Miten estää katkeroituminen? Tuntuu, että elämä on yhtä kamppailua, joka ikinen päivä, kaikesta, ruuasta, rahasta. Onneksi ei sentään enää miehistä :P koska olen yh. En enää halua miestä ainakaan tietoisesti, koska olen niin pettynyt.
Tämä ei tarkoita, että pillittäisin tai miettisin jotenkin kovaa kohtaloani kokoaika. Olen vain tullut siihen johtopäätökseen, että nuorena minulla oli maailmasta kovin kaunis ja innostunut kuva, ja nyt se kaikki on karissut, ja olen jossakin määrin katkera - ja ehkä järkevä.
Tämä ei tarkoita, että pillittäisin tai miettisin jotenkin kovaa kohtaloani kokoaika. Olen vain tullut siihen johtopäätökseen, että nuorena minulla oli maailmasta kovin kaunis ja innostunut kuva, ja nyt se kaikki on karissut, ja olen jossakin määrin katkera - ja ehkä järkevä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä sitä voi toisen ajatuksia niin hyvin tietää, että pystyisi yhden hyvän niksin sanomaan, kuinka saa kaiken näyttämään paremmalta...Kyllähän sitä välillä tulee katkeria ajatuksia mieleen asiasta jos toisestakin, mutta itse olen ainakin katkeroitumisen pystynyt välttämään miettimällä, mitä kaikkea hyvää ja kaunista on elämässään saavuttanut. Jos on jostakin joutunut luopumaan, niin mitä sitten kuitenkin on "tilalle" saanut.
Itselleni oma lapseni on sellainen, mikä korvaa kaiken. Rahat ovat vähissä, kun pian aloitan hoitovapaan, mutta on aivan ihanaa ja korvaamatonta saada viettää se aika oman pikkuisensa kanssa.
Asuntolainaa on maksettavana, paljon, ja talo vielä keskeneräinen ja tulee varmasti vielä tovin olemaankin, mutta ainakin saamme asua omassa kodissa.
Riippuu myös ottaako ja jos ottaa, niin minkälaisen vertailukohteen omalle tilanteelleen. Toiset joutuvat rahatilanteen pakosta viemään lapsensa hoitoon heti äitiysloman päätyttyä, toiset ovat kotona kolmevuotiaaksi asti ja mies kantaa rahaa kotiin, eikä elintaso notkahda juuri lainkaan.
Kuljen kai kultaista keskitietä. Olen onnellinen, en katkera.
Aurinkoista kesää :)
Katkeruus on tunne siinä missä muutkin. Se vaihe vain pitää käydä läpi. Se on ihan normaalia. Normaali ihminen pystyy ja kykenee tuntemaan erilaisia tunteita. Rakkautta, vihaa, pelkoa, katkeruutta, onnea, iloa, .... jne.... Katkeruus vain pitää käydä läpi ja antaa sen mellestää aikansa. Siihen ei kannata jäädä roikkumaan, se on hirvittävä energiasyöppö. Oma asenne ratkaisee kaiken loppupeleissä. Sinä itse päätät, mitä ja millainen olet.