Kerron omasta kokemuksestani. Älkää hyvät ihmiset aiheuttako itsellenne noita todella vakavia sairauksia!
Itse jouduin tahtomattani 30v. sitten avioeronmyötä syömishäiriön uhriksi. Itkin aina vaan, ruoka ei maittanut mutta en sitä siinä surussani tullut edes ajatelleeksi mihin se lopulta johtaa. Sitten kun olisin tahtonut syödä ja ruokalautanen oli edessäni aloin taas itkemään mutta nyt itkin sitä että miksi en pystykkään syömään vaan kyyneleet valuvat ruokani päälle! Paino oli n.40kg. kaikki voimani hukkuneet ja sairaalaanhan sitten tiputukseen jouduin.
Tänä päivänä olen onnellinen että siitä selvisin, pitkän sairaalassa olon jälkeen alkoi vatsani vastaanottamaan pikkuhiljaa mitä sinne laitoin.
Minulla ei ole niin pahoja vihamiehiäkään kenelle tahtoisin sen hirvittävän kokemuksen jonka itse läpi kävin!!!
Itse jouduin tahtomattani 30v. sitten avioeronmyötä syömishäiriön uhriksi. Itkin aina vaan, ruoka ei maittanut mutta en sitä siinä surussani tullut edes ajatelleeksi mihin se lopulta johtaa. Sitten kun olisin tahtonut syödä ja ruokalautanen oli edessäni aloin taas itkemään mutta nyt itkin sitä että miksi en pystykkään syömään vaan kyyneleet valuvat ruokani päälle! Paino oli n.40kg. kaikki voimani hukkuneet ja sairaalaanhan sitten tiputukseen jouduin.
Tänä päivänä olen onnellinen että siitä selvisin, pitkän sairaalassa olon jälkeen alkoi vatsani vastaanottamaan pikkuhiljaa mitä sinne laitoin.
Minulla ei ole niin pahoja vihamiehiäkään kenelle tahtoisin sen hirvittävän kokemuksen jonka itse läpi kävin!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.