen syntyneet liiankin paljon.
Itse en missään nimessä kannusta teitä väkisin yrittämään, sillä se tekee vain lapselle pahaa. Antakaa ihmeessä lapsi adoptoitavaksi perheeseen, jossa häntä oikeasti kaivataan.
Teidän on silti pystyttävä yhdessä istumaan alas (lapsi vieressä, molempien nähtävänä), ja tekemään päätös lapsen parhaaksi -Ei teidän tunteiden! Se on vähintä, mitä voitte tehdä -Kun ilmeisesti olette tehneet sen maailman intiimeimmänkin.- mieheni
Olimme samassa tilanteessa (tai olimme eronneet ja pikkuhiljaa palanneet yhteen, mitään ei kuitenkaan ollut päätetty). Kun menimme yhdessä katsomaan lasta emme puhuneet toisillemme sanaakaan. Kun lähdimme mieheni sanoi ettei voisi jatkaa elämäänsä ilman juuri sitä pientä lasta! Eipä kummallakaan töitä ollut mutta, hyvin on mennyt. Nyt miehellä töitä ja minä koulussa, lapsi vajaa 2-vuotta. Ikää meillä oli tuolloin vuoden vähemmän kuin aloittajalla.
Kaikilla ei tietysti asiat suju niin hyvin ja jos on varma että lapsella asiat paremmin kun antaa adoptioon niin se on silloin parempi vaihtoehto.
- Siiri95
Mun mielestä sä voit antaa lapsen adoptoitavaksi. Lapsi saa adoptioperheestään luultavasti paremman kodin kuin teiltä, jos ette kerran lasta halua. Lapsi saa vanhempana olla vain tyytyväinen kun saa kuulla että on adoptoitu. Jos minä nyt saisin kuulla, että oikea perheeni onkin adoptioperhe, ei minua kummemmin haittaisi. Olen koko elämäni pitänyt tätä perhettä oikeana perheenäni, eikä se asiaa muuta, että saan tietää, ettei äitini olekaan minua synnyttänyt. Mitä väliä sillä on, kuka minut on synnyttänyt. Ainoastaan sillä on väliä, että oon saanut perheen, joka mua rakastaa, ja joka jaksaa välittää ja huolehtia. Ja jos se perhe on ollut tän 13 vuotta mun vanhempia ja oon elänyt ihan tietämättä, ettei se oo mua synnyttänyt, niin onko sillä lopuksi enää merkitystä. Ei mikään muutu, kaikki on ennallaan. Ne on mun vanhempia, joskaan ei biologisia, mutta silti ne ihmiset, jotka on 13 vuotta ollut mun perhe ja tulee aina olemaan.
Ennemmin menisin perheeseen, joka välittää, kun sellaiseen, joka on pitkään joutunut miettimään, että haluuko mut vai eikö halua, eli olin aijemmin ollut heille "täysin samantekevä". Mä olen vasta 13, joten kuunnelkaa lapsen mielipidettä, koska nyt saatte kuulla, mitä lapsi oikeesti haluaa. Antakaa nyt hyvät ihmiset se lapsi adoptoitavaksi, ettei se kerkiä kiintymään teihin ja sitten yht'äkkiä joudu ihan outojen tyyppejen kotiin.
Te annatte lapselle hyvän perheen ja sen tuleville vanhemmille mahdollisuuden saada lapsen. Kaikilla ei ole mahdollisuutta saada lasta, ja nyt te annatte heille mahdollisuuden. Älä välitä noiden "itsekeskeinen paskapää" kommenteista, koska justhan sä ajattelet sun lapsen parasta. Ja mene ihmeessä katsomaan lasta, jos siltä tuntuu, mutta älä ota siitä pakkopullaa, sillä ei sulla oo velvollisuutta mennä sinne. Teet niin kuin hyvältä tuntuu.
