Olen nyt lukenut viikon verran tätä palstaa. Masennuslääkkeistä kysellään toistuvasti ja ne tuntuvat kiinnostavan.
En voi olla ihmettelemättä sitä, että juuri Cipralexia kehutaan niin usein. Ettei vain olisi jonkun keksimä mainoskikka kehua sitä suositulla keskustelualueella.
Cipralex on ihan hyvä lääke, mutta tuskin mitenkään ylivertainen muihin SSRI-lääkkeisiin verrattuna. Masennuslääkkeistä on todettu, että kukin masennuslääke auttaa noin 2/3 osaa potilaista. Usein lääkettä joudutaan hakemaan pitkään ja etsimään sellaista lääkettä, joka auttaa mutta ei tee liikaa sivuvaikutuksia. Cipralex on erittäin selektiivinen eli se vaikuttaa vain serotoniiniin. Se voi siis tehdä muita enemmän serotoniiniin liittyviä sivuvaikutuksia. Ja jotkut potilaat ovat erityisen herkkiä juuri niille. Joillakin potilailla pelkästään noradrenaliiniin vaikuttavat lääkkeet auttavat parhaiten ja joillakin tarvitaan sellaisia lääkkeitä, jotka vaikuttavat molempiin (kuten Efexor, Ixel ja osin Seroxat=Optipar). Joskus sopii parhaiten vaikutuksiltaan pehmeäksi tunnettu Zoloft, jolla on myös dopamiinivaikutusta. Joskus sopivin lääke on Aurorix, joskus Remeron ja joskus tarvitaan eri lääkkeiden yhdistelmää.
Kokenut psykiatri pystyy jonkin verran nopeuttamaan sopivan lääkkeen etsimistä oman kokemuksensa perusteella, mutta silti "yritys ja erehdys" kuvaa parhaiten sitä mikä on homman nimi. Potilaat ovat joskus pettyneitä kun ovat tulleet yksityisen tai kokeneena pidetyn psykiatrin vastaanotolle ja lääke ei löydykään heti. Laiha lohtu lienee että se löytyy kuitenkin nopeammin kuin jos lääkärillä ei ole isompaa kokemusta masennuslääkkeistä.
En voi olla ihmettelemättä sitä, että juuri Cipralexia kehutaan niin usein. Ettei vain olisi jonkun keksimä mainoskikka kehua sitä suositulla keskustelualueella.
Cipralex on ihan hyvä lääke, mutta tuskin mitenkään ylivertainen muihin SSRI-lääkkeisiin verrattuna. Masennuslääkkeistä on todettu, että kukin masennuslääke auttaa noin 2/3 osaa potilaista. Usein lääkettä joudutaan hakemaan pitkään ja etsimään sellaista lääkettä, joka auttaa mutta ei tee liikaa sivuvaikutuksia. Cipralex on erittäin selektiivinen eli se vaikuttaa vain serotoniiniin. Se voi siis tehdä muita enemmän serotoniiniin liittyviä sivuvaikutuksia. Ja jotkut potilaat ovat erityisen herkkiä juuri niille. Joillakin potilailla pelkästään noradrenaliiniin vaikuttavat lääkkeet auttavat parhaiten ja joillakin tarvitaan sellaisia lääkkeitä, jotka vaikuttavat molempiin (kuten Efexor, Ixel ja osin Seroxat=Optipar). Joskus sopii parhaiten vaikutuksiltaan pehmeäksi tunnettu Zoloft, jolla on myös dopamiinivaikutusta. Joskus sopivin lääke on Aurorix, joskus Remeron ja joskus tarvitaan eri lääkkeiden yhdistelmää.
Kokenut psykiatri pystyy jonkin verran nopeuttamaan sopivan lääkkeen etsimistä oman kokemuksensa perusteella, mutta silti "yritys ja erehdys" kuvaa parhaiten sitä mikä on homman nimi. Potilaat ovat joskus pettyneitä kun ovat tulleet yksityisen tai kokeneena pidetyn psykiatrin vastaanotolle ja lääke ei löydykään heti. Laiha lohtu lienee että se löytyy kuitenkin nopeammin kuin jos lääkärillä ei ole isompaa kokemusta masennuslääkkeistä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
muista lääkkeistä en osaa sanoa mitään, mutta Citalopram on ainakin itselleni tepsinyt. Vei mennessään PMS-oireet ja masentuneisuuden.
muhun ei taas mitkää lääkkeet tunnu tepsivän..
Syöny Seromexii ja Citalopramia, eikä ollu mitään apuu.
