Tahtoo tietää

Olen Theravada Buddhalainen ja se on yhtä paljon maallikoille kuin munkeille tarkoitettu, itseasiassa Buddha teki säännön että munkit eivät saa sydä ruokaa jota maallikot eivät ole heille tarjonneet, näin säilyy symbioosi munkkien ja maallikoiden välillä, eivätkä hyvät opettajat lähde yksin vuorille tai metsiin pitkiksi ajoiksi.

Niin tiedoksi sinulle joka kysyit Buddhalaisuudesta että hinayna on Mahayana-Buddhalaisten Theravada-Buddhalaisista käyttämä nimitys. Ilmeisesti kaikessa egottomuudessa annettu.
Eli he kutsuvat omaa traditiotaan Suureksi kulkuneuvoksi ja Theravada-traditiota pieneksi kulkuneuvoksi.

Alkuperäinen ja kunnioittava nimike lienee kuitenkin Theravada, kunnioitus on myös tärkeä osa Buddhalaista harjoittelua.

Joka tapauksessa perus opit ovat samat, yksi suurista eroista lienee että Theravada-Buddhalaisuudessa ei anneta Boddhisatva-lupauksia, eli ei luvata että odotetaan kaikkien muiden olentojen valaistuminen ennen omaa, vaan tarkoitus on tehdä kaikkensa valaistuakseen itse ja ollen siten valmis auttamaan muita.
Siitä taitaa itseasiassa tulla Mahayana-Buddhalaisten meistä käyttämä nimitys "pieni" sillä he (tai jotkut heistä?) katsovat että harjoittelumme perustuu itsekkääseen oman edun tavoitteluun.

Lievistä erimielisyyksistä huolimatta traditiot tulevat kuitenkin hyvin toimeen keskenään. Itse-asiassa luin juuri tekstin Mahayana ja Theravada munkkien pitämästä yhteisestä meditaatioleiristä.

Niin ja sitten harjoittelun tuloksista. Tulokset kohdallani samoja kuin avan:kin kirjoituksessa.
Monet jotka aloittelevat harjoittelua eivät ehkä välttämättä tiedä että iloisuus ja huumori on tärkeä osa harjoittelua, eli ei se ole otsa rypyssä vääntämistä. Mutta pidättäytyminen tietyistä asioista on kuitenkin yksi osa harjoittelusta eli harjoittelu ei ole myöskään aina helppoa, mutta vaikeuksiin voi suhtautua huumorilla. Ja meditaatio-harjoittelussa voi saavuttaa erittäin "autuaita" olotiloja, se on yksi harjoittelun hedelmistä johon ei kuitenkaan tulisi lopullisesti takertua, mutta se puhdistaa hyvin mieltä väliaikaisesti.

Tässäpä vähän tietoa tältäkin kantilta, toivon parasta etsinnällesi.

tco kirjoitti:

Olen Theravada Buddhalainen ja se on yhtä paljon maallikoille kuin munkeille tarkoitettu, itseasiassa Buddha teki säännön että munkit eivät saa sydä ruokaa jota maallikot eivät ole heille tarjonneet, näin säilyy symbioosi munkkien ja maallikoiden välillä, eivätkä hyvät opettajat lähde yksin vuorille tai metsiin pitkiksi ajoiksi.

Niin tiedoksi sinulle joka kysyit Buddhalaisuudesta että hinayna on Mahayana-Buddhalaisten Theravada-Buddhalaisista käyttämä nimitys. Ilmeisesti kaikessa egottomuudessa annettu.
Eli he kutsuvat omaa traditiotaan Suureksi kulkuneuvoksi ja Theravada-traditiota pieneksi kulkuneuvoksi.

Alkuperäinen ja kunnioittava nimike lienee kuitenkin Theravada, kunnioitus on myös tärkeä osa Buddhalaista harjoittelua.

Joka tapauksessa perus opit ovat samat, yksi suurista eroista lienee että Theravada-Buddhalaisuudessa ei anneta Boddhisatva-lupauksia, eli ei luvata että odotetaan kaikkien muiden olentojen valaistuminen ennen omaa, vaan tarkoitus on tehdä kaikkensa valaistuakseen itse ja ollen siten valmis auttamaan muita.
Siitä taitaa itseasiassa tulla Mahayana-Buddhalaisten meistä käyttämä nimitys "pieni" sillä he (tai jotkut heistä?) katsovat että harjoittelumme perustuu itsekkääseen oman edun tavoitteluun.

Lievistä erimielisyyksistä huolimatta traditiot tulevat kuitenkin hyvin toimeen keskenään. Itse-asiassa luin juuri tekstin Mahayana ja Theravada munkkien pitämästä yhteisestä meditaatioleiristä.

Niin ja sitten harjoittelun tuloksista. Tulokset kohdallani samoja kuin avan:kin kirjoituksessa.
Monet jotka aloittelevat harjoittelua eivät ehkä välttämättä tiedä että iloisuus ja huumori on tärkeä osa harjoittelua, eli ei se ole otsa rypyssä vääntämistä. Mutta pidättäytyminen tietyistä asioista on kuitenkin yksi osa harjoittelusta eli harjoittelu ei ole myöskään aina helppoa, mutta vaikeuksiin voi suhtautua huumorilla. Ja meditaatio-harjoittelussa voi saavuttaa erittäin "autuaita" olotiloja, se on yksi harjoittelun hedelmistä johon ei kuitenkaan tulisi lopullisesti takertua, mutta se puhdistaa hyvin mieltä väliaikaisesti.

Tässäpä vähän tietoa tältäkin kantilta, toivon parasta etsinnällesi.

Lue lisää

Kiitokset viestistäsi.

Kirjoitit:"Monet jotka aloittelevat harjoittelua eivät ehkä välttämättä tiedä että iloisuus ja huumori on tärkeä osa harjoittelua, eli ei se ole otsa rypyssä vääntämistä", mikä on tärkeä huomio. Ei voida liikaa painottaa että pohjimmiltaan buddhalaisuus on suurelta osin jotain, mitä kuvaillaan mm. "rajattomaksi iloksi" :)

Theravada-buddhalaisuudesta vielä:

Olen ymmärtänyt että "theravada" suomennettuna tarkoittaa "munkkikunnan vanhempain oppia" - niiden harjoittajien oppia, jotka eivät ole allekirjoittaneet eivätkä allekirjoita mahayana-suuntauksen näkemyksiä kaikkia koskevasta valaistumismielestä ja kaikkien ilmiöiden tyhjyydestä.

Toisin kuin mahayana-maallikkosuuntauksessa, alun puhtaan hinayana-suuntauksen mukaan vain munkit saattoivat ja saattavat vapautua/valaistua/pelastua/siirtyä parinirvánaan. Theravada-buddhalaisuudessa munkit ovat edelleenkin ja näkyvällä tavalla keskeisessä asemassa; on mm. yleistä, niin kuin varmasti hyvin tiedät, että pojat viettävät 10-15-vuotiaina jaksoja luostareissa saaden opetusta ja harjoitusta.

Totesit kuinka Buddha laati säännön etteivät munkit saa syödä ruokaa, jota maallikot eivät ole heille tarjonneet; hän halusi näin säilyttää symbioosin munkkien ja maallikoiden välillä ja pitää opettajat lähellä oppilaita, puhujat kuulijoita. Käsittääkseni theravada-suuntauksen valta-alueilla "tavallisen" kansan eräs tärkeimmistä harjoittamiseen liittyvistä tehtävistä on tänäänkin ruokkia ja auttaa munkkeja; heitä auttavat ja ruokkivat kiittävät saadessaan antaa, sillä antaessaan hyvää he saavat sitä myös hyvän karman muodossa.

Hinayana-suuntauksen eli theravada-linjan, jota joskus kutsutaan myös "eteläiseksi buddhalaisuudeksi" tärkeimpiä alueita ovat ymmärtääkseni Thaimaa, Sri Lanka ja Burma.