Ja sille joka sano että "järki seisoo samaan aikaan kun k..li". Oletko ite niin hemmetin tyhmä, ettet tajuu, että niistäkin löytyy virheellisiä kappaleita. Ne ehkäisee vaan 98%, joten kuka sulle on sanonut, että näillä ei ollut kortsua? Voihan olla, että siinä oli ihan mikroskooppisen pieni reikä, josta mahtu siittiöitä kuitenkin. Tai voihan olla, että tällä ex-tyttöystävällä oli kuukautiset, eikä ajatellut, että munasolu voi irrota niidenkin aikaan joskus, eikä hän ajatellut kondoomin käyttöä, kun yleensähän silloin ei voi tulla raskaaksi.
Et sä voi syyllistää näitä vanhempia. Vahinkolapsia syntyy ja sille ei voi mitään. Vahinkoja sattuu ja rikkinäinen kondoomi olis voinut sattua kenen vaan kohdalle, jopa sun. Ja olisko sitten kivaa jos kaikki tulis valittamaan sulle, että "oot itsekeskeinen paskapää joka ei aattele lapsensa parasta". Get a life.- ...........
aikuisesta, 23 vuotiaasta miehestä. Tämän ikäisen ihmisen täytyy osaa ottaa vastuu itsestään ja teoistaan, aloittaja ei osaa ilmeisesti minkäänlaista vastuunottoa.. Ei aloittaja ole ajatellut yhtään sitä lasta, vain sitä miten pääsee helpoimmin luistamaan vastuusta, hän tahtoo vain viettää sitä villiä opiskelija elämää.. Helpoin tapa saavuttaa aloittajan tavoite on työntää tämä "häiriötekijä" (siis täydellisen viaton lapsi) adoptioon, biologinen äiti saattaa kenties hetken aikaa jopa toivoa että joku ottaa kopin kun lapsi heitetään pimeään mustaan aukkoon.. Aloittajan helpotusta kun pääsee lapsesta eroon ei taida riittää sanat kuvailemaan, pääseehän hän tulevaisuudessakin vapaammin baariin ja voi elellä isukin rahoilla ja pyytää mammaa siivoamaan, ei ole pakko 23-vuotiaan miehen ottaa minkäänlaista vastuuta... KUSIPÄÄ kun on...
- Helinä-keiju3
........... kirjoitti:
aikuisesta, 23 vuotiaasta miehestä. Tämän ikäisen ihmisen täytyy osaa ottaa vastuu itsestään ja teoistaan, aloittaja ei osaa ilmeisesti minkäänlaista vastuunottoa.. Ei aloittaja ole ajatellut yhtään sitä lasta, vain sitä miten pääsee helpoimmin luistamaan vastuusta, hän tahtoo vain viettää sitä villiä opiskelija elämää.. Helpoin tapa saavuttaa aloittajan tavoite on työntää tämä "häiriötekijä" (siis täydellisen viaton lapsi) adoptioon, biologinen äiti saattaa kenties hetken aikaa jopa toivoa että joku ottaa kopin kun lapsi heitetään pimeään mustaan aukkoon.. Aloittajan helpotusta kun pääsee lapsesta eroon ei taida riittää sanat kuvailemaan, pääseehän hän tulevaisuudessakin vapaammin baariin ja voi elellä isukin rahoilla ja pyytää mammaa siivoamaan, ei ole pakko 23-vuotiaan miehen ottaa minkäänlaista vastuuta... KUSIPÄÄ kun on...
Minusta aloittajaa ei tule syyllistää noin paljon. Hän yrittää löytää ratkaisun asioihin vaikka HUOMIO! sai kuulla isyydestään (jota ei ole aloituksen aikaan tarkistettu) vasta kun lapsi oli jo syntynyt. Millä oikeudella häntä täällä haukutaan.
Minä kehotankin nuorta isäkandidaattia varmistamaan ensin oman asemansa eli onko hän isä vai eikö ole. Lisäksi kehotan häntä puhumaan läheistensä kanssa asiasta, jos hän kerran heidän tunteitaa ja suhtautumistaan miettii, jotta ei menetä heidän luottamustaan myöhemmin asian tultua ilmi (jos hän on oikeesti se isä). Sitten vielä, että hänen ei tarvitse suostua adoptioon, vaan jos hän on oikeesti isä, ja äiti hylkää vauvan, niin hänellä on täysi oikeus ryhtyä vaatimaan vauvaansa itselleen. Nythän hänelle on viestitetty, että hänellä ei tämmöstä oikeutta edes olis muka, kun he eivät ole naimisissa. Jos laki on näin huono oikeesti, niin se pitää muuttaa niin, että isyyden varmistettua isä voi saada itselleen ja elämäänsä äidin hylkäämän vauvansa.
