Jees, kyselisin tällaista, että onko täällä kenties sellaisia henkilöitä/lukijoita, joilla on ollut opiskelujen aikana tai alussa vaikeuksia löytää ystäviä yliopistosta tai omista ainejärjestöistä?
Nimittäin itselläni on ollut ja on vieläkin: taistelen tämän ongelman kanssa joka päivä ja tunnen että tämä asia häiritsee minun opiskelujani.
Koen nyt turhaksi luetella kaikenlaisia tapahtumia ja mahdollisuuksia sekä tilaisuuksia mitä on tämän ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana ollut, mutta muutaman asian voin tuoda esille. Koen olevani passiivinen, kun en löydä ketään, keneen voisin yrittää tutustua. Näen paljon ystäväporukoita, mutta en heitä yksinäisiä ystäviä kaipaavia henkilöitä. Massaluennoilla ei tapahdu yhtään mitään ja ryhmätöiden jälkeen porukka hajaantuu omille teilleen. Opiskelijatapahtumiin on vaikea lähteä yksin ja olen ollut tapahtumissa, mistä olen saanut lähteä pois yksin. Sitten kun syksyn aikana on muotoutunut ne tiiviit kaveriporukat, niin niihin harvemmin taitaa enää päästä.
Joten vaikeaa on ja kiinnostaisi siis tietää että onko kohtalotovereita ja miten olette mahdollisesti saaneet opiskelijakavereita. Tällä hetkellä juuri kaverittomuus tekee opiskelusta hyvin sietämätöntä. Itse opiskelu ei ollut ainoa syy mennä yliopistoon, vaan myös uusiin ihmisiin tutustuminen oli mielessä yliopistoon pyrkiessä.
Olisi myös kiva tietää että kuinka puhuttu ongelma opiskelijoiden yksinäisyys/kaverittomuus on opistoissanne/kaveriporukoissanne?
Nimittäin itselläni on ollut ja on vieläkin: taistelen tämän ongelman kanssa joka päivä ja tunnen että tämä asia häiritsee minun opiskelujani.
Koen nyt turhaksi luetella kaikenlaisia tapahtumia ja mahdollisuuksia sekä tilaisuuksia mitä on tämän ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana ollut, mutta muutaman asian voin tuoda esille. Koen olevani passiivinen, kun en löydä ketään, keneen voisin yrittää tutustua. Näen paljon ystäväporukoita, mutta en heitä yksinäisiä ystäviä kaipaavia henkilöitä. Massaluennoilla ei tapahdu yhtään mitään ja ryhmätöiden jälkeen porukka hajaantuu omille teilleen. Opiskelijatapahtumiin on vaikea lähteä yksin ja olen ollut tapahtumissa, mistä olen saanut lähteä pois yksin. Sitten kun syksyn aikana on muotoutunut ne tiiviit kaveriporukat, niin niihin harvemmin taitaa enää päästä.
Joten vaikeaa on ja kiinnostaisi siis tietää että onko kohtalotovereita ja miten olette mahdollisesti saaneet opiskelijakavereita. Tällä hetkellä juuri kaverittomuus tekee opiskelusta hyvin sietämätöntä. Itse opiskelu ei ollut ainoa syy mennä yliopistoon, vaan myös uusiin ihmisiin tutustuminen oli mielessä yliopistoon pyrkiessä.
Olisi myös kiva tietää että kuinka puhuttu ongelma opiskelijoiden yksinäisyys/kaverittomuus on opistoissanne/kaveriporukoissanne?
Vastaukset 4
Vanhimmat
3v jo mennyt eikä vieläkään yhtään ystävää eli ainakaan omalla
kohdalla ongelma ei ole hävinnyt mihinkään. Opiskelu maistuu jo täysin puulta.
Ei ole ketään keneltä kysyä neuvoa tai kenelle voisi muuten vaan puhua.
Onhan se opiskelu lopulta minullakin melko yksinäistä puuhaa. Luentojen ja seminaarien ulkopuolella en oleile muiden opiskelijoiden kanssa, kun en suoranaisesti ole mikään party animal -bilehile. Kahvilla käyn joskus kanssaopiskelijoiden kanssa opintojuttujen välissä, mutta siihen se jääkin.
Pidän kyllä vuorovaikutuksesta ja ihmisistä, vaikka sosiaalisesti kömpelö ujopiimä olenkin. Sosiaalisuus ei kuitenkaan ole sen arvoista, jos kaveripiirin saadakseen pitää esittää olevansa jotain muuta kuin on tai haluaa olla, esim. mölistä väkinäisesti ainejärjestöistujaisissa. Ehkä en halua panostaa kaveripiiriin niin paljoa, että mukautuisin siihen. Omaan piikkiin menee siis itselläni...
Itselleni yksinäisyys ei kuitenkaan ole ihan valtava ongelma. Oikeastaan pidän yksinäisestä oleilusta, lenkkeilystä, musiikista jne. Lisäksi olen siinä määrin keskittymiskyvytön, etten varmaan saisi edes mitään aikaan jos minulla olisi sosiaalinen verkosto hoidettavanani. Osa muista opiskelijoistakin näyttäisi tekevän samoin, eli yksinäisyys käännetään positiiviseksi.
Ehkä vähän klisee, mutta jonkun harrastuksen kautta voisi tavata samanhenkisiä opiskelijoita. Tsemppiä sinulle!
Et todellakaan ole ainoa, joka kokee itsensä yksinäiseksi yliopistolla. Jos ei viihdy erilaisissa alkoholipitoisissa bileissä, voi ystävien löytäminen tuntua vaikealta. Varsinkaan jos ei ole supersosiaalinen. Kirjoittelin jo aiemmin asiasta ajatuksia blogiini: http://xueopiskelee.blogspot.com/2009/04/ajatuksia-ihmisista-yliopistolla-osa.html
Mutta älä kuitenkaan luovuta, ehkä voit uusilla kursseilla tavata uusia ihmisiä ja rohkeasti ehdottaa vaikkapa lounasta opiskelijaravintolassa.
Harmin paikka. Itselläni oli lukiossa sama homma eivätkä opiskelut kiinnostaneet lainkaan. Nyt taas yliopistossa olen löytänyt jonkun verran kavereita. Meidän koulutusohjelmassamme vain on hyvä ryhmähenki jolloin kaikkien on helpompi tutustua toisiinsa.
Suosittelen lähtemään rohkeasti muiden mukaan, mitä voit menettää?
Itse ainakin tervehdin käytävillä kaikkia joita tunnen vähänkin, niin opettajia, kuin oppilaita. Myöhemmin he saattaavat tulla keskustelemaan kanssani.
Lisäksi kannattaa katsoa millaisia tapahtumia ylioppilaskuntasi järjestää. Esimerkiksi liikuntaharrastuksista voi löytää uusia kavereita.
Toivottavasti näistä oli apua!