Riviera + Pohjois-Italia

10.5

Aamu Place Massenella alkoi pilvisenä ja tuulisena.
Ligne d´azurin toimisto oli suljettu,koska oli sunnuntai,joten 7 jour passin hankkiminen jäi maanantaille.Tuolla passillahan saa matkustaa rajoituksetta Nizzassa ja lähikaupungeissa niin bussilla kuin ratikallakin ensimmäisestä leimauksesta 7 vuorokautta.
15 euroa tuosta kortista on huokea hinta, ja säästää jalkoja.
Hienon puiston läpi kohti rantakatua.
Taisi meikäpojan matkailukipinä saada alkusysäyksen siitä,kun 60-luvulla mustavalkotelkkarista katsoin jotain elokuvaa,jossa palmut huojuivat tällä kaikkien rantabulevardien äidillä,eli Promenade des Anglaisilla.
Nyt kuva oli värillinen ja 360 astetta,ja kirkastui hieman lisää,kun aurinkolasit tippuivat kameran kans sählätessä,ja rikkoontuivat.
Tiimarista ostetuilla laseilla oli sinänsä aika vähän tunnearvoa,ja kun aurinkokin alkoi pilkistää pilvenraosta,ei lomamieli mennyt tuon vahingon takia.
Uudet löytyivät La Meridien hotellin sivustalta lähtevältä kävelykadulta,ja olo tuntui heti astetta enemmän maailmanmieheltä saatuani lasit "nokalle".
Kun kauniimpi osapuolikin vakuutti niiden sopivan stailiini,oli ostopäätöksen tekeminen helppoa. Hintakin oli lomakassan limiittiin sopiva.
Helpoin tapa turistille päästä chateaukukkulalle on "possujuna",joka teki lähtöä La Meridien hotellin edestä.
7 eurolla saa kierroksen kaupungissa,ja menopaluun tuolle kukkulalle,muutamalla länsimaisella kielellä opastettuna.
Juna pyörähti Place Massenan kautta vanhaan kaupunkiin,sieltä Place Garibaldin ja Modern Art Museumin kautta takaisin rantakadulle.
Lipun hinta tuli takaisin,ja chateau-kukkula näkemättä,syystä,joka jäi epäselväksi.
Kuski levitteli käsiään,ja höpötti vuolaasti ranskaa,mutta meni vähän niinkuin ohi korvien.
No,piitsille sitten,ja varpaat välimereen.
Ranta oli aika isoa pyöreää kiveä,eikä paras mahdollinen uimista ajatellen.
Tuuli edelleen kovaa,joten visiitti rannalle jäi lyhyeksi tällä kertaa.
Kävelykatu alkoi vetää puoleensa "himoshoppaajaa" ja hiukan minuakin lukuisine kauppoineen,ja terasseineen.
Kyllähän sieltä kotiinviemistä taas löytyi,ja mukava oli istahtaa terassille seuraamaan ohikulkijoita.
Kävelykadulla vierähtikin koko iltapäivä,ja pikku hiljaa kohti Nizzan kotiamme kävi askel Jean Medeciniä pitkin.

11.5

7 jour passit taskussa suuntasimme ratikalla Gare Routierille suunnitelmissa visiitti Monacoon.
Pysäkillä 17 olikin aika ryysis pyrkimässä sisälle bussiin n.100,joka kulkee Nizzan ja Mentonin väliä sitä rannanpuolimmaista tietä pitikin.
Ekabussiin olis ollu tarjolla enää seisomapaikkoja,joten jäimme suosiolla odottamaan seuraavaa,joka tulikin samantien ekan lähdettyä.
Saimmekin hyvät maisemapaikat bussiin oikealta,eli rannanpuolelta,ja todella upeat maisemat olikin.
Matka Monacoon taittui 40 minuutissa.
Bussista jäimme La Condaminessa,ja heti olimme Formula-kulisseissa,eli kävelimme varikkoalueen läpi suoraan satamaan.
Tietysti kuvia piti saada,kun meitsi seisoo sataman shigaanissa.
Todella hienoja ja kalliin näköisiä huvijahteja ja loistoautoja oli satama väärällään,ja niitä sai ihmetellä ja kuvata kenenkään häiritsemättä.
Joka jahtia kiillotettiin ja pestiin kilpaa..sekä palvelusväki,että omistajatkin oli pukeutuneet valkoiseen.
Vaikka veneenkillottajat turisivatkin meidän tavallisten turistien kanssa,emme saaneet kutsua itse aluksiin,ja sisätilat jäivät näkemättä.
Voi vain kuvitella miten hienoa siellä vois olla...
Matka jatkui "formularataa" pitkin tunnelin suulle,josta nämä ferrarit yms tupsahtavat satamaan tuhatta ja sataa.
Tunnelin suulla on matkamuistomyymälä ja hissi jolla pääsee Monte Carloon,kasinon takaterassille.
Takaterassilta on hienot näkymät satamaan,ympäröiville vuorille ja Monaco Villeen,jossa mm.Ruhtinaan palatsi sijaitsee.
Kamerat räppäsee,videokamerat surraa,monilla muillakin kuin meillä,ja parhaat kuvat kasinosta saa juuri täältä.
Kasinon aukiolla loistoautot hakevat seuraa toisistaan,ja varakkaammat kansalaiset väistelevät meitä taviksia.
Shortseissa on turha pyrkiä kasinolle,joten jätämme tuon hienostelun seuraavalle Monacon visiitille.
Cafe de Parisin terassilla ei näy ketään film- tai muuta staria, joten lähdemme hieman sisämaahan päin etsiskelemään meidän budjettiimme sopivaa jalanlepuutuspaikkaa.
Pitchou bar vaikuttaa sopivalta,ja ahtaudumme sisälle.
Vaikka on lounasaika, ja baari aika täynnä,ystävällinen baarimikko ymmärtää yskämme,ja ohjaa meidät peremmälle.
Reissun toiset kortit lähtevät kohti kotimaata nurkan takana sijaitsevan postilaatikon välityksellä.
La Condaminessa pitäisi olla joku shopping centre,joten sitä etsiskellään.
Formulakulissien teko on täydessä vauhdissa,ja katsomorakenteita nousee sinne tänne,lisäksi monet kadut on aidattu,mikä hieman hankaloittaa liikkumista.
Ferrariliike löytyy keskelta kaupunkia,ja lasken ainakin parikymmentä ferraria,uudesta käytettyyn,olevan myynnissä.
Hintatietoja ei ole näkysällä.
Muistelen,ettei ferraria sais kuin tilaamalla,mutta ehkä muistan väärin.

jatkuu

Couples kirjoitti:

10.5

Aamu Place Massenella alkoi pilvisenä ja tuulisena.
Ligne d´azurin toimisto oli suljettu,koska oli sunnuntai,joten 7 jour passin hankkiminen jäi maanantaille.Tuolla passillahan saa matkustaa rajoituksetta Nizzassa ja lähikaupungeissa niin bussilla kuin ratikallakin ensimmäisestä leimauksesta 7 vuorokautta.
15 euroa tuosta kortista on huokea hinta, ja säästää jalkoja.
Hienon puiston läpi kohti rantakatua.
Taisi meikäpojan matkailukipinä saada alkusysäyksen siitä,kun 60-luvulla mustavalkotelkkarista katsoin jotain elokuvaa,jossa palmut huojuivat tällä kaikkien rantabulevardien äidillä,eli Promenade des Anglaisilla.
Nyt kuva oli värillinen ja 360 astetta,ja kirkastui hieman lisää,kun aurinkolasit tippuivat kameran kans sählätessä,ja rikkoontuivat.
Tiimarista ostetuilla laseilla oli sinänsä aika vähän tunnearvoa,ja kun aurinkokin alkoi pilkistää pilvenraosta,ei lomamieli mennyt tuon vahingon takia.
Uudet löytyivät La Meridien hotellin sivustalta lähtevältä kävelykadulta,ja olo tuntui heti astetta enemmän maailmanmieheltä saatuani lasit "nokalle".
Kun kauniimpi osapuolikin vakuutti niiden sopivan stailiini,oli ostopäätöksen tekeminen helppoa. Hintakin oli lomakassan limiittiin sopiva.
Helpoin tapa turistille päästä chateaukukkulalle on "possujuna",joka teki lähtöä La Meridien hotellin edestä.
7 eurolla saa kierroksen kaupungissa,ja menopaluun tuolle kukkulalle,muutamalla länsimaisella kielellä opastettuna.
Juna pyörähti Place Massenan kautta vanhaan kaupunkiin,sieltä Place Garibaldin ja Modern Art Museumin kautta takaisin rantakadulle.
Lipun hinta tuli takaisin,ja chateau-kukkula näkemättä,syystä,joka jäi epäselväksi.
Kuski levitteli käsiään,ja höpötti vuolaasti ranskaa,mutta meni vähän niinkuin ohi korvien.
No,piitsille sitten,ja varpaat välimereen.
Ranta oli aika isoa pyöreää kiveä,eikä paras mahdollinen uimista ajatellen.
Tuuli edelleen kovaa,joten visiitti rannalle jäi lyhyeksi tällä kertaa.
Kävelykatu alkoi vetää puoleensa "himoshoppaajaa" ja hiukan minuakin lukuisine kauppoineen,ja terasseineen.
Kyllähän sieltä kotiinviemistä taas löytyi,ja mukava oli istahtaa terassille seuraamaan ohikulkijoita.
Kävelykadulla vierähtikin koko iltapäivä,ja pikku hiljaa kohti Nizzan kotiamme kävi askel Jean Medeciniä pitkin.