Mitä taas tulee vahinkolapsiin, niin ennen 70-lukua suuri osa suomalaisista esikoisista oli vahinkolapsia, heitä ei silti hylätty vaan he kasvoivat silti rakastettuina lapsia pakkoavioliittoperheissä, joihin seuraavat lapset syntyivät varmaan kassa enemmän tai vähemmän vahingossa (kun ei kerran ehkäisy ollut niin kehittynyt). Siten ei voida vedota siihen, että vahinkolapsi ei olisi rakastettu perheessään, kysykää vaikka kaikilta niiltä 50-luvun vauvoilta, joiden syntymä ajoittuu pari kuukautta vanhempien häiden jälkeen. Heitä ei ole ihan vähän.
Nyt on vielä iisimpää, kun ei ympäristö ja elinpiiri edellytä säädyllistä avioliittoa ja pakkoavioliittoa. Joten, ihan turha povata vauvalle onnetonta lapsuutta omien vanhempiensa kanssa, joko yhdessä tai erikseen.
- Ihmisenä kasvu
Hei
Hyvä, että olet ruvennut miettimään asiaa! Oletpa sitten päätynyt mihin ratkaisuun tahansa, syntynyt lapsi on jo jättänyt sinuun jäljen. Hän pysyy sinun tietoisuudessasi muodossa tai toisessa. Kun jonain päivänä oikeasti haluat olla isä ja saat lapsen, palaa ensimmäinen lapsesi viimeistään mieleesi. Siinä tapauksessa, että olette luopuneet lapsesta, toivon että valmistaudut ottamaan ensimmäisen lapsesi rakkaudella vastaan sinä päivänä, kun hän etsii sinua. Älä hylkää häntä silloin toisen kerran...
Voimia sinulle, minkä päätöksen oletkin tehnyt. Ja jos tunnet tehneesi virheen, älä jää sitä murehtimaan, vaan ota se ihmisenä kasvamisen tiellä opiksi.- Vaimoke*
Minusta tuo aikaisempi 13-vuotias sanoi paljon fiksummin kuin moni vanhempi tällä palstalla. Vahinkoja sattuu, ja omista vahingoista täytyy osata kantaa vastuu. Sinä, aloittaja, olet selvästi kantamassa sitä vastuuta yhdessä ex-tyttöystäväsi kanssa, kun yritätte yhdessä päättää mikä on lapselle paras.
Onko paras hänelle se, että hän saa "aikuisen perheen" joka on mahdollisesti suunnitellut lapsen saamista jo monia vuosia mutta ei ole onnistunut siinä, vai onko paras saada omat biologiset vanhemmat, jotka eivät ole enää yhdessä, mutta kuitenkin biologiselta kantilta "omat" vanhemmat. Molemmat vaihtoehdot ovat minusta hyviä, teidän vaan täytyy tehdä se vastuullinen päätös siitä että kumman te uskotte olevan parempi lapsellenne. Ja ajatelkaa lastanne, älkääkä sitä, mitä vanhemmat tai jotkut paukapäät täällä suomi24 palstalla ajattelevat.
On totta että kulttuuri vie sellaiseen suuntaan, että seksillä ei usein koeta olevan mitään tekemistä lasten saannin kanssa, ja se on ehkä huono ominaisuus tässä kulttuurissa. Kulttuuri vie myös sellaiseen suuntaan että kaiken pitäisi olla "valmista" kun lapsi tulee. Mutta lapsi tulee kun tulee, ehkäisystä riippumatta. Koska kuten tämä 13-vuotias fiksu ihminen sanoi, ehkäisykään ei ole KOSKAAN 100%.
Tärkeintä tilanteessa on se, että olette antaneet tälle pienelle ihmiselle elämän, ja hänen elämänsä ensimmäinen, ja mahdollisesti tärkein päätös on teidän käsissänne.