Olet kokeillut siis vasta kahta lääkettä, jotka kuuluvat samaan ryhmään. Tällaisia masennuslääkkeiden erilaisia vaikutusmekanismiryhmiä on noin 10 erilaista ja joku niistä voi sopia sinulle. Ikävä kyllä ne täytyy vain kokeilla.
mitä jos olen kokeillut näitä kaikkia lääkkeitä ja en vielä löytänyt toimivaa..:( ja sairaalakaan ei auta. mitä sitten? :( ja olen vielä alle 20v :(
seronil 60mg
seroxat 50mg
zoloft 125mg
deprakine 600mg
buspar muistaakseni 40mg
seroquel 500mg
risperdal 4mg
lamictal 150mg (mielialatasaajaksi)
zyprexa en muista annostusta kun söin niin vähän aikaa sitä
ja tarvittaessa
klorproman
atarax
temesta
Jostain syystä kahta tehokkainta masenuslääkettä eli Efexoria eikä Remeronia ole kokeiltu. Varsinkin niiden kombinaatio on ollut tehokas ja paremmin siedetty kuin kumpikaan erikseen. Kombinaatiolla on lempinimikin (Californian Rocket Fuel).
http://www.mcmanweb.com/article-180.htm
Lääkelistasi näyttää siltä että sinulla on ainakin epäilty maanis-depressiivisyyttä.
Kenties bipolaarisuudessa se syy, ettei efexor remeronia kokeiltu?? Puuttuiko aurorix:kin se viittaisi samaan`?
Aika usein Efexor on ainoa masennuslääke, joka toimii maanis-depressiivisyyden vaikeassa masennuksessa. Jos se tuo liikaa vauhtia, se lopetetaan ja aloitetaan taas uudestaan masennusvaiheen uusiessa.
Aurorix on melko heikko teholtaan.
kuule, kerrohan minulle yksi asia joka vaivaa minua aika paljon. miten rajatiloihin (tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus) suhtaudutaan psykiatrien keskuudessa? ja todella pyydän ihan rehellistä vastausta, en mitään kaunisteltua..! minulle nykyään annetaan vaan toi diagnoosi (entiset mm. psykoottinen masennus, määrittämätön kaksisuuntanen, bulimia). ja mä luulen että se vaihtu siinä vaiheessa ku mut laitettiin pakkohoitoon ja vittuilin kauheesti hoitajille ja jouduin muutaman kerran lepositeisiin jne.. eli onko mahollista että diagnoosi vaihetaan rajatilaksi sillon ku vähän alkaa kyseenalastaa lääkärin toimia ja ei tee kaikkea niinku 'kiltti potilas'..? ja suhtaudutaanko siis rajatiloihin niin et ne on vaan jotain huomion hakijoita tai 'vaikeita' ihmisiä..?
Rajatilasta voisi puhua vaikka kuinka pitkään. Omalla kohdallani se oli tärkein diagnoosi erikoistumiskoulutuksen aikana ja siihen palattiin uudestaan ja uudestaan.
Rajatiladiagnoosia tehtäessä ovat omat tunteet potilasta kohtaan tärkeitähuomata ja käsitellä. Yleensä potilas herättää hyvin voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita. Toisaalta hän on vetoava, toisaalta hän tuntuu tekevän kaikkensa että hoito ei onnistuisi.
Rajatila on vahva diagnoosi eikä sitä koskaan tehdä kevyin eikä tilannesidonnaisin perustein. Toisaalta se on tärkeä tehdä koska se ohjaa hoitoa kohti tehokkainta mahdollista hoitoa eli psykodynaamisesti suuntautunutta terapiaa.
Usein psykiatria harmittaa eniten tilanne, jossa hän on suosittanut potilalle terapiaa mutta potilas haluaa lääkkeitä. Saatuaan lääkkeitä, potilas ottaa niitä yliannoksen ja joutuu teholle ja tulee sitten pyytämään lisää lääkkeitä jne jne.
Sitten kun potilas on terapiassa, hän masinoi läheisensä mukaan prostestiinsa ja terapeutin mitätöimiseen.
Ei potilas tee tätä pahuuttaan vaan sairauttaan ja sen huomaaminen voi olla vaikeaa. Pitkäjänteinen terapia tuo tavallaan uuden merkittävän ihmsisuhteen potilaalle ja poistaa aiempiin liittyvät epävarmuudet, rajattomuudet ja ahdistuksen.
Jossain aikaisemmassa keskustelussa oli maininta, että jossakin tapauksessa vasta kuudes masennuslääke osoittautui potilaalle sopivaksi. Jokaisessa lääkkeessä on käytön alkaessa aloitusoireet ja lopetettaessa vierotusoireet, omat laskujeni mukaan kuudennen lääkkeen sisäänajon yhteydessä oireita tulee kaikkiaan 11 kertaa. Voiko potilaan (ja psykiatrin) kärsivällisyys riittää kuuden lääkkeen kokeiluun?