11.5

7 jour passit taskussa suuntasimme ratikalla Gare Routierille suunnitelmissa visiitti Monacoon.
Pysäkillä 17 olikin aika ryysis pyrkimässä sisälle bussiin n.100,joka kulkee Nizzan ja Mentonin väliä sitä rannanpuolimmaista tietä pitikin.
Ekabussiin olis ollu tarjolla enää seisomapaikkoja,joten jäimme suosiolla odottamaan seuraavaa,joka tulikin samantien ekan lähdettyä.
Saimmekin hyvät maisemapaikat bussiin oikealta,eli rannanpuolelta,ja todella upeat maisemat olikin.
Matka Monacoon taittui 40 minuutissa.
Bussista jäimme La Condaminessa,ja heti olimme Formula-kulisseissa,eli kävelimme varikkoalueen läpi suoraan satamaan.
Tietysti kuvia piti saada,kun meitsi seisoo sataman shigaanissa.
Todella hienoja ja kalliin näköisiä huvijahteja ja loistoautoja oli satama väärällään,ja niitä sai ihmetellä ja kuvata kenenkään häiritsemättä.
Joka jahtia kiillotettiin ja pestiin kilpaa..sekä palvelusväki,että omistajatkin oli pukeutuneet valkoiseen.
Vaikka veneenkillottajat turisivatkin meidän tavallisten turistien kanssa,emme saaneet kutsua itse aluksiin,ja sisätilat jäivät näkemättä.
Voi vain kuvitella miten hienoa siellä vois olla...
Matka jatkui "formularataa" pitkin tunnelin suulle,josta nämä ferrarit yms tupsahtavat satamaan tuhatta ja sataa.
Tunnelin suulla on matkamuistomyymälä ja hissi jolla pääsee Monte Carloon,kasinon takaterassille.
Takaterassilta on hienot näkymät satamaan,ympäröiville vuorille ja Monaco Villeen,jossa mm.Ruhtinaan palatsi sijaitsee.
Kamerat räppäsee,videokamerat surraa,monilla muillakin kuin meillä,ja parhaat kuvat kasinosta saa juuri täältä.
Kasinon aukiolla loistoautot hakevat seuraa toisistaan,ja varakkaammat kansalaiset väistelevät meitä taviksia.
Shortseissa on turha pyrkiä kasinolle,joten jätämme tuon hienostelun seuraavalle Monacon visiitille.
Cafe de Parisin terassilla ei näy ketään film- tai muuta staria, joten lähdemme hieman sisämaahan päin etsiskelemään meidän budjettiimme sopivaa jalanlepuutuspaikkaa.
Pitchou bar vaikuttaa sopivalta,ja ahtaudumme sisälle.
Vaikka on lounasaika, ja baari aika täynnä,ystävällinen baarimikko ymmärtää yskämme,ja ohjaa meidät peremmälle.
Reissun toiset kortit lähtevät kohti kotimaata nurkan takana sijaitsevan postilaatikon välityksellä.
La Condaminessa pitäisi olla joku shopping centre,joten sitä etsiskellään.
Formulakulissien teko on täydessä vauhdissa,ja katsomorakenteita nousee sinne tänne,lisäksi monet kadut on aidattu,mikä hieman hankaloittaa liikkumista.
Ferrariliike löytyy keskelta kaupunkia,ja lasken ainakin parikymmentä ferraria,uudesta käytettyyn,olevan myynnissä.
Hintatietoja ei ole näkysällä.
Muistelen,ettei ferraria sais kuin tilaamalla,mutta ehkä muistan väärin.

jatkuu

Lue lisää

Koska shopping centreä ei sitkeästä etsiskelystä huolimatta löydy,hyppäämme bussiin,joka vie meidät vanhaan kaupunkiin kukkulan päälle.
Karttaa meillä ei ole,joten haahuillaan sinne tänne.
Katedraalilta Oceanografic museolle ja kapeita katuja Ruhtinaan palatsille.
Näkymät on hienoja ja kamera käy.
Ruhtinaan palatsiin pääsisi sisällekkin 20 henkilön ryhmissä,ja opastettu kierros tulisi sopia etukäteen.
Matkamuistot ovat himpun verran kalliimpia,kuin "alakaupungissa",mutta pikkunälkään purtavaa ja palanpainiketta saa suomalaisittain kohtuuhintaan alueen pikkubaareista.
Aikamme kierreltyämme palaamme bussilla La Condamineen, josta bussi numero 100 nappaa meidät kyytiin.
7 jour passi ei palatessa käykkään,vaan euro/henkilö kilahtaa kassaan.
Mentonista lähtenyt bussi on täynnä,joten joudumme tyytymään seisomapaikkoihin.
Tänäkin päivänä kävelykilometreja tulee enemmän kuin laki sallii,joten koti-illallinen on taas paikallaan.
Lähikaupassa hinnat ovat puolet suomalaisen S-marketin hinnoista,ja viinipullo irtoaa eurolla,joskin vasta 3 euron palanpainike on makuhermoon sopivaa.
Siirrämme myöhästyneen äitienpäiväravintolaillallisen taas seuraavaan iltaan.
Asunnon viereisellä kadulla on naapurukset kolhineet autojaan,joten asian setvimistä jatkuu tuntikausia,ja kovaan ääneen.
Aamuyöstä johonkin aikaan ilmeisesti jonkunlainen kompromissiratkaisu syntyy,ja rauha laskeutuu Nizzan yöhön...

12.5

Gare Thiersiltä ratikalla Las Planas päätepysäkille,josta edelleen Pont Michel päätepysäkille,josta edelleen Opera pysäkille.
Tämä on sitä budjettimatkailua.
Cours Saleyan kukkamarkkinat pitää tietysti tsekata,ja hiukan vanhaa kaupunkia kierrellä.
Hinnat on hieman korkeammat täällä.
Pikku paussi lähellä Place Massenaa terassilla,jossa on sydäntyynyt tuolien selkänojina.
Bussi no 81 kulkee Gare Routierilta Cap Ferrat niemelle,joka on ilmeisesti maailman kalleimpia asuinpaikkoja.
Suunnitelmissa on vierailla Villa Ephrussi de Rotchild huvilalla,joka on nykyään museona.
Vuosisadan alussa joku Rotchild suvun naisjäsen rakennutti sen itselleen talvehtimispaikaksi.
Paikka on tunnettu mm. upeista puutarhoistaan ja suihkulähteistään.
Bussi menee tuttua reittiä pitkin sataman kautta Villafrance sur Meriin.
Välille jää paikka,missä Ruhtinatar Grace kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1982.
Paikalle on rakennettu muistomerkki,mutta kuvaaminen ohi kiitävästä bussista ei onnistu edes välttävästi.
Bussi tekee lenkin Beaulieussa ja jatkaa Cap Ferratille.
Kuski mölähtää jotakin,ja ilmiselvästi tuijottaa peilin kautta minua.
En kuitenkaan reagoi mitenkään,joten kuljettaja kohauttaa olkapäitään ja painaa kaasua.
Samassa Villa Ephrussin vihreä kyltti vilahtaa sivulasissa.
No heti pysäytyssummerille peukalo,mutta seuraava pysäkki on vasta kilometrin päässä.
Hiki kirpoaa otsalle Cap Ferratin mäkisillä teillä.
Maailman kalleimman kesämökin (500 milj.euroa)portti tallentuu digikameran muistiin.
Voipa olla,että me myös tallennutaan tuon Belgian kuninkaan Leopold 2:n entisen villan valvontakameran muistiin.
Palmujen reunustamaa tietä nousemme ylöspäin,kunnes Villa Eprussi ilmestyy näkökenttään.
10 euron lippuun sisältyy pieni opasvihkonen ja kartta,mitä seuraamalla nämä tajuttoman hienot puutarhat on helppo kiertää.
Näkymät niemeltä ympäristöön ovat myös kuvaukselliset,ja kamera on taas ahkerassa käytössä.
Kauniimpi osapuoli epäilee taas näkevänsä unta ja kuivailee silmänurkkiaan ties monennenko kerran tällä reissulla.
Kaiken kruunaa suikulähteiden "show",joka alkaa juuri kun kävelemme niiden vierestä huvilaa kohti.
Suihkulähteet tanssivat barokkimusiikin säestyksellä n. 10 minuutin ajan, ja kuvaan koko hienon tapahtuman videolle.
Saamme vielä tuntumaa vuosisadan vaihteen aateliselämään sisätiloissa,ja tarttuuhan täältäkin pieni matkamuisto mukaan.

