En ole menestynyt elämässäni kovin hyvin. Ammattikoulusta valmistuin aikoinaan keskiarvoisin numeroin. En ole missään erityisen hyvä.
Minulla on työtöntä jaksoa ja muutenkaan moni asia ei ole mennyt kovin mielekkäästi. Kotona on ollut riitaisaa, vaikka vanhemmat pysyvätkin naimisissa, koska eivät saa erota. Toisaalta en haluaisikaan vanhempien eroavan.
Olen hirmu ujo, enkä oikein luota itseeni.
Rauhanyhdistyksellä kaikki tietää mun perhetaustat ja mua kartetaankin kuin ruttoa. Ihan niinkuin kantaisin jotain kuoleman tautia mukanani.
Tiedän, että minusta on laitettu ties millaisia ihme juoruja liikkeelle. Olen usein yrittänyt oikoa niitä, mutta tuloksetta. Juorut elää vahvoina.
En ole saanut edes kavereita vl:ien keskuudesta. Olen silti jaksanut uskomattoman kauan käydä seuroissa ja luottaa, että kyllä se Jumala vielä mulle ystäviä antaa. Aikaa on kulunut 15-vuotta. Edelleenkään ei ole ystäviä. Olen osallistunut muutamille SRK:n järjestämille leireille ystävien saannin toivossa. Mutta kun pitää olla niin ujo, etten osaa ottaa yhteyttä muihin. Leirit ovatkin olleet piinallisia, koska ujona olen vain joutunut seuraa sivusta, kun muilla on hauskaa. Enää en edes uskaltais leireille. Noihinkin leireihin jouduin rukoilemaan Jumalalta paljon voimia, mutta voimia ei annettu.
Nyt olen päässyt työkkärin kautta yhdenlaiseen työpajaan, jossa olen tutustunut useisiin kivoihin ihmisiin, jotka kyllä ei ole vl:iä. Olen ystävystynyt niiden kans ja viihdyn heidän seurassa. Olen myös ihastunut yhteen epäuskoiseen tyttöön. Alkuun oli vaikeaa, koska en halunnut menettää uskoani sen takia. Mutta kuinka paljon usko on mulle elämäni aikana antanut? Kuinka monesti Jumala on kuullut rukoukseni? Kyllä musta tuntuu vahvasti nyt siltä, että rukoukseni ovat menneet ihan kuuroille korville!
En jaksa enää taivaltaa vanhoillislestadiolaisessa uskossa sen liiemmin, kuin missään muussakaan uskossa. Kyllä mun uskoni Jumalaan on nyt totaalisesti mennyt...
Minulla on työtöntä jaksoa ja muutenkaan moni asia ei ole mennyt kovin mielekkäästi. Kotona on ollut riitaisaa, vaikka vanhemmat pysyvätkin naimisissa, koska eivät saa erota. Toisaalta en haluaisikaan vanhempien eroavan.
Olen hirmu ujo, enkä oikein luota itseeni.
Rauhanyhdistyksellä kaikki tietää mun perhetaustat ja mua kartetaankin kuin ruttoa. Ihan niinkuin kantaisin jotain kuoleman tautia mukanani.
Tiedän, että minusta on laitettu ties millaisia ihme juoruja liikkeelle. Olen usein yrittänyt oikoa niitä, mutta tuloksetta. Juorut elää vahvoina.
En ole saanut edes kavereita vl:ien keskuudesta. Olen silti jaksanut uskomattoman kauan käydä seuroissa ja luottaa, että kyllä se Jumala vielä mulle ystäviä antaa. Aikaa on kulunut 15-vuotta. Edelleenkään ei ole ystäviä. Olen osallistunut muutamille SRK:n järjestämille leireille ystävien saannin toivossa. Mutta kun pitää olla niin ujo, etten osaa ottaa yhteyttä muihin. Leirit ovatkin olleet piinallisia, koska ujona olen vain joutunut seuraa sivusta, kun muilla on hauskaa. Enää en edes uskaltais leireille. Noihinkin leireihin jouduin rukoilemaan Jumalalta paljon voimia, mutta voimia ei annettu.
Nyt olen päässyt työkkärin kautta yhdenlaiseen työpajaan, jossa olen tutustunut useisiin kivoihin ihmisiin, jotka kyllä ei ole vl:iä. Olen ystävystynyt niiden kans ja viihdyn heidän seurassa. Olen myös ihastunut yhteen epäuskoiseen tyttöön. Alkuun oli vaikeaa, koska en halunnut menettää uskoani sen takia. Mutta kuinka paljon usko on mulle elämäni aikana antanut? Kuinka monesti Jumala on kuullut rukoukseni? Kyllä musta tuntuu vahvasti nyt siltä, että rukoukseni ovat menneet ihan kuuroille korville!