Toisinaan "pohjoiseksi buddhalaisuudeksi" myös kutsuttu mahayana-maallikkobuddhalaisuus katsoo, että kaikki voivat pelastua, kaikilla on potentiaalinen valaistumismieli jota voidaan kehittää harjoittamalla - bodhicitta (prajna) voi herätä jokaisessa. Mahayana-suuntauksessa munkkilaitos ei ole aivan niin tärkeässä asemassa kuin mitä se on hinayana-buddhalaisuudessa. Japanissa buddhalaisuus tuntee sellaisiakin suuntauksia, joilla ei ole luostarilaitosta lainkaan.

Olen samaa mieltä että "perusta", "kivijalka", on tärkein, niin kuin kirjoitit:"Joka tapauksessa perusopit ovat samat". On hienoa että buddhalaisuuden eri suuntaukset voivat "elää" sovussa rinta rinnan, voimme löytää niiden joukosta itsellemme sopivimman; eri suuntauksille omistautuneina saatamme olla avoimestikin eri mieltä, mutta silti keskustella ja olla kanssakäymisissä hyvässä hengessä. Iloista luettavaa oli mm. kuvauksesi siitä, kuinka mahayana- ja theravada- munkit yksissä tuumin järjestivät yhteisen meditaatioleirin :-)

Lainaus eräästä tekstistä, matkakuvauksesta:

>>>Vierailimme myös niillä paikoilla, joilla Buddha antoi viimeisen opetuksensa ja jossa hän kylpi ja joi viimeisen kerran. Luonnollisesti olimme myös Karunasheelin vieraana hänen buddhalaisessa keskuksessaan (Around the World Buddhist Friendship Society). Kysyttäessä, mihin koulukuntaan hänen edustamansa buddhalaisuus kuului, hän vastasi "hinayana-mahayana-buddhayana -ei mitään eroa" (perusopeissa)>>>


Kirjoitit:"Siitä taitaa itseasiassa tulla mahayana-buddhalaisten meistä käyttämä nimitys "pieni" sillä he (tai jotkut heistä?) katsovat että harjoittelumme perustuu itsekkääseen oman edun tavoitteluun."

Kenenkään toisen puolesta en voi puhua, mutta henkilökohtaisesti en tällä palstalla käytä "hinayanaa" enkä "mahayanaa" enkä mitään muutakaan buddhalaisuuden tiettyä suuntausta kuvaavaa nimeä minkään "nuo pienet, pikkuriikkiset, me suuret, valtavat"-tyylisten taka-ajatusten kera :o), vaan syystä että buddhalaisuudesta vasta kiinnostuneen on mielestäni helpompi saada asioista tolkkua jos ensi alkuun käytetään vakiintuneita, vähän tutumpia nimiä/nimityksiä (ihan vain neutraaleina nimityksinä). Se on, niin ajattelen, helpompaa sulateltavaa kuin olisi esimerkiksi aloitus siitä, ettei buddhalaisuuttakaan ole todella olemassa, minkä selittäminen ymmärrettävällä tavalla ja selkeästi on hyvin vaikeaa, niin kuin asioiden ja ilmiöiden ei-olevaisen luonnon yleensäkin ja sen, ettei ei-olevaisessa "olevaisuudessa" ole itseä :-)




Seuraava Nydahlin kirjoitus vuodelta 1996 kirjoitus on mielenkiintoista luettavaa - tuttu sinullekin, otaksun :o)

"Kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun Buddha oli opettanut Sarnathissa hinayana- eli pienen polun opetuksia, aivan toisen tyyppisiä ihmisiä tuli hänen oppiinsa Rajgirin vuorelle, joka sijaitsee muutaman tunnin matkan päässä Bodhgayasta pohjoiseen. Heillä riitti energiaa muille, ja he pitivät avarasta ja täysipainoisesta elämäntyylistä. Buddha osoitti, kuinka tämän hyvän tahdon ylijäämän parissa työskentelemällä voi rakastavaa myötätuntoa vahvistaa, kunnes kaikki subjektin, objektin ja toiminnan välillä koettu ero katoaa. Samalla hän antoi oppilaidensa käyttöön työkalut heidän oman luontaisen viisautensa oivaltamiseen. Hän opetti heitä näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat ilman käsitteiden, kiintymyksen tai pelon antamaa väritystä. Ennen kaikkea hän painotti, että myötätunnon ja viisauden tulee kasvaa tasapainossa. Myötätunto yksistään johtaa dogmaattisuuteen ja sentimentaalisuuteen, kun taas pelkkä asioiden ymmärtäminen jättää kylmäksi ja epämotivoiduksi. Olennot tarvitsevat molempia."


Erityisen tärkeänä pidän kirjoituksen kohtaa:"--Hän opetti heitä näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat ilman käsitteiden, kiintymyksen tai pelon antamaa väritystä. Ennen kaikkea hän painotti, että myötätunnon ja viisauden tulee kasvaa tasapainossa."

ava kirjoitti:

Kiitokset viestistäsi.

Kirjoitit:"Monet jotka aloittelevat harjoittelua eivät ehkä välttämättä tiedä että iloisuus ja huumori on tärkeä osa harjoittelua, eli ei se ole otsa rypyssä vääntämistä", mikä on tärkeä huomio. Ei voida liikaa painottaa että pohjimmiltaan buddhalaisuus on suurelta osin jotain, mitä kuvaillaan mm. "rajattomaksi iloksi" :)

Theravada-buddhalaisuudesta vielä:

Olen ymmärtänyt että "theravada" suomennettuna tarkoittaa "munkkikunnan vanhempain oppia" - niiden harjoittajien oppia, jotka eivät ole allekirjoittaneet eivätkä allekirjoita mahayana-suuntauksen näkemyksiä kaikkia koskevasta valaistumismielestä ja kaikkien ilmiöiden tyhjyydestä.

Toisin kuin mahayana-maallikkosuuntauksessa, alun puhtaan hinayana-suuntauksen mukaan vain munkit saattoivat ja saattavat vapautua/valaistua/pelastua/siirtyä parinirvánaan. Theravada-buddhalaisuudessa munkit ovat edelleenkin ja näkyvällä tavalla keskeisessä asemassa; on mm. yleistä, niin kuin varmasti hyvin tiedät, että pojat viettävät 10-15-vuotiaina jaksoja luostareissa saaden opetusta ja harjoitusta.

Totesit kuinka Buddha laati säännön etteivät munkit saa syödä ruokaa, jota maallikot eivät ole heille tarjonneet; hän halusi näin säilyttää symbioosin munkkien ja maallikoiden välillä ja pitää opettajat lähellä oppilaita, puhujat kuulijoita. Käsittääkseni theravada-suuntauksen valta-alueilla "tavallisen" kansan eräs tärkeimmistä harjoittamiseen liittyvistä tehtävistä on tänäänkin ruokkia ja auttaa munkkeja; heitä auttavat ja ruokkivat kiittävät saadessaan antaa, sillä antaessaan hyvää he saavat sitä myös hyvän karman muodossa.

Hinayana-suuntauksen eli theravada-linjan, jota joskus kutsutaan myös "eteläiseksi buddhalaisuudeksi" tärkeimpiä alueita ovat ymmärtääkseni Thaimaa, Sri Lanka ja Burma.

Toisinaan "pohjoiseksi buddhalaisuudeksi" myös kutsuttu mahayana-maallikkobuddhalaisuus katsoo, että kaikki voivat pelastua, kaikilla on potentiaalinen valaistumismieli jota voidaan kehittää harjoittamalla - bodhicitta (prajna) voi herätä jokaisessa. Mahayana-suuntauksessa munkkilaitos ei ole aivan niin tärkeässä asemassa kuin mitä se on hinayana-buddhalaisuudessa. Japanissa buddhalaisuus tuntee sellaisiakin suuntauksia, joilla ei ole luostarilaitosta lainkaan.

