Kuinka siitä pääsee eroon..?
Siitä että uhrautuu jatkuvasti muiden hyväksi?
Siitä että tekee asioita vaikka ei haluaisi, kunhan muilla on hyvä olla?
Siitä ettei omaa minuutta ole ollenkaan, kun aina mukautuu muiden tarpeisiin ja odotuksiin?
Siitä että herää öisin itkemään ja sättimään itseään, kun on niin saatanan kyvytön muuttamaan omaa elämäänsä?
Siitä että on jatkuva pelko, että olen pettymys kaikille, ja siitä, että tekee mieli tappaa itsensä jo ajatuksestakin, että minun tekoni tai sanani saattaisivat aiheuttaisivaa jollekin mielipahaa, koska missään nimessä en ole sen arvoinen?
Mikä minua vaivaa..?
Siitä että uhrautuu jatkuvasti muiden hyväksi?
Siitä että tekee asioita vaikka ei haluaisi, kunhan muilla on hyvä olla?
Siitä ettei omaa minuutta ole ollenkaan, kun aina mukautuu muiden tarpeisiin ja odotuksiin?
Siitä että herää öisin itkemään ja sättimään itseään, kun on niin saatanan kyvytön muuttamaan omaa elämäänsä?
Siitä että on jatkuva pelko, että olen pettymys kaikille, ja siitä, että tekee mieli tappaa itsensä jo ajatuksestakin, että minun tekoni tai sanani saattaisivat aiheuttaisivaa jollekin mielipahaa, koska missään nimessä en ole sen arvoinen?
Mikä minua vaivaa..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä oon myös "ylikiltti". Mutta mulle antaa suurta tyydytystä kun saan auttaa ihmisiä. Se palkitsee ja tunnen itseni hyväksi ihmiseksi. Mua ei ahdista se asia. Pari viikkoa sitten olin paikallisessa baarissa parilla oluella työpäivän jälkeen lukemassa päivän lehdet. Käyn melko usein siellä ja jengi jo moikkaa. Siellä on sit "alkoholistipöytä" (mun keksimä nimi...) jossa aina istuu muutamat kanta-asiakkaat. He näyttivät olleen juhlimassa vähän enemmänkin. Sitten kullin kun joku sanoi muille, että on kauhee nälkä ja ei oo rahaa. Ostin siihen pöytään 2 isoa pitsaa jotta saavat edes jotain syödä. Ei se pari pitsaa mulle oo iso raha, mutta saavat edes syödäkseen. Kaljaakin ostin kerran eräälle joka oli kauheessa darrassa. En silti tuo itseäni mitenkään esille. Olen se hiljainen nainen nurkassa joka käy lukemassa päivän lehdet.
Miksi ylikiltteydestä pitäisi päästä eroon? Mä oon ainakin ihan tyytyväinen.
Tuntuisiko se aivan mahdottomalta jos vaikka kertoisit jollekkin tuosta ylikiltteydestäsi ihan kasvotusten? Näyttää siltä että se häiritsee elämääsi melko paljon.
et ole saanut kasvaa omaksi itseksesi. et tiedosta omaa arvoasi, joka ei tule ulkoisilla asioilla, työllä, menestyksellä, rahalla jne. olen itse oppinut sen vuosien saatossa että mulla on oikeus sanoa ei ja joku voi pahoittaa siitä mielensä mutta en ole siitä vastuussa. et voi aina miellyttää kaikkia, tietty yrittää voi :) rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. siis pitää myös rakastaa itseään! suosittelen lukemaan uutta testamenttia ja tommy hellsteniä! hellstenillä on monia kirjoja, en nyt muista mikä olis tähän aiheeseen, mutta ota selvää ja lue. ala tutustumaan itseesi!
Voi olla että sinua auttaisi Tommy Hellstenin teoriat virtahevosta ja selviytymisestä, löytynee googlellakin mutta kirjoista ainakin virtahepo olohuoneessa sekä elämän lapsi...
Mulla on se,että olen ihan h* mmetin ILKEÄ nainen. Ei seksuaalista, tai joskus seksististä ylimielisyyttäkin.
En edes ymmärrä uhrautuvaisen ihmisen (edes naisen sellaisen) LOGIIKKAA, koska olen sen verran itsekäs, ilkeä ja jopa ripauksellisen pahankurinenkin.
Tuntuu,et olisi mustat metsät vaikuttaneet dramaattiseen diivailuuni.
Olen turha syytöksien kohde,koska varoitan olemuksellani, että olen kohtelias mutta epäitsekkäät eleet ovat kaikki joko kohteliaisuutta, korrektiuutta tai pakenemista paikan päältä.