Hei, tulipa mieleeni askarruttava juttu. Helatorstaitahan vietetään Kristuksen taivaaseenastumisen muistopäivänä 40 päivää Pääsiäisen jälkeen. Se on palkallinen vapaa eli varteenotettava juhlapyhä.
Miten tuo 40 päivää on tullut ja mites käy nykyisen polttohautauksen aikana tavallisten ihmisten sielun? Meille, kun on opetettu kristittyinä, että sielu nousee taivaaseen, kuten Kristuksellakin kävi.
Jos ruumis poltetaan alle 40 päivää kuoleman jälkeen, niin voiko tuhkasta vielä sielu vaeltaa taivoon?
Tässä filosofeille tutkimusaihe vuosiksi eteenpäin.
Miten tuo 40 päivää on tullut ja mites käy nykyisen polttohautauksen aikana tavallisten ihmisten sielun? Meille, kun on opetettu kristittyinä, että sielu nousee taivaaseen, kuten Kristuksellakin kävi.
Jos ruumis poltetaan alle 40 päivää kuoleman jälkeen, niin voiko tuhkasta vielä sielu vaeltaa taivoon?
Tässä filosofeille tutkimusaihe vuosiksi eteenpäin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saa toki teologitkin koittaa selittää kys. tapahtumaa ja probleemaa :)
Huomasin tämän aiheen, ja onhan se pääsiäinenkin (Jeesuksen ylösnousemusjuhla) n. kahden kuukauden kuluttua. Jussi vaan ihmetteli, miten käy ihmisen sielun, jos hänet polttohaudataan. Nythän on niin, että polttohautauksessa (vähän karmeaa kirjoittaa tällaisesta aiheesta kauniina kevätsunnuntai-iltana) ja tavallisessa hautauksessa tapahtuu tavallaan sama asia ( tuhkaksi tai maaksi muuttuminen). Jos uskomme,
että uskossa kuolleet herätetään aikojen lopulla, niin toki Jumala voi tuhkasta luoda ihmisen uudelleen kuten
maastakin. En siis usko, että sielu heti kuoltuaan voisi nousta taivaaseen, vaan että Jeesukseen uskova herätetään aikojen lopulla.
Tuli vielä mieleen, että olen joskus katsonut englantilaisia hautajaisia telkkarista. Niissä pappi sanoo
vainajaa siunatessaan mm. "ash to ash" (tuhka tuhkaksi tai tuhkaan). Pappi suomalaisissa hautajaisissa sanoo: "Maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman". Näistä hautausasioista huolimatta,
hyvää kevään jatkoa kaikille.
Tuulikin kirjoitukseen voin yhtyä. Olennaisessa osassa kuolemanjälkeisessä elämässä on toki sielu, joka on kuoleman jälkeen muuta kuin se ruumis joka mullaksi muuttuu.
Ennen oli tärkeää, että vainaja haudataan tiettyyn asentoon, tiettyyn ilmansuuntaankin. Nämä tavat tulevat usein pakanauskonnoista ja muinaisuskosta, suomalaisestakin.
Lisää tietoa täältä:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/518C9D04ACD6C0F7C2257083004699D6?OpenDocument&lang=FI