Olen samaa mieltä että "perusta", "kivijalka", on tärkein, niin kuin kirjoitit:"Joka tapauksessa perusopit ovat samat". On hienoa että buddhalaisuuden eri suuntaukset voivat "elää" sovussa rinta rinnan, voimme löytää niiden joukosta itsellemme sopivimman; eri suuntauksille omistautuneina saatamme olla avoimestikin eri mieltä, mutta silti keskustella ja olla kanssakäymisissä hyvässä hengessä. Iloista luettavaa oli mm. kuvauksesi siitä, kuinka mahayana- ja theravada- munkit yksissä tuumin järjestivät yhteisen meditaatioleirin :-)

Lainaus eräästä tekstistä, matkakuvauksesta:

>>>Vierailimme myös niillä paikoilla, joilla Buddha antoi viimeisen opetuksensa ja jossa hän kylpi ja joi viimeisen kerran. Luonnollisesti olimme myös Karunasheelin vieraana hänen buddhalaisessa keskuksessaan (Around the World Buddhist Friendship Society). Kysyttäessä, mihin koulukuntaan hänen edustamansa buddhalaisuus kuului, hän vastasi "hinayana-mahayana-buddhayana -ei mitään eroa" (perusopeissa)>>>


Kirjoitit:"Siitä taitaa itseasiassa tulla mahayana-buddhalaisten meistä käyttämä nimitys "pieni" sillä he (tai jotkut heistä?) katsovat että harjoittelumme perustuu itsekkääseen oman edun tavoitteluun."

Kenenkään toisen puolesta en voi puhua, mutta henkilökohtaisesti en tällä palstalla käytä "hinayanaa" enkä "mahayanaa" enkä mitään muutakaan buddhalaisuuden tiettyä suuntausta kuvaavaa nimeä minkään "nuo pienet, pikkuriikkiset, me suuret, valtavat"-tyylisten taka-ajatusten kera :o), vaan syystä että buddhalaisuudesta vasta kiinnostuneen on mielestäni helpompi saada asioista tolkkua jos ensi alkuun käytetään vakiintuneita, vähän tutumpia nimiä/nimityksiä (ihan vain neutraaleina nimityksinä). Se on, niin ajattelen, helpompaa sulateltavaa kuin olisi esimerkiksi aloitus siitä, ettei buddhalaisuuttakaan ole todella olemassa, minkä selittäminen ymmärrettävällä tavalla ja selkeästi on hyvin vaikeaa, niin kuin asioiden ja ilmiöiden ei-olevaisen luonnon yleensäkin ja sen, ettei ei-olevaisessa "olevaisuudessa" ole itseä :-)




Seuraava Nydahlin kirjoitus vuodelta 1996 kirjoitus on mielenkiintoista luettavaa - tuttu sinullekin, otaksun :o)

"Kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun Buddha oli opettanut Sarnathissa hinayana- eli pienen polun opetuksia, aivan toisen tyyppisiä ihmisiä tuli hänen oppiinsa Rajgirin vuorelle, joka sijaitsee muutaman tunnin matkan päässä Bodhgayasta pohjoiseen. Heillä riitti energiaa muille, ja he pitivät avarasta ja täysipainoisesta elämäntyylistä. Buddha osoitti, kuinka tämän hyvän tahdon ylijäämän parissa työskentelemällä voi rakastavaa myötätuntoa vahvistaa, kunnes kaikki subjektin, objektin ja toiminnan välillä koettu ero katoaa. Samalla hän antoi oppilaidensa käyttöön työkalut heidän oman luontaisen viisautensa oivaltamiseen. Hän opetti heitä näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat ilman käsitteiden, kiintymyksen tai pelon antamaa väritystä. Ennen kaikkea hän painotti, että myötätunnon ja viisauden tulee kasvaa tasapainossa. Myötätunto yksistään johtaa dogmaattisuuteen ja sentimentaalisuuteen, kun taas pelkkä asioiden ymmärtäminen jättää kylmäksi ja epämotivoiduksi. Olennot tarvitsevat molempia."


Erityisen tärkeänä pidän kirjoituksen kohtaa:"--Hän opetti heitä näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat ilman käsitteiden, kiintymyksen tai pelon antamaa väritystä. Ennen kaikkea hän painotti, että myötätunnon ja viisauden tulee kasvaa tasapainossa."

Lue lisää

Theravada-Buddhalaisuudessa kaikkia olentoja pidetään potentiaalisina saavuttamaan valaistuminen, ei pelkästään munkkeja ja nunnia.

Haluan tässä vaiheessa huomauttaa että en ole kuullut kenenkään Theravada-munkki opettajistani valittavan heistä käytettävästä nimityksestä, eli he eivät luonnollisesti pidä asiaa suurena kysymyksenä sillä se on vain nimi.Heistä on parempi keskittyä harjoitteluun kuin vaivata moisella päätään.
Itse puutun asiaan ensimmäistä kertaa, mutta aina olen miettinyt että mikä on motiivi moisen nimen antamisella.
Edellisessä kirjoituksessa toin asian esille sillä kysyjä halusi tietää Buddhalaisuudesta, ja minusta hänen on hyvä tietää että hinayana on Theravadasta käytetty nimitys.

kirjoitit:

Erityisen tärkeänä pidän kirjoituksen kohtaa:"--Hän opetti heitä näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat ilman käsitteiden, kiintymyksen tai pelon antamaa väritystä. Ennen kaikkea hän painotti, että myötätunnon ja viisauden tulee kasvaa tasapainossa."

kommenttini:

Henkilö joka näkee asiat sellaisina kuin ne ovat ilman käsitteiden, kiintymyksen tai pelon antamaa väritystä, ei käytä jostain ryhmästä sellaista nimitystä jota ryhmä ei käyttäisi itsestään, ei siis koe tarvetta nimetä uudelleen, vaan on riittävän viisas käyttämään nimitystä jonka ryhmä kokee kunnioittavana, vaikka ryhmä ei allekirjoittaisikaan samoja näkemyksiä. kunnioittaminen on viisautta.

Tietysti ymmärrän että kysymys on vain nimityksestä, mutta tällä palstalla käytetään sanoja, joten tällä palstalla on myös tarkoitus kommentoida sanoja.
Jos alkaa soveltaa "Anicca" opetusta keskustelupalstan sisältöön niin keskustelu loppuu lyhyeen.

No, joka tapauksessa ehkä jonain päivänä Theravada nimitystä käytetään yleisesti.Ja vaikka ei käytetäkään, ei syytä synkkyyteen. Sitten synkistyn jos Theravada-Buddhalaiset ottavat käyttöön nimityksen Mahayanasta, eivätkä enää käyttisikään Mahayana nimitystä isolla M:llä kuten kunnioittavasti yhä tekevät. Vaikka eivät allekirjoitakkaan samoja näkemyksiä.

Tulipa tekstiä, onneksi keskitymme yleensä asioihin jotka ovat yhteisiä traditioillemme.

tco kirjoitti:

Olen Theravada Buddhalainen ja se on yhtä paljon maallikoille kuin munkeille tarkoitettu, itseasiassa Buddha teki säännön että munkit eivät saa sydä ruokaa jota maallikot eivät ole heille tarjonneet, näin säilyy symbioosi munkkien ja maallikoiden välillä, eivätkä hyvät opettajat lähde yksin vuorille tai metsiin pitkiksi ajoiksi.

Niin tiedoksi sinulle joka kysyit Buddhalaisuudesta että hinayna on Mahayana-Buddhalaisten Theravada-Buddhalaisista käyttämä nimitys. Ilmeisesti kaikessa egottomuudessa annettu.
Eli he kutsuvat omaa traditiotaan Suureksi kulkuneuvoksi ja Theravada-traditiota pieneksi kulkuneuvoksi.

Alkuperäinen ja kunnioittava nimike lienee kuitenkin Theravada, kunnioitus on myös tärkeä osa Buddhalaista harjoittelua.

