Asutko/asuitko huumekäyttäjän kanssa? Millaista se oli? Miten tilanne alkoi, huumekäyttäjä muuttu ja tilanne päättyi?
Itse aloitin työskentelyn eräässä pääkaupunkiseudun mielenterveyssairaalaassa suljetulla osastolla, jossa on pari kannabista käyttänyttä nuorta miestä. Molemmat jauhavat yötä päivää mnkä tahansa hoitajan nähdessää "Miks mä en pääse pois täältä kun oon jo terve? Miks mä en pääse ulos? Tää lääke ei tehoa, saanko lisää?" ja tätä rataa koko päivän. Heille toistellaan samoja asiota jatkuvasti, vähintään viisi kertaa jokainen hoitaja.
Toinen jujttu on näiden hemmojen agressiivisuus. Sanoi heille mitä vaan, heti otetaan kaikki hirveän agressiivisesti. Kun he istuskelevat potilaiden ajanviettotiloissa ja laitoshuoltaja pyytää heitä nostamaan jalkansa hetkeksi, jotta lattia saadaan pestyä, tämänkin pojat ottavat agressiivisesti ja hirveä haloo alkaa.
Ymmärtääkseni näitä poikia paremmin, haluaisin kuulla narkkareiden kanssa eläneiden omaisten kokemuksia. Kiitos, että vaivauduitte vastaamaan!
Itse aloitin työskentelyn eräässä pääkaupunkiseudun mielenterveyssairaalaassa suljetulla osastolla, jossa on pari kannabista käyttänyttä nuorta miestä. Molemmat jauhavat yötä päivää mnkä tahansa hoitajan nähdessää "Miks mä en pääse pois täältä kun oon jo terve? Miks mä en pääse ulos? Tää lääke ei tehoa, saanko lisää?" ja tätä rataa koko päivän. Heille toistellaan samoja asiota jatkuvasti, vähintään viisi kertaa jokainen hoitaja.
Toinen jujttu on näiden hemmojen agressiivisuus. Sanoi heille mitä vaan, heti otetaan kaikki hirveän agressiivisesti. Kun he istuskelevat potilaiden ajanviettotiloissa ja laitoshuoltaja pyytää heitä nostamaan jalkansa hetkeksi, jotta lattia saadaan pestyä, tämänkin pojat ottavat agressiivisesti ja hirveä haloo alkaa.
Ymmärtääkseni näitä poikia paremmin, haluaisin kuulla narkkareiden kanssa eläneiden omaisten kokemuksia. Kiitos, että vaivauduitte vastaamaan!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Vai tällaisen keksityn tarinan väänsit tällä kertaa. Kiitos, että vaivauduit kirjoittamaan, vaikka en tajuakaan miksi.
Joo. Kannabistin kanssa ei kannata välttämättä hengata ennenkuin kaveri tiedostaa ongelmansa ja haluaa hakea siihen apua. Eli jos kaverilla on tätä taustaa. Ja siitä ei saa selkeesti selville, että se on kuivilla niin henkisesti kuin moraalisesti, niin kohde kannattaa kuitenkin ehkä skipata.
Kannabisteja on kuten kirjoitit psykiatrisilla poliklinikoillla, mutta ongelma niiden kanssa on se, että ne luulee, varsinkin jos ovat lukeneet alan "valistusta", että se, joka niillä on ongelma (kannabis) onkin itseasiassa lääke. Heavy duty user kannabistien paranemisennuste on tosi huono. Ja helvettiähän se elämä niiden kanssa on alun manipulaatiovaiheen jälkeen, kun sieltä rupee tulemaan ne erikerrokset ja tarinat ulos tasaisena nauhana. Eli siis se kaikki skeida, minkä kannabis on sinne ihmisen sisään tekoina, kokemuksina ja näkemyksinä aikaansaanut.
Erilaiset pahoinpitelut, valehtelut, pelkotilat, varastelu jne. epäsosiaalisuus on lopulta niin arkea, että elämässä ei ole yhtään hetkeä rauhaa. Ja just tosta kannabistin väkivaltaisuudesta ainaki mulla on pahimmat muistot, valehtelun ja varastelun jälkeen. Se on jotain sellaista omituista, että ne luulee, että ihmisiä voi hakata ja lyödä. Se on erityisen spesialisoitunutta ja rahaa väkivaltaa, (varsinkin kun siihen osaa varautua) ratkaisuiksi yllättävästi mitä moninaisimpiin tilateisiin.
Töitä ne ei haluaisi tehdä (tai oikeammin edes pahimmillaan käsitä sitä, että yhteiskunta pyörii verorahoituksella) , motivaatiot asioissa lopahtaa, innostus loppuu kesken ja oppurtinismi lisääntyy. Lopulta siitä kaikesta on seurauksena se, että jonnekin sosiaalitoimiston tätien hoteisiin ne sitten kaikki palaa, kunnes ne tätit sitten huomaa, että kyseessä on huijari. Ja sitten niiden pitää alottaa kierros taas uudestaan, ehkä uusissa maisemissa ja samat asiat toistuu yhä uudelleen ja uudelleen, kun kukaan ei puutu tai osaa puuttua tilanteisiin.
Ja kun se aika tulee, että pitäs taas poltella, niin sitten alkaa se hiippailu ja nurkissa luuhaaminen. Katoilemisiin ja kaikenlaisiin tietoihin viranomaisten taholta saa varautua lähes päivittäin. Lastensuojeluviranomaiset ja poliisi ravaa oven takana myös lähes päivittäin, sekä erilaiset sosiaaliviranomaiset tulee vähitellen tutuiksi. Elämä on sellaista ikuista kiertoa, joka toistaa itseään. Aineita hankitaan ja hiipparoidaan niiden kanssa, kun aineen himo saa taas lopulta vallan sen selvän järjen alta, mikä ihmisellä on ehkä ollut elämässään ennnenkuin hän on ajautunut niihin piireihin, jossa kannabis on se asia, josta haetaan lohtua ja jonka avulla paetaan arjen ahdistusta pakoon.
Se on hirvittävää ihmiselämän tuhlausta tulla kannabistiksi, puhumattakaan siitä, mitä kaikkea yhteiskunta ja kannabistin lähiympäristö ja omaiset joutuvat kokemaan.
Gay porukka tulee ulos kaapeista. Vaikken mä niitäkään kannata.
Mutta kannabistit on aina nimettömiä. Mikähän siinä on takana, jos asiassa ei kerran ole mitään salattavaa tai hävettävää?
Ei se elämä kannabistinkaan kanssa kuitenkaan täyttä helvettiä ole, mutta sellaset 85% se on.
Lyhyesti sanottuna kaikki kirjoittamasi sopii yleiseen kuvaukseen piripäistä, eli amfetamiinin ongelma käyttäjistä.
Minäkin sosiaali pummina opiskelen laborantiksi.
