Tervehdys kanssa eläjät.
Meitä on ja meitä on moneksi.
Kun minä mukaan lukien tunnen myös yksinäisyyttä ja
monia viestejä lukiessani tuntuu kuin peiliin katsoisi.
Mutta te tai jotka olette päässeet yksinäisyydestä, onko teillä ratkaisuja siihen?
Minusta meidän tulisi miettiä pois pääsemistä tästä "ongelmasta".
Rohkea rokan syö jne. mutta kuinka kerätä se rohkeus? Tälläisiin asioihin haluaisin löytää vinkkejä, ratkasuja ym. Jos olet esim. Käynyt psykologilla ja se on auttanut, kertoisitko mitä hän on sanonut tai mikä siinä on auttanut?
Sekava alkuviesti jota pyritään vielä parantamaan kunhan kerkiän :).
- Yx
Meitä on ja meitä on moneksi.
Kun minä mukaan lukien tunnen myös yksinäisyyttä ja
monia viestejä lukiessani tuntuu kuin peiliin katsoisi.
Mutta te tai jotka olette päässeet yksinäisyydestä, onko teillä ratkaisuja siihen?
Minusta meidän tulisi miettiä pois pääsemistä tästä "ongelmasta".
Rohkea rokan syö jne. mutta kuinka kerätä se rohkeus? Tälläisiin asioihin haluaisin löytää vinkkejä, ratkasuja ym. Jos olet esim. Käynyt psykologilla ja se on auttanut, kertoisitko mitä hän on sanonut tai mikä siinä on auttanut?
Sekava alkuviesti jota pyritään vielä parantamaan kunhan kerkiän :).
- Yx
Vastaukset 32
Vanhimmat
Olen mm. laittanut nettiin ystävänhakuilmoituksia ja tavannutkin muutamia ihmisiä. Ikävä kyllä en ole silti löytänyt sydänystäviä. Kaikilla tuttavillani on aina niin kiire etteivät he ehdi tavata. Tai olen sitten heidän mielestään niin yhdentekevä ihminen että en ole tapaamisen arvoinen..?
Psykologilla olen käynyt jo pari vuotta. Terapiassa. Siitä ei ole muuta apua kuin että saan purkaa murheitani. Yksinäisyydentunteen vuoksi terapiaan hakeuduin, eikä se sitä tunnetta ja siitä johtuvaa ahdistuneisuutta poista. Ei terapia korvaa ihmissuhteita ! Olen eronnut, eikä minulla ole läheisiä sukulaisiakaan. Lisäksi useita pettymyksiä/huonoja kokemuksia parisuhteista. Ennen viimeistä niittiä(petollinen miesystävä), olin vielä iloinen, spontaani ja jaksoin pettymyksistä huolimatta uskoa parempaan tulevaisuuteen. Enää en jaksa hakata päätäni seinään. Koska olen sekä miesten että naispuoleisten tuttavieni mielestä sellainen ihminen, jonka kanssa ei haluta olla sen paremmin parisuhteessa kuin muutenkaan läheisissä väleissä, niin olen luovuttanut ja odotan vain pääsyä pois tästä ulottuvuudesta.
Kuulostaa niin tutulta. Minullakaan ei ole ystäviä. Vain aviomieheni, jonka kanssa en voi jakaa asioita. Jos alan puhua ongelmista, hän uhkaa häipyä ja ottaa eron. Muille en edes saisi kertoa ongelmiamme, joten olen puun ja kuoren välissä.
Olen niin masentunut tilanteeseen, että kyyneleet saattavat tulla silmiin kesken työpäivänkin tai kaupassa käynnin.
En tiedä ratkaisisiko ero mitään. Ehkä olisi vähemmän ongelmia ratkottavana, mutta yksinäisyyttä se ei poistaisi.
Tuo, ettet voi jakaa asioita aviomiehesi kanssa, ja että hän uhkailee sinua erolla, kuulostaa erittäin pahalta minun korvaani. Miehelläsi on aivan väärät otteet avioliittoon...
Toivotan voimia ja jaksamista vaikeaan tilanteeseesi.