- ajatuksiani
Minä olen 20 vuotias nainen ja annoin lapseni adoptioon. Se oli raskas prosessi käydä kaikki keskustelut viranomaiseten kanssa ym. Muttta ehkä kaikkein raskainta minusta oli nähdä oma lapsi hoitajan sylissä ja ajatella, että tuollainen vesseli minun mahassa potki! Itkuhan siitä tuli. Taisin itkeä viikon putkeen sairaala reissun jälkeen. Mutta kun aikaa on kulunut, olen ajatellut jo selkeämmin. Parempi sen lapsen muualla. Jos oisin pitänyt lapsen, tulevaisuuteni olisi aika hapara. Kuka olisi halunnut minut, kouluttamattoman ihmisen töihin! Köyhissä oloissa lapsi olisi saanut elää. Ehkä itse ajattelen tällä tavalla, sillä minun perheeni on todella köyhä, ja mutsi on alkoholisti. Tiedän että lapseni on hyvissä käsissä ja joku oikeasti on sitä toivonut ja halunnut, ja siihen valmis. Lapseni ei ainakaan saa samanlaista kohtelua kuin minä.
Nämä oli minun ajatuksia! Kannattaa harkita kunnolla ettet mitään kadu! Jos tuntuu, että selviät lapsen kanssa, niin ehdottomasti pidä hänet. Et ainakaan tunne menetyksen tuskaa. - Karvanalle
Lapsenne on maailman arvokkain aarre jollekin parille joka hänet kasvattaa. Lapsenne saa aikanaan tietää että sinä ja exäsi olette olemassa ja hän tekee sillä tiedolla sitten mitä tekee.
Teidän tulee tietää että lapsi pääsee varmasti kotiin jossa häntä rakastetaan. TE olette tuon lapsen kasvattavalle parille hyviä enkeleitä joita kiitetään iltarukouksessa siitä että perheeseen tuli kaivattu lapsi.
Lapsi joutuu varmasti miettimään juuriaan, mutta tämä on pieni kriisi kaikessa siinä mitä muuta lapsi voisi joutua elämässään kokemaan. Pääsääntöisesti lapsi tarvitsee (ainakin yhden) aikuisen joka välittää ja huolehtii hänestä, ei paljon muuta. Suomalainen adoptioprosessi on suunniteltu niin perkeleellisen vaikeaksi ja aikaavieväksi että lapsenne pääsee kotiin jossa häntä on to-del-la odotettu.- Äippis
:)
- adoptiolapsi vastaa
Äippis kirjoitti:
:)
Siitä hylkäämisestä ei ikinä toivu. Minut hylättiin, adoptoitiin. Olen tavannut bio-äitini, ei tunteita häntä kohtaan. Kyllä varhainen hylkääminen jättää jälkensä lapseen. En kelvannut. Sellainen tunne minulle on jäänyt.
En tietysti tarkoita että pitäisi vastentahtoisesti pitää lapsi, en usko että huonossa hoidossa oleva lapsi voi sen paremmin kuin hylätty lapsikaan.
Korostan, se adoptoiminen ja hoito hylkäämisen jälkeen ei sitä hylkäämisen tunnetta ja ikävää poista.
En minä ota kantaa siihen pitääkö aloittajan tavata vauva vaiko ei. Jos on päättänyt hylätä lapsensa, niin eipä sillä asialla vauvalle ole merkitystä eikä aloittajan tunteet tässä ole se pääasia. - Miksi ei hylätty?
adoptiolapsi vastaa kirjoitti:
Siitä hylkäämisestä ei ikinä toivu. Minut hylättiin, adoptoitiin. Olen tavannut bio-äitini, ei tunteita häntä kohtaan. Kyllä varhainen hylkääminen jättää jälkensä lapseen. En kelvannut. Sellainen tunne minulle on jäänyt.
En tietysti tarkoita että pitäisi vastentahtoisesti pitää lapsi, en usko että huonossa hoidossa oleva lapsi voi sen paremmin kuin hylätty lapsikaan.