Kyllä kärsivällisyys riittää, jos lääkitykseen on tarvetta ja oikean löytyminen on vaikeaa. Itselläni ongelmista päällimmäiseksi nousee unettomuus. Väsyttäviä masennuslääkkeitä kyllä löytyy ja annosta voidaan suurentaa niin paljon, että varmasti nukkuu, mutta kun olisi tarkoitus käydä myös töissä. Väsyttävät väsyttävät valitettavasti päivälläkin.
Alussa kokeiltiin tosi monia lääkkeitä, kunnes se oikea löytyi. Sitten sairasloma loppui ja annosta oli pakko pienentää, että jaksoin käydä töissä. Sitten tilanteeseeni tuli häiriö ja taas etsittiin, kunnes tilanne saatiin hallintaan.
Juuri tällä hetkellä on taas etsintä päällä, kun tämä talvi on niin pitkä ja pimeä, että ei sitä tahdo jaksaa sillä minimilääkityksellä, joka tehoaa. Nyt etsitään kahden lääkkeen yhdistelmää, joka toisi tasapainon.
Siis vastaus siihen, riittääkö kärsivällisyys, kyllä se riittää. Haluan saada elämäni taas tasapainoon ja tiedän, että kyllä se onnistuu, se lääke löytyy taas ennemmin tai myöhemmin, joka kaiken tasoittaa, ellei kevätaurinko ehdi hätiin. Tietenkin tämä hakuvaihe on raskas, käyn vain töissä, katson TV:tä ja nukun. Ei kotitöitä, vaikka villakoiriin kompastuisi. Välillä jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, kun en jaksa käydä kaupassa, mutta onneksi kaapeista löytyy kuitenkin vielä jotain, mitä voi syödä ja töissä on ruokala.
Hyvä on myönnetään, että alku oli vaikeampaa, kuin tämä nykyinen hienosäätö. Ja varmasti tämäkin olisi vaikeampaa, ellei lääkitys yhtään pitäisi elämää kasassa.
Itselläni Cipramil toimi heti ihan nappiin, muita ei tarvinnut edes kokeilla.
Vaikka todellakin, olisin kyllä ollut valmis etsimään ja kokeilemaan vaikkaa sataa lääkettä: sekin on miellyttävämpää kuin se toinen vaihtoehto.
Masennus on hengenvaarallinen ja erittäin tuskallinen sairaus. Siksi potilas kokeilee mielummin vaikka rotanmyrkkyä, kuin kärsii esim. psykoottisesta masennuksesta. Ja niin kauan kuin on pienikin mahdollisuus helpottaa oloa, kokeileminen myös kannattaa.
Sappi kirjoitti: "Masennus on hengenvaarallinen ja erittäin tuskallinen sairaus."
Tuohon sanon:TOSI ON !!!
Eli samaa mieltä kanssasi "Sappi". Noin voi kirjoittaa vain ihminen, joka todella on kokenut masennuksen pohjamutia myöten. Itse kuulun myös siihen porukkaan. Jos siitä tappavasta tuskasta vain jollain konstilla pois pääsee, niin kaikkea on siinä tilassa ihminen valmis kokeilemaan. Ja kyllä itse ainakin voin syödä pillerin päivässä vaikka loppuelämäni, jos sen avulla pystyn normaaliin elämään. Minulle on löytynyt hyvät nykyaikaiset lääkkeet, mutta en niitä nyt täällä mainosta, koska eivät ne kaikille varmaankaan sovi. Nimimerkki "Psykiatri" on jo siitä asiasta hyvin täällä valistanut. Varmasti hän on ammattilainen. Vaikka häntä täällä jotkut arvostelevat, niin minä paljon tällä alueella kokeneena ja nähneenä(potilaana) arvostan hänen juttujaan asiallisina ja asiantuntevina.
Sairaushan tämä on. Ja siksi masennusta pitää hoitaa sairautena ja sitä koskevat sairauden lait.
On varmasti hyvä että nimimerkkini saa täällä lisää luottoa. Ymmärrän toisaalta hyvin, että psykiatrin kommentointia pidetään myös herkästi epäilyttävänä. Voisiko esim Jorkka Mainio kertoa email-osoitteen , johon voisin laittaa enemmän tietoa itsestäni? Näin voisin olla ehkä luotettavampi tietolähde ihmisille?
Tässä osoitteeni: [email protected]
Ajattelin vain ohimennen kommentoida, että on myös niitä tapauksia, joiden kohdalla masennuslääkkeet edes auta! Itselläni menee masennukseen efexoria 225mg ja surmontilia 150mg. Yhtä tyhjän kanssa lääkkeiden vaikutus.