Minun suurin vinkkini on se, että ole avoin! Kerro itsestäsi _rohkeasti_, ei kannata pelätä vastapuolen reaktioita! Avoin asenne on aina parempi kuin sulkeutunut!
Sitten ihan muita vinkkejä:
* Rohkeutta voit opetella niin, että tervehdit ihan puolituttujakin, jos esim. kaupungillla näet.
* Hymyile, iloinen asenne aina vetää ihmisiä puoleensa.
* Ole _rehellinen_...älä siis kerro valheita, jos haluat saada _oikeita_ ystäviä. Rehellisyys on vitaalisen tärkeää.
*Käytä huumoria, huumori on seuramagneetti...älä tuudittaudu siihen uskoon, että et ole hyvä vitsikertoja, kyllä olet kun vain luotat itseesi! Siispä...
*Kerää jostain itsevarmuutta, voi olla vaikeaa joillekin...mutta lähde asenteesta "parempi tulevaisuus"!
* Jos täytät jo edelliset vinkit tai useimmat niistä, mutta olet silti yksinäinen, niin pyydä tuttujasi käymään kanssasi kaupungilla tms. Huom. jos täytät suurimman osan edellisistä vinkeistä, niin sinulla on kyllä tuttuja! Nyt onkin vain enää kyse rohkeudesta: Uskallatko pyytää tuttua seuraasi?
No sitten voisin neuvoa, että pysy lujana vaikkakin joku kontaktin yritys epäonnistuisi! Älä jää paikoillesi ja murehdi epäonnistumistasi, jos eristäydyt et varmasti ainakaan silloin saa ystäviä! Tämä elämä on ankaraa, pitää vain jaksaa taistella oman onnellisuutensa puolesta.
Toivottavasti vinkkini auttavat edes jotakuta : )
Ai niin ja syö monipuolisesti! Positiivista energiaa voi saada uskomattoman paljon, kun vain muuttaa ruokatottumuksiaan!
Monella tuntuu olevan käsitys, että sosiaalisuus on jo syntyessä siunattu ominaisuus, no kyllähän se osittain onkin, mutta sosiaalisuuskin on opeteltavissa oleva taito. Itseasiassa suurin osa ihmisistä ovatkn sen oppineet kasvun yhteydessä ja kysehän on tietenkin ominaisuuksista joita opitaan perheen, koulun ja kavereiden kautta...tämä tietenkin meinaa sitä, että epävakaista perheoloista tuleva henkilö tai koulukiusattu on sosiaalisilta taidoiltaan heikompi, mutta ne taidot voi oppia myös myöhemmin joskin se on vaikeampaa. Mutta meinaan, että ystävien saaminenkin vaatii _työtä_ ei sitä ennakkoon päätetä, kuka niitä ystäviä saa.
Jos tuntuu, että mikään ei auta yksinäisyyteen täällä kotimaassa, niin muuta silloin ulkomaille, se voi todellakin auttaa.
Tosiaan sosiaalisuutta voi oppia ja aina löytyy "itselle sopivia ihmisiä". Ongelma vain usein on siinä, että uskaltaako kohdata näitä ihmisiä tai sitten missä pystyy kohtaamaan.
Netistäkin saa seuraa, mutta usein varsinkin miehille se voi olla todellakin vaikeaa saada sitä "yhtäkin vastausta". Netti on tietysti vain yksi paikka missä tutustua ihmisiin. Samalla lailla voi tutustua muissakin paikoissa, mutta netin kautta voi tutustua toki semmoisiin tyyppeihin mihin ei muuten saattaisi tutustua.
Ei vaan voi/pysty/uskalla.
joskus iän myötä. Sitä minä sain kokea!
Olin lapsena tosi avoin ja seurallinen, mutta teiniiän mukana muutuin todella araksi. Ehkä päähän potkimisen myötä..? Sain nimittäin kuulla äidin siskoilta kuinka tyhmä ja luonteeltani vastenmielinen olin.. Se oli joka päiväistä ja jos en niitä tavannut niin äitini välitti näitä siskoiltaan tulleita asioita..