Korostan, se adoptoiminen ja hoito hylkäämisen jälkeen ei sitä hylkäämisen tunnetta ja ikävää poista.
En minä ota kantaa siihen pitääkö aloittajan tavata vauva vaiko ei. Jos on päättänyt hylätä lapsensa, niin eipä sillä asialla vauvalle ole merkitystä eikä aloittajan tunteet tässä ole se pääasia..sillä äitini piti minut.
Vaikka muitakin vaihtoehtoja oli tarjolla. Ja minä kärsin, voi kuinka kärsin. Olin vahinkolapsi ja sen huomasi kaikessa. Ruokaa ei ollut tarjolla, vaatteitani ei pesty, ei ollut sänkyä jossa nukkua, ei ketään joka olisi tullut vanhempainiltaan, ei ketään joka olisi välittänyt. "Sain" elää äitini kanssa ja unelmoin että olin mennyt vahingossa väärään paikkaan ja pian minut haettaisiin oikeaan kotiini. Koskaan minua ei haettu. Onneksi keksin keinon päästä pois: lähdin opiskelemaan niin nuorena kuin se oli mahdollista.
En toivo että kukaan koskaan joutuu kärsimään niin kuin minä kärsin. Toivon että jokainen lapsi on odotettu ja kaivattu. Toivon että jokainen lapsi saa rakkautta ja huolenpitoa. Minusta perheellä ei ole väliä: se voi olla bioperhe tai adoptioperhe. Kunhan perhe on pysyvä ja lasta rakastetaan. - adoptiolapsi vastaa
Miksi ei hylätty? kirjoitti:
.sillä äitini piti minut.
Vaikka muitakin vaihtoehtoja oli tarjolla. Ja minä kärsin, voi kuinka kärsin. Olin vahinkolapsi ja sen huomasi kaikessa. Ruokaa ei ollut tarjolla, vaatteitani ei pesty, ei ollut sänkyä jossa nukkua, ei ketään joka olisi tullut vanhempainiltaan, ei ketään joka olisi välittänyt. "Sain" elää äitini kanssa ja unelmoin että olin mennyt vahingossa väärään paikkaan ja pian minut haettaisiin oikeaan kotiini. Koskaan minua ei haettu. Onneksi keksin keinon päästä pois: lähdin opiskelemaan niin nuorena kuin se oli mahdollista.
En toivo että kukaan koskaan joutuu kärsimään niin kuin minä kärsin. Toivon että jokainen lapsi on odotettu ja kaivattu. Toivon että jokainen lapsi saa rakkautta ja huolenpitoa. Minusta perheellä ei ole väliä: se voi olla bioperhe tai adoptioperhe. Kunhan perhe on pysyvä ja lasta rakastetaan.Olen itse adoptiolapsi. Ongelmana on adoptiovanhempien katkeruus lapsettomuudesta, ja adoptiolapsen pitäisi ikäänkuin poistaa se katkeruus. Mahdoton tehtävä. Lapselta vaaditaan liikaa siinäkin mielessä. MInun piti aina tuottaa mielihyvää äidilleni ja isälleni, aina piti mielistellä eikä mistään epäkohdista saanut puhua. Aina piti osoittaa kiitollisuutta siitä, että minua hoidetaan. Adoptioäitini sanoi etten kelpaa kenellekään muulle kuin vanhemmilleni, kukaan muu ei välitä minusta.
Koko elämäni olen ollut epäonnistunut, kun en kelvannut bioäidilleni. Sellaista on hylätyn lapsen elämä, ympäristö suhtautuu negatiivisesti adoptiolapseen. Tästä aiheesta on tehty kirjojakin, eli varsin yleistä on tuo adoptiolapsen saama huono ja epäoikeudenmukainen kohtelu kaikkialla. Mainittakoon, että oli paljon lapsia ja nuoria matkan varrella, jotka eivät halunneet olla kanssani missään tekemisissä "huonon taustani" takia.
Äitini pelkäsi aina että olen samanlainen huono nainen kuin (teini)äitini, joka tuli raskaaksi joten jatkuvaa kyttäämistä vahtimista ja arvostelua oli koko nuoruuteni. Muutin pois kotoa nuorena, avoliittoon vanhempieni käytöstä pakoon. Myös ympäristössäni minua pidettiin aina "huonona naisena". Asuin pienessä kylässä, kaikki tiesivät toistensa asiat.