Joka tapauksessa perus opit ovat samat, yksi suurista eroista lienee että Theravada-Buddhalaisuudessa ei anneta Boddhisatva-lupauksia, eli ei luvata että odotetaan kaikkien muiden olentojen valaistuminen ennen omaa, vaan tarkoitus on tehdä kaikkensa valaistuakseen itse ja ollen siten valmis auttamaan muita.
Siitä taitaa itseasiassa tulla Mahayana-Buddhalaisten meistä käyttämä nimitys "pieni" sillä he (tai jotkut heistä?) katsovat että harjoittelumme perustuu itsekkääseen oman edun tavoitteluun.

Lievistä erimielisyyksistä huolimatta traditiot tulevat kuitenkin hyvin toimeen keskenään. Itse-asiassa luin juuri tekstin Mahayana ja Theravada munkkien pitämästä yhteisestä meditaatioleiristä.

Niin ja sitten harjoittelun tuloksista. Tulokset kohdallani samoja kuin avan:kin kirjoituksessa.
Monet jotka aloittelevat harjoittelua eivät ehkä välttämättä tiedä että iloisuus ja huumori on tärkeä osa harjoittelua, eli ei se ole otsa rypyssä vääntämistä. Mutta pidättäytyminen tietyistä asioista on kuitenkin yksi osa harjoittelusta eli harjoittelu ei ole myöskään aina helppoa, mutta vaikeuksiin voi suhtautua huumorilla. Ja meditaatio-harjoittelussa voi saavuttaa erittäin "autuaita" olotiloja, se on yksi harjoittelun hedelmistä johon ei kuitenkaan tulisi lopullisesti takertua, mutta se puhdistaa hyvin mieltä väliaikaisesti.

Tässäpä vähän tietoa tältäkin kantilta, toivon parasta etsinnällesi.

Lue lisää

> ...hinayna on Mahayana-Buddhalaisten
> Theravada-Buddhalaisista käyttämä nimitys.
> Ilmeisesti kaikessa egottomuudessa annettu.

Itse asiassa noin ei ole. Intialaisen "klassisen" Mahayanan kritisoimat koulukunnat eivät sisällä Theravadaa. Se rutina silloin muinoin kohdistui lähinnä Sarvastivada-tradition esittämien oppien kaltaisiin (yli)realistisiin näkemyksiin, joita todennäköisesti myös theravaadinit kritisoisivat. Sen jälkeen kun Theravada oli jo turvallisesti siirtynyt Sri Lankalle, niin Intiassa mopo karkasi joittenkin käsistä ja siellä kehittyi kaikenlaisia "harha-oppeja", joita vastaan mahayanisteiksi itseään kutsuvat sitten rupesivat liikehtimään.

Mitä tulee esim tyhjyyteen, niin Theravada ja Prasangika-Madhyamika ovat siitä täsmälleen samaa mieltä.

Lisäksi on syytä muistaa, että myös Theravada-piireissä on Bodhisattvoja; se ei ole Mahayanan yksinoikeus, vaikka Mahayana "Bodhisattvan uraan" onkin erikoistunut.
_________

Ongelmallista on se, että usein termiä 'Hinayana' käytetään tarkoituksessa 'epä-mahayana', joilloin se ikään kuin siirtyy tarkoittamaan Theravadaa, vaikka Theravada onkin koko Hinayana-Mahayana hommelin ulkopuolella.

tco kirjoitti:

Theravada-Buddhalaisuudessa kaikkia olentoja pidetään potentiaalisina saavuttamaan valaistuminen, ei pelkästään munkkeja ja nunnia.

Haluan tässä vaiheessa huomauttaa että en ole kuullut kenenkään Theravada-munkki opettajistani valittavan heistä käytettävästä nimityksestä, eli he eivät luonnollisesti pidä asiaa suurena kysymyksenä sillä se on vain nimi.Heistä on parempi keskittyä harjoitteluun kuin vaivata moisella päätään.
Itse puutun asiaan ensimmäistä kertaa, mutta aina olen miettinyt että mikä on motiivi moisen nimen antamisella.
Edellisessä kirjoituksessa toin asian esille sillä kysyjä halusi tietää Buddhalaisuudesta, ja minusta hänen on hyvä tietää että hinayana on Theravadasta käytetty nimitys.

kirjoitit:

Erityisen tärkeänä pidän kirjoituksen kohtaa:"--Hän opetti heitä näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat ilman käsitteiden, kiintymyksen tai pelon antamaa väritystä. Ennen kaikkea hän painotti, että myötätunnon ja viisauden tulee kasvaa tasapainossa."

kommenttini:

Henkilö joka näkee asiat sellaisina kuin ne ovat ilman käsitteiden, kiintymyksen tai pelon antamaa väritystä, ei käytä jostain ryhmästä sellaista nimitystä jota ryhmä ei käyttäisi itsestään, ei siis koe tarvetta nimetä uudelleen, vaan on riittävän viisas käyttämään nimitystä jonka ryhmä kokee kunnioittavana, vaikka ryhmä ei allekirjoittaisikaan samoja näkemyksiä. kunnioittaminen on viisautta.

Tietysti ymmärrän että kysymys on vain nimityksestä, mutta tällä palstalla käytetään sanoja, joten tällä palstalla on myös tarkoitus kommentoida sanoja.
Jos alkaa soveltaa "Anicca" opetusta keskustelupalstan sisältöön niin keskustelu loppuu lyhyeen.

No, joka tapauksessa ehkä jonain päivänä Theravada nimitystä käytetään yleisesti.Ja vaikka ei käytetäkään, ei syytä synkkyyteen. Sitten synkistyn jos Theravada-Buddhalaiset ottavat käyttöön nimityksen Mahayanasta, eivätkä enää käyttisikään Mahayana nimitystä isolla M:llä kuten kunnioittavasti yhä tekevät. Vaikka eivät allekirjoitakkaan samoja näkemyksiä.

Tulipa tekstiä, onneksi keskitymme yleensä asioihin jotka ovat yhteisiä traditioillemme.

Lue lisää

Kiitos vastineestasi.

Ymmärrän kantasi, vaikken olekaan aivan samaa mieltä.

"onneksi keskitymme yleensä asioihin jotka ovat yhteisiä traditioillemme", kirjoitit.
En ole eri mieltä :-)

tco kirjoitti:

Olen Theravada Buddhalainen ja se on yhtä paljon maallikoille kuin munkeille tarkoitettu, itseasiassa Buddha teki säännön että munkit eivät saa sydä ruokaa jota maallikot eivät ole heille tarjonneet, näin säilyy symbioosi munkkien ja maallikoiden välillä, eivätkä hyvät opettajat lähde yksin vuorille tai metsiin pitkiksi ajoiksi.

Niin tiedoksi sinulle joka kysyit Buddhalaisuudesta että hinayna on Mahayana-Buddhalaisten Theravada-Buddhalaisista käyttämä nimitys. Ilmeisesti kaikessa egottomuudessa annettu.
Eli he kutsuvat omaa traditiotaan Suureksi kulkuneuvoksi ja Theravada-traditiota pieneksi kulkuneuvoksi.

Alkuperäinen ja kunnioittava nimike lienee kuitenkin Theravada, kunnioitus on myös tärkeä osa Buddhalaista harjoittelua.

Joka tapauksessa perus opit ovat samat, yksi suurista eroista lienee että Theravada-Buddhalaisuudessa ei anneta Boddhisatva-lupauksia, eli ei luvata että odotetaan kaikkien muiden olentojen valaistuminen ennen omaa, vaan tarkoitus on tehdä kaikkensa valaistuakseen itse ja ollen siten valmis auttamaan muita.
Siitä taitaa itseasiassa tulla Mahayana-Buddhalaisten meistä käyttämä nimitys "pieni" sillä he (tai jotkut heistä?) katsovat että harjoittelumme perustuu itsekkääseen oman edun tavoitteluun.

Lievistä erimielisyyksistä huolimatta traditiot tulevat kuitenkin hyvin toimeen keskenään. Itse-asiassa luin juuri tekstin Mahayana ja Theravada munkkien pitämästä yhteisestä meditaatioleiristä.