Muutuin laihasta, iloisesta tytöstä melko pyöreään ja arkaan.. Minua kiusattiin koulussa tämän ja silmälasieni takia. Yläaste oli yhtä helvettiä! Ajattelin aika usein itsemurhaa, mutta en uskaltanut toteuttaa sitä..
Yläasteen loputtua hakeuduin töihin ja vähitellen sain itseluottamusta. Hankin itselleni ammatin ja se toi enemmän uskoa itseeni, mutta ei tarpeeksi.. Selkävaivojen takia jouduin vaihtamaan ammattia. Menin ammattikouluun. Olin 23 v. ja yksi luokan vanhemmista. Se oli tarpeeksi joutuakseni jälleen silmätikuksi. Raivasin paikkani ja meillä oli ihan hauskaa kunnes luokka erkani. Jotkut siirtyivät seuraavalle tasolle, eli pääsivät erikoistumaan. Minä myös..
Helvetti alkoi taas kun muilta luokilta tuli muutama tyyppi.. Pari niistä minun ikäisiä ja pahimpia mitä ikinä olin kuvitellut.. Solvasivat minua ja näyttivät inhoansa minulle päivittäin!! Aikuiset miehet! Menetin taas itseluottamukseni vähitellen, käperryin itseeni hieman..
Helvetin loputtua menin töihin. Olin jo niin herkkä ja haavoittuvainen että jouduin monesti hakeutmaan muualle töihin.
Tapasin lasteni isän. Hän käytti psyykkistä väkivaltaa ja olin kaikesta vastuussa yksin. 3 lapsen jälkeen, ahdistuksen ja monen ystävän menetyksen jälkeen päätin erota! Olin miettinyt sitä 6 vuotta..
Masennuin menetyksen takia, mutta nousin! Sain itseluottamusta ja rauhotuin; en enää tuntenut paineita enkä stressiä! Hoidin ihan rauhassa lapsiani, silloin 2, 5 ja 6 vuotiaita. Sain uusia ystäviä. Nyt niitä niin paljon että en pysty näkemään heitä niin usein kuin haluaisin lasten takia.. Jään suustani kiinni aina ja minusta todella pidetään! Olen onnellinen kaiketa paskasta huolimatta!!
Osaat sanoa oikein juuri sen, kuinka itse ajattelen.
Olen yksin asuva ja pitkät matkat joka paikkaan, se rajoittaa kaikkea harrastamista. Siis vaikea lähteä mihinkään yhteisiin menoihin. Mutta sitten kun pääsen, otan kaikki irti.
Olen yrittänyt muuttaa ajattelutapaani. Menen rohkeasti juttelemaan aivan tuntemattomien ihmisten kanssa. Harvoin kukaan osoittaa, että ei halua tutustua. Seuraavalla kerralla kun nähdään, ollaan jo paljon tutumpia. Vaikka ei aina voi jutella voi ainakin iloisesti hymyillen moikata.
Ette uskokaan miten mukava se on. Muutamista näin hankituista tutuista on tullut hyviä ystäviä, joiden kanssa voi käydä risteilyllä, elokuvissa, tanssimassa ja tehdä ihan kaikkea.
Täytyy kuitenkin sanoa, että miehiin tutustuminen ei käykään yhtä helposti. Olen jotenkin ujo ja pelkään että miehet luulevat, että menen iskemään tai jotain. Kertokaa onko teillä samanlaisia ongelmia ja kuinka miehenä reagoit jos ihan tuntematon nainen tulee juttelemaan. En ole koskaan osannut flirtata enkä herättää huomiota. Jotenkin tulee sellainen "hiirimäinen" olo ja haluaa vain nurkkaan piiloutua.
Sen sanon minäkin, että valehtelu ei kannata edes alkuvaiheessa, tulee ilmi ja estää sitten mitään vakavampaa kehittymästä. Itselläni oli kokemus kavarista joka esittäytyi eri nimellä ja sanoi sitten toisen nimen joka on oikea. Koko tyyppi rupesi tökkimään.