Minun kohdallani ehdottomasti paras apu on löytynyt ECT-hoidosta, selkokielellä sanottuna sähköshokki hoidosta, jota saan ainakin kuluvan talven ja kevään ajan 2krt/kk. Kesä kokeillaan ilman, ja jatketaan jos on tarvetta.
Oma kertomukseni lapsuuden traumaattisista kokemuksista, päihteiden kanssa sekoilusta, itsemurha yrityksistä ja ajatuksista sekä uskonasioista löytyy osoitteesta:
http://www.sunpoint.net/~wastedone
Minulla on kokeiltu karkeasti 20 eri lääkettä ssri, efexor, remeron, aurorix, trisykliset. Rauhoittavia sekalainen läjä ja unilääkkeistä käytännössä kaikki. Hormonaalisista testosteronia. Tyroksiini tasot aika alhaiset, joten sen kun saisi jonkun aloittamaan.
Kaippa lääkkeistä se apu on ollut, että noiden ja rauhoittavien kanssa olen aina seuraavaan päivään päässyt.
Nyt ect:ssä ja valitettavasti en näytä kuuluvan niihin, joihin se auttaisi. Tätä tosin jo aikaisemmin epäiltiin. Tulipahan kokeiltua yksityisellä hoitosarjan hinta 10 000 euroa kaikkineen. No lainoja ei kuolleen tarvii maksaa pois.
Oma psykiatrini on syöttänyt minulle kesästä 2001 alkaen Efexoria. ja tällä hetkellä 150 mg per pv. Viimeksi viime viikolla vastaanotolla totesimme ettei lääkkeellä ole saatu toivottua tulosta. Masennus ei ole helpottanut yhtään 2,5 vuodessa. Hän ei kommentoi mitenkään määräämäänsä lääkkeen arvioitua vaikutusta. Mikäli itse ymmärrän asian laitaa niin yli 2 vuoden yhtäjaksoinen masennus on sen verran vakava että sen uusiutumis´riski on 80-90% (jos se joskus sattuu helpottamaan)
Ei ole onnenpillerit tuoneet onnea
Lääketehtailijoille ainaskin
Kuuloostaa niin oudolta tuo lääkärisi toimintatapa, että neuvoisin sinua MASA kiiruusti vaihtamaan psykiatria. Suosittelen yksityistä hyvää lääkäriä. Hyvä lääkäri ei todellakaan syötä samaja pillereitä vuosikaudet, jos ne kerta ei tehoa. Vaihtoehtoja kyllä löytyy ja sinullekin varmasti se oikea kokeilemalla.
Tsemppiä sulle!!
Mitä muita lääkkeitä on kokeiltu Efexorin lisäksi ja millaisia kombinaatioita on käytetty? Onko lääkärin linjalle jotain selitystä kuten oireiden merkittävä vaikeutuminen lääkkeitä vaihdettaessa tai hankalat sivuvaikutukset muista lääkkeistä?
Toisaalta on vaikea uskoa että kaikki muut konstit olisi kokeiltu. Voisit ottaa kopiot kaikista sairauskertomuksistasi ja mennä edes käymään jollakin yksityisellä psykiatrilla.
Tuon 2,5v ajan olen ollut yksityispsykiatrin hoidossa. Lisäksi kokeiltiin Remeronia, mutta unirytmi meni aivan sekaisin. Joskus valvotutti 2 vrk ja toisinaan taas nukuin 2 vrk yhteen menoon. Remeronista luovuttiin. Muita lääkkeitä ei ole kokeiltu.
Nyt olen saanut ajan oman kunnan mielenterveystoimistosta. Katsotaan mitä siitä seuraa.
Omasta puolesta voin sanoa että zoloft sopii minulle erittäin hyvin.Nyt ymmärrän kun puhutaan onnellisuuspillereistä. Tuntuu kuin olisi pumpulissa,on oikeasti todella hyvä olla.Ja sitä ihmettelen kun puhutaan viikoista että se alkaa toimia,minulla meni päivä.Olen tosin käyttänyt sitä vasta 3 päivää,en tiedä sitten jatkosta,toivotaan että kaikki jatkuu samalla lailla. Alkoholista ja tupakasta sen verran,että zoloft voimistaa ainakin minulle todella paljon niiden vaikutuksia (en tiedä onko se hyvä vai huono asia,minä koen sen hyvänä,ei tarvitse juoda niin paljon ja tuntuu jo kohtuullisesti,se tupakka on sitten huonompi juttu).Niin zoloftin kanssa saa käyttää alkoholia "kohtuullisesti". Tsemppiä kaikille.