mitä tehdä kun ei enään kertakaikkiaan jaksa, olen asunut kokolapsuuden lastenkodissa ja kun sieltä jousuin pois niin ei ole mitään .. ei ole ketään joka huolehtii ja jonka puoleen kääntyä kun on vaikeaa. ei ole sukua eikä yhtään kaveria asun nyt vieraassa paikkakunnassakin joten täältä todella vaikeaa saada kavereita.
en tiedä mitä teen tai minne meen mutta ajattelen usein että parempi kun pääsis pois kärsimästä.. ehkä se joka on kokenut saman tai asiasta jotakin tietää niin ymmärtää.
haluaisin jonnekkin lepään hetkeksi mutta se on tosiasia että ei ole muuta enään kun joku hullujen huone vai olisiko ?
en usko että mihkään suljetulle edes pääsen kun en ole hullu..
en vaan oikeen osaa tai jaksa tällästä tässä kämpässä istumista päivästä toiseen ja mitää muuta ei ole, kukaan ei kysy "mitä kuuluu" tai miten voit..
no toivottavasti joku nyt ymmärtää tämän ..
en tiedä mitä teen tai minne meen mutta ajattelen usein että parempi kun pääsis pois kärsimästä.. ehkä se joka on kokenut saman tai asiasta jotakin tietää niin ymmärtää.
haluaisin jonnekkin lepään hetkeksi mutta se on tosiasia että ei ole muuta enään kun joku hullujen huone vai olisiko ?
en usko että mihkään suljetulle edes pääsen kun en ole hullu..
en vaan oikeen osaa tai jaksa tällästä tässä kämpässä istumista päivästä toiseen ja mitää muuta ei ole, kukaan ei kysy "mitä kuuluu" tai miten voit..
no toivottavasti joku nyt ymmärtää tämän ..
Vastaukset 3
Vanhimmat
kurjalta sinun tilanteesi. Uskoisin että kun menet lääkäriin saat ainakin lähetteen mielenterveystoimistoon jossa voit käydä juttelemassa jollekin. Olet selvästi masentunut enkä ihmettele. Jokainen tarvitsee kuuntelijaa ja tukijaa. Sinulta tuntuu nyt puuttuvan se olkapää jota tarvitsisit kipeästi. Uudella paikkakunnalla on aluksi vaikea saada ystäviä. Onko sinulla mitään harrastusta mikä kiinnostaisi? Sitä kautta voisit yrittää tutustua uusiin ihmisiin. Älä anna periksi:-) Minäkään en aio antaa periksi vaikka minulla toisenlaiset terveydelliset huolet jotka tuntuu vievän ilon koko elämästä.
Hieman oli kuin olisin lukenut omaa elämääni. Muuten meni yhteen, mutta pysyin samalla paikkakunnalla. Masennuin ja henki meinasi pari kertaa lähteä, mutta hyvällä lääkekuurilla jne. olen selvinnyt siitä pahimmasta ajasta. Tosin koin olevani todella surkea kun edes henkeä saanut lähtemään, mutta onneksi niin ei käynyt.
Silloinen elämä ei hyvältä tuntunut. Missään nimessä ne lastenkodin aikaiset kaverit eivät enää käyny, koska halusin elää kuten muutkin. En halunnut alkaa rikoksen poluille, aineiden väärinkäyttäjäksi ja kuolla varhain. Muutos ei ollut helppo ja sen verran kovaa nuorena oli, että ihmissuhteiden saaminen on todella hankalaa vieläkin ja en niitä edes yritä saada kun koen sen toivottomaksi.
Jotain olen saanut sentään sillä perheen olen saanut aikaiseksi ja aikuisiällä alkanut opiskelemaan kun sitä ei aikoinaan tuettu mitenkään (ei ollut mahdollista edes opiskella).
En tiedä ikääsi ja onko peruskoulun jälkeen tehty mitään muuta, mutta suosittelen, että haet ammattiapua ajoissa ja hankit jonkun järkevän harrastuksen. Harrastus voi olla ihan mitä vain kunhan teet sitä säännöllisesti. Esim. lenkkeily ja kävely, jotka ovat ilmaisia. Jos olet töissä niin hyvä, mutta jos et ole niin pyri ihmeessä. Helppoa työpaikan saantikaan ei ole, mutta kannattaa yrittää sillä ilman työtä elämä alkaa luisumaan huonompaan suuntaan tai ei ainakaan muutu paremmaksi.
Yksinäisyys on kovaa ja vielä kovemmalta se tuntuu kun lopettaa viikonloppu "kännäämiset" sillä se usein vain pahentaa omaa oloa. Tästä on kokemusta sillä kävin viikonloppuisin "kaupunkilla" ja yritin saada seuraa, mutta homma karkasi käsistä ja itkin vain kun join. Joten älä sinä tee sitä virhettä. Yritä vain jaksaa ja tehdä jotain säännöllisesti vaikka elämä tuntuisi tylsältä eikä ole ketään kenelle puhua.
Lemmikki on eräs mukava asia joka tarjoaa yksinäisyyteen erittäin mukavan asian, mutta se vaati kyllä sen, että pystyy ottamaan vastuuta ja hoitamaan lemmikin sekä saa hoitopaikan jos itselle tapahtuu jotain. Tästäkin on kokemusta, mutta onneksi sain oman lemmikkini hoitoon vanhalle omistajalle siksi aikaa kun vietin aikaani lääkäreiden parissa muutaman kuukauden.
,mutta mitä tulee noihin kysymyksiin "mitä kuuluu" tai "miten voit" en ole saanut kuin kuulla harvoin vaikka olen naimisissa. Suhde on silti ihan hyvä ja toinen osapuoli kyllä kysyy sitten kun havaitsee, että jotain on viella ja auttaa.
Muista, että ohjakset ovat sinulla ja kukaan muu ei voi kelkkaasi kääntää ellet sitä sinä itse oikeasti tahdo tehdä.
Tuossa jo joku ehdottikin lemmikkiä kaveriksi... Hieno idea! Mulla ittelläni on isokokoinen koira ja siitä on todella seuraa. Eikä tarvii pelätä missään kun koiran kanssa kulkee. Käydään lenkillä ja jutellaan... Puhun joskus koiralleni kuin ihmiselle. (ehkä ei pitäisi). Koulutan koiraani jatkuvasti, kun täytyy tuollainen isokokoinen pitää ns. ruodussa. Koirapuistoissa tapaan muita koiranomistajia ja aina löytyy se yhteinen puheenaihe.
Mutta... Vastuu on suuri! Mieti miten voit lähteä jossain käymään, löytyykö koirallesi hoitaja? Iso aikuinen koira pärjää yksinään n. 10 tuntia. Jaksatko lenkkeillä tarpeeksi sen kanssa. Ruoka on kallista ja jos koira sairastuu vakavammin että pitää eläinlääkäriin mennä, niin miten pääset sinne?
Mieti ja ole kriittinen. Tsemiä!