Niin ja sitten harjoittelun tuloksista. Tulokset kohdallani samoja kuin avan:kin kirjoituksessa.
Monet jotka aloittelevat harjoittelua eivät ehkä välttämättä tiedä että iloisuus ja huumori on tärkeä osa harjoittelua, eli ei se ole otsa rypyssä vääntämistä. Mutta pidättäytyminen tietyistä asioista on kuitenkin yksi osa harjoittelusta eli harjoittelu ei ole myöskään aina helppoa, mutta vaikeuksiin voi suhtautua huumorilla. Ja meditaatio-harjoittelussa voi saavuttaa erittäin "autuaita" olotiloja, se on yksi harjoittelun hedelmistä johon ei kuitenkaan tulisi lopullisesti takertua, mutta se puhdistaa hyvin mieltä väliaikaisesti.

Tässäpä vähän tietoa tältäkin kantilta, toivon parasta etsinnällesi.

Lue lisää

Mielestäni Theravada ansaitsee täsmälleen saman kunnioituksen kuin muutkin buddhalaisuuden suunnat. Hinayana-termistä on silti vaikea päästä eroon, kun se on juurtunut ihmisten kielenkäyttöön, ja toisekseen hinayanalla viitataan toisinaan muuhunkin kuin Theravadaan. http://www.berzinarchives.com/comparison_buddhist_traditions/terms_hinayana_mahayana.html

Osaatko tco (tai kukaan muu) sanoa paljonko Suomessa on Theravadaa harjoittavia? Entäpä onko joku tietty Theravadan perinteistä saanut täällä enemmän jalansijaa kuin muut? ...vai ovatko harjoittajat ylipäätään vielä ehtineet järjestäytyä? Tiedän että thaimaalaisilla on keskus toiminnassa, mutta paljon muuta en tiedäkään.

Ainakin jotain toimintaa on, sillä buddha-dharma.infon sivuilla on ilmo ensi kesänä järjestettävästä vipassana-meditaatiokurssista.
http://www.kaapeli.fi/~dharma/03ennakko.htm

Sipoon Siddha kirjoitti:

Mielestäni Theravada ansaitsee täsmälleen saman kunnioituksen kuin muutkin buddhalaisuuden suunnat. Hinayana-termistä on silti vaikea päästä eroon, kun se on juurtunut ihmisten kielenkäyttöön, ja toisekseen hinayanalla viitataan toisinaan muuhunkin kuin Theravadaan. http://www.berzinarchives.com/comparison_buddhist_traditions/terms_hinayana_mahayana.html

Osaatko tco (tai kukaan muu) sanoa paljonko Suomessa on Theravadaa harjoittavia? Entäpä onko joku tietty Theravadan perinteistä saanut täällä enemmän jalansijaa kuin muut? ...vai ovatko harjoittajat ylipäätään vielä ehtineet järjestäytyä? Tiedän että thaimaalaisilla on keskus toiminnassa, mutta paljon muuta en tiedäkään.

Ainakin jotain toimintaa on, sillä buddha-dharma.infon sivuilla on ilmo ensi kesänä järjestettävästä vipassana-meditaatiokurssista.
http://www.kaapeli.fi/~dharma/03ennakko.htm

Lue lisää

tuo Vipassana kurssi, ite harjoittelen jonkinlaista vipassana-samadha yhdistelmää joka on käytössä Thaimaan Metsäluostari traditiossa. Tuo kurssi täytyy ottaa huomioon kesän suunnitelmissa.

Olen kuullut tuosta thaimaalaisesta munkista suomessa, mutta tiedän että hän ei ole Metsäluostari munkkeja joten epäilen että onko tyyli samaa kuin useimmissa temppeleissä Bangkokissa, eli jonkinlaista leipämunkkeutta, jossa harjoittelulla ei ole juuri sijaa, ja sen vuoksi harjoitteluun liittyvät kysymykset voivat jäädä vaille hyvää vastausta. Mutta maallikoillehan on Buddhan mukaan mittaamattoman hyödyllistä tarjota ruokaa ja tarvikkeita myös munkille joka ei ota harjoittelua niin vakavasti.

Se miksi metsäluostari ja Theravada perinne yleensä eivät ole levinneet suomeen on se että luostari perustetaan vain kutsusta, eli yleensä varakas rahoittaja auttaa luostarin alkuun, tai Theravada-Buddhalainen yhdistys tai joku sen tyyppinen ottaa asian hoitaakseen.
Theravada-Buddhalaisuutta ei markkinoida kuten esim. Tibetin-Buddhalaisutta, ja luulenkin että monilla on käsitys että Hänen Pyhyytensä Dalai-Lama on kaikkien Buddhalaisten johtohahmo.Tai toiset tietävät Zenin, Eli Buddhalaisuutta paremmin tuntematon suomalainen tietää Zen ja Tibetin-Buddhalaisuuden ja hakee niistä oppinsa, edes tietämättä juuri Theravadasta.

Ja kuten Timanttipolku omassa tekstissään toi esille, ei Theravadaa mainosteta todellisena vaihtoehtona suomen muitten Buddhalaisten kuten esim. Timantti polku linjan keskuudessa. Ketäpä kiinnostaisi nykypäivänä "pieni nirvana" jonka Timanttipolku sanoi olevan Theravadan päämäärä.
Jos tuo on sitä informaatiota Theravadasta niin en ihmettele ettei sitä täällä ole.

Siinä jo hyviä syitä miksi Theravada ei ole laajemmin suomessa.

Esim Thaimaalainen Metsäluostari perinne on kyllä levinnyt humauksessa(20v.) ympäri maailman, ja luulempa että siihenkin liittyy aikanaan suomalainen munkiksi, jos ei ole jo liittynyt, ja sitä kautta tulee suomenkielinen opettaja suomeen.

Saitkin Sipoon Siddha minut miettimään että mikä olisi keino saada Theravada-sangha suomeen, tarkoitan tiukasti säännöstöä noudattavaa sanghaa kuten Burmalainen sangha jotka käsittääkseni harjoittelevat Vipassanaa, tai Thaimaalainen metsäluostariperinne joka on hyvin lähellä Burmalaista.

Oishan se kiva pistää ruokaa aina aamulla munkin kulhoon, tosin sääliksi käy suomeen tulevia munkkeja säiden suhteen, ruokaa kyllä löytyy jos kerran löytyy englannissa, italiassa, U.S.A:sa ym. Ihmiset ovat yllättävän alttiita auttamaan kun munkit kertovat että voivat syödä vain ihmisten tarjoamaa ruokaa eivätkä saa käsitellä rahaa.

Hienoa on että tuo 2500 vuotta vanha säännöstö toimii yhä tänäpäivänä jo todella monessa länsimaassa.

Toivotaan samaa Suomeen.

tco kirjoitti:

tuo Vipassana kurssi, ite harjoittelen jonkinlaista vipassana-samadha yhdistelmää joka on käytössä Thaimaan Metsäluostari traditiossa. Tuo kurssi täytyy ottaa huomioon kesän suunnitelmissa.

Olen kuullut tuosta thaimaalaisesta munkista suomessa, mutta tiedän että hän ei ole Metsäluostari munkkeja joten epäilen että onko tyyli samaa kuin useimmissa temppeleissä Bangkokissa, eli jonkinlaista leipämunkkeutta, jossa harjoittelulla ei ole juuri sijaa, ja sen vuoksi harjoitteluun liittyvät kysymykset voivat jäädä vaille hyvää vastausta. Mutta maallikoillehan on Buddhan mukaan mittaamattoman hyödyllistä tarjota ruokaa ja tarvikkeita myös munkille joka ei ota harjoittelua niin vakavasti.

Se miksi metsäluostari ja Theravada perinne yleensä eivät ole levinneet suomeen on se että luostari perustetaan vain kutsusta, eli yleensä varakas rahoittaja auttaa luostarin alkuun, tai Theravada-Buddhalainen yhdistys tai joku sen tyyppinen ottaa asian hoitaakseen.
Theravada-Buddhalaisuutta ei markkinoida kuten esim. Tibetin-Buddhalaisutta, ja luulenkin että monilla on käsitys että Hänen Pyhyytensä Dalai-Lama on kaikkien Buddhalaisten johtohahmo.Tai toiset tietävät Zenin, Eli Buddhalaisuutta paremmin tuntematon suomalainen tietää Zen ja Tibetin-Buddhalaisuuden ja hakee niistä oppinsa, edes tietämättä juuri Theravadasta.