Ylellinen hotelli Negresco kuuluu Nizzan pakollisiin nähtävyyksiin,ja koska se sijaitsee lähellä turistitoimistoa,tulee tuokin aukko sivistyksessä täytettyä.
Turistitoimistosta tiedustelemme,josko laivaliikennettä olis Nizzan ja St Tropezin välillä,mutta huolimatta 28 asteen helteestä,kesäkausi ei ole vielä alkanut,ja laiva liikennöi ainoastaan kesäkaudella.
Junalla ja bussilla tuo trippi on kuitenkin mahdollista toteuttaa,tosin matka kestää 3 tuntia per sivu.

Tänä iltana on sen verran virtaa kinttaissa,että äitienpäiväillallinen brasseriassa on tosiasia.
Parasta päälle ja illan hämärtyessä rue Francelle viihtyisän näköisen ruokalan terassille.
Hanuristi konsertoi terassin vieressä sävelmiä,joista eittämättä tulee Pariisi mieleen.Nyt viimeistään on tunne,että ollaan Ranskassa.
Ruoka ei korkeasta hinnasta huolimatta ole kovin kaksista,mutta kyllä sillä nälkää siirtää taas huomiseen.
Passaggietta vielä Prom. de Anglaisilla ja drinksut romanttisella terassilla kruunaavat päivän .
Muutama yökuva hot. Negrescosta ja luovimalla Nizzan kotia kohti.

jatkuu..

Couples kirjoitti:

Koska shopping centreä ei sitkeästä etsiskelystä huolimatta löydy,hyppäämme bussiin,joka vie meidät vanhaan kaupunkiin kukkulan päälle.
Karttaa meillä ei ole,joten haahuillaan sinne tänne.
Katedraalilta Oceanografic museolle ja kapeita katuja Ruhtinaan palatsille.
Näkymät on hienoja ja kamera käy.
Ruhtinaan palatsiin pääsisi sisällekkin 20 henkilön ryhmissä,ja opastettu kierros tulisi sopia etukäteen.
Matkamuistot ovat himpun verran kalliimpia,kuin "alakaupungissa",mutta pikkunälkään purtavaa ja palanpainiketta saa suomalaisittain kohtuuhintaan alueen pikkubaareista.
Aikamme kierreltyämme palaamme bussilla La Condamineen, josta bussi numero 100 nappaa meidät kyytiin.
7 jour passi ei palatessa käykkään,vaan euro/henkilö kilahtaa kassaan.
Mentonista lähtenyt bussi on täynnä,joten joudumme tyytymään seisomapaikkoihin.
Tänäkin päivänä kävelykilometreja tulee enemmän kuin laki sallii,joten koti-illallinen on taas paikallaan.
Lähikaupassa hinnat ovat puolet suomalaisen S-marketin hinnoista,ja viinipullo irtoaa eurolla,joskin vasta 3 euron palanpainike on makuhermoon sopivaa.
Siirrämme myöhästyneen äitienpäiväravintolaillallisen taas seuraavaan iltaan.
Asunnon viereisellä kadulla on naapurukset kolhineet autojaan,joten asian setvimistä jatkuu tuntikausia,ja kovaan ääneen.
Aamuyöstä johonkin aikaan ilmeisesti jonkunlainen kompromissiratkaisu syntyy,ja rauha laskeutuu Nizzan yöhön...

12.5

Gare Thiersiltä ratikalla Las Planas päätepysäkille,josta edelleen Pont Michel päätepysäkille,josta edelleen Opera pysäkille.
Tämä on sitä budjettimatkailua.
Cours Saleyan kukkamarkkinat pitää tietysti tsekata,ja hiukan vanhaa kaupunkia kierrellä.
Hinnat on hieman korkeammat täällä.
Pikku paussi lähellä Place Massenaa terassilla,jossa on sydäntyynyt tuolien selkänojina.
Bussi no 81 kulkee Gare Routierilta Cap Ferrat niemelle,joka on ilmeisesti maailman kalleimpia asuinpaikkoja.
Suunnitelmissa on vierailla Villa Ephrussi de Rotchild huvilalla,joka on nykyään museona.
Vuosisadan alussa joku Rotchild suvun naisjäsen rakennutti sen itselleen talvehtimispaikaksi.
Paikka on tunnettu mm. upeista puutarhoistaan ja suihkulähteistään.
Bussi menee tuttua reittiä pitkin sataman kautta Villafrance sur Meriin.
Välille jää paikka,missä Ruhtinatar Grace kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1982.
Paikalle on rakennettu muistomerkki,mutta kuvaaminen ohi kiitävästä bussista ei onnistu edes välttävästi.
Bussi tekee lenkin Beaulieussa ja jatkaa Cap Ferratille.
Kuski mölähtää jotakin,ja ilmiselvästi tuijottaa peilin kautta minua.
En kuitenkaan reagoi mitenkään,joten kuljettaja kohauttaa olkapäitään ja painaa kaasua.
Samassa Villa Ephrussin vihreä kyltti vilahtaa sivulasissa.
No heti pysäytyssummerille peukalo,mutta seuraava pysäkki on vasta kilometrin päässä.
Hiki kirpoaa otsalle Cap Ferratin mäkisillä teillä.
Maailman kalleimman kesämökin (500 milj.euroa)portti tallentuu digikameran muistiin.
Voipa olla,että me myös tallennutaan tuon Belgian kuninkaan Leopold 2:n entisen villan valvontakameran muistiin.
Palmujen reunustamaa tietä nousemme ylöspäin,kunnes Villa Eprussi ilmestyy näkökenttään.
10 euron lippuun sisältyy pieni opasvihkonen ja kartta,mitä seuraamalla nämä tajuttoman hienot puutarhat on helppo kiertää.
Näkymät niemeltä ympäristöön ovat myös kuvaukselliset,ja kamera on taas ahkerassa käytössä.
Kauniimpi osapuoli epäilee taas näkevänsä unta ja kuivailee silmänurkkiaan ties monennenko kerran tällä reissulla.
Kaiken kruunaa suikulähteiden "show",joka alkaa juuri kun kävelemme niiden vierestä huvilaa kohti.
Suihkulähteet tanssivat barokkimusiikin säestyksellä n. 10 minuutin ajan, ja kuvaan koko hienon tapahtuman videolle.
Saamme vielä tuntumaa vuosisadan vaihteen aateliselämään sisätiloissa,ja tarttuuhan täältäkin pieni matkamuisto mukaan.

Ylellinen hotelli Negresco kuuluu Nizzan pakollisiin nähtävyyksiin,ja koska se sijaitsee lähellä turistitoimistoa,tulee tuokin aukko sivistyksessä täytettyä.
Turistitoimistosta tiedustelemme,josko laivaliikennettä olis Nizzan ja St Tropezin välillä,mutta huolimatta 28 asteen helteestä,kesäkausi ei ole vielä alkanut,ja laiva liikennöi ainoastaan kesäkaudella.
Junalla ja bussilla tuo trippi on kuitenkin mahdollista toteuttaa,tosin matka kestää 3 tuntia per sivu.

Tänä iltana on sen verran virtaa kinttaissa,että äitienpäiväillallinen brasseriassa on tosiasia.
Parasta päälle ja illan hämärtyessä rue Francelle viihtyisän näköisen ruokalan terassille.
Hanuristi konsertoi terassin vieressä sävelmiä,joista eittämättä tulee Pariisi mieleen.Nyt viimeistään on tunne,että ollaan Ranskassa.
Ruoka ei korkeasta hinnasta huolimatta ole kovin kaksista,mutta kyllä sillä nälkää siirtää taas huomiseen.
Passaggietta vielä Prom. de Anglaisilla ja drinksut romanttisella terassilla kruunaavat päivän .
Muutama yökuva hot. Negrescosta ja luovimalla Nizzan kotia kohti.

jatkuu..

