Naapurissa jutellaan tällaisia
Maahanmuuttajat voivat varmistaa jäälautan
Pitääkö maahanmuuttajien itse ottaa kamppailu viranomaisten kanssa päästäkseen osalliseksi
ruotsalaisuudesta Suomessa? Vastaus on ei. Meillä täytyy olla omia operatiivisia joukkoja jotka kolkuttelevat oville ja muuttavat suuntaviivoja.
Mielenkiinto ruotsalaista kulttuuria ja ruotsin kieltä kohtaan on suuri nuorten ja
hyvinkoulutettujen maahanmuuttajien keskuudessa pääkaupunkiseudulla, Turussa ja
Tampereella. Selvästi yli puolet kysytyistä olivat kiinnostuneita opettelemaan ruotsia ja vielä
useampi, 67 prosenttia, kertovat olevansa valmiita opettelemaan ruotsia jos se voi helpottaa
heidän urallaan Suomessa.
Monet näkevät myöskin ruotsin ponnasduslautana tärkeisiin sosiaalisiin kontakteihin ja
liikemahdollisuuksiin.
Sen osoittaa ajatuspaja Magman tekemä tutkimus jonka se teki yhdessä Helsinki
Times lehden kanssa. Kysymykset on tehty 510 henkilölle, jotka edustavat 79 eri kansallisuutta
ja 71 eri kieltä. Tieto ruotsalaisuudesta Suomessa osoittautui ihmetyttävän hyväksi.
Yli 80 prosenttia tiesi, että Suomessa on useampi kuin yksi virallinen kieli ja melkein yhtä suuri
osuus arvasi että ruotsinkielisten osuus liikkuu kuuden prosentin paikkeilla. Monet tietävät että Suomi vuoteen 1809 asti oli osa Ruotsia ja että on olemassa täydellinen opetusjärjestelmä ja
joukkotiedotustarjonta ruotsiksi. Lähes puolet kysytyistä vastaa myöntävästi väittämään, että
ruotsalaisuus on huomattava osa suomalaista yhteiskuntaa.
Nepalilaiset vaikuttavat olevan se ryhmä jotka jostain syystä ovat eniten suuntautuneita
ruotsalaisuuteen, mutta mielenkiinto oppia ruotsia on suuri myöskin venäläisten, intialaisten ja
kiinalaisten keskuudessa. Sukupuolten välillä ei ole eroja.
Yksi ruotsin kielen suurimmasta mahdollisuuksista vaikuttaa olevan se, että kieli on helpompaa
oppia kuin suomi. 70 prosenttia kysytyistä on samaa mieltä väittämästä.
Tutkimus on messujen arvoinen sillä tämä hyväntahtoinen asenne maahanmuuttajien
keskuudessa näyttää olevan juuri se piilossa oleva voimavara jota me olemme kauan
hakeneet. Että suuret ulkoeurooppalaiset maastamuuttomaat Intia, Kiina ja Venäjä ovat
uteliaita ruotsalaisuudesta Suomessa on tavaton voimavara josta oikein käsiteltynä voi tulla se pelastusrengas jota suomenruotsalaiset niin kovasti tarvitsevat.
Magma ja Helsinki Times ovat tutkimuksellaan osoittaneet, että resursseja ruotsalaiseen
kulttuuriin ja yhteiskuntarakenteisiin ei tarvitse hakea pelkästään niiden kansalaisten joukosta
jotka ovat virallisesti rekisteröineet itsensä ruotsinkielisiksi.
Teoriat sulavasta jäälautasta jäävät oman arvonsa varaan jos me oivallamme idean siitä, että
ruotsalainen kasvu on tiukan ruotsalaisuuden ulkopuolella.
Kuinka tämä resurssi otetaan talteen tänään?
Ja, helsinki.fi lehden webb-sivuilla kertoo kanadalainen Martin-Éric Racine että hän kiinnostui
ruotsalaisuudesta kun hän sai kuulla, että ihmisillä jotka hallitsevat molemmat kotimaiset kielet on helpompi saada huipputöitä.
Hän teki kuten useimmat meistä olisi tehnyt hänen asemassaan- hän meni työvoimatoimistoon
saadakseen paikan ruotsin kielen kurssille. Mutta siellä hänelle näytettiin kylmää kättä.
-Suomen kurssi oli ainoa jota ne voivat minulle tarjota. Kuitenkin olen asunut yli kolme vuotta
maassa ja sen vuoksi en olisi ollut oikeutettu kielikurssiin, hän sanoo haastattelussa.
Mutta niin helpolla ei Racine antanut periksi. Hän on oma-aloitteisesti ehdottanut työ- ja
elinkeinoministeriölle, että ne ulkomaalaiset jotka ovat selvittäneet suomenkielen neljännen
asteen tason pitäisi järjestää myöskin paikka ruotsinkieliseen työvoimakoulutukseen.
Se oli hän joka lähestyi ministeriötä, eikä ministeriö joka lähestyi häntä.