Edelliselle sanon ettei varmasti ole kivaa olla ei-toivottu lapsi, eli onhan meitä joilla on huono lapsuus paljonkin. Täytyy vaan elämässä porskuttaa eteenpäin siitä huolimatta.
Ajattelin lähteä katselemaan synnyinseutuani, jospa sieltä saisi uusia virikkeitä elämään. - otettu ja annettu
adoptiolapsi vastaa kirjoitti:
Olen itse adoptiolapsi. Ongelmana on adoptiovanhempien katkeruus lapsettomuudesta, ja adoptiolapsen pitäisi ikäänkuin poistaa se katkeruus. Mahdoton tehtävä. Lapselta vaaditaan liikaa siinäkin mielessä. MInun piti aina tuottaa mielihyvää äidilleni ja isälleni, aina piti mielistellä eikä mistään epäkohdista saanut puhua. Aina piti osoittaa kiitollisuutta siitä, että minua hoidetaan. Adoptioäitini sanoi etten kelpaa kenellekään muulle kuin vanhemmilleni, kukaan muu ei välitä minusta.
Koko elämäni olen ollut epäonnistunut, kun en kelvannut bioäidilleni. Sellaista on hylätyn lapsen elämä, ympäristö suhtautuu negatiivisesti adoptiolapseen. Tästä aiheesta on tehty kirjojakin, eli varsin yleistä on tuo adoptiolapsen saama huono ja epäoikeudenmukainen kohtelu kaikkialla. Mainittakoon, että oli paljon lapsia ja nuoria matkan varrella, jotka eivät halunneet olla kanssani missään tekemisissä "huonon taustani" takia.
Äitini pelkäsi aina että olen samanlainen huono nainen kuin (teini)äitini, joka tuli raskaaksi joten jatkuvaa kyttäämistä vahtimista ja arvostelua oli koko nuoruuteni. Muutin pois kotoa nuorena, avoliittoon vanhempieni käytöstä pakoon. Myös ympäristössäni minua pidettiin aina "huonona naisena". Asuin pienessä kylässä, kaikki tiesivät toistensa asiat.
Edelliselle sanon ettei varmasti ole kivaa olla ei-toivottu lapsi, eli onhan meitä joilla on huono lapsuus paljonkin. Täytyy vaan elämässä porskuttaa eteenpäin siitä huolimatta.
Ajattelin lähteä katselemaan synnyinseutuani, jospa sieltä saisi uusia virikkeitä elämään.Olen kokenut paljolti ihan samoja juttuja kuin sinäkin adoptiolapsena maalla.
Jotensakin olin kummallinen kylän mielestä, ja poikia piti yrittää pitää minusta loitolla varsinkin isontalon poikia.
Ja vanhemmat kyttäs ja muistuttelivat miten täisenä olivat minut ottaneet ja että miten huonoja minun biologiset vanhemmat olivat.
Mikä se ajaa adoptiovanhempia tuollaiseen psyykkiseen pahoinpitelyyn, onko kiva kun joku on niin täysin heidän armoillaan käyttää sitä totaalista valtaa tähän raukkaan? Tuottaa ilmeisesti jotain sadistista nautintoa.
- lapsellekoti
teille nyt kuuluu?onko lapselle tiedossa koti?
- Pikinalle
Miksi syyllistetään enemmän niitä, jotka päättävät antaa lapsen adoptoitavaksi (oli syyt miten itsekkäitä tahansa) kuin niitä, jotka tekevät abortin usein samoista syistä. Adoptioaikeiset ovat ainakin antaneet lapselle elämän ja mahdollisuuden.
- Yksi adolapsi.
Missä adoptioon lapsensa antaneita/lapsensa hylänneitä tai toisaalta abortin tehneitä syyllistetään?
Eihän kukaan puhu noista asioista muuta kuin omille luottoystävilleen, (jos edes silloin) tai sitten netissä.