Lue lisää

13.5

Junat Ranskan puolella vaikuttivat hieman tasokkaammilta kuin naapurimaassa Italiassa.
St Raphaelissa suoritimme onnistuneen rantautumisen Bordeauxiin matkalla olleesta junasta.
Täällä englannin kielen hallinta tuntui olevan harvinaista herkkua ja turistitoimiston tytötkin kohauttelivat olkapäitään,kun yritin kysellä venekyytiä St Tropeziin.
Osasivat kuitenkin opastaa bussipysäkille,ja bussiaikataulun antoivat vielä läksiäislahjaksi.
Kello oli jo yli puolen päivän,mutta huikkasivat vielä perään "Good morning".
Hupasta porukkaa.
Bussi kierteli kaikki välissä olevat kylät ja niin siinä aikaa vierähti liki pari tuntia.
Maisemat oli hienoja...vasemmalla puolella meri ja oikealla vuoret,ja huvilat niiden rinteessä. Viininviljelyksiäkin näkyi siellä täällä.
Palmuja kasvatettiin täällä oikein purkeissa,ja aika ison palmun täältä voi tontilleen hankkia.
Alue on tosi siistiä ja varakkaan näköistä..täältä sitä vois talvehtimispaikan hankkia...tosin edellyttää vähintään tuplajättipottia.
St Tropezin linja-autoasemalla mukavuuslaitos oli pitkittyneen siestan takia kiinni,joten ei auttanut kuin sinnitellä ja matka vei automaattisesti vanhan kaupungin satamaan.
Ennakkokäsityksistä huolimatta,satamasta löytyi turistitoimistoa vastapäätä kohtuuhintainen baari,joten viinilasia vastaan sai oloakin helpotettua.
Varakkuus paistoi läpi täälläkin, mutta kyllä meitä tavallisiakin tallaajia oli liikkeellä.
Monoprixistä ostamamme pikniktarpeet lämpesivät repussa,ja sopiva rantapaikka oli hakusessa citadelin liepeiltä.
Eka ranta oli tosi vaatimaton ja vilkaisu karttaan osoitti ,että lähistöllä olevan niemen takaa löytyisi lisää uimiseenkin soveltuvia poukamia.
Sinne pääseminen aiheutti pientä kuntoilua citadelin kukkulan rinteessä,mutta palkitsi vaivan.
Todella hienon hautausmaan takaa löytyi hiukan tasokkaampi ranta,ja eikun pyyhe hietikkoon ja piknikille.
Nämä ns. julkkurannat sijaitsee jossain 10 kilometrin päässä itse kaupungista,joten tyydyttiin tähän paikkaan,ja lorkittiin rantavedessä sen verran,että muutamat kuvat saatiin napattua.
Samaa tietä palattiin ,ja kierreltiin vanhankaupungin kujia.
Reppuun löysi tiensä taas erinäisiä pieniä esineitä,ja jäätelöt kädessä palailtiin linkkuriasemalle.
Tais piknikeväät hiukan mennä jäseniin,ja pikkutorkut paluumatkalla olivat paikallaan.
Ilta oli jo pimenemässä,kun palasimme Nizzaan,ja take away-sapuskat kainalossa kiipesimme raput kotiovelle väsyneinä mutta onnellisina.

14.5

Bussi Cannesiin lähti Gare Routierilta klo 10.00 ja oli perillä Palais de Festivalin edessä olevalla aukiolla klo 11.45.
Vipinää ja vilskettä oli melkoisesti,olihan Cannesin filmifestivaalit juuri alkaneet.
Laskin parikymmentä yksityiskonetta Nizzan lentokentällä bussin ikkunasta,ja ainakin osa omistajista taisi pyöriä näissä maisemissa.
Hulppeita jahteja oli lukematon määrä parkissa,ja filmiyhtiöiden plakaasithan noita näytti koristavan.
Siellä täällä tehtiin jotain haastatteluja ja juttua eri maiden tv-kanaville.
Paparazzitkin päivysti pitkine putkineen ja alumiinitikkaineen.
Palais de Festivalsin pääsisäänkäyntiin oli punaista mattoa levitelty säästelemättä,ja kookkaan ulkomuodon omaavat turvamiehet pitivät huolta,ettei sinne ollut asiaa luvattomasti.
Eipä nyt päiväsaikaan näkynyt julkkuja,ei edes kotimaisia...palmuja kylläkin,muttei erästä Juhani sellaista ja Tuksukin loisti poissaolollaan (vasta kotona selvisi miksi),kävelimme kohti hotelli Carltonia.
Koko kaupunki tuntui olevan sekaisin näistä elokuvapippaloista.
Pysähdyttiin eräälle terassille nauttimaan valkkarilasilliset,ja "hovi" näytti pettyneeltä, kun ei ruokatilausta tällä kertaa tehty.
Kaveri toi valkkarilasit vuolaan ranskankielisen selityksen kera,vaikka olin ilmoittanut jo aiemmin,ettemme puhu ranskaa.
Naapuripöydän "setä" tulkkasi sen minkä olin jo päätellytkin,että tämä on nimenomaan ruokaravintola,ja täällä pitäisi syödä.
Hovi oli kuitenkin kammennut meidät puoliväkisin terassilleen,joten hörpittiin lasilliset kaikessa rauhassa,ja toilettiinkin tehtiin pikavisiitti.
Kyllä se köyhän raha kuitenkin kelpasi,mutta tipit jäi antamatta.
Kadun toisellapuolen oli naistenvaateliike,ja niimpä jouduin pakostakin tarkkailemaan em. mieshenkilön edesottamuksia n. puolen tunnin ajan.
Vaikutti kovin ahdistuneelta...mm vaihteli pöytäjärjestyksiä jatkuvalla syötöllä..sytytti ja tumppasi vähän väliä.
Tuli mieleen nuoruuden junamatkat armeijanharmaissa,kun piti junaravintolassa ostaa leipä saadakseen oluen,ja palvelu oli tuohon aikaan sanalla sanoen TÖYKEÄÄ.
No,tähän asti on ollut palvelu kohteliasta ja ystävällistä,joten poikkeus vahvistaa säännön.

Rantakioskista panniinit ja heinekenit ja piknikille kuululle Cannesin hiekkarannalle.
Täälläkin kuvausryhmät pörrää,ja hetken näytti siltä,että joudumme haastateltaviksi,muttei onneksi kuitenkaan.
Aurinko kuumottaa,pieni tuulenvire vilvoittaa, ja nautimme olostamme "suihkuseurapiirien" keskellä.

jatkuu..

Couples kirjoitti:

13.5

Junat Ranskan puolella vaikuttivat hieman tasokkaammilta kuin naapurimaassa Italiassa.
St Raphaelissa suoritimme onnistuneen rantautumisen Bordeauxiin matkalla olleesta junasta.
Täällä englannin kielen hallinta tuntui olevan harvinaista herkkua ja turistitoimiston tytötkin kohauttelivat olkapäitään,kun yritin kysellä venekyytiä St Tropeziin.
Osasivat kuitenkin opastaa bussipysäkille,ja bussiaikataulun antoivat vielä läksiäislahjaksi.
Kello oli jo yli puolen päivän,mutta huikkasivat vielä perään "Good morning".
Hupasta porukkaa.
Bussi kierteli kaikki välissä olevat kylät ja niin siinä aikaa vierähti liki pari tuntia.
Maisemat oli hienoja...vasemmalla puolella meri ja oikealla vuoret,ja huvilat niiden rinteessä. Viininviljelyksiäkin näkyi siellä täällä.
Palmuja kasvatettiin täällä oikein purkeissa,ja aika ison palmun täältä voi tontilleen hankkia.
Alue on tosi siistiä ja varakkaan näköistä..täältä sitä vois talvehtimispaikan hankkia...tosin edellyttää vähintään tuplajättipottia.
St Tropezin linja-autoasemalla mukavuuslaitos oli pitkittyneen siestan takia kiinni,joten ei auttanut kuin sinnitellä ja matka vei automaattisesti vanhan kaupungin satamaan.
Ennakkokäsityksistä huolimatta,satamasta löytyi turistitoimistoa vastapäätä kohtuuhintainen baari,joten viinilasia vastaan sai oloakin helpotettua.
Varakkuus paistoi läpi täälläkin, mutta kyllä meitä tavallisiakin tallaajia oli liikkeellä.
Monoprixistä ostamamme pikniktarpeet lämpesivät repussa,ja sopiva rantapaikka oli hakusessa citadelin liepeiltä.
Eka ranta oli tosi vaatimaton ja vilkaisu karttaan osoitti ,että lähistöllä olevan niemen takaa löytyisi lisää uimiseenkin soveltuvia poukamia.
Sinne pääseminen aiheutti pientä kuntoilua citadelin kukkulan rinteessä,mutta palkitsi vaivan.
Todella hienon hautausmaan takaa löytyi hiukan tasokkaampi ranta,ja eikun pyyhe hietikkoon ja piknikille.
Nämä ns. julkkurannat sijaitsee jossain 10 kilometrin päässä itse kaupungista,joten tyydyttiin tähän paikkaan,ja lorkittiin rantavedessä sen verran,että muutamat kuvat saatiin napattua.
Samaa tietä palattiin ,ja kierreltiin vanhankaupungin kujia.
Reppuun löysi tiensä taas erinäisiä pieniä esineitä,ja jäätelöt kädessä palailtiin linkkuriasemalle.
Tais piknikeväät hiukan mennä jäseniin,ja pikkutorkut paluumatkalla olivat paikallaan.
Ilta oli jo pimenemässä,kun palasimme Nizzaan,ja take away-sapuskat kainalossa kiipesimme raput kotiovelle väsyneinä mutta onnellisina.