On se näin kun sen pitää tapahtua? Pitääkö maahanmuuttajien ottaa se kamppailu
viranomaisten kanssa kuten tämä osoittaa päästäkseen osalliseksi ruotsalaisuudesta
Suomessa?
Luonnollisestikaan ei. Meillä on oltava omia operatiivisia joukkoja ”Svenskfinlandissa”, poliittisia
ja hallinnollisia, jotka kolkuttavat oville, säätävät lakeja ja muuttavat viranomaisdirektiivejä
sellaisella tavalla, että maahanmuuttajat voidaan helpommin sulauttaa suomenruotsalaisiin
yhteiskuntarakenteisiin.
Ruotsin kieli on perustuslain mukaan tasa-arvoinen suomen kielen kanssa. Sen seurauksena
pitäisi ruotsia tarjota rinnakkain suomen kielen kanssa niille ihmisille jotka ovat valinneet
muuttamaan meidän maahamme.
Se että ruotsi koetaan helpommaksi oppia kuin suomi pitäisi päinvastoin lisätä sitä, että
useammat ulkolaiset valitsevat ruotsin jopa ensimmäiseksi kielekseen.
Niinpä Racinen ehdotusta voitaisiin täydentää sillä varauksella, että ulkolaiselle joka on
selvittänyt tarpeellisen tason ruotsin kielessä voitaisiin varata paikka suomen kielen kurssille.
Näin siis Vasabladet Kenneth Myntti runoilee Magman tutkimukseen viitaten.
http://www.vasabladet.fi/story.aspx?storyID=4165
Vastaa tähän viestiin Kerro kaverille tästä v
Maahanmuuttajat voivat varmistaa jäälautan
Pitääkö maahanmuuttajien itse ottaa kamppailu viranomaisten kanssa päästäkseen osalliseksi
ruotsalaisuudesta Suomessa? Vastaus on ei. Meillä täytyy olla omia operatiivisia joukkoja jotka kolkuttelevat oville ja muuttavat suuntaviivoja.
Mielenkiinto ruotsalaista kulttuuria ja ruotsin kieltä kohtaan on suuri nuorten ja
hyvinkoulutettujen maahanmuuttajien keskuudessa pääkaupunkiseudulla, Turussa ja
Tampereella. Selvästi yli puolet kysytyistä olivat kiinnostuneita opettelemaan ruotsia ja vielä
useampi, 67 prosenttia, kertovat olevansa valmiita opettelemaan ruotsia jos se voi helpottaa
heidän urallaan Suomessa.
Monet näkevät myöskin ruotsin ponnasduslautana tärkeisiin sosiaalisiin kontakteihin ja
liikemahdollisuuksiin.
Sen osoittaa ajatuspaja Magman tekemä tutkimus jonka se teki yhdessä Helsinki
Times lehden kanssa. Kysymykset on tehty 510 henkilölle, jotka edustavat 79 eri kansallisuutta
ja 71 eri kieltä. Tieto ruotsalaisuudesta Suomessa osoittautui ihmetyttävän hyväksi.
Yli 80 prosenttia tiesi, että Suomessa on useampi kuin yksi virallinen kieli ja melkein yhtä suuri
osuus arvasi että ruotsinkielisten osuus liikkuu kuuden prosentin paikkeilla. Monet tietävät että Suomi vuoteen 1809 asti oli osa Ruotsia ja että on olemassa täydellinen opetusjärjestelmä ja
joukkotiedotustarjonta ruotsiksi. Lähes puolet kysytyistä vastaa myöntävästi väittämään, että
ruotsalaisuus on huomattava osa suomalaista yhteiskuntaa.
Nepalilaiset vaikuttavat olevan se ryhmä jotka jostain syystä ovat eniten suuntautuneita
ruotsalaisuuteen, mutta mielenkiinto oppia ruotsia on suuri myöskin venäläisten, intialaisten ja
kiinalaisten keskuudessa. Sukupuolten välillä ei ole eroja.
Yksi ruotsin kielen suurimmasta mahdollisuuksista vaikuttaa olevan se, että kieli on helpompaa
oppia kuin suomi. 70 prosenttia kysytyistä on samaa mieltä väittämästä.
Tutkimus on messujen arvoinen sillä tämä hyväntahtoinen asenne maahanmuuttajien
keskuudessa näyttää olevan juuri se piilossa oleva voimavara jota me olemme kauan
hakeneet. Että suuret ulkoeurooppalaiset maastamuuttomaat Intia, Kiina ja Venäjä ovat
uteliaita ruotsalaisuudesta Suomessa on tavaton voimavara josta oikein käsiteltynä voi tulla se pelastusrengas jota suomenruotsalaiset niin kovasti tarvitsevat.
Magma ja Helsinki Times ovat tutkimuksellaan osoittaneet, että resursseja ruotsalaiseen
kulttuuriin ja yhteiskuntarakenteisiin ei tarvitse hakea pelkästään niiden kansalaisten joukosta
jotka ovat virallisesti rekisteröineet itsensä ruotsinkielisiksi.