Ja ei se kannabiksen kohtuu käyttäjän kanssa eläminen poikkea mitenkään kenenkään muunkaan tavallisen ihmisen kanssa elämisestä. Viikonloppuisin rentoudutaan sen perjantai pullon sijaan perjantai piipun äärellä. Itse asiassa mukavemmin se piiputellessa menee, koska kännätessä ilta usein äityy riidaksi minun ja puolisoni välillä, kun taas piiputellessa ei ole vielä koskaan tullut riitaa. Väittelyä kylläkin, mutta sellaista asiallista, toisin kuin kännipäissää se menee huutamiseksi.
Niin ja miksi polttelijat pysyvät anonyymeinä. Ehkäpä siksi että heitä vainotaan valtion ja poliisin toimesta. Kukapa nyt ehdoin tahdoin lähtisi itselleen hakemaan sakkoja ja leimaa otsaan? Ei ainakaan kukaan järkevä ihminen. Kun pysyy anonyyminä, niin saa elää normaalia ja kunnollista elämää.
"Gay porukka tulee ulos kaapeista. Vaikken mä niitäkään kannata.
Mutta kannabistit on aina nimettömiä. Mikähän siinä on takana, jos asiassa ei kerran ole mitään salattavaa tai hävettävää? "
Kun kannabiksen käyttäjien asema on edes yhtä hyvällä mallilla kun homoilla, niin tulen ulos kaapista.
Homoseksuaalisuus ei enää monessakaan maailman maassa ole enää rikos. Heti kun kannabis ei ole rikos Suomessa, niin astun varmasti ulos kaapista.
Tai siis en astu ulos kaapista, vaan lakkaan paasaamasta foorumeilla kannabiksen laillistamisesta ja poltan avoimesti myös Suomessa käydessäni. Mut siis kai sitä kaapista ulos astumiseks voi sanoo. Turha sitä sen jälkeen enää paasata kun tavotteet on saavutettu.
Rauhassa saa elää kyllä. Itse olen kasvattanut ja käyttänyt hamppua yli 25 vuotta. Yksi sakko on tullut, mutta siitäkin on jo aikaa yli 10 vuotta. Ei poliiseja kiinnosta mitä aikuiset kotonaan tekevät ja kasvattavat, kunhan elää muuten ihmisiksi. Näin minulle sanoi poliisi.
Miksi sinä kirjoitat näitä valheitasi nimettömänä? Hävettääkö niiden kirjoittaminen? Vai pelottaako?
"Kun kannabiksen käyttäjien asema on edes yhtä hyvällä mallilla kun homoilla, niin tulen ulos kaapista.
Homoseksuaalisuus ei enää monessakaan maailman maassa ole enää rikos. Heti kun kannabis ei ole rikos Suomessa, niin astun varmasti ulos kaapista.
Tai siis en astu ulos kaapista, vaan lakkaan paasaamasta foorumeilla kannabiksen laillistamisesta ja poltan avoimesti myös Suomessa käydessäni. Mut siis kai sitä kaapista ulos astumiseks voi sanoo. Turha sitä sen jälkeen enää paasata kun tavotteet on saavutettu"
Näinhän gay väki juuri teki. On huomattava, että ennenkuin homoseksuaalisuus todettiin aikansa tieteellisillä menetelmillä sairaudeksi, niin sen luokitus yhteiskunnan silmissä oli rikos. Josta sen tekijä joutui edesvastuuseen. Vasta, kun myöhemmin alettiin ymmärtää tämän käytösmallin syitä. Todettiin, ettei sairaita voi rangaista, mutta valistuksesta ei vielä luovuttu.
Ja lopulta he tulivat kaapeistan ulos julkisuuteen. Niin nykyisiä lainsäädännönkeinoja apuna käyttäen, homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokittelujen aktiivikäytöstä. Ja apua asiaan alettiin antaa vain potilaan sitä itse pyytäessä.
Samoin gay- väki on onnistunut myös saamaan puolelleen tasavallan ylintä johtoa myöden henkilöitä. Ja tämä olikin se ihmetyksen aihe, että miksi kannabisväki ei ole onnistunut integroitumaan osaksi yhteiskuntaa ja lobbaamaan aatettaan niin, että sen tuomitseminen voisi muuttua aktiiviseksi avuksi yhteiskunnan taholta sitä tarvitseville?
Ja samalla ajattelin myös hieman esim. Gandhia, joka väkivallattomasti vastusti Iso-Britanian siirtomaaherruuden jatkumista. Ja mietin sitä, miksi kannabisväki ei järjestä julkisia miittejä asiansa eteen, joissa he päihdyttäisivät itseään pilveen. Ja jatkaisivat vastarintaansa, joko niin kauan kuin tuomio muuttuisi ehdottomaksi vankeudeksi, tai sakot saisivat ihmiset ajattelemaan yksilöinä toimintansa mielekkyyttä.
Olihan Nelson Mandelakin asiansa tähden vankilassa. Missä on kannabisväen moraalinen selkäranka? Kaltaisiasi julkipolttajia tarvitaan ja julkkis kannabisteja. Jos kerran kyseessä on ihmisoikeuksiin ja niiden polkemiseen verrannollinen taistelu? Ja luulisi sellaisen kiinnostavan alan ihmisiä?
Kuitenkin tutkimuksissa on selvinnyt, että traditionaalinen kannabisti, joka polttaa pilvensä salassa luopuu siitä n. 30 vuoden iässä, koska sisällään tuntee sen, että pilvi, perhe ja työelämän tiukat vaatimuksen eivät ole yhteensovitettavissa. Traditionaalisella kannabistilla tarkoitan tässä sellaista yksilöä, joka käyttää pilveä kulttuuriperinnäiseen tapaan päihdttääkseen
itsensä vahvasti. Ja joita kuitenkin suurin osa kannabiskulttuurin edustajista on. Huomattavaa on myös se, että yleisen päihtymisen tavan viitekehys vaihtelee maittain. En nyt puutu sen tarkemmin siihen, että mitkä ovat ne tavat, jotka tähän vaikuttavat.
Heavy dute userit, joiden sosiaalinen asema on jo muuttunut aineiden tähden voivat jatkaa pidenpäänkin päihteidensä käyttöä. Heitä lienee ehkä alle kolmannes tästä päihteiden käytön kentästä? Ja heille kannabiksen hengellinen ja fyysillinen kokemus on jo muuttunut psyykkiseksi eläntarkoitukseksi, jota elimistön THC:n tarve säätelee.
Monesti esitetään myös ajatus, että on olemassa sellaista sivistynyttä kannabiksen käyttöä, jossa kaverit polttaa silloin kun he itse sitä haluavat.
Mutta kysymys kuuluu edelleen onko olemassa sellaisia kannabisteja, jotka voivat jättää polttamatta silloin kun aine heissä itsessään tahtoo ottaa vallan ja turruttaa elimistön seuraavalla annoksella?