14.5

Bussi Cannesiin lähti Gare Routierilta klo 10.00 ja oli perillä Palais de Festivalin edessä olevalla aukiolla klo 11.45.
Vipinää ja vilskettä oli melkoisesti,olihan Cannesin filmifestivaalit juuri alkaneet.
Laskin parikymmentä yksityiskonetta Nizzan lentokentällä bussin ikkunasta,ja ainakin osa omistajista taisi pyöriä näissä maisemissa.
Hulppeita jahteja oli lukematon määrä parkissa,ja filmiyhtiöiden plakaasithan noita näytti koristavan.
Siellä täällä tehtiin jotain haastatteluja ja juttua eri maiden tv-kanaville.
Paparazzitkin päivysti pitkine putkineen ja alumiinitikkaineen.
Palais de Festivalsin pääsisäänkäyntiin oli punaista mattoa levitelty säästelemättä,ja kookkaan ulkomuodon omaavat turvamiehet pitivät huolta,ettei sinne ollut asiaa luvattomasti.
Eipä nyt päiväsaikaan näkynyt julkkuja,ei edes kotimaisia...palmuja kylläkin,muttei erästä Juhani sellaista ja Tuksukin loisti poissaolollaan (vasta kotona selvisi miksi),kävelimme kohti hotelli Carltonia.
Koko kaupunki tuntui olevan sekaisin näistä elokuvapippaloista.
Pysähdyttiin eräälle terassille nauttimaan valkkarilasilliset,ja "hovi" näytti pettyneeltä, kun ei ruokatilausta tällä kertaa tehty.
Kaveri toi valkkarilasit vuolaan ranskankielisen selityksen kera,vaikka olin ilmoittanut jo aiemmin,ettemme puhu ranskaa.
Naapuripöydän "setä" tulkkasi sen minkä olin jo päätellytkin,että tämä on nimenomaan ruokaravintola,ja täällä pitäisi syödä.
Hovi oli kuitenkin kammennut meidät puoliväkisin terassilleen,joten hörpittiin lasilliset kaikessa rauhassa,ja toilettiinkin tehtiin pikavisiitti.
Kyllä se köyhän raha kuitenkin kelpasi,mutta tipit jäi antamatta.
Kadun toisellapuolen oli naistenvaateliike,ja niimpä jouduin pakostakin tarkkailemaan em. mieshenkilön edesottamuksia n. puolen tunnin ajan.
Vaikutti kovin ahdistuneelta...mm vaihteli pöytäjärjestyksiä jatkuvalla syötöllä..sytytti ja tumppasi vähän väliä.
Tuli mieleen nuoruuden junamatkat armeijanharmaissa,kun piti junaravintolassa ostaa leipä saadakseen oluen,ja palvelu oli tuohon aikaan sanalla sanoen TÖYKEÄÄ.
No,tähän asti on ollut palvelu kohteliasta ja ystävällistä,joten poikkeus vahvistaa säännön.

Rantakioskista panniinit ja heinekenit ja piknikille kuululle Cannesin hiekkarannalle.
Täälläkin kuvausryhmät pörrää,ja hetken näytti siltä,että joudumme haastateltaviksi,muttei onneksi kuitenkaan.
Aurinko kuumottaa,pieni tuulenvire vilvoittaa, ja nautimme olostamme "suihkuseurapiirien" keskellä.

jatkuu..

Lue lisää

Cannesista matka jatkui takaisin päin rannikkoa pitkin,ja bussista hypättiin Antibesissa.
Ei ollut juuri käsitystä tästäkään paikasta,joistain kirjoista tuttu nimi vain.
Kuljeskeltiin pitkin kapeita katuja,näpsittiin kuvia yms.
Paikka oli rauhallisen tuntuinen Cannesin hulinan jälkeen.
Pysähdyttiin roselasisllisille Pimms nimisen kahvilan terassille.
Tästäoli mukava seurata ohikulkijoita.
Pizzasiivuja tuli myös kyytipojaksi.
Ja lasku kaikesta vai 5 euroa.
Aloin heti pitämään Antibesistä,tänne vois joskus tulla vaikka viikoksi lepäilemään.
Vanhakaupunki ja satama jäi tällä kertaa näkemättä.
Cannesista lähteneessä bussissa oli jäljellä seisomapaikkoja,ja osa niistäkin täynnä.
Saatiin oikein maisemapaikat,tuumasi kauniimpi osapuoli,kun koitettiin pysyä pystyssä rantatien ruuhkassa.
Sitä mukaa,kun bussi täyttyi,piti tihitää peremmälle,ja takaovesta taas poistui matkaajia.
Kauniimpi osapuoli ei sensijaan hievahtanutkaan näköalapaikaltaan, vaan seistä törötti naama tuulilasissa Nizzaan asti.
Kuski suostui pudottamaan meidät Place Massenalle,vaikkei siinä varsinaista pysäkkiä olekkaan.
Näkymä peilissä todisti,että nyt oli aurinko ottanut oikein niskalenkin näistä matkaajista.
Aikaisin yöpuulle,sillä huomenna olisi luvissa Menton ja Ventimiglian markkinat.

jatkuu..

Couples kirjoitti:

Cannesista matka jatkui takaisin päin rannikkoa pitkin,ja bussista hypättiin Antibesissa.
Ei ollut juuri käsitystä tästäkään paikasta,joistain kirjoista tuttu nimi vain.
Kuljeskeltiin pitkin kapeita katuja,näpsittiin kuvia yms.
Paikka oli rauhallisen tuntuinen Cannesin hulinan jälkeen.
Pysähdyttiin roselasisllisille Pimms nimisen kahvilan terassille.
Tästäoli mukava seurata ohikulkijoita.
Pizzasiivuja tuli myös kyytipojaksi.
Ja lasku kaikesta vai 5 euroa.
Aloin heti pitämään Antibesistä,tänne vois joskus tulla vaikka viikoksi lepäilemään.
Vanhakaupunki ja satama jäi tällä kertaa näkemättä.
Cannesista lähteneessä bussissa oli jäljellä seisomapaikkoja,ja osa niistäkin täynnä.
Saatiin oikein maisemapaikat,tuumasi kauniimpi osapuoli,kun koitettiin pysyä pystyssä rantatien ruuhkassa.
Sitä mukaa,kun bussi täyttyi,piti tihitää peremmälle,ja takaovesta taas poistui matkaajia.
Kauniimpi osapuoli ei sensijaan hievahtanutkaan näköalapaikaltaan, vaan seistä törötti naama tuulilasissa Nizzaan asti.
Kuski suostui pudottamaan meidät Place Massenalle,vaikkei siinä varsinaista pysäkkiä olekkaan.
Näkymä peilissä todisti,että nyt oli aurinko ottanut oikein niskalenkin näistä matkaajista.
Aikaisin yöpuulle,sillä huomenna olisi luvissa Menton ja Ventimiglian markkinat.

jatkuu..

Lue lisää

Gare Routierella oli ryysistä kun saavuimme sinne puolilta päivin.
Aamu oli mennyt erinäisissä kotiaskareissa.
Lisäksi oli pitänyt käydä ruokakaupassa,ja hankkia sateenvarjot.
Aamuyöstä alkanut sade oli jatkunut siihen saakka,että toinen uusista sateenvarjoista saatiin levälleen.
Toista ei ehditty edes ottaa pussista,kun sade lakkasi.
Enemmän se kyllä oli ollutkin sellasta pientä tipottelua,mutta oishan siinä kastunut päivän mittaan sateen jatkuessa.
Mentonin bussiin oli niin moni menossa,että jäätiin suosiolla oottaan seuraavaa bussia.
Jostain syystä tänään liikenne takkuili,ja moni bussi jäi kokonaan tulematta.
Viereiseltä pysäkiltä olis pitänyt lähteä bussi 100x Monacoon,mutta sitäkään ei kuulunut.
Niinpä senkin bussin odottajat alkoivat pikkuhiljaa pakkaantua tähän meidän jonoon.
Bussi 100 menee myös Monacon kautta pääteasemana Menton.
Alkoi olla jo aika hermostunut tunnelma,kun bussi viimein saapui,ja siinä ei juuri jonotussääntöjä kunnioitettu.
Me oltiin ekena jonossa,mutta päästin yhden lapsiperheen ja pari vanhusta edelle.
Tosin siinä välissä yritti parikymmentämuutakin kiilata bussiin,mutta yritykseksi jäi.
Istumapaikat saatiin,ja meitä vastapäätä istui pari nuorta miestä,joiden puheesta ei ottanut mitään tolkkua.Veikkailin kavereita unkarilaisiksi,mutta paljastuivat latvialaisiksi.
Toinen puhui vielä enkkua hyvin ja oli matkaillut laajalti,joten vaihtelimme matkavinkkejä Monacoon asti.
Pojat jäivät tutustumaan ruhtinaskunnan ihmeisiin,ja me jatkoimme matkaa.
Mentonissa kävelimme puolisen kilometriä rautatieasemalle,ja liput Italian puolelle Ventimigliaan siirtyivät haltuumme muutaman euron maksusuoritusta vastaan.
Oli 2 ja puolituntia aikaa tutustua Mentonin ihmeisiin.
Taaskaan meillä ei ollut karttaa,ja turistitoimisto oli siestan takia kiinni,joten lähdimme tallustelemaan alamäkeen,merta kohti.
Ehkä pilvisestä päivästä johtuen rantakadullakin oli hiljaista,ja vanhaan kaupunkiin oli sen verran matkaa,ettei lähdetty sinne asti...ois voinu mennä juoksuksi taas kerran.
Istuskeltiin sitten kahvilassa rannan tuntumassa,kunnes oli aika palata asemalle.