Teoriat sulavasta jäälautasta jäävät oman arvonsa varaan jos me oivallamme idean siitä, että
ruotsalainen kasvu on tiukan ruotsalaisuuden ulkopuolella.
Kuinka tämä resurssi otetaan talteen tänään?
Ja, helsinki.fi lehden webb-sivuilla kertoo kanadalainen Martin-Éric Racine että hän kiinnostui
ruotsalaisuudesta kun hän sai kuulla, että ihmisillä jotka hallitsevat molemmat kotimaiset kielet on helpompi saada huipputöitä.
Hän teki kuten useimmat meistä olisi tehnyt hänen asemassaan- hän meni työvoimatoimistoon
saadakseen paikan ruotsin kielen kurssille. Mutta siellä hänelle näytettiin kylmää kättä.
-Suomen kurssi oli ainoa jota ne voivat minulle tarjota. Kuitenkin olen asunut yli kolme vuotta
maassa ja sen vuoksi en olisi ollut oikeutettu kielikurssiin, hän sanoo haastattelussa.
Mutta niin helpolla ei Racine antanut periksi. Hän on oma-aloitteisesti ehdottanut työ- ja
elinkeinoministeriölle, että ne ulkomaalaiset jotka ovat selvittäneet suomenkielen neljännen
asteen tason pitäisi järjestää myöskin paikka ruotsinkieliseen työvoimakoulutukseen.
Se oli hän joka lähestyi ministeriötä, eikä ministeriö joka lähestyi häntä.
On se näin kun sen pitää tapahtua? Pitääkö maahanmuuttajien ottaa se kamppailu
viranomaisten kanssa kuten tämä osoittaa päästäkseen osalliseksi ruotsalaisuudesta
Suomessa?
Luonnollisestikaan ei. Meillä on oltava omia operatiivisia joukkoja ”Svenskfinlandissa”, poliittisia
ja hallinnollisia, jotka kolkuttavat oville, säätävät lakeja ja muuttavat viranomaisdirektiivejä
sellaisella tavalla, että maahanmuuttajat voidaan helpommin sulauttaa suomenruotsalaisiin
yhteiskuntarakenteisiin.
Ruotsin kieli on perustuslain mukaan tasa-arvoinen suomen kielen kanssa. Sen seurauksena
pitäisi ruotsia tarjota rinnakkain suomen kielen kanssa niille ihmisille jotka ovat valinneet
muuttamaan meidän maahamme.
Se että ruotsi koetaan helpommaksi oppia kuin suomi pitäisi päinvastoin lisätä sitä, että
useammat ulkolaiset valitsevat ruotsin jopa ensimmäiseksi kielekseen.
Niinpä Racinen ehdotusta voitaisiin täydentää sillä varauksella, että ulkolaiselle joka on
selvittänyt tarpeellisen tason ruotsin kielessä voitaisiin varata paikka suomen kielen kurssille.
Näin siis Vasabladet Kenneth Myntti runoilee Magman tutkimukseen viitaten.
http://www.vasabladet.fi/story.aspx?storyID=4165
Vastaa tähän viestiin Kerro kaverille tästä v
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vanhat puolueet eivät meinaa nöyrtyä uudistuksen edessä.
Vanhojen puolueiden edustajat yrittävät sabotoida Piratpartietia jopa äänestyspaikoilla!
EU-parlamenttivaalien ennakkoäänestys on alkanut Ruotsissa, ja Piratpartiet menee vaaleihin Ruotsin kolmanneksi suurimpana puolueena, jolle gallupit ennustavat jopa kahta meppiä Brysseliin. Piraattien voimakas poliittinen nousu on saanut monet vanhojen puolueiden edustajat ryhtymään viime hetken loanheittoon lehdistössä ja blogeissa, mutta vielä ikävämpiä tietoja on kantautunut ennakkoäänestyspaikoista eri puolilta Ruotsia. Vanhoja, vallassa olevia puolueita edustavat vaalivirkailijat ovat useammillakin äänestyspaikoilla yrittäneet sabotoida Piratpartietin odotettua vaalimenestystä piilottelemalla puolueen äänestysseteleitä muiden setelipinojen alle, heittämällä niitä roskiin ja jopa kieltäytymällä kokonaan ottamasta vastaan puolueen äänestysseteleitä. Henrik Alexandersson on postittanut blogiinsa videon, joka todistaa, kuinka röyhkeästi eräs vaalivirkailija kieltäytyy Piratpartietin äänestysseteleiden vastaanottamisesta ja jatkaa niskotteluaan huolimatta siitä, että Piratpartietin edustaja on vaalivirkailijan kuullen puhelinyhteydessä tämän esimieheen, joka puolestaan vahvistaa, että äänestyssetelit on vastaanotettava.
http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/05/vanhojen-puolueiden-edustajat-yrittavat-sabotoida-piratpartietia-jopa-aanestyspaikoi