Mun näkökanta johtuu siitä, etten tunne kuin muutamia ns. sivistyneistön edustaja kannabisteja. Ja heilläkään ei käyttö mielestäni kovinpaljon poikkea ns. traditionaalisesta kannabistista. Vaikka puheiden aihepiirit voivat olla ehkä enemmän erilaisia abstraktioita olemisen erilaisten osa-alueiden teoretisoinneista. Erona heavy duty usereiden ja ns. sivistyneen kannabistin välillä mielestäni on se, että HDU kannabisti harvemmin mielestäni ajautuu alkoholin vietäväksi.
Voi olla tietysti, että olen väärässä. Mutta näkökannan asiaan olen saanut niistä ilmiöistä joiden pariin päihdekulttuurissa olevista tavoista kannabiksen osalta olen törmännyt. Sikäli, kun sitä puhtaana kannabisminä voidaan esittääkään olevan olemassa. Enenmmän kyseessä on aina ainakin pisimmälle edenneissä tapauksissa monenlaisten erilaisten riippuvuuksien vaatima vuorotteleva ja päällekkäinen itsensä aineillä täyttäminen. Jossa kannabiksella on tietty focus ja jollain toisella aineella tietty focus.
Enemmän mä ainaki näen kannabiksen yhtenä elementtinä päihteiden käytön kulttuurissa, jolla tavotellaan tiettyjä ominaisuuksia ja toivottuja olotiloja. Kuin erillisinä ilmiönä irrallaan muista.
Ja se miten itse kukin itselleen perustelee ja motivoi tuotteiden käytön vaihtelee. Samoin kuin se millainen sitoutuminen mahdollinen riippuvuusaste kullakin yksilöllä aineisiinsa on.
Muuta mä en tiedä. "Turha sitä sen jälkeen enää paasata kun tavotteet on saavutettu."
Muuten ihan hyvin kirjoitettua tekstiä ja sinullahan on oikeus mielipiteeseesi. Pari kohtaa oli joihin haluaisin tarkennusta. (Arvasit oikein, tartun tekstiin jos sen kirjoittaa sivistyneesti.)
No siihen outoon alun tekstiin siitä, miten annoit ymmärtää että esim homoseksuaalisuus ei enää ole luokiteltu sairaudeksi mutta annoit ymmärtää, että pidät sitä siitä huolimatta moisena... No se keskustelu ei ole tämän aihepiirin alla, mutta kertoo kyllä maailmankuvastasi ja auttaa minua ymmärtämään muitakin mielipiteitäsi. En ees tajuu miksi se seksuaalisuus vedettiin tähän alunperin mukaan, enkä tajuu ihmisiä jotka vahtaa toisten makuukammaripuuhia. Kai niitä kiinnostaa niiden puuhat, muttei uskalla ittelleen sitä myöntää.
"Traditionaalisella kannabistilla tarkoitan tässä sellaista yksilöä, joka käyttää pilveä kulttuuriperinnäiseen tapaan päihdttääkseen
itsensä vahvasti. Ja joita kuitenkin suurin osa kannabiskulttuurin edustajista on."
Kannabisti ei kyllä päihdytä itseään _vahvasti_. Nimenomaan miedompi päihde kuin moni muu. Maat joissa kulttuuri on enemmän kannabismyönteinen ovat myös useasti semmoisia, jossa alkoholiperinne joko puuttuu tai on huomattavasti pienempi.
"Huomattavaa on myös se, että yleisen päihtymisen tavan viitekehys vaihtelee maittain. En nyt puutu sen tarkemmin siihen, että mitkä ovat ne tavat, jotka tähän vaikuttavat."
Pliis, mennään tarkemmin niihin viitekehyksiin, jotka vaihtuu maittain. :)
"Heavy dute userit [sic], joiden sosiaalinen asema on jo muuttunut aineiden tähden voivat jatkaa pidenpäänkin päihteidensä käyttöä. Heitä lienee ehkä alle kolmannes tästä päihteiden käytön kentästä? Ja heille kannabiksen hengellinen ja fyysillinen kokemus on jo muuttunut psyykkiseksi eläntarkoitukseksi, jota elimistön THC:n tarve säätelee."
Mihin tutkimukseen perustat tuon, että kolmannes on tästä päihteiden käytön kentästä? Hatusta vedettu mutu vai onko jotain oikeaa tietoakin olemassa? Itselleni kannabis on erittäin tärkeä kasvi ja osa päivittäistä elämääni. Se ei kuitenkaan ole elämäntarkoitukseni. Eikä elimistön THC:n tarve säätele kyllä minulla eikä monella muullakaan tuntemallani "Heavy duty userilla" käyttöä. Ulkomailla käydessäni en polta. Eikä ole ongelmia. Ja pidän muutenkin aika ajoin tauon polttamisessani. (Kerran vuodessa.)
Silti tulee välissä aina päiviä kun ei vaan muistu mieleen se polttaminen eikä tule poltettua. Kun esimerkiksi on menossa jossain koko ajan, ei kerkee polttamaan. Mikäli elimistön THC:n tarve säätelisi käyttöäni, eikö kehoni pistäisi stoppia menolle ennen kuin THC taso on taas "normaali"?
Miksi kuukaudenkaan tauko ei pistä kehoani huutamaan THC:ta? Olen yli 30-vuotias, joka on noin puolet elämästään polttanut kannabista. Kymmenisen vuotta päivittäin. Miksi minulle ei tule juuri mitään vieroitusoireita kun pidän taukoa polttelussa? Ja ne mitkä tulee on miedompia kun neljästä olutpullosta johtuva krapulanalku, joten ennen kuin luin, että ne voivat olla "vieroitusoireita", en edes tajunnut että kun nukahtaminen kestää 3 minuutin sijaan 10 minuuttia, se on kannabiksesta johtuvaa.
Unia näkee tosin enemmän silloin kun ei polta.
"Mutta kysymys kuuluu edelleen onko olemassa sellaisia kannabisteja, jotka voivat jättää polttamatta silloin kun aine heissä itsessään tahtoo ottaa vallan ja turruttaa elimistön seuraavalla annoksella?"
Huomaan, ettet ole kokeillutkaan ainetta. Ei se turruta elimistöä, vaikka lievittääkin kipuja. (Erilainen toimintamekanismi moniin kipulääkkeisiin nähden.) Mutten tunne ketään jolla kannabis olisi ongelma. Tiedän kyllä ihmisiä joilla muut päihteet ovat aiheuttaneet ongelmia, eikä heitä kannabiksen käyttö auta. Vaikka kontrolloidusti kannabista voidaan käyttää monien muiden päihteiden vieroitukseen.