Joo tiedän, kun ei aina ole niin etevä tai valmis sanoissaan ja vastapuoli on vieras, niin ei se olekaan liian helppoa. Hymyillen ja jutellen sitten helpottaa. Ja en minä ainakaan pitäisi sitä minään iskemisen yrityksenä, jos tuntematon nainen tulisi juttelemaan. Mukava elehän se olis ja ilostuisin. Mun mielestä hymyileminenkin riittää ja tulee kiva olo henkilöstä, ettei se sen kummempaa vaadi.
yksinäisyyteen on hyvä lääke hyppy ikuisuuteen
Kannattaa laittaa esim. nettiin ilmoituksia ja vastailla ahkerasti(???).
Jos on jotakin liveyhteyksiä niin niissä pitäisi vaan rohkeasti kokeilla kysyä että lähteekö joku yhdessä jonnekin jne. Tietysti kannattaa yleensä kysyä tuota asiaan kahdestaan.
Erilaisissa tapaamispaikoissa/tilanteissa kannattaa vain rohkeasti jutella ihmisille.
Ystävien saaminen joillekin on varsin helppoa, mutta joiltakin vaatii todella isoa työmäärää. Usein vaatii myös valtavasti yritystä ja halua saada niitä ystäviä/tuttuja että pitää vain yrittää ja antaa uusille ihmisille mahdollisuus (erilaisemmillekin mitä itse saattaa haluta tai itse on).
Jotkut ovat varsin tarkkoja esim. ilmoitukseen vastatessaan ja jos tulee yksikin asia josta eivät pidä niin se saattaa aiheuttaa että "en jaksa vastata". Kannattaisi vaan rohkeasti kokeilla vastailla ja mieluiten tavata livenä suhtkoht nopeasti, jolloin helpommin saa niitä uusia tuttavuuksia.
Eipä tämä netti kyllä tunnu loppujen lopuksi olevan yhtään sen parempi kohtaamiskanava. Omalla noin 10 vuoden nettikokemuksellani asiaa tarkastellen... Onhan noita joitakin erittäin mukaviakin ihmisiä tullut joskus kohdattua, mutta jostain syystä kaikki ovat aina kuitenkin kadonneet johonkin. Ainoastaan yksi tuttava on vuosien takaa, jonka kanssa tulee vieläkin pidettyä yhteyksiä. Noh, ehkäpä vika on vaan sitten minussa, kun eivät jaksa pitää yhteyksiä.
Netti on varsin hyvä kohtaamiskanava. Toisaalta kun ihmiset ovat "ripoteltu" eri sivuille ja paikkoihin, joten sempä takia netinkin kautta tutustuminen on hieman tuurista kiinni jne. Paljon riippuu myös siitä minkälainen itse on. Mitä normaalimpi tapaus tai sosiaalisempi tapaus itse on niin yleensä netinkin kautta tutustuu paremmin ihmisiin. Toisaalta tarjoaa tietysti hyvän kanavan myös ns. epäsosiaalisille.
Oma kokemukset (miehenä) ovat että netistä voi löytää hyvin seuraa, mutta toisaalta paljon on myös ongelmia. esim. pinnallisuus on erittäin yleistä ja jos jokin profiili tms. ei sytytytä vastapuolta 99% niin sitten harva siihen jaksaa vastatakin (varsinkin naisten puolelta)... Muutenkin tuntuu olevan niin että se on usein hieman tuuristakin kiinni että haluaako se vastapuoli tutustua tai ylipäätään vastata viestiin.
Toinen seikka on tietysti sekin, että pystyykö tämän "nettituttavan" kanssa olemaan livenä tekemisessä tai ylipäätään tapaamaan. On paljon ihmisiä, jotka ovat todella varauksellisia tapaamaan ihmisiä netin kautta, joten sekin osaltaan "syö mahdollisuuksia". Toisaalta edelleen nuo ns. erittäin pinnalliset seikat vaikuttavat siihen että haluaako vastapuoli tavata.
Toisaalta jos pystyy voittamaan nuo kaikki ennakkoluulot ja tutustumaan, niin saattaa käydä jo paremmin. Hyvä puoli on myös siinä että netin kautta törmää semmoisiin ihmisiin mihin ei muuten törmäisi ja myös uusien ystävien saaminen on helppoa ja joustavaa. Ihmisiin voi tutustua myös ilman ennakkoluuloja, jotka voivat livenäkin olla vielä vahvemmassa roolissa.
