elämä on taas menny oikee uomiinsa..
en tiedä miten tässä näin on onnistunut käymään mutta
sanotaanko että saman harrastuksen pohjalta tutustunut vanhempaan mies henkilöön.. ja siis huomattavasti vanhempaan.. kaveripiirissäni on muutenkin vanhempia henkilöitä että ei tämä nyt niin iso asia minulle ole mitä se ehkä jollekkin ikätoverilleni paljastaen olisi.. mutta siksipä nyt tänne kirjoittelen..
enkä tiedä miten tässä näin kävi.. kauhean samanhenkinen ihminen.. Jo ensimmäisen kerran kun hänet tapasin hänestä tuli sellainen hyvä olo että Voi vitsi, samoilla aalloilla ollaan.. mutta nyt aikaa myöten tuntuu että tämä "työ" käy välillä vähän vaikeammaksi kun mahan pohjalla tunne että jokainen katse pistelee ja ei tiedä miten päin olisi.. tai jos toinen istuu lähellä ja katse osuu yhteen niin sydän hyppää rinnasta ulos..
ja tämä ihminen pyörii useinkin arkena ajatuksissa ja hymy nousee huulille aina.. asiaa ei auta että sähköpostiakin vaihdeltu... No.. ei minun varmaan pidä kuin olla kiitollinen yläkerran herralle vaikken siihen hevin uskokaan että on tuonut tuollaisen ihmisen elämäni tielle. Häntä en tule koskaan unohtamaan jos joskus tiet eroaa. Olen työpaikan suhteen luultavasti muuttamassa poispäin ja tuntuu jo valmiiksi pahalta tämä asia että sitten saan kyllä heittää hyvästit tälle harrasteelle.. eikä se edes itselleni ole harraste vaan pikemmin intohimo ja ainut asia mikä tekee onnelliseksi ja olon kotoisaksi.. mutta mikään muu ei minua ole näillä main ole pidätellytkään kun tämä rakas harraste.
hm.. miten joku voi tuntua semmoiselta sielun ystävältä vaikka toista ei ole edes oppinut TUNTEMAAN.. mutta tuntee kuitenkin tämän henkilön.. sielun.. tai jotakin.. tuntuu että silmistä jo pystyy toisen ajatuksia tulkitsemaan.. enkä varmasti voisi ikinä hänelle sanoa näistä tuntemuksista..
tiedän että hänkin varmasti arvostaa ym mutta en usko hänen ajattelevan muuta.. vaikka tosin on sellaisia hetkiä... vai mielikuvitusta.
vaikeaa. Arvostan tätä ihmistä erittäin paljon. en ikinä tohtisi hänelle mitään pahaa. tämäkin jää nyt sitten tänne vuodatteluun.. ehkä voin parin vuoden päästä etsiä tämän kirjoitukseni jostain kätköistä ja verrata sitä sitten senhetkiseen elämäntilanteeseen, tiedä tuota x)..
no onnea kaikille samoilla linjoilla pyristeleville tällekkin palstalle................................
en tiedä miten tässä näin on onnistunut käymään mutta
sanotaanko että saman harrastuksen pohjalta tutustunut vanhempaan mies henkilöön.. ja siis huomattavasti vanhempaan.. kaveripiirissäni on muutenkin vanhempia henkilöitä että ei tämä nyt niin iso asia minulle ole mitä se ehkä jollekkin ikätoverilleni paljastaen olisi.. mutta siksipä nyt tänne kirjoittelen..
enkä tiedä miten tässä näin kävi.. kauhean samanhenkinen ihminen.. Jo ensimmäisen kerran kun hänet tapasin hänestä tuli sellainen hyvä olo että Voi vitsi, samoilla aalloilla ollaan.. mutta nyt aikaa myöten tuntuu että tämä "työ" käy välillä vähän vaikeammaksi kun mahan pohjalla tunne että jokainen katse pistelee ja ei tiedä miten päin olisi.. tai jos toinen istuu lähellä ja katse osuu yhteen niin sydän hyppää rinnasta ulos..
ja tämä ihminen pyörii useinkin arkena ajatuksissa ja hymy nousee huulille aina.. asiaa ei auta että sähköpostiakin vaihdeltu... No.. ei minun varmaan pidä kuin olla kiitollinen yläkerran herralle vaikken siihen hevin uskokaan että on tuonut tuollaisen ihmisen elämäni tielle. Häntä en tule koskaan unohtamaan jos joskus tiet eroaa. Olen työpaikan suhteen luultavasti muuttamassa poispäin ja tuntuu jo valmiiksi pahalta tämä asia että sitten saan kyllä heittää hyvästit tälle harrasteelle.. eikä se edes itselleni ole harraste vaan pikemmin intohimo ja ainut asia mikä tekee onnelliseksi ja olon kotoisaksi.. mutta mikään muu ei minua ole näillä main ole pidätellytkään kun tämä rakas harraste.
hm.. miten joku voi tuntua semmoiselta sielun ystävältä vaikka toista ei ole edes oppinut TUNTEMAAN.. mutta tuntee kuitenkin tämän henkilön.. sielun.. tai jotakin.. tuntuu että silmistä jo pystyy toisen ajatuksia tulkitsemaan.. enkä varmasti voisi ikinä hänelle sanoa näistä tuntemuksista..
tiedän että hänkin varmasti arvostaa ym mutta en usko hänen ajattelevan muuta.. vaikka tosin on sellaisia hetkiä... vai mielikuvitusta.
vaikeaa. Arvostan tätä ihmistä erittäin paljon. en ikinä tohtisi hänelle mitään pahaa. tämäkin jää nyt sitten tänne vuodatteluun.. ehkä voin parin vuoden päästä etsiä tämän kirjoitukseni jostain kätköistä ja verrata sitä sitten senhetkiseen elämäntilanteeseen, tiedä tuota x)..
no onnea kaikille samoilla linjoilla pyristeleville tällekkin palstalle................................
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.