Tosin, Jellinek klinikalla on myös kannabiksen polttajia. Heille on oma ryhmänsä, erillään esim kräk- tai heroiininarkkareista. Voihan kannabis vahvistaa ongelmia ja varsinkin jos ongelmia ryhdytään ratkomaan päihteillä, tulee vain lisää ongelmia. Siksi on erittäin hyvä, että esimerkiksi Hollannissa toimiva Jellinek auttaa ihmisiä moralisoimatta ja että Hollannissa apua voi hakea vaikka olisi laittomaankin aineeseen koukussa ilman pelkoa tuomiosta.
Lisäksi kannabista poltettuaan ei tule samanlaista fiilistä kun esim alkoholilla tai pirillä. Pihalla ollaan ku lumiukot, mutta silti tuntuu ettei riittävästi ja lisää on otettava. Ei, kannabis toimii täysin erilailla. Sitä poltetaan. Ollaan usvassa. Sitten selkiää. Sitten ollaan normaalikunnossa. That's it.
Eli se, että polttaa seuraavan jointin buustatakseen edellistä on psyykkinen, ei fyysinen ominaisuus. Jos ihminen huomaa, että nyt poltettiin liian mieto, haluan (paino sanalla haluan) vähän lisää, niin sitten poltetaan lisää. Alkoholin tai pirin kanssa tulee pian se, että tarvii (paino sanalla tarvii) lisää vaikka oikeasti elimistö ei kykene enempää käsittelemään.
(Oho, loppuu merkit kesken...)
asioita..sun viesti on amatöörimäisin ja fasistisin kirjoitus mitä oon lukenu. yksinkertainen kusipää
Kylllä se niin on että ne jotka ite vetää, puolustaa henkeen ja vereen. Ollaan niin erityisiä ja hienoja ihmisiä että muut ei tajuu... Hah... Olen ihmisen kanssa, joka aloitti kannabiksesta juurikin edellä mainitulla tavalla; rentoutuakseen viikonloppuisin, ilman viinaa... Ja voin kertoo että ei todellakaan ollut hauskaa.
Kyllähän se touhu hetken pysy käsissä, mutta kyllä kuvioihin tuli sit muut aineet. Itse porukan touhuja selvinpäin seuranneena voin sanoo, että kyllähän kaikki aluksi kivaa on. Töissäkin pystyy käymään siihen asti, kunnes alkaa ruiskut roikkuun taipeissa.
Monen entisen nistin kanssa olen jutellut ja kaikki on alottanut just ekaks pilvee, sit maistetaan piriä ja todetaan et hei tää on mun juttu, ei vedä niin veteläks kun pilvi. Sit ollaankin jo koukussa ja ei enää väliä mitä rojua otetaan, kunhan pää on pehmeenä.
Huumeita ei voi vetää hallitusti kovinkaan pitkään ja tämän tiedän sivusta seuranneena. Viidessä vuodessa oli tilanne jo niin paha, että piti työnteko lopettaa.
Onneksi meidän kohdalla apua saatiin nopeesti ja hoito järjesty. Siinä kun meni kuitenkin monta vuotta että asian todellinen laita paljastu läheisille. Se kun pysty tosiaan työnsäkin hoitamaan melkein loppuun asti. Nyt on ollut kahdeksan vuotta kuivilla ja hyvin menee. Ne jotka ei tajunnut lopettaa on nyt enemmän tai vähemmän puuropäitä, ei järki enää leikkaa.
Olen sitä mieltä että alkoholikin saisi tulla luokitelluksi huumeeksi, niin paljon pahaa se ihmisten elämään aiheuttaa.
Ihmiset jotka ovat jollain lailla vähän rassukoita ja kokevat tulleensa elämässä jotenkin väärin kohdelluiksi kun eivät kestä vastoinkäymisiä turvautuu just tän tyylisen pummeiluun. Harvoin saavat elämässään mitään todellista aikaiseksi. Kyllä säälittää...
17 vuotta kannabista kulunut eräällä satunnaisesti harvemmin ja joskus viikottain eikä koskaan ole kukaan edes vanhoista "hatsitutuista" ajautunut muiden aineiden pariin. Ehkä jotkut kokeillu pari kertaa 10 vuotta sitten essoja tai piriä ja ne olis kyllä tehnyt sen ilman pilveen tutustumistakin (mitä yhä useampi nykyisin tekee, mutta sehän ei huolestuta kannabiksen vastustus trolleja). Silti ei mitään narkkareita ole tarvinnut katsella tuttavapiirissä.
Se on omasta päästä (ainakin aikuisena) millaisessa porukassa pyörii ja mitä aineita kokeilee. Pilvi ei sano kellekään: "nyt pitäisi testata jotain muutakin". Kyllä se on ihan ihmisen oma kokeilunhalu mikä saa kokeilemaan erilaisia aineita ja ehkäpä myös kaveripiiri. Mutta pilvi on laittomista se ensimmäinen, mikä tulee useimmissa tapauksissa vastaan reseptittömien lääkkeiden lisäksi ja sen takia ne pahimmatkin narkit ovat "aloittaneet" sillä. Ja oikeasti eivät edes ole, sillä ovat pääsääntöisesti vetäneet ensin alkoholia, lääkkeitä, tupakkaa tai jopa impanneet. Ihan vitun sama ovatko vetäneet pilveä, sillä se on joka tapauksessa ollut repertuaarista vähiten vaarallisin.
Esittäkää edes yksi (suomalainen) tapaus Suomessa, kellä kannabis on ollut se ensimmäinen päihdekokeilu.
Voi voi, tarinasetä taas vauhdissa.
Mä oon narkkari sun kirjoissa koska poltan pilveä.
Revi siitä. Ei Vois Vähempää Kiinnostaa. Mä oon kumminki se joka päättää sun elämästä kun sä oot vanha, raihnanen ja sairas. Eat shit and die.
Psykiatrisella? Suljetulla osastolla? Kannabisnarkkarit? Ei muita ole niin paljon, että pitäis ees mainita?
On sitten tosi pieni psykiatrinen. Täällä on keskustellu yks spykiatrinen hoitsu ja se mitä omalta spykiatriselta hoitsusukulaiselta oon kuullu, niin aika on viina ja pirivoittosta porukkaa ne kakoilijat.
Ehkä sä oot vaan eri klinikalla?
jos pelkän kannabiksen käyttäjiä kutsut narkkareiksi.
Taitavat noi pojat vetää ihan muita aineita kuin pilveä. Sori, ne kusettaa sua.
Minulla on ihana mies. Hän on rakastava, hellä ja mukava kumppani. Pääsääntöisesti hänen seurassaan on hyvä olla. Hän ei ole sosiaalipummi vaan ahkera työntekijä firmassaan. Lastemme isänä hän on huomioiva ja huolehtiva.