...hyviä neuvoja nimittäin, monet noista edellisistä vastauksista aion itsekin pistää korvan taakse ja yrittää noudattaa :)
Mutta lisäisin vielä pari kohtaa:
1) Mene baariin yksin tai jonkun tutun kanssa, vedä aivan hirveät kännit ja huomenna ystävystyt niihin tyyppeihin joiden kanssa heräät toiselta puolen Suomea :P no ehkei näin radikaalia, mutta joka tapauksessa hieman humaltuneessa ympäristössä ja olotilassa on kuulemma tosi helppo saada kavereita ja tutustua muihin. Jos tämä yhtään sopii luonteellesi, kannattaa kokeilla. Itse olen valitettavasti absolutisti, joten en voi tätä käyttää, mutta siskoni ainakin suosittelee... Estot ja jännitys pois.
2) Tämä on kokeiltu ja toimiva keino omalla kohdallani: tutustu mahdollisimman epäpelottavaan kohteeseen ja kun olet tämän yhden ihmisen saanut tuttavaksesi, tutustu hänen piireihinsä.
3) Netti. Joku jo mainitsikin ystäväilmoitukset jne, mutta itse suosittelisin ehkä vielä enemmän sitä että yksinkertaisesti rekisteröidyt jollekin foorumille joka käsittelee itseäsi kiinnostavaa aihetta. Ja ei siis tälläiselle Suomi24:n kaltaiselle isolle anonyymifoorumille, vaan joku pienehkö ja kiva. Omista kavereistani monet olen saanut erään erityisfoorumin kautta, ja yksi sattui asumaan kanssani samalla paikkakunnalla. Nyt hän on minulle tosi tärkeä IRL-ystävä.
Foorumin asian ajaa vaihtoehtoisesti myös ircci, uutisryhmät tai joukkonettipelit.
4) ei itse kokeiltu mutta siskoni on tätäkin suositellut: varaat liput suosikkibändisi keikalle, menet tosi aikaisin jonottamaan paikkoja ja alat jutella muille keitä siinä on jonottamassa. Tämä kuulemma aivan normaalia keikkajonoissa ja voi johtaa samanhenkisten ihmisten ystävystymiseen jos numeroita vaihdetaan. Ainakin musamaku yhdistää. Huom! Toimii vain hyvin suosittujen bändien/keikkojen kohdalla, esim. kun joku suosittu ulkomainen tulee Suomeen tai joku laajemman fanituksen kohde esiintyy.
Rohkeuden keräämiseen en kyllä tiedä miten voisin neuvoa, olen vähän huono siinä itsekin. Mutta kannattaa harjoitella sosiaalisia tilanteita ja muita jännittäviä tilanteita.
Usein rohkeutta kerätessä kannattaa kirjoittaa ylös jotain itsepsyykkausta ja miettiä ihan loogisesti että mikä on pahinta mitä voi tapahtua ja kuinka todennäköistä se on, mikä on todenneäköisin seuraus sille jos nyt menen sanomaan näin, jne. Mutta toisaalta taas ei ehkä kannata ylianalysoida vaan odottaa vaan jotain hyvää tilaisuutta ja kun sellainen tulee, siihen pitää tarttua. Ja se sosiaalinen lähestyminen pitää tehdä muutamassa sekunnissa tilaisuuden tajuamishetkestä lähtien, koska muuten ehtii estää itseään eikä teekään lopulta mitään :P
Yleensä sosiaalisen suhteen alku ei tarvitse muuta kuin yhden ison harppauksen eli sen ensiaskeleen joka pitää vaan uskaltaa ottaa, ja sen jälkeen asiat kulkee omalla painollaan.
Psykologin kanssa on kyllä mullakin ollut jotain kontaktia, mutta ei se kyllä mihinkään auta muuta kuin just siihen puhumisen tarpeeseen ja toisinaan jonkin tilanteen analysoimiseen.
Saa ihan hymyn korville asti siitä kuinka tämä ketju saanu näin paljon palautetta.
Mahtavia vinkkejä tullut.
Juuri näin pitäisi pyrkiä tekemään, rohkaista itseään yms.