Ja kuten Timanttipolku omassa tekstissään toi esille, ei Theravadaa mainosteta todellisena vaihtoehtona suomen muitten Buddhalaisten kuten esim. Timantti polku linjan keskuudessa. Ketäpä kiinnostaisi nykypäivänä "pieni nirvana" jonka Timanttipolku sanoi olevan Theravadan päämäärä.
Jos tuo on sitä informaatiota Theravadasta niin en ihmettele ettei sitä täällä ole.

Siinä jo hyviä syitä miksi Theravada ei ole laajemmin suomessa.

Esim Thaimaalainen Metsäluostari perinne on kyllä levinnyt humauksessa(20v.) ympäri maailman, ja luulempa että siihenkin liittyy aikanaan suomalainen munkiksi, jos ei ole jo liittynyt, ja sitä kautta tulee suomenkielinen opettaja suomeen.

Saitkin Sipoon Siddha minut miettimään että mikä olisi keino saada Theravada-sangha suomeen, tarkoitan tiukasti säännöstöä noudattavaa sanghaa kuten Burmalainen sangha jotka käsittääkseni harjoittelevat Vipassanaa, tai Thaimaalainen metsäluostariperinne joka on hyvin lähellä Burmalaista.

Oishan se kiva pistää ruokaa aina aamulla munkin kulhoon, tosin sääliksi käy suomeen tulevia munkkeja säiden suhteen, ruokaa kyllä löytyy jos kerran löytyy englannissa, italiassa, U.S.A:sa ym. Ihmiset ovat yllättävän alttiita auttamaan kun munkit kertovat että voivat syödä vain ihmisten tarjoamaa ruokaa eivätkä saa käsitellä rahaa.

Hienoa on että tuo 2500 vuotta vanha säännöstö toimii yhä tänäpäivänä jo todella monessa länsimaassa.

Toivotaan samaa Suomeen.

Lue lisää

>Jos tuo on sitä informaatiota Theravadasta niin en ihmettele ettei sitä täällä ole.

Siksipä Theravadaa harjoittavien kannattaisi tiivistää rivejään. Yksi osa toimintaa voisi olla oikean informaation tarjoaminen Theravadasta. Vaikkapa nettisivut pystyyn aluksi...

>Saitkin Sipoon Siddha minut miettimään että mikä olisi keino saada Theravada-sangha suomeen,..

Taisit jo itse vastata kysymykseesi. Tarvitaan sponsoreita. Sinänsä esim. maaseutukeskuksen kustannukset eivät olisi kovin suuret, mutta jos syöminen on maallikkojen varassa ja he asuvat kaupungeissa, niin... Ihmiset ovat luonnollisesti tärkeämpiä kuin raha - hienostakaan temppelistä ei ole hyötyä, jos siellä ei ole asiasta kiinnostuneita harjoittajia.

Jos vaikkapa noita vipassana-kursseja järjestettäisiin useammin, niin hiljalleen muodostuisi jonkinlaista yhteisöä, jonka pohjalle voi alkaa järjestää toimintaa.

Harvemmin nämä asiat tapahtuvat itsekseen, käsittääkseni jokaisen suomalaisen buddhalaisen ryhmän takana on ihmisiä, jotka ovat käyttäneet siihen omaa aikaansa ja/tai rahaansa, toisinaan paljonkin. Theravadankin kohdalla tarvitaan tuota samaa "suo, kuokka ja Jussi"-henkeä.

Sipoon Siddha kirjoitti:

>Jos tuo on sitä informaatiota Theravadasta niin en ihmettele ettei sitä täällä ole.

Siksipä Theravadaa harjoittavien kannattaisi tiivistää rivejään. Yksi osa toimintaa voisi olla oikean informaation tarjoaminen Theravadasta. Vaikkapa nettisivut pystyyn aluksi...

>Saitkin Sipoon Siddha minut miettimään että mikä olisi keino saada Theravada-sangha suomeen,..

Taisit jo itse vastata kysymykseesi. Tarvitaan sponsoreita. Sinänsä esim. maaseutukeskuksen kustannukset eivät olisi kovin suuret, mutta jos syöminen on maallikkojen varassa ja he asuvat kaupungeissa, niin... Ihmiset ovat luonnollisesti tärkeämpiä kuin raha - hienostakaan temppelistä ei ole hyötyä, jos siellä ei ole asiasta kiinnostuneita harjoittajia.

Jos vaikkapa noita vipassana-kursseja järjestettäisiin useammin, niin hiljalleen muodostuisi jonkinlaista yhteisöä, jonka pohjalle voi alkaa järjestää toimintaa.

Harvemmin nämä asiat tapahtuvat itsekseen, käsittääkseni jokaisen suomalaisen buddhalaisen ryhmän takana on ihmisiä, jotka ovat käyttäneet siihen omaa aikaansa ja/tai rahaansa, toisinaan paljonkin. Theravadankin kohdalla tarvitaan tuota samaa "suo, kuokka ja Jussi"-henkeä.

Lue lisää

Hieman selaamalla löytyi alla oleva linkki. Se oli tuolla dhamma.org-sivustossa ruotsinkielisen version alla.. :-)

http://www.kolumbus.fi/vipassana/

Sipoon Siddha kirjoitti:

>Jos tuo on sitä informaatiota Theravadasta niin en ihmettele ettei sitä täällä ole.

Siksipä Theravadaa harjoittavien kannattaisi tiivistää rivejään. Yksi osa toimintaa voisi olla oikean informaation tarjoaminen Theravadasta. Vaikkapa nettisivut pystyyn aluksi...

>Saitkin Sipoon Siddha minut miettimään että mikä olisi keino saada Theravada-sangha suomeen,..

Taisit jo itse vastata kysymykseesi. Tarvitaan sponsoreita. Sinänsä esim. maaseutukeskuksen kustannukset eivät olisi kovin suuret, mutta jos syöminen on maallikkojen varassa ja he asuvat kaupungeissa, niin... Ihmiset ovat luonnollisesti tärkeämpiä kuin raha - hienostakaan temppelistä ei ole hyötyä, jos siellä ei ole asiasta kiinnostuneita harjoittajia.

Jos vaikkapa noita vipassana-kursseja järjestettäisiin useammin, niin hiljalleen muodostuisi jonkinlaista yhteisöä, jonka pohjalle voi alkaa järjestää toimintaa.

Harvemmin nämä asiat tapahtuvat itsekseen, käsittääkseni jokaisen suomalaisen buddhalaisen ryhmän takana on ihmisiä, jotka ovat käyttäneet siihen omaa aikaansa ja/tai rahaansa, toisinaan paljonkin. Theravadankin kohdalla tarvitaan tuota samaa "suo, kuokka ja Jussi"-henkeä.

Lue lisää

Se mikä minua pelottaa, on ajatus laajasta toiminnasta ilman munkki-sanghaa, sillä tämä maallinen mieli jota ei ole tosissaan kauan aikaa harjoitettu, sinkoilee sinne tänne uusine ideoineen ja ajatuksineen, ja ellei joku tyyni auktoriteetti ole toppuuttelemassa niin syntyy jos minkäkinlaista linjaa ja sitten alkuperäinen toiminta ajatus saattaakin olla jo hukassa. Monet ovat sitä mieltä ettei munkkeja tarvita, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on että hyvänä opettajana ja juuri tuollaisena auktoriteettina joka luo tietyt raamit ja rajat heillä on suuri mrkitys. Tuossa mielessä minua on arveluttanut ajatus jonkilaisen yhdistyksen perustamisesta. Toki maallikko toimintaa on ja tulee olla mutta yleensä se on yhteydessä Sanghaan.