Yksi vika hänessä on ja se tuhoaa kaiken. Hän on kannabisti. Seurustelumme alusta alkaen ihmettelin, kuinka paljon hän kannabista käyttää. Olin niitä ihmisiä, jotka luulivat ettei kannabiksesta voi jäädä riippuvaiseksi. Vähitellen minua alkoi häiritä se, että hänen silmänsä olivat jatkuvasti turvoksissa. Aloin ajatella, etten oikeastaan tunne häntä..koska hän on aina tämän kyseisen tuotoksen vaikutuksen alaisena. Tietenkään ei ollut hänen mukaansa ongelmaa lopettaa. Hän ei vain koskaan sitä tehnyt.
Toisinaan hän myöntää riippuvuutensa, toisinaan ei. Mitään hän ei kuitenkaan aio asian hyväksi tehdä. Ongelmien syyt hän löytää aina jostain muualta.
Kannabistimiehen takia olen saanut sietää uskomattoman määrän valehtelua ja salailua. En tiedä paljonko hän käyttää, mistä saa, kasvatteleeko itse, yms. Häviää välillä, valehtelee olinpaikkansa, suuttuu jos kyselee liikoja. On varsinainen lupailija ja saa minut aina taitavasti uskomaan itseään, kunnes kelkka taas yhtäkkiä kääntyy. Olemme kaksi kertaa eronneet tämän ongelman takia.
Kannabistiparisuhteessa elämä on kolmivaiheista(ainakin meillä). Ensin on poltteluvaihe. Poltteluvaiheen aikana ei paljon jutella, hävitään maisemista, tehdään hämmästyttävä määrä ylitöitä, ollaan hyvällä tuulella, valehdellaan päin naamaa,jne. Seuraavaksi on kitkuvaihe. Poltettavat on loppu, joten riehutaan kitkuissa. Haukutaan perhe, yhteiskunta, maahanmuuttajat, jne. Syytetään kaikkia muita omista ongelmista, paitsi kannabista. Kitkuvaihe päättyy apaattiseen masentuneeseen olotilaan, kun muistuu mieleen omat ikävät tekoset ja tiedostetaan oma kurja tila. Kolmas vaihe kulkee meidän perheessä nimellä "jeesusteluvaihe" ollaan päästy polttelun ja kitkujen yli. Nyt katsellaan omaa kannabismia objektiivisesti. Luetaan kannabistivalistusta ja päädytään siihen, että kaikesta huolimatta kannabis on sittenkin tosi hyvä juttu. Riidat ovat johtuneet kenties liian suuresta määrästä tai liian useista käyttökerroista. Kaikista useimmin syy on kuitenkin puolison kielteisessä ja siksi käyttöön yllyttävässä asenteessa. Käytössä on tapahtunut virhe, mutta kannabiksessa ei ole vikaa. Jeesusteluvaiheeseen kuuluu paljon puhetta kannabiksen myönteisistä vaikutuksista, ja siitä kuinka hyvin tilanne olisi tulevaisuudessa hallinassa, sillä kannabiksestahan ei jää edes niin pahasti riippuvaiseksi kuin esim. alkoholista ja tupakasta. Jeesustelun jälkeen aletaankin sitten harjoittelemaan sitä silloin tällöin -polttelua uudestaan. Kun homma meneekin pieleen ollaan taas vaiheessa nro.1 eli polttelua ja valehtelua.
Tätä kierokulkua ollaan tässä eletty siis 7 vuotta. Välissä on myös vaiheita, jolloin mies on todella halunnut lopettaa polttelun ja tehnytkin sen jopa kolmeksi kuukaudeksi. Tässä mietin haluanko jatkaa vielä elämääni rakastamani miehen kanssa, jonka sielun on tämä kannabis-huora varastanut. Luottaa en enää voi hänen juttuihinsa, eikä itsekunnioitukseni enää kärsi kilpailla hänen rakkaudestaan kasvin kanssa.
Eli olet ollut ihmisen kanssa 7 vuotta, etkä edes tiedä kasvattaako hän käyttämäänsä kannabista? Keksi nyt hyvä ihminen vähän uskottavampia tarinoita eli valheita, kun ei näissä kirjoituksissasi ole mitään järkeä ja logiikkaa. Onko valheita noin vaikea muka keksiä? Soita jollekin valistajalle, hän voisi opettaa sinua kirjoittamaan kunnon valheita.
Niin paljon, kun kannabista rakastatkin, etkä halua uskoa sen käytöstä koituvan mitään ongelmia esim. töissä tai perhe-elämässä...niin kirjoitukseni on vaan tosi.
'Kannabistimieheni on tosiaan jäänyt niin monta kertaa valheesta kiinni, etten tiedä milloin hän puhuu totta. Olinpaikkansa on valehdellut puhelimessa, poistelee netin sivuhistoriat, mutta joillakin puutarhavälinesivuilla olen hänen nähnyt olevan...mies on säännöllisesti "ylitöissä" ja polteltavaa vain ilmestyy jostakin kuin itsestään.
Kun asiasta kysyn, vastaus on "ei kasvattele, eikä valehtele". Toisaalta on itse sanonut, ettei voisi kertoa minulle tällaisista asioista, koska ei luota muhun.
Sen tiedän, ettei meidän kotona kasvattele(siitäkin kokemusta ikävä kyllä on), mutta kenties jossain muualla..ei ota selvää.
Sitä vaan ihmettelen, että kun itse olen asunut (avioliitossa) kannabista käyttävän miehen kanssa yli 15 vuotta, enkä tunnista kirjoituksessasi kuvaamaasi ihmistä ainakaan hänestä. Miehelläni on perjantaipullon sijaan perjantaipiippu. Ja hyvä niin, sillä hänelle ei alkoholi sovi lainkaan. Enkä tunnista kirjoituksesi miestä tuttavaperheistämme ja niiden ihmisistä, joihin olemme vuosien aikana tutustuneet. Luulen, että olet keksinyt tarinasi, tai sitten miehesi ei käytäkään kannabista vaan jotain muuta, minkä hän sinulta salaa. Tai sitten tätä "miestä" ei ole olemassakaan, mikä on mielestäni edelleen suurin todennäköisyys tässä asiassa. Ei, en itse käytä, joten ihan turha syyttää mistään "rakastumisista" kannabikseen. Tai olen, mutta siitä on aikaa jo yli kahdeksan vuotta.
Voisiko olla niin että samoin kuin alkkiksiakin, on näitä kannabistejakin moneen lähtöön? Joillekin riittää perjantaipullo, joillekin jää perjantaipullosta putki päälle. Jotkut käyvät silloin tällöin kesäpäivänä terdellä, toiset istuvat lähibaarissa yötä päivää.. Suurimmalle osalle alkoholi ei ole ongelma vaan rentoutumistapa. Samoin on ehkäpä tämänkin riippuvuutta aiheuttavan päihteen kohdalla.