Monesti juuri tähän yritykseen lysähtää kun juuri pitäisi siinä se voima saada kun luultavasti loppu menee helpommin?
Itse olen lähteny itsetuntoni rakentamaan ennen kuin yrittänyt kunnollla hankkia ystäviä.
Laihdutin, aloitin kuntoilun sekä muutenki "paremman" elämän tavan, kävin töissä ja alotin nyt opiskelun.
Tuttuja en ole kuitenkaan saanut, mutta itsetunto alkanut tuleman paremmaksi.
Ongelma on kuitenki olla saman ikäisten lähellä, jotenkin pelkään heitä vähintään aristan. Itseäni vanhempia en pelkää.
Netti tuttuja on aika reilusti, mutta en tunne, että heitä pystyn pitämään ystävänä tai että se auttaisi yksinäisyyteen. Minusta on vaikeaa niistä alkaa etsimään, muuta kuin ehkä seurustelu kumppania.
Mutta jatkakaamme!
-Yx
Olen moneen kertaan koettanut sitä, että olen mennyt yksin baariin ja sitten yrittänyt kännissä tutustua ihmisiin, mutta se ei kertakaikkiaan toimi. Vastaanotto on yleensä sellainen, että "mene nörtti vittuun" tai sitten porukka päivittelee sitä, miten säälittävää on, kun joku tulee yksinään baariin. "Miksi käyttäydyt kuin nörtti?" Ja vähän vaikeaa on tutustua uusiin ihmisiin, kun tekee mieli vetää kaikkia turpaan heti kättelyssä. Kai tämä minun pärstäni vaan on sellainen, että sen kanssa on ihan mahdotonta yrittää sosialisoitua.
Tietysti baariin meneminen kavereiden kanssa voisi olla ihan erilainen kokemus kuin yksinään, mutta minä en ole sitä ikinä kokenut. Minulla ei ole koskaan ollut sen luonteisia ystäviä, että heidän kanssaan olisi tullut baarin lähdettyä, ja ne ketkä tutuistani käyvät baareissa, eivät taatusti meikäläistä ota mukaan.
Ulkomuodolla on iso vaikutus siihenkin otetaanko porukkaan vai ei.. "Nörtit" eivät ole välttämättä kovin suuressa suosiossa. Toisaalta jos on hyvä ammatti, koulutus jne. niin voikin menestyä esim naisten kanssa tai ainakin saada helpommin uusia tuttavuuksia.
Netti on miehille kaikkein huonoin vaihtoehto, 10 vuoden aikana kun on vastaillut oikein ahkerasti ilmoituksiin ja laittanut omia ilmoituksia, muutaman kerran on päässyt treffeille jotka eivät ole ikinä mihinkään johtaneet paitsi e-mailinvaihdon katkeamiseen.
Baarit ovat myös kohtalaisen huonoja. Jos oikein ahkerasti käy baareissa ja juttelee ystävällisesti naisille, ehkä keskimäärin kerran vuodessa käy flaksi mutta epätodennäköisesti mitään vakavampaa suhdetta.
Konsertit ovat tosi huonoja. Liput kalliita ja ihmiset tulevat lähinnä artistia kuuntelemaan, eivät sosialisoitumaan. Ei ole ikinä flaksi käynyt konserteissa.
Sen sijaan kaikenlaiset ilmaiset ulkoilmatapahtumat ovat parhaita, niissä käy melkein aina flaksi (kuten Maailma kylässä viime viikonloppuna, sen jälkeen varmasti apteekin katumuspillereissä myyntipiikki) ja pidempiaikaisiakin naisystäviä on löytynyt. Jos tulevaa vaimoa ja lasten äitiä mistään ikinä löytyy, niin tuollaisista ulkoilmatapahtumista todennäköisimmin.
Voipi ollakin aivan mahdollista. Ihmiset voivat tulla tuommoisiin ulkoilmatapahtumiin ihan kattomaan tapahtumaa ja muutenkin juttelemaan ja sitten mahdollisesti tutustuu uusiin ihmisiin.. Tosin aika paikkakunta/tilanne riippuvaista. Ei tosiaan kaikilla paikkakunnilla järjestetä tuommoisia tapahtumia ja saati sitten ihmiset rupeaisivat kovin tuttavalliseen jutteluun.