Ventimiglia vaikutti mukavalta pikkukaupungilta.
Markkinat olivat levittäytyneet rantakatujen tuntumaan.
Kauppiaat huutelivat italialaiseen tapaan ja ilmeisesti yrittivät kiinnittää meidän potentiaalisten asiakkaiden huomion.
Kyllähän sieltä vyötä,laukkua yms. tarttuikin mukaan.
Kyllä nyt kielipää sekosi lopullisesti,kun osa puhui ranskaa,osa italiaa,ja osa vielä englantia...muutenkin on vähän mennyt mercit ja graziet sekasin kun on sukkuloitu maasta toiseen.
Kantamusta alkoi olla jo niin paljon,että kun poislähtiessä laukkukauppias heitteli viimeisiä matkalaukkuja autoon ja pyyteli pinkistä reilunkokoisesta matkalaukusta kahtakymppiä,ei kehdattu edes tinkiä.
Oli keveni huomattavasti.
Syy liikenteen takkuamiseen selvisi Nizzan rautatieasemalla,kun yritin ostaa huomiselle lippuja Nizzasta Milanoon:
miesvirkailija valitti,ettei voi myydä lippuja,koska ranskassa oli menossa rautatielakko,ja hän ei tiedä,mitkä junat huomenna kulkee.
Käski tulla aamulla uudelleen.
No,sitten vaan pakkaamaan,ja siivoamaan kämppää.

jatkuu..

Couples kirjoitti:

Gare Routierella oli ryysistä kun saavuimme sinne puolilta päivin.
Aamu oli mennyt erinäisissä kotiaskareissa.
Lisäksi oli pitänyt käydä ruokakaupassa,ja hankkia sateenvarjot.
Aamuyöstä alkanut sade oli jatkunut siihen saakka,että toinen uusista sateenvarjoista saatiin levälleen.
Toista ei ehditty edes ottaa pussista,kun sade lakkasi.
Enemmän se kyllä oli ollutkin sellasta pientä tipottelua,mutta oishan siinä kastunut päivän mittaan sateen jatkuessa.
Mentonin bussiin oli niin moni menossa,että jäätiin suosiolla oottaan seuraavaa bussia.
Jostain syystä tänään liikenne takkuili,ja moni bussi jäi kokonaan tulematta.
Viereiseltä pysäkiltä olis pitänyt lähteä bussi 100x Monacoon,mutta sitäkään ei kuulunut.
Niinpä senkin bussin odottajat alkoivat pikkuhiljaa pakkaantua tähän meidän jonoon.
Bussi 100 menee myös Monacon kautta pääteasemana Menton.
Alkoi olla jo aika hermostunut tunnelma,kun bussi viimein saapui,ja siinä ei juuri jonotussääntöjä kunnioitettu.
Me oltiin ekena jonossa,mutta päästin yhden lapsiperheen ja pari vanhusta edelle.
Tosin siinä välissä yritti parikymmentämuutakin kiilata bussiin,mutta yritykseksi jäi.
Istumapaikat saatiin,ja meitä vastapäätä istui pari nuorta miestä,joiden puheesta ei ottanut mitään tolkkua.Veikkailin kavereita unkarilaisiksi,mutta paljastuivat latvialaisiksi.
Toinen puhui vielä enkkua hyvin ja oli matkaillut laajalti,joten vaihtelimme matkavinkkejä Monacoon asti.
Pojat jäivät tutustumaan ruhtinaskunnan ihmeisiin,ja me jatkoimme matkaa.
Mentonissa kävelimme puolisen kilometriä rautatieasemalle,ja liput Italian puolelle Ventimigliaan siirtyivät haltuumme muutaman euron maksusuoritusta vastaan.
Oli 2 ja puolituntia aikaa tutustua Mentonin ihmeisiin.
Taaskaan meillä ei ollut karttaa,ja turistitoimisto oli siestan takia kiinni,joten lähdimme tallustelemaan alamäkeen,merta kohti.
Ehkä pilvisestä päivästä johtuen rantakadullakin oli hiljaista,ja vanhaan kaupunkiin oli sen verran matkaa,ettei lähdetty sinne asti...ois voinu mennä juoksuksi taas kerran.
Istuskeltiin sitten kahvilassa rannan tuntumassa,kunnes oli aika palata asemalle.

Ventimiglia vaikutti mukavalta pikkukaupungilta.
Markkinat olivat levittäytyneet rantakatujen tuntumaan.
Kauppiaat huutelivat italialaiseen tapaan ja ilmeisesti yrittivät kiinnittää meidän potentiaalisten asiakkaiden huomion.
Kyllähän sieltä vyötä,laukkua yms. tarttuikin mukaan.
Kyllä nyt kielipää sekosi lopullisesti,kun osa puhui ranskaa,osa italiaa,ja osa vielä englantia...muutenkin on vähän mennyt mercit ja graziet sekasin kun on sukkuloitu maasta toiseen.
Kantamusta alkoi olla jo niin paljon,että kun poislähtiessä laukkukauppias heitteli viimeisiä matkalaukkuja autoon ja pyyteli pinkistä reilunkokoisesta matkalaukusta kahtakymppiä,ei kehdattu edes tinkiä.
Oli keveni huomattavasti.
Syy liikenteen takkuamiseen selvisi Nizzan rautatieasemalla,kun yritin ostaa huomiselle lippuja Nizzasta Milanoon:
miesvirkailija valitti,ettei voi myydä lippuja,koska ranskassa oli menossa rautatielakko,ja hän ei tiedä,mitkä junat huomenna kulkee.
Käski tulla aamulla uudelleen.
No,sitten vaan pakkaamaan,ja siivoamaan kämppää.

jatkuu..

Lue lisää

16.5.2009

Aamulla lippujen saannissa ei ollut enää mitään ongelmaa,eli lakko oli ilmeisesti ohi tällä erää.
Klo 10.02 juna nytkähti liikkeelle ja Ventimigliaan asti mentiin ilman sisävaloja,eli pilkkopimeässä tunneleiden kohdalla.
Tulipahan käytyä sitten viidesti Monacossa tällä reissulla,vaikkakin 4 kertaa läpikulkumatkalla.
Sama Algerialaisbisnesmies käveli hermostuneen oloisen hyttimme ohi,joka oli jo tullessa samassa hytissä,ja jonka pitäisi olla Algeriassa omien puheidensa mukaan.
Taitaa kaverin businekset liittyä aika kiinteästi junailuun.
Paras pitää matkatavaroita silmällä.
Hyttimme jakoivat:
Kanadalainen n.30 vuotias nainen jolla oli bisnesjuttuja Genovassa,ja joka ei puhunut sanaakaan mitään muuta kieltä ,kuin englantia.
Cremonalainen n.60 vuotias rouva,puhui ainoastaan italiaa.
31 vuotias Comossa asuva kurdimies,puhui italiaa ja ranskaa yhtä hyvin,kuin minä,eli n.20 sanaa.
Ja sitten tietysti me...2 satunnaista matkailijaa Suomesta.
Matka kului rattoisasti niitänäitä poristen ja kurdikielisiä lehtiä lueskellen.
Kurdimies kertoi kansansa kovasta kohtalosta Irakin ja Turkin puristuksessa...Cremonalaisrouva kertoi,että Stradivarius viulujen kotipaikka on Cremona.
Oisin voinut tietysti korjata että Stratovarius on hevibändi Suomesta,eikä mikään viulu,ja että Timo Kotipelto voitti kuorosodan...mutta annoin olla.
Lähellä Milanoa olisi voinut luulla olevansa Seinäjoen liepeillä, jos yhtäkkiä olis herännyt,eikä olisi muistanut missä on.
Niin samanlaista aakeeta laakeeta näkyi ikkunasta.
Olin lukenut,ja nähnyt kuviakin tuosta Mussolinin rakennuttamasta Milanon Centralesta,mutta vaikuttavan kokoinen se oli silti.
Harmikseni jäi kuvat ottamatta kiireen takia.
Meillä oli aikaa Milanolle ainoastaan tämä ilta,ja suunnattiinkin samantien taksilla hotelli Bestiin,joka oli aika lähellä.
Nimestään huolimatta se ei ehkä ollut Milanon paras hotelli,mutta ei lääväkään.
Siisti huone ja kylppäri,tosin aika pienet.
Ilmastointi puuttui,joten huoneessa tarkeni ihan hyvin ilman päällystakkia.
Parvekekkin löytyi...hotellissa oli takapihalla ihastuttava puutarha.
Parempi puolisko katosi markkinoille,jotka olivat hotellin edessä sijaitsevalla aukiolla.
Tunnin siestan jälkeen tapahtui iloinen jälleennäkeminen,kun parempi puolisko
saapui parin muovikassin kera,ja siirryttiin pikku hiljaa Lima-nimiselle metroasemalle.
Paikallinen nuorimies opasti meitä lippuautomaatin kans,ja kohtapa istuttiin metrossa,euron tiketit kourassa matkalla kohti Duomon aukiota.

jatkuu...