Hienoa, että teidän perheessä asiasta ei ole tullut ongelmaa. Olen suorastaan kateellinen. Meillä ei tuollainen perjantaipiippu-periaate vaan toimisi. En ymmärrä, miksi sinun on niin vaikea uskoa, että vaikka sinun miehelläsi ei ole kannabisongelmaa jollakin toisella voi olla.
Ehkä siksi on vaikea uskoa, kun miehesi touhut vaikuttavat enemmän jonkun amfetamiinia käyttävän ihmisen touhuilta ja käytökseltä. Tulee se kuva siitä ensimmäisestä viestistä. Kaipa niitä kannabista käyttäviä ihmisiä on moneen lähtöön, itse tunnen vissiin sitten enemmän sellaisia, joille asia ei ole ongelma.
Jaa taas näitä kun keksii tarinoita. Ehkä motiivina on pelotella, jolloin usko oikeaan, rehelliseen valistukseen murenee? Huumediilerin keksimä tarina ehkä? Jos nään sut myymässä tossa tarhanpihalla, niin soitan poliisit.
Ihan vaan vinkkejä ensi tarinaa varten:
"Vähitellen minua alkoi häiritä se, että hänen silmänsä olivat jatkuvasti turvoksissa."
Kannabis saattaa tehdä silmistä väsyneen näköisiä aluksi ja silmämunat saattaa punertaa. Kun käyttö jatkuu pidempään, nämä sivuoireet vähenevät ja jopa katoavat pois. Silmät eivät kuitenkaan "turpoa", ellei sitten tule vedettyä polttelun alkuaikoina tulevien "munchisien" aikana älytöntä määrää suolasta edellisenä iltana, jolloin suola kerää nestettä elimistöön.
Mimmonen kartano teillä on jos et tiedä kasvatetaanko siellä vai ei?
"Kannabistimiehen takia olen saanut sietää uskomattoman määrän valehtelua ja salailua. En tiedä paljonko hän käyttää, mistä saa, kasvatteleeko itse, yms. Häviää välillä, valehtelee olinpaikkansa, suuttuu jos kyselee liikoja."
Miehet on siinä mielessä poikia, että kun äiti tai puoliso rupee tivaamaan jotain mitä ei halua syystä tai toisesta kertoa alkaa salailu. Puhuminen avoimesti auttaa joskus. Syyttäminen vain ajaa syvemmälle pimentoon.
Tässä ehkä se juttu onkin. Muuten tuo loppu kuulostaa ihan alkoholistiläpältä, paitsi vaan sana alkoholi on korvattu polttelulla. Niin, jos et olekkaan trolli, niin ehkä kannattaa käydä parisuhdeneuvojalla ja lakata etsimästä syntipukkia huonolle parisuhteellenne ja koittaa löytää ne huonon luottamuksen syyt. Mikäli et olisi hänen alkoholin tai kannabiksen käytöstä (riippuu mitä alkuperänen tarina kerto, mistä tää on kopioitu) niin suoraan hyökkäävä, hän ehkä saattaisi puhuakkin sinulle joskus jotain ja ehkä ne salailun ja pahan olon syyt voisi joskus löytyäkkin.
...Ylitöitä... juu, sihteerin kanssa polttelevat kannabista varmasti. Ja kun kannabis pistää motoriikan sekasin ja ihminen kaatuilee minne sattuu, niin siitä ne huulipunatahratkin on tullu. Sihteeri vaan kaatunu ja just on miehes sattunu korjaamaan vyötään, ja just sillo sihteeri hätäpäissään kaatuessaan napannu housuista ja osunu huulillaan niihin boksereihin. Siitä ne on tullu. Kannabiksen polttamisesta.
Vähän sama ajatus tuli myös, että ei taida kannabiksella olla paljon tekemistä tuon "miehen" päihdeongelmassa.
Alkoholia juotuaan voi jäädä putki päälle. Joskus, varsinkin kesäkuumalla terassilla kun juo yhden-kaksi, niin tekee todellakin mieli kolmatta. Ja siitä se lähtee. Kai tiedät itsekkin, vaikket alkoholisti olekkaan, sen janon, joka kasvaa juodessa? Kaikilla jotka alkoholia ovat juoneet on ollut tuo. Baari-ilta ku käydää vähä vaan parilla revähtääkin siihen, että kotiin tullaan taksilla Tabismiehen Möhnät rinnuksilla vähän ennen auringonnousua.
Kannabista nautittuaan ollaan pilvessä, sitten pilvi laskee ja sen jälkeen ollaan selvänä. Sitten poltetaan jos tuntuu siltä, ei jos ei tunnu. Kannabis ei saa samalla lailla heti himoamaan seuraavaa - ellei sitten tarkotus ole ollut polttaa enemmän ja käärikin liian miedon. Ja tällöinkin se motiivi lähtee ihmisestä, ei aineesta.
Siksi on vaikea uskoa tuota tarinaa, jos ihmisen käyttäytyminen on kuin voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavan aineen ja tämä käyttää vähän riippuvuutta aiheuttavaa.
Tai ehkä hän vaan sanoo käyttävänsä kannabista ja sinisilmänen nainen uskoo sen? Kun jos menis puhumaan piristä tai jostain ja nainen sattuis kysyy mitä se on ja kuulee totuuden.. Nyt on ehkä sille äijälle parempi kun toi sinisilmänen nainen tulee palstalle kyselemään mitä jos kannabista olis polttanu ja sille nauretaan päin naamaa.
Hm... Jos tuo kirjoittaja ei siis ollutkaan trolli, niin häntä vedätetään aika urakalla. Varmaa polttelevat metskua sihteerin kanssa "ylitöissä", tai jotain. Vai sattuuko Pastori Ted Haggard olee ton "polttelijan" idoleita?
Kyllä huomaa, että on ihan BS:ää tämä tarina. Ethän sä osaa edes kuvailla miten kannabis vaikuttaa. Jätä se mielikuvitusäijäs ja riko tietokonees, niin kaikilla on helpompaa.
Ketä tällaiset keksityt tarinat hyödyttää?
voimakkaampi erektio.
"Hm... Jos tuo kirjoittaja ei siis ollutkaan trolli, niin häntä vedätetään aika urakalla. Varmaa polttelevat metskua sihteerin kanssa "ylitöissä", tai jotain. Vai sattuuko Pastori Ted Haggard olee ton "polttelijan" idoleita?"
Samat ajatukset. Kun ihminen ei tiedä miten kannabis vaikuttaa, niin hänelle voi väittää, että näin se vaikuttaa, ja kannabiksen sijasta kuitenkin käyttää amfetamiinia. Jaksaa tehdä ylitöitä, jää pitkäksi ajaksi jonnekin vetämään; kaikki natsaa niin täysin piriin kuin vain voi.
Olen pahoillani, jos et ollut trolli, miehelläsi on ihan helvetin oikeasti aika pahat ongelmat, mutta aine jota syytetään ja jota kerrotaan käytettävän, ei ole kyllä kannabista. Sitäkin tietysti saatetaan käyttää siinä ohessa, joko muuten vain, tai kun se vähän saattaa auttaa amfetamiinin laskutiloihin. "Amfetamiinikrapulaan", jos näin voisi asian ilmoittaa.