Nuo vipassana leirit ovat kyllä hyvä asia, niissä saa tarvittavan harjoittelu tekniikan, ja käsittääkseni ne ovat leirejä joissa tarkkaavaisuuden "sati" ei ole tarkoitus katketa hetkeksikään ja sen vuoksi kommunikaatio on leirin aikana vähäistä.
Harjoittelu tietenkin jatkuu myös leirin jälkeen kun leirillä tyyntyneellä mielellä yrittää sopeutua kiireiseen maailmaan.
Olen harjoittanut Vipassana meditaatiota kävely-meditaation muodossa ja minulla on siitä erittäin hyviä kokemuksia, varsinaista leiriä en ole käynyt.
Nyt on kyllä suuri aikomus osallistua, jospa siellä tapaisi muitakin asiasta kiinnostuneita ja sais keskusteltua esim. sanhgasta suomessa.

tco kirjoitti:

Se mikä minua pelottaa, on ajatus laajasta toiminnasta ilman munkki-sanghaa, sillä tämä maallinen mieli jota ei ole tosissaan kauan aikaa harjoitettu, sinkoilee sinne tänne uusine ideoineen ja ajatuksineen, ja ellei joku tyyni auktoriteetti ole toppuuttelemassa niin syntyy jos minkäkinlaista linjaa ja sitten alkuperäinen toiminta ajatus saattaakin olla jo hukassa. Monet ovat sitä mieltä ettei munkkeja tarvita, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on että hyvänä opettajana ja juuri tuollaisena auktoriteettina joka luo tietyt raamit ja rajat heillä on suuri mrkitys. Tuossa mielessä minua on arveluttanut ajatus jonkilaisen yhdistyksen perustamisesta. Toki maallikko toimintaa on ja tulee olla mutta yleensä se on yhteydessä Sanghaan.

Nuo vipassana leirit ovat kyllä hyvä asia, niissä saa tarvittavan harjoittelu tekniikan, ja käsittääkseni ne ovat leirejä joissa tarkkaavaisuuden "sati" ei ole tarkoitus katketa hetkeksikään ja sen vuoksi kommunikaatio on leirin aikana vähäistä.
Harjoittelu tietenkin jatkuu myös leirin jälkeen kun leirillä tyyntyneellä mielellä yrittää sopeutua kiireiseen maailmaan.
Olen harjoittanut Vipassana meditaatiota kävely-meditaation muodossa ja minulla on siitä erittäin hyviä kokemuksia, varsinaista leiriä en ole käynyt.
Nyt on kyllä suuri aikomus osallistua, jospa siellä tapaisi muitakin asiasta kiinnostuneita ja sais keskusteltua esim. sanhgasta suomessa.

Lue lisää

"Se mikä minua pelottaa, on ajatus laajasta toiminnasta ilman munkki-sanghaa, sillä tämä maallinen mieli jota ei ole tosissaan kauan aikaa harjoitettu, sinkoilee sinne tänne uusine ideoineen ja ajatuksineen, ja ellei joku tyyni auktoriteetti ole toppuuttelemassa niin syntyy jos minkäkinlaista linjaa ja sitten alkuperäinen toiminta ajatus saattaakin olla jo hukassa."

You have a point, etten sanoisi. Silti jonkinlaisen yhteisön olemassaolo lienee perusedellytys opettajan saamiseksi Suomeen. Tietenkin asia voi tapahtua toisinkin päin, jos esim. joku ulkomailla asunut suomalainen opettaja muuttaa Suomeen ja käynnistää toiminnan. Tällaisia henkilöitä taitaa vain olla melko vähän, jos ollenkaan. Kukaan maallikko ei voi ryhtyä omin päin opettamaan ilman että hänet siihen valtuutettaisiin, se on selvä.

Tuntematta Suomen Theravada-buddhalaisia piirejä, ajattelen että realistisin tapa olisi perustaa johonkin tiettyyn perinteeseen kytköksissä oleva yhteisö, joka sitten kustantaisi opettajia Suomeen pitämään meditaatiokursseja jne. Tavoitteena voisi olla opettajan saaminen Suomeen pysyvästi ja oman munkkisanghan syntyminen, jotta opetukset saataisiin vähitellen juurrutettua Suomeen.

Sipoon Siddha kirjoitti:

>Jos tuo on sitä informaatiota Theravadasta niin en ihmettele ettei sitä täällä ole.

Siksipä Theravadaa harjoittavien kannattaisi tiivistää rivejään. Yksi osa toimintaa voisi olla oikean informaation tarjoaminen Theravadasta. Vaikkapa nettisivut pystyyn aluksi...

>Saitkin Sipoon Siddha minut miettimään että mikä olisi keino saada Theravada-sangha suomeen,..

Taisit jo itse vastata kysymykseesi. Tarvitaan sponsoreita. Sinänsä esim. maaseutukeskuksen kustannukset eivät olisi kovin suuret, mutta jos syöminen on maallikkojen varassa ja he asuvat kaupungeissa, niin... Ihmiset ovat luonnollisesti tärkeämpiä kuin raha - hienostakaan temppelistä ei ole hyötyä, jos siellä ei ole asiasta kiinnostuneita harjoittajia.

Jos vaikkapa noita vipassana-kursseja järjestettäisiin useammin, niin hiljalleen muodostuisi jonkinlaista yhteisöä, jonka pohjalle voi alkaa järjestää toimintaa.

Harvemmin nämä asiat tapahtuvat itsekseen, käsittääkseni jokaisen suomalaisen buddhalaisen ryhmän takana on ihmisiä, jotka ovat käyttäneet siihen omaa aikaansa ja/tai rahaansa, toisinaan paljonkin. Theravadankin kohdalla tarvitaan tuota samaa "suo, kuokka ja Jussi"-henkeä.

Lue lisää

> Harvemmin nämä asiat tapahtuvat itsekseen,
> käsittääkseni jokaisen suomalaisen buddhalaisen
> ryhmän takana on ihmisiä, jotka ovat käyttäneet
> siihen omaa aikaansa ja/tai rahaansa, toisinaan
> paljonkin.

Tiibetissä homma toimi aikalailla samalla tavalla. Esim Kagyu-traditio tuli Tiibetiin Marpan, varakkaan porvarin toimesta; Kadam-tradition ja Retingin luostarin rakensi Drom Tönpa (joka jopa jäi luostarin apotiksi, vaikkei munkki ollutkaan); ja Sakya-traditiokin on kodillisten luoma ja ylläpitämä. Ilman porvareita, pelkillä kodittomuudessa elävillä, mitään ei synny.

Toki Dharma ja sen levitys on toisinaan myös saanut voimakasta tukea valtioilta (lähinnä siis joiltain kuninkailta), mutta tässäkin tapauksessa ne hyväntekijät ovat kodillisia (eikä kodittomuudessa eläviä munkkeja ja nunnia).

Sipoon Siddha kirjoitti:

"Se mikä minua pelottaa, on ajatus laajasta toiminnasta ilman munkki-sanghaa, sillä tämä maallinen mieli jota ei ole tosissaan kauan aikaa harjoitettu, sinkoilee sinne tänne uusine ideoineen ja ajatuksineen, ja ellei joku tyyni auktoriteetti ole toppuuttelemassa niin syntyy jos minkäkinlaista linjaa ja sitten alkuperäinen toiminta ajatus saattaakin olla jo hukassa."

You have a point, etten sanoisi. Silti jonkinlaisen yhteisön olemassaolo lienee perusedellytys opettajan saamiseksi Suomeen. Tietenkin asia voi tapahtua toisinkin päin, jos esim. joku ulkomailla asunut suomalainen opettaja muuttaa Suomeen ja käynnistää toiminnan. Tällaisia henkilöitä taitaa vain olla melko vähän, jos ollenkaan. Kukaan maallikko ei voi ryhtyä omin päin opettamaan ilman että hänet siihen valtuutettaisiin, se on selvä.