En usko että kovinkaan moni abortin tehnyt nainen tai vastuuta paennut aborttiin naisensa painostanut mies kertoo asiasta edes puolisolleen. Ehkä nuo ovat sellaisia asioita joista ei puhuta.
Olen aivan samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta, adoptiossa lapselle annetaan mahdollisuus (aika moni adoptio onnistuu jotenkin kohtalaisesti tyydyttävästi), abortissa kuolema on satavarma.
Olen itse adoptiolapsi ja täytyy sanoa että elämä on ihan mukavaa eli en minä nyt oikein abortin puolestakaan voi lähteä puhumaan. Adoptiolapsena ei ollut kivaa aina, mutta aikuisena en ole asiasta "kärsinyt". En koskaan puhu asiasta kenellekään.
- sijaiskoti
Voisitte valita sijaiskotiratkaisun niin kauan kuin päätätte, josko voitte antaa lapsellenne yhtä hyvän elämän kuin tarkoin valittu sijaiskoti voi antaa.
Sijaiskoti on siitä hyvä ratkaisu, että saatte pitää kontaktia koko ajan lapseenne ja sijaiskoteja valvotaan, nykyisin melko hyvin, tai ainakin toivon että valvotaaan, eli yheiskunnalla on velvollisuus valvoa lasten hyvinvointia sijaiskodissa.
Jos lapsi adoptoidaan, niin silloin ette voi yhtälailla pitää kontaktia ja valvoa lapsen hyvinvointia.
Tosin nykyisin on kait parempia adoptiovanhempiakin kuin ennen.
>Jos tulette siihen tulokseen ettette voi antaa hyvää lapsuutta lapsellenne, niin katsotkaa ainakin että lapsenne saa parhaan mahdollisen lapsuuden ja elämän.
Onko teillä hoitajiksi hyviä ja sopivia sukulaisia tai muita tuttuja, tämäkin mahdollisuus kannattaa tutkia.- k23123k
Sijaiskoti ei ole aina hyvä ratkaisu, ja se ei ole reilua lapsella
- nainen ja lapsia
k23123k kirjoitti:
Sijaiskoti ei ole aina hyvä ratkaisu, ja se ei ole reilua lapsella
Ei missään nimessä saa suunnitella lapselle epätasapainoista elämää jo valmiiksi. On hieno päätös jo, että päättää synnyttää vauvan ja luopua siitä. Se on itseasiassa kypsä päätös, jos/kun ymmärtää, että ei ole sopiva vanhempi itse. Liian moni tekee abortin ja on aivan ihanaa, että elämä saa jatkua ja huostaanottoperheessä lapsi saa kasvaa aikuiseksi asti. Olisi aivan itsekästä ajatella, että oman epätasapaisoisen mielen tai oman mielipiteen mahdollisen vakiintumisen myötä ottaa lapsen ja sitten jossain vaiheessa laittaa sijaiskotiin. Sen pahempia traumoja varhaislapsuudessa lapselle ei voisi juuri tulla. On luonnollista, että mieskin miettii, mitä tehdä, kun kerran lapsi on aluillaan. Kun lapsi on adoptoitu, ei kannata miettiä, miten lapsi voi - kyllä se hyvin voi. Adoptioperheet ovat käyneet kovan tarkkailun jo ennen adoptioprosessia ja sossut tarkkailevat heitä myöhemminkin. VArmasti paras ratkaisu ja isona lapset varmaan etsivät biologisen isän käsiinsä. Lasta ajatellessa on kypsää aikuisuutta miettiä heti, missä lapsi saa varmasti olla aikuisuuten asti. Joskus adoptio on kaikista paras lahja omalle lapselle!
- höhhöhöhö
miksi ettte pysty pitämään lasta? et kuitenkaan ole enää mikään nuori poikanen...ja elämäntapansa voi aina muuttaa. Lapsi pitäisi kuitenkin olla elämän tärkein ja rakkain asia. Ei saa olla noin itsekäs. Sinua voi todella harmittaa asia esin.10 vuoden päästä! saatikka lapsen äitiä!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä522824Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5262671- 481855
- 321787
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1171733SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3011679Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap91282Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.871116Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,581099Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?221092