Couples kirjoitti:

16.5.2009

Aamulla lippujen saannissa ei ollut enää mitään ongelmaa,eli lakko oli ilmeisesti ohi tällä erää.
Klo 10.02 juna nytkähti liikkeelle ja Ventimigliaan asti mentiin ilman sisävaloja,eli pilkkopimeässä tunneleiden kohdalla.
Tulipahan käytyä sitten viidesti Monacossa tällä reissulla,vaikkakin 4 kertaa läpikulkumatkalla.
Sama Algerialaisbisnesmies käveli hermostuneen oloisen hyttimme ohi,joka oli jo tullessa samassa hytissä,ja jonka pitäisi olla Algeriassa omien puheidensa mukaan.
Taitaa kaverin businekset liittyä aika kiinteästi junailuun.
Paras pitää matkatavaroita silmällä.
Hyttimme jakoivat:
Kanadalainen n.30 vuotias nainen jolla oli bisnesjuttuja Genovassa,ja joka ei puhunut sanaakaan mitään muuta kieltä ,kuin englantia.
Cremonalainen n.60 vuotias rouva,puhui ainoastaan italiaa.
31 vuotias Comossa asuva kurdimies,puhui italiaa ja ranskaa yhtä hyvin,kuin minä,eli n.20 sanaa.
Ja sitten tietysti me...2 satunnaista matkailijaa Suomesta.
Matka kului rattoisasti niitänäitä poristen ja kurdikielisiä lehtiä lueskellen.
Kurdimies kertoi kansansa kovasta kohtalosta Irakin ja Turkin puristuksessa...Cremonalaisrouva kertoi,että Stradivarius viulujen kotipaikka on Cremona.
Oisin voinut tietysti korjata että Stratovarius on hevibändi Suomesta,eikä mikään viulu,ja että Timo Kotipelto voitti kuorosodan...mutta annoin olla.
Lähellä Milanoa olisi voinut luulla olevansa Seinäjoen liepeillä, jos yhtäkkiä olis herännyt,eikä olisi muistanut missä on.
Niin samanlaista aakeeta laakeeta näkyi ikkunasta.
Olin lukenut,ja nähnyt kuviakin tuosta Mussolinin rakennuttamasta Milanon Centralesta,mutta vaikuttavan kokoinen se oli silti.
Harmikseni jäi kuvat ottamatta kiireen takia.
Meillä oli aikaa Milanolle ainoastaan tämä ilta,ja suunnattiinkin samantien taksilla hotelli Bestiin,joka oli aika lähellä.
Nimestään huolimatta se ei ehkä ollut Milanon paras hotelli,mutta ei lääväkään.
Siisti huone ja kylppäri,tosin aika pienet.
Ilmastointi puuttui,joten huoneessa tarkeni ihan hyvin ilman päällystakkia.
Parvekekkin löytyi...hotellissa oli takapihalla ihastuttava puutarha.
Parempi puolisko katosi markkinoille,jotka olivat hotellin edessä sijaitsevalla aukiolla.
Tunnin siestan jälkeen tapahtui iloinen jälleennäkeminen,kun parempi puolisko
saapui parin muovikassin kera,ja siirryttiin pikku hiljaa Lima-nimiselle metroasemalle.
Paikallinen nuorimies opasti meitä lippuautomaatin kans,ja kohtapa istuttiin metrossa,euron tiketit kourassa matkalla kohti Duomon aukiota.

jatkuu...

Lue lisää

Metrosta noustiin maanpinnalle Duomoa edellisellä pysäkillä.
Tästä matka jatkui kävelykatua pitkin,ja tuomoikirkkoa lähestyttiin takaviistosta.
Kaikki oli suurta ja hienoa,kalliita putiikkeja ja kaikkialla paistoi raha.
Tyylikkäitä ihmisiä tuli ja meni,ja hiukan hävetti olla shortseissa,vaikkakin ne oli Saint Raphaelista ostettu,ei siis mistään valintatalosta.
Oli kaunis lauantai-ilta...väkeä oli todella paljon liikkeellä.
Poikettiin viihtyisän näköiselle terassille,ja viinilasien kera tuli 4 lautasellista pikkupurtavaa.
Muistinkin lukeneeni,että nimenomaan täällä Milanossa oli tapana monissa paikoissa tuoda naposteltavaa reilummasti.
Muutaman paikan jos kiertäisi,niin eipä tarvis ruokapaikkoja katella.
Kyllä Roomassakin Via Venetolla aika reilut annoskset purtavaa tuli...
Jännitin hiukan laskua,muttei se sitten 12 euroa enempää ollutkaan.

Duomon aukiolla oli jos jonkinnäköistä esiintyjää,ja mallikuvauksetkin näytti olevan menossa.
Hienojen bongattujen kirkkojen kokoelma sai uuden jäsenen,tosin sisätilat katsastetaan sitten seuraavalla Milanon reissulla.
Siirryttiin pikkuhiljaa Vittorio Emanuelle II;n lasikattoisille käytäville.
Ehdottomasti hienoimmat ostoskadut,mitkä on nähty.
Liikkeetkin oli Cuccia,Dioria,Vuittonia yms.
Mahtaa olla suolaiset vuokrat noissa kaupoissa,
mutta on varmaan ostovoimaakin näillä seutuvin.

Scala oopperan aukiolta matka jatkui kohti Castello Sforzataa.
Vastaan tuli porukkaa,joka oli ilmiselvästi oopperaan menossa.
Castellon aukiolla filmattiin suihkulähteitä...aurinko oli juuri laskemassa.
Pitihän ne milanon pizzat ja lasagnet testata.
Eipä ole Rooman Ivon pizzan voittanutta vieläkään,eikä lasagnekaan ollut kauniimman osapuolen valmistaman veroista, vaikkei kummassakaan mitään vikaa varsinaisesti ollut.

Vaikkei seuralaiseni italiaa osaakkaan,hyvin häneltä onnistui metrotikettien taikominen automaatista.
Eipä tarvi neuvoa kuin kerran...
Lämmin ilta ja suolaiset ruuat aiheuttivat ,ei niin lievää janon tunnetta,ja kun hotellin kylmäkaapista löytyi jääkylmän veden lisäksi Lidlistä tuttua Grafen Valder olutta,ei riemulla ollut rajoja.
Jostain syystä milanolaisilla oli tapana soittaa autojen summeria näin lauantai-illan ratoksi.
Epäilin tosin,että tämä tapaliittyi jollakin tavalla jalkapalloon.
Epäilyni osoittautui oikeaksi,kun kuulin sauraavana päivänä Inter Milanin varmistaneen Italian mestaruuden edellisenä iltana.

Siirtyminen Orio al Serion lentokentälle tapahtui aamutuimaan suht koht kivuttomasti Autostradalen bussilla 8,9€;n hintaan.
Lento lähti minuutilleen ajassaan,ja saapui puolituntia etuajassa Tampere/Pirkkalan kansainväliselle lentokentälle terminaali kakkoseen.

Pienestä kertomuksesta taisi paisua aika suuri.
Piti kyllä suorittaa priorisointia aika voimakkaasti,muuten tätä ei ehkä ikinä olis saanut kirjoitettua loppuun.
Paljon koettiin ja nähtiin,mukavia muistoja jäi.
Matkamuistoja,tuliaisia,postikortteja n,700 kuvaa ja 3 tuntia videofilmiä.

Ja muutamia vaatekappaleita...

Couples kirjoitti:

Metrosta noustiin maanpinnalle Duomoa edellisellä pysäkillä.
Tästä matka jatkui kävelykatua pitkin,ja tuomoikirkkoa lähestyttiin takaviistosta.
Kaikki oli suurta ja hienoa,kalliita putiikkeja ja kaikkialla paistoi raha.
Tyylikkäitä ihmisiä tuli ja meni,ja hiukan hävetti olla shortseissa,vaikkakin ne oli Saint Raphaelista ostettu,ei siis mistään valintatalosta.
Oli kaunis lauantai-ilta...väkeä oli todella paljon liikkeellä.
Poikettiin viihtyisän näköiselle terassille,ja viinilasien kera tuli 4 lautasellista pikkupurtavaa.
Muistinkin lukeneeni,että nimenomaan täällä Milanossa oli tapana monissa paikoissa tuoda naposteltavaa reilummasti.
Muutaman paikan jos kiertäisi,niin eipä tarvis ruokapaikkoja katella.
Kyllä Roomassakin Via Venetolla aika reilut annoskset purtavaa tuli...
Jännitin hiukan laskua,muttei se sitten 12 euroa enempää ollutkaan.