Tai sitten miehesi on ihan oikeasti erittäin poikkeava yksilö tässä suhteessa.
Amfetamiinisyytöksistä:
-tiedän minkälainen on piripään olemus, mieheni olemus ei ole sellainen
-olisi ehkä joskus seitsemän vuoden aikana jäänyt kiinni pirin käytöstä, jos olisi sen kanssa ongelmia.
-nukkuvatko piripäät 12 tuntia päivässä? Minun mieheni nukkuu.
Alkoholismivertauksesta:
-Mihin tahansa mielihyvää tuottavaan toimintaan voi jäädä riippuvaiseksi.
-on olemassa esim.peliriippuvuutta, nettiriippuvuutta, alkoholiriippuvuutta, kannabisriippuvuutta ja läheisriippuvuutta
- jos itse tunnen vain alkoholin kohtuukäyttäjiä, jotka juovat saunakaljat tai lasilliset viiniä silloin tällöin, se ei tarkoita, etteikö joku jossain voisi olla alkoholiongelmainen siis juoppo...samaten vaikka enemmistölle kannabiksen käyttäjistä ei kehitykään kannabisriippuvuutta, joillekin sellainen kehittyy.
Tai..vaikka suurin osa ihmisistä osaa syödä järkevästi ja maltillisesti, joillekin syntyy ahmimishäiriö.
-kannabisputki ei ole suoraan verrattavissa juopotteluputkeen..kyse ei kannabiksen kohdalla ole kenties kerralla käytettyjen määrien suuruudesta vaan käyttämiskertojen tiheydestä (esim. mies päättää, että aikoo poltella n.kerran kuussa. Sitten poltteleekin joka ilta) Miehelläni on ollut myös aamusta iltaan polttelukausia.
-kyllähän se kolmannen tuopikin ottaminen on ihan oma valinta(ja neljännen ja viidennen jne.) ei se tuoppi siinä itseään käske juomaan.
Sinisilmäisyydestä:
-Tunnen paljon ihmisiä, jotka käyttävät kannabista ja tuttuina on ollut myös piriä käyttäviä. Olen poltellut itse kannabista useita kertoja. En siis ole täällä palstalla kyselemässä näiden päihteiden vaikutuksista.
-mies on kotona aiemmin kasvatellut, joten tiedän kyllä syy yhteyden kannabiksen käytön ja sitä seuraavan olemuksen välillä
-huomaan mieheni katseesta, kun hän on poltellut..voi olla että silmät eivät ole varsinaisesti turvoksissa, en osaa kuvailla tarkkkaan mikä siinä katseessa ja ilmeessä on niin ärsyttävää(ja kyllä ne luomet mun mielestä on turvoksissa).
Tarinani motiivi:
Miksi valehtelisin? En aja täällä mitään päihdepoliittista tai uskonnollista ideologiaa. Ja ei, en ole diileri. Vastasin vain alun kysymykseen.
Edelleenkin:
-tiedän ettei kasvattele meidän kotona, ehkä jossain muualla.
-oletteko poliiseja, jotka yrittävät saada lisätietoa mieheni kasvattelupuuhista?
Salailusta ja avoimuudesta:
-meillä ei juuri muusta puhutakaan kuin kannabiksesta. On pitkiä ymmärtäviä ja rauhallisia keskusteluja, kiivaita väittelyitä, vitsailua, riitelyä, jne.
-se miten minä suhtaudun tai en suhtaudu, ei vaikuta riippuvuuteen, vaikka pitkään näin olen luullutkin(huom. eivätkös juopotkin syytä aina sitä "pahaa akkaa" juomisestaan)
-tietysti salailee, koska ei halua myöntää minulle eikä itselleen kuinka iso osa kannabis on hänen elämäänsä. välttelee riitoja.
-Hoitoon pitäisi hakeutua, sillä tällaisten riippuvuuksien syyt voivat olla todella syvällä...itse huomaan olevani jonkin asteen läheisriippuvainen.
-Pointtini on, ettei kannabis ole mikään erikoispäihde, jolla ei ole negatiivisia vaikutuksia.
"-nukkuvatko piripäät 12 tuntia päivässä? "
Jos se on ollut viikon vetämässä pulveria hihaan, niin kai se sitten jo nukkuukin.
"-meillä ei juuri muusta puhutakaan kuin kannabiksesta. On pitkiä ymmärtäviä ja rauhallisia keskusteluja, kiivaita väittelyitä, vitsailua, riitelyä, jne."
jätä se äijäs. sekä sä että se, ette kestä sitä, että kannabis on niin suuri juttu teille molemmille. sä pidän siitä ilmeisesti vähän jatkuvaa ääntä, ja se sun äijäs tekee puuhaans jo osaks sun kiusaksi. silti se ja sen touhut vaikuttaa enemmän pulveriukolta.
miks se kannabis sua rassaa erityisesti? itekin oot poltellu, joten luulis asiasta jotain ees ymmärtävän?
En mä ainakaan epäile tuon kirjoituksen todenperäisyyttä. Kaikinpuolin kuulostaa just siltä minkälaista se elämä voi toisilla olla kannabiksen kanssa. Siis niillä joille sen käyttö on ongelma. Mut ylitöiden painaminen, valehtelu ja katoamiset on sit sitä pirimiesten käytöstä.. ukko saattaa vetää välillä viivoja, mistä ei tietenkään niin helposti kerro jos hampunkin suhteen on salailua.
aiomme vielä hakata päätämme seinään, koska olemme kaikesta huolimatta vielä aika onnellisia toisistamme. Ehkäpä opimme elämään vielä tämän ristiriidan kanssa.
Itse yritän vähentää kontrollia, vaikka se onkin pelottavaa. Enhän kuitenkaan voi asialle mitään. Ihmisen täytyy kai antaa tehdä omat virheensä, että jotakin oppisi. Toivottavasti mies voisi vastapalveluna olla minulle rehellinen. Nämä ovat kai edellytykset sille, että tästä suhteesta vielä jotain tulisi.
Pari kertaa ollaan jo erottu. Esikoisen pikkuvauva-aikana erottiin, kun miestä kiinnosti enemmän nämä kannabistaimet kuin meidän oma ihmistaimi. Jotenkin sittenkin vain ajauduttiin taas yhteen (sairautemme kai vetivät toisiaan puoleensa). Seuraavan eroamisen jälkeen mies halusi lopettaa kannabiksenpolton, ja tekikin niin jopa kolmeksi kuukaudeksi. Palasimme taas yhteen ja asiat tuntuivat olevan kunnossa. Polttelu tuli taas jotenkin salakavalasti mukaan kuvioon...