Netti on vähän kahdenlainen että tavallaan voi löytää seuraa ja sitten toisaalta voi vastailla todella ahkerasti ja jäädä ilman mitään seuraa.. Toki se vaikuttaa minkälainen itsekin on ja jos on esim. hyvä koulutus ja hyvännäköinen niin todennäköisemmin saa seuraa. Se että on pelkästään "mukava tyyppi" ja ulkonäkökin "ok" niin ei välttämättä takaa juuri mitään... Paljon riippuu tuuristakin. Usein yksikin vastaus voi johtaa tutustumiseen jne. Toisaalta joskus voi vastata tuhansiin ilmoituksiin saamatta juuri yhtäkään vastausta.
Konsertit tosiaan aika heikkoja. Odotusjonot ehkä jossakin fanitapahtumissa voivat jotenkin tutustuttaa mutta siltikin odotusarvoa ei kannata tuommoiselle laittaa ja pitää olla aika sosiaalinen tyyppi.
Baareissa tilanne lienee kahdenlainen. Jos on jo valmiiks ystäviä jne. ja tottuu jossakin käymään niin on paremmat mahdollisuudet saada seuraa. Satunnaiskävijälle seuran saaminen voi olla tuurista kiinni.
Siis miesten kohdalla. Naisten kohdalla tilanne on yleensä varsin hyvä missä vain. Riippuen toki enemmän ulkonäkö ym. seikoista.
1. Baarissa kyllä tulee juteltua täysin vieraitten kanssa, mutta eipä siinä yhteystietoja vaihdeta tms.
2. Olen kokeillut, ei toimi.
3. Olen rekisteröityneenä ollut jo vuosia eräälle harrastefoorumilla, ollaan myös yhdessä kauppoja jne. tehty ja tavattu, mutta ei kuitenkaan silläin olla ystävystytty. Eräältä henkilöltä sain kyllä yv-viestin, kävimme kahvilla (harrastetavaraa hain häneltä , myös muille täälläpäin oleville), mutta asuu kaukana.
4. Iron Maidenin keikalla stadionilla tuli käytyä, mutten ystävystynyt kenenkään kanssa, sitä ennen ja sen jälkeen tuli baarissa juteltua keikalla olleiden kanssa, muttei ystäviä olla.
5. Olen kokeillut harrastusta, potkunyrkkeilyä, meitä oli pariton määrä, arvatkaapa kuka oli aina ilman paria ? No minäpä tietenkin, kun kävin siellä yksin ilman ystävää, ei kai kukaan ystäväänsä minuun vaihtanut. Paha mieli jäi siitäkin.
tarkoitin vinkit lähinnä kavereiden hankintaan, itselläni noista ovat toimineet ne mitä olen kokeillut. Netistäkin tullut hyviä kavereita, mitään seuranhakupalstoja en kyllä suosittele vaan ihan tavallisia foorumeita mille kerääntyy samasta aiheesta kiinnostuneet ihmiset. Seuranhaku seuranhaun vuoksi ei itseäni kiinnosta, eihän niitä tunteita väkisin voi saada syttymään ja olen muutenkin kuullut että nettiseuranhakumaailma olisi aika brutaali, kuten kerroitkin.
Ulkoilmatapahtumat voivat olla hyviä kyllä. Harmi ettei niistä oikein saa kätevästi tietoa, itselläni ei ainakaan mitään hajua milloin jotain tuontyylistä seuraavan kerran järjestettäisiin lähellä asuinaluettani.
Moi! Itselläni on myös eräs hyvä vinkki, jonka avulla ainakin itse sain useita uusia ystäviä. Olen mies, joten voi olla, että nämä vinkit ei oikeen kaikille naisille sovi. Mutta kerron nyt, että yläasteen jälkeset kolme vuotta opiskellessa olin todella yksinäinen, olihan mulla näitä hyvänpäivän tuttuja koulusta, mutta ei varsinaisia ystäviä, joiden kanssa ois vapaa-aikaa viettäny.