Duomon aukiolla oli jos jonkinnäköistä esiintyjää,ja mallikuvauksetkin näytti olevan menossa.
Hienojen bongattujen kirkkojen kokoelma sai uuden jäsenen,tosin sisätilat katsastetaan sitten seuraavalla Milanon reissulla.
Siirryttiin pikkuhiljaa Vittorio Emanuelle II;n lasikattoisille käytäville.
Ehdottomasti hienoimmat ostoskadut,mitkä on nähty.
Liikkeetkin oli Cuccia,Dioria,Vuittonia yms.
Mahtaa olla suolaiset vuokrat noissa kaupoissa,
mutta on varmaan ostovoimaakin näillä seutuvin.

Scala oopperan aukiolta matka jatkui kohti Castello Sforzataa.
Vastaan tuli porukkaa,joka oli ilmiselvästi oopperaan menossa.
Castellon aukiolla filmattiin suihkulähteitä...aurinko oli juuri laskemassa.
Pitihän ne milanon pizzat ja lasagnet testata.
Eipä ole Rooman Ivon pizzan voittanutta vieläkään,eikä lasagnekaan ollut kauniimman osapuolen valmistaman veroista, vaikkei kummassakaan mitään vikaa varsinaisesti ollut.

Vaikkei seuralaiseni italiaa osaakkaan,hyvin häneltä onnistui metrotikettien taikominen automaatista.
Eipä tarvi neuvoa kuin kerran...
Lämmin ilta ja suolaiset ruuat aiheuttivat ,ei niin lievää janon tunnetta,ja kun hotellin kylmäkaapista löytyi jääkylmän veden lisäksi Lidlistä tuttua Grafen Valder olutta,ei riemulla ollut rajoja.
Jostain syystä milanolaisilla oli tapana soittaa autojen summeria näin lauantai-illan ratoksi.
Epäilin tosin,että tämä tapaliittyi jollakin tavalla jalkapalloon.
Epäilyni osoittautui oikeaksi,kun kuulin sauraavana päivänä Inter Milanin varmistaneen Italian mestaruuden edellisenä iltana.

Siirtyminen Orio al Serion lentokentälle tapahtui aamutuimaan suht koht kivuttomasti Autostradalen bussilla 8,9€;n hintaan.
Lento lähti minuutilleen ajassaan,ja saapui puolituntia etuajassa Tampere/Pirkkalan kansainväliselle lentokentälle terminaali kakkoseen.

Pienestä kertomuksesta taisi paisua aika suuri.
Piti kyllä suorittaa priorisointia aika voimakkaasti,muuten tätä ei ehkä ikinä olis saanut kirjoitettua loppuun.
Paljon koettiin ja nähtiin,mukavia muistoja jäi.
Matkamuistoja,tuliaisia,postikortteja n,700 kuvaa ja 3 tuntia videofilmiä.

Ja muutamia vaatekappaleita...

Lue lisää

Kiitokset mukavasta matkakertomuksesta! Tyylisi oli sopivan rento, että tuli ihan ittellekin fiilis, että on paikan päällä. Ja mikä parasta: lähden itse ko. maisemiin ensi viikonloppuna, joten mainio kertomuksesi lisäsi matkakuumettani entisestään!

iinex kirjoitti:

Kiitokset mukavasta matkakertomuksesta! Tyylisi oli sopivan rento, että tuli ihan ittellekin fiilis, että on paikan päällä. Ja mikä parasta: lähden itse ko. maisemiin ensi viikonloppuna, joten mainio kertomuksesi lisäsi matkakuumettani entisestään!

Lue lisää

kannustuksesta ja mukavaa lomaa!!

Couples kirjoitti:

Metrosta noustiin maanpinnalle Duomoa edellisellä pysäkillä.
Tästä matka jatkui kävelykatua pitkin,ja tuomoikirkkoa lähestyttiin takaviistosta.
Kaikki oli suurta ja hienoa,kalliita putiikkeja ja kaikkialla paistoi raha.
Tyylikkäitä ihmisiä tuli ja meni,ja hiukan hävetti olla shortseissa,vaikkakin ne oli Saint Raphaelista ostettu,ei siis mistään valintatalosta.
Oli kaunis lauantai-ilta...väkeä oli todella paljon liikkeellä.
Poikettiin viihtyisän näköiselle terassille,ja viinilasien kera tuli 4 lautasellista pikkupurtavaa.
Muistinkin lukeneeni,että nimenomaan täällä Milanossa oli tapana monissa paikoissa tuoda naposteltavaa reilummasti.
Muutaman paikan jos kiertäisi,niin eipä tarvis ruokapaikkoja katella.
Kyllä Roomassakin Via Venetolla aika reilut annoskset purtavaa tuli...
Jännitin hiukan laskua,muttei se sitten 12 euroa enempää ollutkaan.

Duomon aukiolla oli jos jonkinnäköistä esiintyjää,ja mallikuvauksetkin näytti olevan menossa.
Hienojen bongattujen kirkkojen kokoelma sai uuden jäsenen,tosin sisätilat katsastetaan sitten seuraavalla Milanon reissulla.
Siirryttiin pikkuhiljaa Vittorio Emanuelle II;n lasikattoisille käytäville.
Ehdottomasti hienoimmat ostoskadut,mitkä on nähty.
Liikkeetkin oli Cuccia,Dioria,Vuittonia yms.
Mahtaa olla suolaiset vuokrat noissa kaupoissa,
mutta on varmaan ostovoimaakin näillä seutuvin.

Scala oopperan aukiolta matka jatkui kohti Castello Sforzataa.
Vastaan tuli porukkaa,joka oli ilmiselvästi oopperaan menossa.
Castellon aukiolla filmattiin suihkulähteitä...aurinko oli juuri laskemassa.
Pitihän ne milanon pizzat ja lasagnet testata.
Eipä ole Rooman Ivon pizzan voittanutta vieläkään,eikä lasagnekaan ollut kauniimman osapuolen valmistaman veroista, vaikkei kummassakaan mitään vikaa varsinaisesti ollut.

Vaikkei seuralaiseni italiaa osaakkaan,hyvin häneltä onnistui metrotikettien taikominen automaatista.
Eipä tarvi neuvoa kuin kerran...
Lämmin ilta ja suolaiset ruuat aiheuttivat ,ei niin lievää janon tunnetta,ja kun hotellin kylmäkaapista löytyi jääkylmän veden lisäksi Lidlistä tuttua Grafen Valder olutta,ei riemulla ollut rajoja.
Jostain syystä milanolaisilla oli tapana soittaa autojen summeria näin lauantai-illan ratoksi.
Epäilin tosin,että tämä tapaliittyi jollakin tavalla jalkapalloon.
Epäilyni osoittautui oikeaksi,kun kuulin sauraavana päivänä Inter Milanin varmistaneen Italian mestaruuden edellisenä iltana.

Siirtyminen Orio al Serion lentokentälle tapahtui aamutuimaan suht koht kivuttomasti Autostradalen bussilla 8,9€;n hintaan.
Lento lähti minuutilleen ajassaan,ja saapui puolituntia etuajassa Tampere/Pirkkalan kansainväliselle lentokentälle terminaali kakkoseen.

Pienestä kertomuksesta taisi paisua aika suuri.
Piti kyllä suorittaa priorisointia aika voimakkaasti,muuten tätä ei ehkä ikinä olis saanut kirjoitettua loppuun.
Paljon koettiin ja nähtiin,mukavia muistoja jäi.
Matkamuistoja,tuliaisia,postikortteja n,700 kuvaa ja 3 tuntia videofilmiä.

Ja muutamia vaatekappaleita...

Lue lisää

Kiitos mukavasta matkakertomuksestasi.
Vaimoni sai taas monta uutta kohdetta reissujen aiheeksi.
Teillä oli ilmesesti pitkä reissu, kun kahlasitte noin monta paikkaa?
Terveiset Tampereelta !

Masavetti kirjoitti:

Kiitos mukavasta matkakertomuksestasi.
Vaimoni sai taas monta uutta kohdetta reissujen aiheeksi.
Teillä oli ilmesesti pitkä reissu, kun kahlasitte noin monta paikkaa?
Terveiset Tampereelta !

Lue lisää

..eli 1 yö Veronassa ja Milanossa, 2 yötä Venetsiassa ja 7 yötä Nizzassa.
Liikkeellä oltiin kyllä aktiivisesti.
Ilta-ja yöelämä jäi sitten kyllä vähiin,mutta niinpä se tuppaa jäämään jo tässä iässä muutenkin.
Aamusta sitten oltiinkin jo tien päällä.
Nykyään on suosittu noita huoneistomajoituksia yli 3;n yön matkoilla,ja ne kyllä "hakkaavat" hotelliyön 6-0, ja tulevat yleensä halvemmiksikin.
Lisäksi sitä asuu paikallisväen keskellä,ja maailma avartuu siltäkin osin.