Oikeastaan mieheni pitää kannabiksesta paljon enemmän ääntä kuin minä. Ei tietenkään mainosta salaisia puuhiaan vaan muuten vain hamppu-uskovaisena paasaa. Vaikka pitkään yritän "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"-taktiikkaa, on minunkin pakko aina sitten jossain vaiheessa ruveta avautumaan(ja se ei ole varsinaisesti kivaa kuultavaa).
Jaa että miksikö mua kannabis rassaa erityisesti? No tietenkin siksi, että juuri se kannabis on ongelmana meidän perheessä. Tietenkin jos mies oisi aina baarissa ja oisi joku bisseuskis, niin rassaisi varmaan kaljanjuonti erityisesti. Jos mieheni ei olisi kannabisriippuvainen, tuskin jaksaisin olla kiinnostunut koko kannabiksesta..tai sitten tyytyväisenä polttelisin itse silloin tällöin niin kuin ennenvanhaan, kun en vielä tuntenut syvää vastenmielisyyttä ko. tuotetta kohtaan. Vaikken kyllä silloinkaan ymmärtänyt, miten ihmiset jaksaa siitä niin vouhottaa.
Ja se riippuvuus rassaa tietenkin siksi, että pelkään sitä välinpitämättömyyttä, mikä siitä seuraa. Siinä ei puolison toiveet tai yhteiset suunnitelmat paljon paina, kun kannabis vie. Monet kerrat on unohdettu tapaamiset ja jätetty vastaamatta puhelut, kun jollakin kaverilla on ollut sadonkorjuujuhlat.
Ennen lapsia ärsytti tietenkin se, miten kannabis oli aina tärkeämpi kuin minä(vaikka mies tietenkin väitti asian olevan päinvastoin). Itse olin hölmön romanttinen ja jouduin aina kerta toisensa jälkeen pettymään. Esim. meillä jokin vuosipäivä, niin mies viettää sitä joidenkin tuntemattomien tyyppien kanssa bongiringissä. Siis miehen suunnitelmat rakentuivat vain ja ainoastaan kannabiksen ympärille. Mistä sitä hankkii, keneen kannattaa tutustua jne. Ei onnistuneet sopimukset savuttomasta viikosta, harvemmin edes illasta. Pysyin miehen kanssa, koska olin sairaassa tunnekoukussa.
Nyt kun meillä on kaksi lasta, surettaa erityisesti se, että vähäisenkin aikansa hän haaskaa kannabis-huoran parissa. Eikä hän näe, että menetti esim. koko esikoisensa vauva-ajan, koska tutustui mieluummin puutarhansa hoitoon. Toisen lapsen synnytykseen tuli savuissa toiveestani huolimatta(hyödynsi isyysloman poltteluvapaana).Toisaalta omapa on menetyksensä, mutta on se tietenkin myös minulle ja lapsille menetys, jos miestä ei kiinnosta, sillä menetämme hänen seuransa ja huomionsa.
Lapset ja minä olemme kuulemma tärkeintä. Kuitenkin kun on kokemusta siitä, millaiseen jamaan ja jumiin polttelu voi tämän miehen johtaa, stressaan polttelusta, jolloin mies taas peittelee sitä. Ikävä kierre.
Mies sanoo itse, ettei koskaan enää halua samaan tilaan kuin silloin kun poltti aamusta iltaan. Vituttaa vaan että pitää sitten leikkiä tulella(tai siis savulla).
niin ja en usko että on kannabisriippuvainen mun kiusaksi(vaikka on ollut vaiheita kun olen näin epäillyt), olihan hän riippuvainen jo ennen kuin tapasimme.
Huh, tämä kirjoitteluhan on käynyt melkein terapiasta!
Jospa se on oikeesti piripää, enpä ketään tunne jolle jotai kitkuja tulis kannabiksesta... Ja jos se väittää vaan polttelevansa pilvee joskus, mutta sä et nää niitä muita mitä se vetää?? Ja kannabiksen käyttöhän ei tee patologista valehtelijaa, ootko koskaan kuullut että niitä on muissakin ihmisissä :P
Ja miksi syytät kannabista, jos sulla on paska mies? :D Vai oletkohan itse sekaisin? Joka tapauksessa teillä on ongelmaa jo tarpeeksi siinä, että hän ei voi luottaa sinuun.
Piriä vetelee..aivan varmasti.Kannabis ei tuoolaista käyttäytymistä aiheuta.
Mies pössytellyt n. 15 vuotta ja yhdessä olemme olleet neljä vuotta.
Mies rauhallinen ja luotettava.
Ei haittaa pätkääkään hänen pössyttelyt, se haittaisi jos vetäisi kaljaa kaksin käsin tms.
Ihan normaali perussuomalainen mies joka huomioi minut ja lapsemme päivittäin.
En todellakaan ymmärrä miksi pilvenpolttajat leimataan narkeiksi, ei se pössyttely mitään käytöshäiriöitä aiheuta ei meillä eikä meidän tuttavapiireissä.
Kaikki keskipalkkaisia ja omillaan toimeentulevia normaaleja ihmisiä.
Itse olen taas ihan absolutisti, ei viinaa eikä tupakkaa eikä huumeita ja hyvin menee.
Itse en ole käyttänyt mitään huumeita laittomasti muutamaan vuoteen. Mutta opiaattia kipujeni vuoksi olen käyttänyt nyt n. 2v yhtä kyytiä. Oxycontin 40mg ja oxynorm 10mg.
Kaikki on suhteellista. Jos joku muu käyttää samoja ilman reseptiä huviksee on narkki ja minä en. Tai voidaanhan se sanoa että olen laillinen narkki. Kuitenkin haen vaan kivun poistoa, enkä fiiliksiä, enkä edes saa niitä enään.
Mutta moni asia on itsestä ja päästä kiinni. Olen lähes 40v. Ja reilu 20 vuotiaana amfetamiinia ekan kerran käytin viihdekäyttönä vkl. ja sit taas pitkiä taukoja (useita kuukausia, jopa vuosi parikin joskus) ja sit taas joskus innostuin viihteenä käyttää ja bilettää 2 päivää.
Mulla homma ollu aina niin, että jos ollut 5g vauhtia, niin siitä olen käyttänyt vkl. parin päivän biletyksiin ja päättänyt että nyt pussukka kiinni ja homma seis ja sit taas joskus. Ja aina onnistunut.
Sama kannabis mitä joskus savuja polttanut. Ainut mistä en meinanut päästä eroon, oli tupakka. Mutta senkin lopetin n. 1,5v sitten. Siitä olen kiitollinen.
Saasnähdä mitä näiden opiaattien kanssa käy. Vähentämällä lopetettava. Krooniset kivut, 2 selkäleikkausta alla.
Kannabis ei oikein narkkari ei kuulu psykiatrisille osastoille ja hoitajat on kutenkin perseestä.