No, yritin sitten keksiä harrastuksen, jonka kautta ois saanu kavereita, keksin aloittaa skeittauksen, koska siihen aikaan oli iso skeittibuumi, hengailin rampeilla ja kyllä siitäkin hyvänpäiväntuttuja sai lisää, nnoh eiköhän kaupungin herrat päättäny jyrätä rampit maantasalle ja sitä mukaa sitten myös nämä uudet kaveruussuhteetkin katkesivat, onneksi muutama kuukausi myöhemmin erään jalkapallojoukkueen toimitusjohtaja oli rummuttanut eräässä lehdessä, kuinka heidän seuransa perusti harrastejoukkueen, johon saivat tulla kaikki 14-17v nuoret taidoista riippumatta, ja oli kuulemma ollut paljon kysytty tälläinen toiminta, päätin sitten kerätä rohkeuden ja mennä futailemaan, mutta tämäkin homma kaatui reilun kuukauden sisään,koska osanottajia ei ollut montaa, joten ei siinä oikeen saanut aikaseksi pistää pelejä pystyyn, nämäkin kaverit sitten katosivat elämästäni omaan suuntaansa.
Sitten kun nämä toisen asteen opiskelut olivat ohitse, olin todella ahdistunut, koska ei ollut enää edes koulua, jossa kuluttaa päivät, töitäkään en saanut ja armeijakin alkoi vasta tammikuussa. Keksin sitten vielä kokeilla erästä kamppailulajia, joka ei varsinaisesti kyllä kiinnostanut, mutta päätin aloittaa..
Nnooh, näin neljä vuotta myöhemmin voin sanoa, että kyllä kannatti! Kavereita on ja joka päivä voisi jonkun luokse mennä, jos vaan jaksaa, mutta työssä käynti vähän verottaa voimia. Kaveripiirini on iällisesti laajahko, nuorimmat 16v ja vanhin 28v. Nuoret kaverit tulivat harrastuksen kautta ja osa kavereistani ovat näiden kavereita, eli sitä mukaa on laajentunut. Nämä vanhemman ikäiset taas ovat työelämästä tulleita. Yläasteaikaisiin kavereihinkin olen muutamaan alkanut olemaan jälleen yhteydessä. Enää en ole arka enkä ujo, nykyään on helppoa jutella ventovieraillekin.
Pakko myöntää, että elämäni kulkeutui "vaikeuksien kautta voittoon". Suosittelen sinuakin etsimään jonkin harrastuksen. KYllä niitä ystäviä saa, jos vaan oikeasti haluaa ja sen eteen kyllä joutuu näkemään vaivaa, mutta omalta osaltani vaivannäkö kannatti :)
Autenttinen minuus on parasta elämää mitä voit koskaan saada. Yhteiskunta myrkyttää ihmisen mielen vihalla, negatiivisuudella ja katkeruudella. Hyväksy itsesi ja rakasta elämää ja itseäsi.
Toiseksi, jätä tämä palsta. Täällä on henkisesti pikkulapsen tasolla olevia ihmisiä. Itselläni on taskut täynnä rahaa ja toinen kirja julkaistaan piakkoin. Että hyvin ainakin mulla menee.
sen ensimmäisen kirjan nimi on?
Onkos kukaan sun lisäksi lukenut sitä ensimmäistäkään kirjaa?
Totta puhut.
Tarkoitus varmaan onki löytää keinoja meille yksinäisille, jotka haluavat ystäviä.
Muuttamalla tai muuttamatta itseään.
Onko muuten tämä yksinäisten palsta koskaan järjestäny miittejä ? Siis sellaisia johon myös ihmisiä tullut.
-Yx
insinöörityö
Tiedä sitten kuinka moni yksinäinen uskaltautuu tämmöisen palstan kokoontumiseen. Meinaan, on jonkin verran häiriintynyttäkin porukkaa täällä.
Johonkin turun miittiin on kai tullut enemmän kuin 1 henkilö.
Helsingin miitit olleet yksinäisiä.
Olin jopa mukana, oli meitä ~10 ekalla kerralla.
http://www.irtihuumeista.fi/index.phtml?s=165