Tuntematta Suomen Theravada-buddhalaisia piirejä, ajattelen että realistisin tapa olisi perustaa johonkin tiettyyn perinteeseen kytköksissä oleva yhteisö, joka sitten kustantaisi opettajia Suomeen pitämään meditaatiokursseja jne. Tavoitteena voisi olla opettajan saaminen Suomeen pysyvästi ja oman munkkisanghan syntyminen, jotta opetukset saataisiin vähitellen juurrutettua Suomeen.

Lue lisää

melkein kaikki osaavat englantia joten englanninkielinen opetus aluksi ei ole varmaan ongelma.

Luang Por Sumedho:

http://www.amaravati.org/abm/english/lp.html

Tuli munkkina Thaimaasta Englantiin parin muun munkin kanssa ja mikäli muistan oikein he majailivat ensin Lontoossa jonkun Buddhalaisen yhteisön tiloissa, he menivät joka aamu normaaliin tapaan kerjuu kierrokselle ja sitten eräänä aamuna kerjuu kierroksellaan tapasivat lenkkeilijän joka sattui omistamaan metsää Lontoon lähistöltä ja luovutti alueen Sanghan käyttöön, hitaasti mutta varmasti on ollut meininki, nykyään uk:ssa on viisi saman linjan luostaria eli kaikki Ajahn Chan oppilaiten vetämiä. Linkki alla
http://www.forestsangha.org/index.html

Luulempa että tuon vipassanan tulo suomeen on erittäin hyvä alku Theravadan tulemiselle.

HaH kirjoitti:

> Harvemmin nämä asiat tapahtuvat itsekseen,
> käsittääkseni jokaisen suomalaisen buddhalaisen
> ryhmän takana on ihmisiä, jotka ovat käyttäneet
> siihen omaa aikaansa ja/tai rahaansa, toisinaan
> paljonkin.

Tiibetissä homma toimi aikalailla samalla tavalla. Esim Kagyu-traditio tuli Tiibetiin Marpan, varakkaan porvarin toimesta; Kadam-tradition ja Retingin luostarin rakensi Drom Tönpa (joka jopa jäi luostarin apotiksi, vaikkei munkki ollutkaan); ja Sakya-traditiokin on kodillisten luoma ja ylläpitämä. Ilman porvareita, pelkillä kodittomuudessa elävillä, mitään ei synny.

Toki Dharma ja sen levitys on toisinaan myös saanut voimakasta tukea valtioilta (lähinnä siis joiltain kuninkailta), mutta tässäkin tapauksessa ne hyväntekijät ovat kodillisia (eikä kodittomuudessa eläviä munkkeja ja nunnia).

Lue lisää

Jo Buddhallakin oli lukuisia äveriäitä tukijoita, monet heistä ryhtyivät myös Munkeiksi ja Nunniksi.

HaH kirjoitti:

> Harvemmin nämä asiat tapahtuvat itsekseen,
> käsittääkseni jokaisen suomalaisen buddhalaisen
> ryhmän takana on ihmisiä, jotka ovat käyttäneet
> siihen omaa aikaansa ja/tai rahaansa, toisinaan
> paljonkin.

Tiibetissä homma toimi aikalailla samalla tavalla. Esim Kagyu-traditio tuli Tiibetiin Marpan, varakkaan porvarin toimesta; Kadam-tradition ja Retingin luostarin rakensi Drom Tönpa (joka jopa jäi luostarin apotiksi, vaikkei munkki ollutkaan); ja Sakya-traditiokin on kodillisten luoma ja ylläpitämä. Ilman porvareita, pelkillä kodittomuudessa elävillä, mitään ei synny.

Toki Dharma ja sen levitys on toisinaan myös saanut voimakasta tukea valtioilta (lähinnä siis joiltain kuninkailta), mutta tässäkin tapauksessa ne hyväntekijät ovat kodillisia (eikä kodittomuudessa eläviä munkkeja ja nunnia).

Lue lisää

"Toki Dharma ja sen levitys on toisinaan myös saanut voimakasta tukea valtioilta (lähinnä siis joiltain kuninkailta), mutta tässäkin tapauksessa ne hyväntekijät ovat kodillisia (eikä kodittomuudessa eläviä munkkeja ja nunnia)."

Näinhän se on. Intian kuninkaan Asokan saavutukset Dharman levittämisessä olivat suorastaan legendaariset. Tiibetissä Dharman alkutaipaleelle antoivat vauhtia kuninkaat Songtsen Gampo, Trisong Detsen ja Rälpachen. Sama on toistunut myös muualla Aasiassa. Mistähän löytyisi Suomen buddhalaisille varakas sponsori?

tco kirjoitti:

melkein kaikki osaavat englantia joten englanninkielinen opetus aluksi ei ole varmaan ongelma.

Luang Por Sumedho:

http://www.amaravati.org/abm/english/lp.html

Tuli munkkina Thaimaasta Englantiin parin muun munkin kanssa ja mikäli muistan oikein he majailivat ensin Lontoossa jonkun Buddhalaisen yhteisön tiloissa, he menivät joka aamu normaaliin tapaan kerjuu kierrokselle ja sitten eräänä aamuna kerjuu kierroksellaan tapasivat lenkkeilijän joka sattui omistamaan metsää Lontoon lähistöltä ja luovutti alueen Sanghan käyttöön, hitaasti mutta varmasti on ollut meininki, nykyään uk:ssa on viisi saman linjan luostaria eli kaikki Ajahn Chan oppilaiten vetämiä. Linkki alla
http://www.forestsangha.org/index.html

Luulempa että tuon vipassanan tulo suomeen on erittäin hyvä alku Theravadan tulemiselle.

Lue lisää

"Luulempa että tuon vipassanan tulo suomeen on erittäin hyvä alku Theravadan tulemiselle."

Toivotaan näin. Jos kursseille löytyy järjestäjiä, niin löytyy varmasti harjoittajiakin.

Sipoon Siddha kirjoitti:

"Toki Dharma ja sen levitys on toisinaan myös saanut voimakasta tukea valtioilta (lähinnä siis joiltain kuninkailta), mutta tässäkin tapauksessa ne hyväntekijät ovat kodillisia (eikä kodittomuudessa eläviä munkkeja ja nunnia)."

Näinhän se on. Intian kuninkaan Asokan saavutukset Dharman levittämisessä olivat suorastaan legendaariset. Tiibetissä Dharman alkutaipaleelle antoivat vauhtia kuninkaat Songtsen Gampo, Trisong Detsen ja Rälpachen. Sama on toistunut myös muualla Aasiassa. Mistähän löytyisi Suomen buddhalaisille varakas sponsori?

Lue lisää

Kaapuihinhan vois painaa Nokian Logot...hehhee

Sipoon Siddha kirjoitti:

"Luulempa että tuon vipassanan tulo suomeen on erittäin hyvä alku Theravadan tulemiselle."

Toivotaan näin. Jos kursseille löytyy järjestäjiä, niin löytyy varmasti harjoittajiakin.

Lue lisää

tuli mieleen meistä länsimaisista meditoijista erään Thaimaalaisen munkin länsimaisen oppilaan kertoma tarina:
Thaimaalainen munkki oli järjestänyt meditaatioleirin luostarissaan, leirille oli osallistunut sekä thaimaalaisia että länsimaalaisia maallikkoja.
Eräs thaimaalainen oli sitten ihmetellyt että miksi länsimaalaiset näyttävät niin kireiltä ja pinnisteleviltä harjoitellesaan.
No, hän meni sitten kysymään opettajana toimineelta munkilta syytä moiseen,
Tuon opettajan vastaus oli:
He pinnistelevät koska heillä on vain tämä yksi elämä aikaa valaistua

tco kirjoitti:

Kaapuihinhan vois painaa Nokian Logot...hehhee

...with their buddha-nature.

Sipoon Siddha kirjoitti:

...with their buddha-nature.

tuosta se lähtee

Sipoon Siddha kirjoitti:

...with their buddha-nature.

Nike tulisi tietysti mukaan erityisesti suomen munkeille suunnitelemilla talvikengillään.
Ja isku lause on jo valmiiksi Buddhalaiseen harjoitteluun sopiva

JUST DO IT!