Asun kaupungissa ja omistan pienehkön koiran. Tosinaan minua korpeaa kun ihmiset päästää koiransa aina ihan iholle. Siis hihnassakin lenkillä päästetään kyselemättä nuuskimaan, saatika sitten irtiolevat koirat jotka tulee suoraan tekee tuttavuutta. Ärsyttää vaikka ei olisi omaakaan koiraa mukana kun vieraat koirat tulee ihan kiinni.
Laskin äkkisältää et ainakin kuusi eri irtokoiraa olis tänä vuonna tullu "ahdistelemaan" vain yksi tapaus oli oikeasti pelottava ja uhkaava, mutta ärsyttäviä nuo kaikki muutkin. Yleensä omistajat ovat pahoilaan ja tulevat anteeksi pyydeleen hakemaan koiran pois, niin kuin kuulukin. Ihan oma lukunsa on sitten nämä jotka eivät edes tunnu huomaavan asiaa, korkeintaa huudellaan laiskasti jostain kaukaa et tuu Turre tänne, eikä Turre tietenkään tule.
Ja sitten päästetään hihnassa ihan kiinni. Yleensä nämä ovat joko lapsia tai sitten jotain rouvia joilla on pikku koira fleksissä eikä sitä fleksiä osata millään lukita. Ollaan vaan et "ei se mitään tee" joo eivät varmaan teekään mut ei se ole se pointti! Ikävintä on kun ihmiset seisoo keskellä kävelytietä ja koira on fleksissä sitten rouvat juttelee jonkun vastaan tulleen tuttavan kanssa eikä koiran liikkeisiin edes kiinnitetä mitään huomiota. Yleensä joko mielenosoituksellisesti kierrän ojan kautta tai otan oman koiran syliin.
Ihan erikseen on sitten ne tutut koirat joiden omistajien kanssa jutellaan ja joiden kanssa ollaan sovittu et moikataan mut kaikkia en halua päästää nuuskimaan. Oma koirakin vähän ujostelee vieraita koiria eikä asiaa tosiaan auta et vieraat koirat ryntäilee kesken lenki kimppuun.
Se miksi tämä korpeaa nyt erityisesti on että tänään oli ihan paras: Kuljin tuossa lenkillä aika leveää kävelytietä ja vastaan tuli joku rouva ison koiran kanssa. Ei oikein saanut pidettyä koiraa ja koira loikkasi meitä kohti kun oltiin kohdalla tuli ihan vierelle, säikähdin ja meinasin kompastua omiin jalkoihini kiljaisin jotain "oho" tms. Niin rouva tiuskaisi mulle oikein vihaisesti että ei se mitään tee. Just.. Jos pelkäisin koiria olisin varmaan saanut sydärin. Ei ollut yhtään kivaa.
Huh tulipa avauduttua taas..
Ei päästetä koira lähelle kysymttä , joohan!
lauraemma
3196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun huudat vaan mummolle takaisin noin tunnin ja lähdet perään kävelemään uhkaavasti kepin kanssa.
Itsekin olen joskus törmännyt vanhempaan anisihmiseen jota oli ulkoiluttamassa isokokoinen voimakkaasti vetävä uroskoira. Näin vastaantullessa, että nainen jotain minulle yritti huutaa vauhdin ohessa jopa niin kaukaa, että en kuullut. Lähemmäksi kun tultiin aloin jo kuulla rouvan huhuilun: "onko ne narttuja vai uroksia?"...
Teki mieleni kysyä rouvalta, että mikäli olisin vastannut uroksia, niin olisiko hän kehoittanut meitä vaihtamaan suuntaa... Omalle ulkoiluttajalleen, hän ei varmasti olisi yhtään sen enepää voinut, kun teki senkään jälkeen kun kuuli koirieni olevan narttuja, eli laski kasvoilleen helpottuneen ilmeen ja antoi koiran jatkaa vetämistään eteenpäin koirieni luokse. Ja kyseinen koira ei koostaan ja vetovoimastaan huolimatta tarvinnut kuin tiukan napakasti sanotun "sinä et tule tänne", jotta se jatkoi vain ohi...
Ymmärrän tuohtumuksesi paremmin kuin hyvin, ja olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Koiran ei missään tapauksessa tarvitse moikkailla kaikkia vastaantulijoita, vaan koira opetetaan ohittamaan kauniisti! Ilman lupia ei kyllä kukaan saa koiran iholle tulla. Itsellänikin on monia ikäviä kokemuksia koirista, joiden omistajat päästävät koiransa sinkoilemaan minne vaan. Nykyään asenteeni on se, että kun minä ulkoilen koirani kanssa, niin me ohitamme muut kauniisti ja OLETAN, että muut ohittavat meidät kauniisti. Jos yhtään näyttää siltä, että vastaantuleva koira on tulossa "moikkaamaan", niin sanon sen omistajalle napakasti, että "me emme tervehdi, et päästä koiraasi tänne!". Yleensä tämä kyllä toimii.
Irtokoiriakin on ja silloin laitan oman koirani seisomaan selkäni taakse ja levitän käteni ja huudan irtokoiralle "seis, tänne et tule" - siis mahdollisimman uhkaavasti. Tämä kyllä pysäyttää yleensä irtokoiratkin. Oman koirani kannalta on tärkeää, että se voi luottaa minuun - ohjaajaansa - kaikissa tilanteissa, siis mamma hoitaa, koiran ei tarvitse.