Tämä on kirje sinulle ihana mies:
Kun ajattelen sinua, sydämeni itkee ja hymyilee samaan aikaan. Kun otit minua kädestä kiinni, elämäni oli hieman valoisampaa. Kun päästit minut arkeesi pieneksi hetkeksi, heräsin uudestaan henkiin. Ja nyt, en edes uskalla ajatella, että kertoisin sinulle mitä tunnen. Tai että kysyisin, mitä sinä tunnet. En tahdo menettää sinua ystävänä. Mutta tahdon sinut elämääni enemmän.
Kun katsot minua silmiin, oloni on levollinen. Kun ujutat sormeni minun sormien lomaan, rentoudun ja annan kaiken muun maailman olla. Kun kerrot minulle hölmöjä juttujasi, nauran hyväntuulisesti. Kun kerrot minulle uskomattomia asioita itsestäsi, en usko niitä sittenkään vaikka näen. Olet ihmeellinen.
Ja nyt, minun täytyy astua syrjään. Koska pelkään liikaa. Pelkään, että ihastuminen muuttuu tykkäämiseksi ja tykkääminen rakastumiseksi. Pelkään, että jos rakastun, särjen itseni. Pelkään, että vain leikit minulla, vaikka tiedän, että et tekisi sitä. Olet liian kiltti siihen. Aivan liian kiltti. Pelkään, että menetän ystävän, enkä tahtoisi sitä. Siksi lopetan tämän ennen kuin tämä alkaa.
Sain hetkeni onnesta ja nyt voin olla vahva taas yksin. Toivottavasti olet vain leikkinyt minulla, koska en haluaisi satuttaa sinua. Anna anteeksi. En ehkä ota hetkeen yhteyttä. Onneksi olenkin nyt aika kauan pois maisemista, joten se on ihan luonnollista.
Itken nyt. Ehkä siksi, että sinun kanssa olisin voinut viettää ihania hetkiä. Jos en pelkäisi.
Kun ajattelen sinua, sydämeni itkee ja hymyilee samaan aikaan. Kun otit minua kädestä kiinni, elämäni oli hieman valoisampaa. Kun päästit minut arkeesi pieneksi hetkeksi, heräsin uudestaan henkiin. Ja nyt, en edes uskalla ajatella, että kertoisin sinulle mitä tunnen. Tai että kysyisin, mitä sinä tunnet. En tahdo menettää sinua ystävänä. Mutta tahdon sinut elämääni enemmän.
Kun katsot minua silmiin, oloni on levollinen. Kun ujutat sormeni minun sormien lomaan, rentoudun ja annan kaiken muun maailman olla. Kun kerrot minulle hölmöjä juttujasi, nauran hyväntuulisesti. Kun kerrot minulle uskomattomia asioita itsestäsi, en usko niitä sittenkään vaikka näen. Olet ihmeellinen.
Ja nyt, minun täytyy astua syrjään. Koska pelkään liikaa. Pelkään, että ihastuminen muuttuu tykkäämiseksi ja tykkääminen rakastumiseksi. Pelkään, että jos rakastun, särjen itseni. Pelkään, että vain leikit minulla, vaikka tiedän, että et tekisi sitä. Olet liian kiltti siihen. Aivan liian kiltti. Pelkään, että menetän ystävän, enkä tahtoisi sitä. Siksi lopetan tämän ennen kuin tämä alkaa.
Sain hetkeni onnesta ja nyt voin olla vahva taas yksin. Toivottavasti olet vain leikkinyt minulla, koska en haluaisi satuttaa sinua. Anna anteeksi. En ehkä ota hetkeen yhteyttä. Onneksi olenkin nyt aika kauan pois maisemista, joten se on ihan luonnollista.
Itken nyt. Ehkä siksi, että sinun kanssa olisin voinut viettää ihania hetkiä. Jos en pelkäisi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja niin ymmärrettävää. Ihana olet epäilemättä itsekin ;-)
Mutta miksi kaiken täytyy aina olla niin vaikeaa? Kaksi vapaata ihmistä ja silti en voi uskaltaa antaa elämän viedä. En ole katkera, mutta kiroan mielessäni ne miehet, joihin aiemmin luotin. Ja kiroan itseni, että luotin heihin.
Nyt en voi luottaa edes kilteimpään ihmiseen, jota maa päällään kantaa...
tuo lauseesi "toivottavasti olet vain leikkinyt minulla" on mielestäni outo. En voi kuvitella, että kukaan tuollaista toivoisi?
En voisi itse koskaan kirjoittaa mitään vastaavaa...
ajatellut tätä vielä loppuun ja hänenkin puolesta!
Olen pyörittänyt tätä päässäni ja joka toinen hetki olen sitä mieltä, että annan tälle vielä mahdollisuuden. Ja sitten päätän, että ei, tämä on tässä.
Sinulle joka sanoit, että et voisi toivoa jonkun vain leikkineen itselläsi. Lähinnä tarkoitin sillä sitä, että jos lopetan tämän ja hän onkin tosissaan niin tämä tulee hänelle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja hän pettyy ja häneen sattuu. Mutta en vain voi uskoa, että hän olisi leikkinyt minulla, joten tiedän, että häneen sattuu.
Kuten sanoin. Hän on ihmeellinen. Ja hän saa minut hyvälle tuulelle. Ja hymyilemään. Hän saa minut hymyilemään vaikka ei ole edes paikalla.
Joten annan tälle ehkä vielä tilaisuuden.
Nyt on vuoristoradassa vuorossa alamäki. Ajatuskin siitä, että kertoisin hänelle mitä tunnen, on hirvittävä. En uskalla avata sisintäni hänelle nyt. Annan asian olla ja toivon, että hän jättää myös asian sikseen.
Vai kuuluuko minun sanoa hänelle, että tästä eteenpäin ollaan mahdollisimman neutraalisti. Ei mitään sellaista mitä nyt on ollut välillämme.
Pelkään niin kovin epäonnistumista ja tuntuu, että tässä tapauksessa en voi muuta kuin epäonnistua.
mahdollisuus. Oletko pohtinut... ymmärrän, että pelkäät jos menneet rakkaudet ovat satuttaneet niin pahasti... mutta se rakkaus joka on mahdollista jos vain kohtaat pelkosi, olisikin jotain vielä suurempaa, jotain sellaista joka on ikuista ja kestävää molemminpuolin.
Jos vaikka olette käsitelleet samoja asioita. Pidä kiinni, pidä nyt vaan kiinni vaikka ennen joku sanoikin toista.
http://www.youtube.com/watch?v=NcHly143zCg