En jaksa enää taivaltaa vanhoillislestadiolaisessa uskossa sen liiemmin, kuin missään muussakaan uskossa. Kyllä mun uskoni Jumalaan on nyt totaalisesti mennyt...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet sellaisessa iässä, jolloin useimmat kokevat suurtakin epävarmuutta itsensä ja tulevaisuutensa suhteen.
Sinulla on ollut vaikeaa monilla alueilla elämässi ja nykyinen hektinen elämänrytmi arvostaa itsevarmuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta.
Ujo voi kuitenkin olla hyvinkin luotettava ja sympaattinen ihminen ja voi menestyä elämässään hyvin (Kts. mm Liisa Keltikangas-Järvinen).
Vl-yhteisössä et ole tuntunut saavan ystäviä ja tyttökaverikin on löytymässä muista piireistä.
Tärkeintä on, että et kadota uskoasi tulevaisuuteen eikä uskoa Jumalaan, vaikka uskosi vl-kristillisyyteen olisit menettänytkin. Iloitse nuoruudestasi niissä puitteissa, minkä koet itsellesi hyvinä ja mitä olet nyt saavuttanut.
..tilapäisesti. Siitä saa rohkeutta kohdata pelottavat asiat. Kuitenkin kohtuus kaikessa.. siis silleen, ettei huomaa. VARO: ensikertalainen on aina ensikertalainen tän aineen käytössä.
Olen vanhoillislestadiolainen ja kokenut aikalailla samoja, kuin aloittaja.
Aloin sitten myöhemmin kokeilemaan "rohkaisuryyppyjä". Kuitenkin nuo ryypyt suurenivat kerta kerran jälkeen ja ne saivatkin mielen järkkymään.
Vaikka olin uskovainen edelleen, käyttäydyin väliin hyvin sopimattomasti. Tein pieniä tihutöitä varsinkin silloin, kun ei jostain syystä saanut alkoholia. Joskus ajauduin juomaan myös lasolia ja ties mitä litkuja, jotta saisin pääni sekaisin.
Menin A-klinikalle. Minula diagnosisoitiin alkoholismi. Aika paha sellainen. Sain hoitoa ja lopulta pääsin kuiville koko aineesta. Kiitos siitä kuuluu ensisijaisesti Taivaalliselle Isälle!
En ikinä suosittele ottamaan rohkaisuryyppyjä, eikä edes koskemaan koko pirulliseen juomaan. Sielunvihollinen voi houkutella ties mihin, mutta ei kannata uskoa sitä!
En tiedä sinun uskon lujuudestasi kovin paljoa ja siitä, mihin se perustuu. Mutta tärkeintä minusta sinulle on nyt se, että saat ystäviä. Niiden kautta itsetuntosi vahvistuu ja elämäsi saa uusia ulottuvuuksia.
Älä menetä toivoasi, ujous karisee elämän matkan varrella, kun saat usia ihmisiä ympärillesi, jotka eivät vaadi sinulta tiettyjä normeja ja malleja, jollainen sinun pitäisi olla/elää.
Usko Jumalaan sinun varmaan kannattaisi rakentaa ihan uudella tavalla, sillä tällä hetkellä uskosi perustuu perheeseesi, joka on ikäänkuin "pakosta" naimisissa, rauhanyhdistykseen, jossa sinusta juorutaan ja ihmisiin, jotka karttavat sinua.
Jumala on kuitenkin ihan toisaalla. Se on juuri siellä, missä sinä olet. Rukoile, että sydämesi saisi vastaanottaa Jeesuksen henkilökohtaisesti, jolloin kaikki kahleet irtoavat ja vapaudut omana itsenäsi omaan elämään.
Tutustu rohkeasti uusiin ihmisiin ja uusiin mahdollisuuksiin, se on tie, joka vie sinut pois ahdistuksestasi ja auttaa sinua löytämään itsesi.
Vaikka unohtaisit kaiken muun, älä unohda Jeesusta. Hän rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet.
Rukoilu ei tutkitusti vaikuta mitään mihinkään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rukoilu
Se on hyvä ratkaisu, jota suosittelen kaikille, paitsi kirkon työntekijöille, joiden pitää työnsä puolesta uskoa tai ainakin olla uskovinaan.
Ainoa oikea ratkaisu ongelmiisi on lähteä välittömästi litomaan lestadiolaispiireistä ja erota kirkosta. Se käy helposti osoitteessa www.eroakirkosta.fi
-Uki